Saavuimme Suomeen myöhään illalla, perjantaina 20.12. Meitä odotti tyhjä talo, jonka olimme jättäneet taaksemme tasan neljä kuukautta aikaisemmin. Kaikki oli hyvin, kiitos naapurin talonmiehen Riston. Sisällä oli jopa lämmintä!
Ensimmäisenä iltana vetäydyimme nukkumaan hyvin pikaisesti, aika väsynyttä porukkaa purkautui autosta näiden seinien sisään. Jo 24 h myöhemmin meillä näytti tältä. Talo oli siivottu, nurkassa oli juhlava kuusi (tai siis pihta) ja olohuoneessa näytti joululta! Kun koko perhe herää klo 04, jää aikaa puuhata kaikenlaista!
Aamuvirkkuina jatkoimme kaikkea maanista jouluvalmisteluamme: Piparit uunissa klo 05. Joulutortut tuntia myöhemmin.
Johonkin väliin mahtui myös paljon ostoksia ja jouluaaton vastaisena yönä tonttu kävi kuin kävikin kasaamaassa lahjat kuusen alle.
Havut ja kynttilät auttoivat tunnelmassa, mutta tällä kertaa nautimme huipennuksena kuivatuista vihdoista! Vaarini teki ja kuivasi vihdat aina koko vuodeksi ja mieleen on syöpynyt se tuoksu, kun kuivatettu vihta liotetaan käyttökuntoon tulikuumassa vedessä. Nyt oli ensimmäistä kertaa pakko kokeilla itse vastaavaa.
Tulikuumaa vettä ei ehditty keitellä, mutta hyvin hautui kuivattu vihta meille tuoksua ja tunnelmaa tuomaan!
Ruokaa oli tietysti yli kylkien!
Vuosi asumista Ruotsissa saa ihmisen tuomaan lihapullat myös pysyvästi joulupöytään...
Ei juhlaa ilman saaristolaisleipää! Rosalan sijaan oli pakko nyt tyytyä Malaxin limppuun - menetteli sekin!
Yksi iso Lego sai armon jäädä koottuna tänne Suomeen! Se olikin hieman turhan valtava.
Siinä riittikin kokoamista isälle ja pojalle aatoksi ja seuraavaksi aamuksi. Pukki tiesi myös perheen mieltymyksen palapeleihin ja niitä löytyi pukinkontista 4 kpl. Kiusaus kantaa ne Shanghaihin on suuri, jossa palapelejä saa metsästää lähinnä koulun kirjamessuilta...
Tytöt saivat oikeastaan kaiken listalta toivomansa.
Emilian kasa...
Tietokone lapsille oli akuutti tarve ja sitä lähdimme metsästämään tietenkin viimeisenä päivänä. Mukavassa joulukiireessä molemmilla vanhemmilla on aina joskus pinna hieman kireällä ja yksimielisyys koneen tason kanssa oli hieman hankalaa saavuttaa. Oli pelkkään toimistokäyttöön sopivaa tasoa ("no eikö ne lapset just niitä koulutehtäviä tällä tee?????"), sitten oli ok PC-tasoa, jolla pyörittää jo hyvää grafiikkaa ja videoita ("niin, siis oliko tää nyt koulukäyttöön, vai?") ja sitten oli kestäväksi ja tehokkaaksi mainittua ("siis edelleen, mitä ne tällä koneella oikein meinaa tehdä???").
Hankimme kuitenkin Macbook Airin. Teipit kertovat siitä, että viemme sen taxfreena Kiinaan. Joku hyöty asumisluvasta Kiinan Kansantasavaltaan!
Ostin myös itselleni järkkärin, Canonin EOS 100D:n. Halusin pienirunkoisen kameran, jonka ominaisuuksia osaan ihan oikeasti käyttää, jota ei tarvitse raahata mukana kuin järkälettä ja jolla saan kuvattua liikkumista auttavasti (4 kuvaa sekunnissa). Toivokaamme siis tämänkin blogin kuvien tason parantuvan ensi vuonna. Myös tämä hankinta pysyy sinetöitynä pussissa kunnes pääsemme takaisin Kiinaan.
Mukavaa loppuvuotta kaikille!
