Missä ja miten Huangshanissa

Lupasin kirjoittaa myös siitä, missä Huangshanissa voi ja ehkä kannattaa asua ja miten sinne pääsee.

Huangshanin keskustassa on tasokkaita kansainvälisiä hotelleja ja epäilemättä myös kansainvälisiä ravintoloita ja ruokakauppoja, mutta keskustasta on n. tunnin ajomatka vuorten ala-asemien busseille ja kuumille lähteille. Junat ja bussit mm. Shanghaista ja Hangzhousta saapuvat luonnollisesti Huangshanin keskustaan. Shanghaista pääsee Huangshaniin myös lentäen. Me matkustimme omalla autolla, joten en valitettavasti osaa sanoa oikein mitään julkisista vaihtoehdoista, sen kuitenkin tiedän, että useita vaihtoehtoja on ja myös jatkoyhteys vuorille on järjestetty.

Vuorille ajaminen on rajoitettua. Omalla autolla vuorialueelle saa ajaa ainoastaan klo 13.30-21.30 välisenä aikana. Rajoitettu alue alkaa heti Tangkoun kylän yläosasta.  Siitä ei tingitä muutamaa minuuttia enempää. Auton rekisteritunnus pitää ilmoittaa hotelliin vähintään vuorokautta ennen saapumista, muuten ajolupaa ei yksinkertaisesti saa. Käytännössä pelkästään Hot Springs -alueelle pääsee ylipäänsä omalla autolla, muuten tavarat joutuu kantamaan kabiinihissillä ylös ja kävelemään hotellille - ei matkalaukkumatkailijoille!

Vuoren juurella sijaitseva Tangkoun kylä on todella, todella kiinalainen ja majapaikat siellä ovat myös hyvin tavallisia kiinalaisia motelleja/hotelleja.

Me varasimme hotellin www.ctrip.com -palvelun kautta, mikä olikin hyvä, koska hotellista ei meinanut löytyä englantia puhuvaa henkilöä ja jouduin siis puhumaan lukuisia kertoja puhelimessa koskien nettivaraustani. Esimerkiksi miksi olen varannut kolme huonetta kahdesta eri hotellista, mikä on auton rekisterikilven provinssitunnus, miksi kuljettajan ilmoittamassa rekisterinumerossa on piste, vaikka ei yleensä ole jne. jne. Ihan näistä en kiinaksi selviä.

Me halusimme lähelle vuoria ja valinnan varaa ei viime hetkellä kauheasti ollut. Hotellimme Best Western Huangshan Resort & Spa osoittautui tässä pelissä aivan mainioksi valinnaksi. Tripsdvisorin perusteella osasin vaatia huoneet hotellin uudesta rakennuksesta ja myös sain ne.

Huoneet olivat isoja ja kummassakin huoneessa oli oma höyrysauna. Isona miinuksena ainakin meidän aikuisten huoneen kokolattiamatto oli paikoin aivan järkyttävän tahrainen. Joku on pitänyt huoneessa kunnon punkkubileet. Lasten huoneen lattia oli pikkuisen parempi. Soittakaa Gordon Ramsey tai Jyrki Sukula paikalle! Lapset toteuttivat myös tuttuun tapaan koko hotellin kattavan tutkimusmatkan ja voin sanoa, että uuden puolen hotellista ainakin uusitun aulan perusteella kannattaa vaatia huoneita 3112-3128  ja 3212-3233 ;) En tosin takaa, että myös huoneet olisi rempattu.

Aamiaiselle pitää uudesta rakennuksesta kävellä n. 400 m päärakennukselle ja aamiainen on hyvin kiinalainen. Kahvi on ok, appelsiinimehu on kuumaa, samoin maito ja vesi. Muroja on ehkä, mutta maito on siis myös kuumaa (toisena aamuna toimme oman maidon, mutta muroja ei enää ollut). Ja siis edes pyytämällä kiinaksi et saa kylmää mehua etkä maitoa. Mei you. Ei ole. Paahtoleipä on makeaa, välillä voi saada tavallista valkoista leipää, mutta tulee kiirehtiä, sillä kiinalaiset pikkukeisarit (= perheiden ainokaiset, hulluuteen asti hemmotellut poikalapset) survovat leivät nopeasti paahtimeen ja lähmivät ne sieltä minuutin päästä omille lautasilleen. Melonia on viipaloituna tarjottimelle, mutta tarjoilijan suoraan tarjottimelle suuntautuneen aivastuksen jälkeen kukaan meistä ei himoinnut melonisiivuja.  Kiinalainen buffet on runsas ja toki myös sieltä löytää syötävää, mm. paistettu riisi ja maissi olivat erinomaisia. Mummeli paistaa kananmunia toiveestasi, salmonellapelkoiset älkää vaivautuko paistopisteelle.

Hotellilla on kaksi kiinalaista ravintolaa, joita kiinalainen kutsuisi ehkä länsimaisiksi, menu on pikkuisen turistimainen. Molemmissa on sama lista, mutta päärakennuksen kokki on huomattavasti parempi. Söimme molemmissa ja osittain samaa.

Ekalla kerrala meitä saapui tervehtimään myös pupu. Toivottavasti hän ei takaovella päätynyt pataan...

Uuden puolen ravintola oli melko karu ja syödessämme epäilyttävästi täysin tyhjä.

 

Ruoasta sai mahan täyteen, ainakin he, jotka suostuivat syömään. Mitään ihan kulinaristista ilotulitusta se ei ollut.

Seuraavan päivän kiipeämisen jälkeen siirryimme päärakennuksen ravintolaan. Sama lista, mutta ruoka huomattavasti parempaa. Voisin sanoa, että perinteiseksi kiinalaiseksi oikeastaan erittäin hyvää.

Tarjoilijat ovat hyvin avuliaita. Kun yritin sujuvalla kiinallani tilata heti alkuun riisiä, tarjoilija kertoi etten halua riisiä, koska tilasimme myös nuudeleita. Sanoin että haluan siitä huolimatta myös riisiä. Silmien pyörittelyn jälkeen jotain päätyi myös muistilistaan. Pöytään saapui herkullista mausteista possua ja vihanneksia sekä kanaa aivan ihanan chilikastikkeen kanssa. Herkullista ja tulista. Mutta ei riisiä. Pyysin uudelleen ja höyryävät kupilliset riisiä kulkivat toisiin pöytiin, vaan ei meille. Kun olimme lopettelemassa lihan kanssa, tarjoilija toi valtavan kulhollisen nuudeleita ja kysyi, että vieläkö haluan riisiä? No, en nyt sitten enää siinä vaiheessa. Point taken, kiitos.

Nimestään huolimatta hotellissa ei todellakaan ole mitään SPA-osastoa, ellei uuden puolen huoneiden höyrysaunoja lasketa spaksi. Kuuluisa kuumien lähteiden alue ja kylpylä ovat n. 300 m kävelymatkan päässä ja sinne pitää maksaa erikseen. Hotellilla on myös kylpyläkäynnin sisältäviä huoneita ja kylpylämaksusta hotellin asiakkaat saavat alennusta (235 / 148 RMB).

Tämän hotellin houkuttelevaksi tekee sen sijainti: Hotellille pääsee autolla suoraan oven eteen. Se on siis aivan Hot Springs Spa:n vieressä ja ympäristössäkin on mukavia maisemia. Bussi ala-asemille lähtee aivan hotellin uuden rakennuksen vierestä ja kävellenkin pääsee läntiselle ala-asemalle. Lähellä on kauppa, josta saa matkamuistojen ohessa kuppinuudeleita, sipsejä, vessapaperia, karkkia, hedelmiä virvokkeita ja olutta melko sopuhintaan.

Hyvä vaihtoehto heille, jotka todella haluavat vaeltaa, on ottaa huone ensin esim. juuri tästä hotellista (tai edullista hakeville reppureissajille vaikka Tangkoun kylästä) ja suunnata reppujen kanssa heti aamulla vuorille kiipeämällä tai kabiinilla sitä itäistä reittiä. Ja seuraavaksi yöpyä vuorilla 1-2 yötä hotelleissa/hostelleissa (mm. Hotel Shilin, Hotel Beihai) ja vaeltaa vuorilla pari päivää. Jos sää on suotuisa, auringonnousut ja -laskut ovat kuulemma upeita. Me saimme hyvällä omalla tunnolla nukkua, koska sää oli niin pilvinen ja sateinen. Vuorten hotelleissa on rajoitetusti ihan hotellihuoneita, mutta makuusaleissa todella halpaa hostelmajoitusta oli tarjolla vielä aivan viimehetkillä.

Nautiskelija ottaa laadukkaan hotellin keskustasta ja taksin (tai bussin) ala-asemalle. Kabiinikyyti ylös ja pikkuisen kuljeskelua vuorilla, aurinkoisen sään sattuessa kohdalle muutama loistava valokuva aivan ihanista maisemista ja leijuu sen jälkeen kabiinilla takaisin laaksoon ja suoraan kuumien lähteiden kylpylään. Ei voi olla paljon parempaa!

Jos perheeseesi kuuluu lapsi, joka pystyy olemaan syömättä vaikkapa kolme päivää, jos ruoka näyttää vähänkään epäilyttävältä tai kiinalaiselta, suosittelen lämpimästi omien eväiden kantamista vuoristoon. Tiesin tämän ja kannoin mukanani mm. leipää, voita, omenamehua, maitoa, muroja, runsaasti hedelmiä, pähkinöitä ja manteleita. Näillä ja aamiaisen paahtoleivällä ja kananmunilla Eero sinnitteli kolmen päivän retkemme aikana. No, se riisi olisi kyllä maistunut, mutta sitä ei koskaan saatu.

Omasta kokemuksestani on pakko sanoa, että Pekingin ja Xi'anin ohessa tämä oli ehdottomasti yksi niistä "must see" -kohteista täällä Kiinassa! Kaikkea ei voi, eikä ehdi kokea, mutta koin nyt ainakin tämän, enkä unohda sitä koskaan!

Huangshan Hot Springs

Tiistaiaamuna vesisade jatkui ja pilvet roikkuivat vielä maanantaitakin matalammalla. Niinpä skippasimme paluun vuorille ja suuntasimme ennen kotimatkaa Hot Springs -kylpylään.

Olimme paikalla hyvissä ajoin sen auetessa klo 10.30, mutta kiinalaiseen tapaan etuosan isoja altaita oltiin vasta pesemässä. Olimme vähällä jättää koko kylpylän väliin, mutta viime hetkellä altaita alettiin täyttää ja päädyimme kylpemään.

Alueella selvisikin, että etualan isot altaat olivat vain pieni ja mitätön osa kylpylää. Kauniista puistosta löytyi n. parikymmentä erilaista kuumavesiallasta, joissa liotimme kolottavia jäseniämme helposti kaksi tuntia!

 Kookosmaitokylpy tuoksui voimakkaasti, mutta ei kylläkään kookosmaidolta.

 

Ruusukylvyssä pääsi uiskentelemaan terälehtien lomassa.

 

Viinikylpy oli mielenkiintoisen värinen, mutta tuoksui enemmän marjamehulle kuin viinille ja ihan hyvä niin.

 

 Uitimme lapset C-vitamiinikylvyssä, toivottavasti nyt pysyy flunssa loitolla!

  

Tämä oli aivan totaalisen euforinen kokemus! Ilma oli todella kolea ja vettä satoi. Istut yli 40-asteisessa vihreällä teellä maustetussa vedessä, sataa rankasti, kuuntelet kiinalaista rauhallista musiikkia ja tuijottelet vuorille pilvien lipuessa niiden ohi. Mikä parasta, kylpylässä oli todella vähän asiakkaita ja saimme aina koko altaan omaan käyttöömme kaikessa rauhassa. Vesi oli niin kuumaa, ettei yhdessä altaassa pystynyt istumaan kauaa.

 

 Välillä oli mukava vilvoitella ja kuljeksia puistossa tai istuskella paviljongeissa.

 Kiinalainen ei luovu kännykästään edes kylvyssä! Puhelin vaan muovipussiin ja menoksi. Kuvan tyttö vaihtoi aina välillä allasta ja kälätti puhelimeensa koko sen ajan kun häet kylpylässä näimme. No, huvinsa kullakin!
 

Parin tunnin kylpemisen päälle testasimme vielä suihkuhuoneen saunan ja saimme kiitokseksi parhaat löylyt mitä Kiinasta on tähän mennessä löytynyt!

Kylpylä on normaalihintaisena melko hintava (238 RMB), mutta hotellimme avainta näyttämällä sisään pääsi hintaan 148 RMB ja iloiseksi yllätykseksi lapset alle 150 cm pääsivät sisään vielä siitä puoleen hintaan. Ilman muuta jokaisen rämpylän arvoinen kokemus.

Leijuimme takaisin hotellirakennukselle jalat 10 cm ilmassa ja kuskimme olikin sopivasti odottelemassa auton kanssa. Hyvin kylvetettynä jaksoi kamalassa nälässäkin reilun viiden tunnin ajomatkan takaisin kotiin

Yli yksinäisten vuorten

Lähdimme Shanghaista omalla autolla kohti Huangshania sunnuntaiaamuna n. klo 7.30 ja melko tarkalleen 5 h myöhemmin olimme vuorten portilla valmiina ajamaan hotellille. Kuten tiesimme jo ennakkoon, vuorelle sai ajaa vasta 13.30 ja määräajasta todellakin pidettin kiinni. Ajelimme vuorten juurella sijaitsevaa Tangkoun kylää ristiin rastiin ja totesimme sen olevan hyvin kiinalainen kylä, ei edes kiinalaisten rakastamaa KFC pikaruokapaikkaa, ainoastaan kiinalaisia nuudelikuppiloita.

Ensimmäisen iltapäivän ja illan vietimme hotellin läheisyydessä katsellen vesiputouksia ja koskia. Söimme ei niin maistuvan kiinalaisen aterian hotellin rakennuksessa ja yritimme saada selkoa alueen kartasta. Nukkumatti kutsui ajoissa, koska seuraavana aaumuna oli tiedossa kiipeilyä!

Olin  siis tutkaillut aluen karttaa netissä ja opiskellut Tripadvisoria jo etukäteen. Sain myös oman paperisen kartan hotellin vastaanotosta. Jo ennakkon kävi selväksi, että läntinen kabiinihissin asema on melko lähellä hotelliamme, itäiselle pitää mennä bussilla. Itäisellä pääsee kerralla keskemmälle vuoristoa ja ilmeisesti myös nousu vuorta pitkin ylös on lyhyempi (2,8 km) vaikka se näyttää kartassa paljon pidemmältä kuin läntinen reitti (6 km). Kun kuitenkin kuulin, että itäisellä puolella on enemmän ruuhkaa ja jonot kabiinihissien ala-asemalle kulkevalle bussille (lähti aivan hotellimme vierestä) olivat aika masiivviset, päätimme uhmata ohjeita ja lähteä huipulle läntiseltä ala-asemalta. Myös läntiselle ala-asemalle pääsee bussilla, mutta mehän tietenkin päätimme kävellä, nössöt menee bussilla. Mielummin vähän hankalampaa vähemmillä kiinalaisilla kuin tungoksessa kestämässä tönimistä.

Tästä aloitimme, pirteinä ja vastaanottavina! Kabiinihissin ala-asemalle oli matkaa n. 2 km ja se oli pelkkää portaiden nousemista.

Kiivettyämme n. 30 minuuttia, olimme viimein ala-asemalla. Ostettuamme pääsyliput alueelle porukkamme jakaantui. Me hullut päätimme tyttöporukalla lähteä kiipeämään vuorille, pojat valitsivat helpomman tien.

Matkan alussa ostetut kävelykepit osoittautuivat kullan arvoiseksi kiipeämisen edetessä.

Matkan alkuvaiheessa yksittäiset kivetkin innostivat.

Portaita riitti loputtomasti, mutta muuttuva maisema kannusti jatkamaan.

Kiivetessä tajusi myös konkreettisesti sen, miten ylös koko ajan kivuttiin.

 

Sää oli kuin olikin meidän puolellamme. Maanantaiksi oli luvattu lähes jatkuvaa sadetta, mutta meidän varhain aamulla alkanut vuorikiipeilymme sattui juuri sopivaan rakoon: Ei ollut liian kuuma, aurinko ei porottanut niskaan ja tuuli sopivan vilpoisesti, mutta ei satanut. 

Yhä ylös yrittää...

Portaat olivat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja helppokulkuisia, mutta paikoin ne oli louhittu kallioon ja askelten välit olivat todella korkeita, samaan tapaan kuin Kiinan muurilla. Vaan kun rappusia oli edessä 200 eikä 20. Taukoja sai todellakin pitää ja vettä kului pullokaupalla.

Välillä oli vilkaistava alas, mistä sitä tulikaan kiivettyä. Jos en ylöspäin kiipeämistä suosittele ainakaan rapakuntoisille, en kyllä voi suositella alaspäin menemistäkään ainakaan korkeita paikkoja pelkääville.

 

Olen niin ylpeä tytöistäni (ja myös itsestäni), että me teimme sen! Ainoatakaan lasta emme tavanneet kiivetessämme, alaspäin tuli jokunen. Ohitimme raavaista miehistä koostuvia porukoita, jotka olivat aivan loppu jo puolessa matkassa. Rankassa rupeamassa oli myös se todella hyvä puoli, että täällä sai kulkea rauhassa. Vastaan tuli välillä väkeä, muttei isoissa ryhmissä, eikä jonossa tarvinnut kulkea missään vaiheessa.

Matkan varrella oli tiuhaan myytävänä vettä, virvokkeita ja pientä välipalaa, eväitä ei siis ole pakko kantaa mukana vuorelle.

 

Meillä oli repuissa runsaasti pähkinöitä, välipalapatukoita, Snickersiä, kuivattua mangoa, rusinoita jne. Ja ne tulivat todella tarpeeseen. Keveitä kantaa mukana ja helppo ja nopea syödä taukojen aikana. Meille sopi paremmin monta pientä evästaukoa kuin yksi isompi lounasbreikki. Jos haluaa syödä kunnollisen aterian, kuppinuudelit ovat hyvä vaihtoehto, matkan varrelta saa ostettua myös kuumaa vettä.

  

Myös matkamuistoja ja jopa feikkituotteita saa ostettua vuorelta jos haluaa lisäpainoa reppuunsa.

Ja miten ne kamat tänne ylös roudataan? No, kantajien kantamana tietty!

Tälläkin kantajalla oli muun kuorman ohessa 9 x 1 litran vesipullopakkaus. Siis yhdeksän kiloa jo pelkkää  vettä ja lisäksi muu kuorma. Sanoisin että vähintään 50-60 kg kulkee näillä hartioilla ylös rinnettä monta kertaa päivässä. Jos teki mieli valittaa raskaasta noususta, ne halut kaikkosivat näitä ukkeleita ohittaessa. Ohitimme myös pikkuruisia miehiä, jotka kantoivat harteillaan n. viisimetrisiä bambunrunkoja, yhdellä miehellä yleensä n. 5 kpl. Nämä bambumiehet oli pakko ohittaa rivakasti vaikka jalat huusivat kiipeämistä vastaan, koska huojuva kuorma sai todellakin pelkäämään, että rungot keilaavat porukkamme alas laaksoon, kaiteita ei näillä rappusilla ihan joka kohdassa tunneta.

Jos voimat loppuvat kesken matkan, voi vuokrata kantotuolin!

Ylhäällä maisemat luonnollisesti vaan paranivat. Jos täällä nyt voi sanoa olevansa koskaan ylhäällä, aina näyttää olevan korkeampi huippu valloitettavaksi jos jalat vielä kantavat.

"Rakkauslukot" ovat tälläkin vuorella suosiossa

Välillä laskeuduttiin vähän alaspäin ja sitten taas loputtomia portaita ylös.

 

Jos olisimme uskaltautuneet tähän portaikkoon, olisimme oikaiseet ehkä n. 100 rappusta...

Juuri kun aloimme saada vuorikiipeilystä tarpeeksemme, alkoivat uhkaavat pilvet laskeutua vuoren ylle.

Ihmisletka ylös Lotus huipulle ei vissiin uhkaavasta ukkosmyrskystä välittänyt, vaan jatkoi kipuamistaan.

Me olimme onneksemme vain kapean kalliosolan päässä kabiinihissin yläasemasta. Matkalla taivas repesi ja alkoi sataa aivan saavista kaatamalla. Ennen kuin tytöt saivat takit ja minä upean viittani niskaan, olimme aivan läpimärkiä. Tuntui kuin olisi käynyt suihkussa vaatteet päällä!

Kabiinikyyti alas laaksoon oli hyvin helppo valinta siinä vaiheessa! Salamoiden välkkyessä ja ukkosen jyristessä kipaisimme vielä parin kilometrin matkan rappusia alas hotellille ja mietimme mielessämme ihmisiä ylhäällä Lotus huipulla!

Väsyneet, läpimärät ja onnelliset!

 

Hotellihuoneen höyrysauna tiesi todellakin paikkansa rupeaman jälkeen!

Vaikka "Drunk wine seems as long as three years" olisi epäilemättä ollut ansaittu nautinto, tyydyimme vain kiinalaiseen päivälliseen parin Tsingtaon kera. Nukkumatti saapui päivän kiipeämisen jälkeen hyvissä ajoin!

Pitkän postauksen loppuun vielä pieni tietopläjäys vuorista:

Suomen jokamiehenoikeuksiin ja ilmaisiin kansallispuistoihin tottuneen tämän paikan rahastusmeininki hieman yllättää ja se on hyvä tietää etukäteen, ison perheen reissun hinta helposti moninkertaistuu näistä maksuista.

Bussikyyti kabiinihissien ala-asemille, takaisin hotelleille jne: 8 - 11 RMB / kyyti / hlö
Sisäänpääsymaksu alueelle: 230 RMB / hlö (lapset ja opiskelijat 115 RMB)
Kabiinihissit: 80 RMB / suunta / hlö (alle 140 cm lapset 40 RMB)
Vesipullo vuorilla 10 RMB, Snickers patukka 15 RMB (vastaavat kaupassa muualla n. 1 RMB ja 4 RMB, hinnat vuorilla toki erittäin ymmärrettävissä)

HUOM! Sisäänpääsmaksu on päiväkohtainen, mutta samaan hintaan saa pyytämällä lapun, joka oikeuttaa paluuseen seuraavana päivänä. Tätä lupaa varten mukana kassalla pitää olla kaikkien vuorelle uudestaan aikovien passit.

Tosivaeltajalle yksi päivä ei riitä mihinkään! Me olimme vuorella n. 6 h, josta toki kiipeämiseen meni puolet, mutta saimme vain pikkuruisen pintaraapaisun valtavasta vuoristosta. Hyvä ja epäilemättä järkevämpi vaihtoehto on ottaa kabiinihissi ylös ja kulkea siellä koko aika. Samalla kuitenkin joutuu hyväksymään jonossa kulkemisen. Huonossakin säässä kabiinihissien läheisyydessä riitti populaa ja ryysimistä ja ajatus loputtomista rappusista (niitä et pysty näinkään välttämään) jonossa kulkien ei todellakaan houkutellut. Tungosta riittää kuulemma aina, nyt ei lomakaudeksi ollut edes paha ryysis. Kabiineihin joutuu lisäksi yleensä jonottamaan pitkään, yhteen koppiin mahtuu kerrallaan 6 henkilöä.

 

Jos rappuset ja vaeltaminen ei ole juttusi, tämä ei ole oikea kohde, ainakaan tositarkoituksella. Kabiinihissillä pääsee toki ihailemaan maisemia helposti, mutta ylhäällä vuorella on yleensä aina sumuista ja pilvistä, huonolla tuurilla maksat isot maksut etkä näe juuri mitään. 

Hyvä vaihtoehto on myös valita hotelli ylhäältä kansallispuiston alueelta. Hotelleihin ei pääse autolla, vaan tavarat pitää viedä mukanaan kabiinilla ylös ja kävellä hotelleille paikasta riippuen 500 m - 2-3 km. Kirjoitan hotelleista sun muista vielä erikseen.

Tämä on ehkä yksi kauneimmista paikoista missä olen eläessäni käynyt!