Huomasimme tänään ihan yhtäkkiä tunteneemme toisemme mieheni kanssa tasan 20 vuotta. Törmäsin opiskelijariennoissa teekkariin ja tässä sitä nyt ollaan. Esikoisemme nimipäivänä. Siitäpä asia jotenkin juolahti mieleen. Näillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, vaan ne ovat silkkaa sattumaa. Eilinen kihlajaisten vuosipäivä meni ohi huomaamatta, se tapahtui päivää vaille vuosi tapaamisesta. Naimisiin tajusimme päätyä vasta vuosia myöhemmin.
Tuohan on ikuisuus! En ymmärrä miten siitä voi olla niin kauan. Jos minun olisi 20 vuotta sitten pitänyt pohtia tulevaisuuttani, en varmasti olisi osannut ennustaa asuvani Kiinassa ja olevani kolmen lapsen äiti, "ammattinani" tilapäisesti (toivottavasti) kotirouva. Edelleen se tuntuu todella oudolta kirjoittaa vaikkapa maahantulokaavakkeisiin lentokoneessa.
20 vuotta sitten oli myös aika edistyksellistä, kun Otaniemen teekkarikylässä nettiä sai käyttää ilmaiseksi. Se tosin vaati monimutkaisen kirjautumisprosessin modeemin kanssa. Joitain vuosia myöhemmin työpaikassani Jääkiekon MM-kisatoimistossa mietittiin, olisiko projektille aiheellista perustaa silloin varsin edistyksellisesti kotisivut ja päädyttiin tekemään niin. Sähköposti alkoi vasta yleistyä ensisijaisena kommunikointimuotona. Nyt tuntuu ihan luonnolliselta, että perheellämme on mukana 4 erilaista konetta, jolla pääsee nettiin ja niitä myös käytetään tässä kaiken sivussa ohimennen, rannalla, altaalla, hotellin parvekkeella. Niinpä kirjoittelen tätäkin postausta tässä nopsaan ennen illalliselle poistumista.
Juhlistimme tätä vuosipäivää ja nimipäivää retkellä pitkähäntäveneellä läheiselle rannalle snorklaamaan.