Päiväni byroossa

Pääsin aloittamaan tämän viikon viettämällä laatuaikaa puolisoni kanssa. Matkustimme maanantaiaamun ruuhkassa kaksi tuntia jonnekin Pudongin perukoille, koska asumislupamme kaipasi jotain uudistamista. Mitä ihmettä? Asun tässä maassa enää kaksi kuukautta, mitä tämä nyt taas on??? Kai ne nyt mut pois päästää... Vai päästääkö???

Koska tuntui välttämättömältä jo ihan tuon paluumuutonkin kannalta katsoa eilen edes ennakkoäänet ja ekat ennusteet, jotka meidän aikaan tulivat siis n. klo 01.30 yöllä, oli maanantaiaamu hiukan tavallistakin takkuisempi ja pinna kireällä. Keskustelimme matkalla rakentavasti eilisistä vaaleista, kuvitelkaa. Tähän on tultu. Kohta lauantaimme kohokohta on iltapäivän pullakahvit ja sauna. En ehkä kestä. "Tuleekohan Väyrysestä valtiovarainministeri ja Hakkaraisen Teukasta sosiaali- ja terveysministeri". Jep. Hyvä me ja hyvä Suomi!

No, perille päästiin myöhemmin eikä ennemmin.

Koko paikkahan näytti siis todella epäilyttävältä jo heti alkuunsa. Ensimmäinen hälytysmerkki olivat vessat. Ne olivat siistit ja puhtaat, niissä oli pöntöt ja vessapaperia. Näin meitä ulkomaalaisia sumutetaan...

Pahin järkytys oli se, että meidät ohjattiin osastolle "permanent residence permit". Apua. Tänne sitä sitten vissiin jäätiin elinkautiselle??? No ei, onneksi kyse oli ainoastaan siitä, että puolison työnantaja meni vaihtamaan nimensä takaisin siksi, mikä se joskus aikojen alussa oli ja sitähän ei kiinalainen viranomainen kestä.

Syytä sille, miksi minun piti osallistua tähän projektiin, ei kukaan koskaan selittänyt. Oma roolini oli sutaista neljä nimmaria papereihin. Yksi omiin ja kolme lasten. Miksi lasten isä ei kelvannut signeeraamaan, ei selvinnyt. Mutta ehkä mä vielä joudun johonkin karmeaan edesvastuuseen noista nimmareistani.

Ja sitten tietenkin odoteltiin. Ja odoteltiin ja odoteltiin. Kiinalainen vuoronumerosysteemi:

Onneksi rakas ystäväni Pia toi mukanaan laatulukemista! Aika ei siis käynyt kohtuuttoman pitkäksi. Nyt vain pidätän hengitystäni odotellessani, että ehdin lukemaan, kuinka Abbyn ja Tomin romanssin käy kaikkien vastoinkäymisten ja maanjäristysten jälkeen. Taidanpa säilöä tämän kirjan autoon ruuhkatilanteita varten!

Tänne minä tahdon töihin! Työajat ja lounastauko ovat kohdallaan. Mihin voi ilmoittautua?

 

Myös taukojen merkitys on ymmärretty!

 

Ja tietenkin se rakentava asiakaspalaute! Tämä muuten hätkähdyttää Kiinaan maahantulossa ihan ensikertalaiselle. Kaikki on hyvin ystävällistä ja palautenapit kohdillaan. Menepä USA:aan ja vertaa! Että kyllä täälläkin (ja varsinkin täällä) osataan!

Liimaaminen on hyvin olennainen osa kiinalaista työelämää, vähintään yhtä tärkeä kuin leimaaminen ja siihen perehdytetään jo ensimmäisinä työpäivinä.

Siis miten esim. matkalaskussa kuitit tulee liimata paperiin tietyllä tavalla. Täälläkin liimaputkilot olivat jokaisella tiskillä. Onneksi aivan ihana yhteyshenkilömme relocation toimistosta oli liimannut kaiken puolestamme! Niin, siis oliko mulla tylsää vai supertylsää, että rupesin kuvaamaan jotain liimapulloja???  Get a life, woman ja naura sitten!!!

Me emme joutuneet conversation roomiin! Huh. SE olisi jo vähän pelottanutkin ehkä. Heikki oli muutenkin ihan hermona: "Et hullu ota mitään kuvia! Nyt pois se puhelin!" Minua lähinnä nauratti.

Käyntimme tuloksena oli vino pino paperia ja virkailijalla ranne kipeänä leimaamisesta. Passit ovat nyt sitten taas jossain, ehkäpä saamme ne takaisin ennen muuttoa. En ole koskaan tuntenut oloani tässä maassa mukavaksi ilman passeja. Haluan päästä mahdollisimman pikaisesti matkaan, jos vaikka naapurin herrat Kim tai Vladimir keksivät jotain kummallista. No kestettävä on.Ja eiväthän he tänne niitä juttujaan suuntaa.

Vaivan palkaksi vietimme kovin mukavan lounastuokion puolison kanssa, ennen kuin hän taas lennähti jonnekin suuntaan Kiinaa.