Ensimmäiset koulupäivät

Eilen koitti ensimmäinen koulupäivä. En tiedä kumpaa jännitti enemmän, äitiä vai lapsia. Koulubussi tuli, oli myöhässä, mutta huoli onneksi lapsemme kyytiin. Palautus tapahtui sekin todella paljon myöhässä, mutta kaikki kolme lasta löysivät tiensä myös takaisin.

Mietin jo eilen mitä oikein kirjoittaisin tästä kokemuksesta. Ensimmäisestä päivästä jäi hieman ristiriitaiset tunteet. Toisaalta kaikki meni hienosti. Jo se oli silkka voitto, että kaikki löysivät oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja pysyivät ryhmän mukana.  Eero oli osannut eksyttyään kertoa olevansa Blue -luokalla :). Toisaalta tämä alku on odotettuakin rankempaa. Koulupäivät ovat valtavan pitkiä, klo 8:30-15:30, myös ekaluokkalaisilla. Vaikka välissä on taukoja, on päivä kieltä osaamattomalle tosi rankka. Ehkä eniten innoissaan oli alunperin kaikkien vastahakoisimmin muuttoon suhtautunut esikoinen Ella. Pulputimme koko eilisen illan kotonakin englantia. Eero taas itki pariinkin kertaan aivan lohduttomasti. Vaikka kuinka yritämme selittää ettei tarvitse ymmärtää, riittää että seuraa mitä muut tekevät, on pienelle rankkaa yrittää pysyä mukana. Eerolla on onneksi ihana kaveri tästä samalta compoundilta ja vaikka pojat eivät olekaan samalla luokalla, oli kamu auttanut jo monessa kiperässä tilanteessa.  Kohta pääsen hakemaan koulubussilta taas yhden päivän kokeneempia koululaisia! 

Me vanhemmat pääsimme tänään kokemaan kiinalaisen terveystarkastuksen, joka oli paljon melua tyhjästä. Taas yksi lomake, tietojen kirjaus, verikoe ja nopea röntgen. Ulkona olimme alle tunnissa saapumisesta.  Kun maailma on pieni, se on todella pieni. Tapasimme terveystarkastuksessa Vieraana Shanghaissa -blogin perheen!

Koska homma hoitui niin nopeasti ja olimme muutenkin virkistävästi poistuneet lähiöelämästämme, karkasimme kahdestaan aamiaiselle Xintiandille. Olkoonkin yksi Shanghain turistirysistä, tykkään kadunpätkän tunnelmasta ja vehreydestä.

Terveys tarkastettu

Saattelin juuri äsken esikoisemme kymmenen päivän ulkomaanmatkalle. Tämä on ehkä pisin aika ikinä kun olemme olleet erossa ja taatusti ensimmäinen kerta kun hän lähti ovesta passin kanssa ilman vanhempia. Kornia, koko Kiinajuttumme perustuu siihen, että saisimme viimein olla perheenä yhdessä ilman että yksi on jatkuvasti poissa. Nyt sitten kokeilemme viimemetreillä tällaista ihan poikkeuksellista erossa olemista.

Me vanhemmatkin olemme viimein päässet terveystarkastuksen makuun. Verta on imetty 4 putkiloa, sydän on filmattu, verenpaine mitattu, keuhkojen kunto testattu sekä spirometrialla että keuhkojen röntgenkuvalla, erilaisia piippauksia on kuunneltu kuulokkeissa lapsuuden puhelinkoppia muistuttavasssa kopperossa, katseltu linsseissä erilaisia salmiakkikuvioita ja kerrottu mihin mikäkin osoittaa. Tänään sain 2 piikkiä, maanantaina on luvassa 2. En edes tiennyt minua uhkaavasta taudista nimeltä Japanin aivokuume ennen Kiinajuttuamme. No, nyt sekin riski on torjuttu, vaikka taudin kuulemma saa ainoastaan jos suunnilleen lähtee kesätöihin riisipelloille tai muuten rypee jossain maaseudun sikatiloilla. Vaan mistä senkään koskaan tietää. Sainhan Thaimaastakin jonkun ihme ihottuma-nivelkipu -oireyhtymän hyttysenpistosta, vaikka eksoottisimmillaan loikoilimme parvekkeen porealtaassa Phuketissa.

Maanantaina lääkäri sitten analysoi veriputkiloiden tulokset ja nyt vaan henkeä pidätellään ja odotellaan ettei löydy esim. lepraa, kuppaa, HIViä tai keuhkotuberkuloosia.  En pistä ollenkaan pahakseni tällaista perusteellista terveystarkastusta, aina tasavuosina on ihan hyvä tsekata tilanne ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän alkaa mietityttää että mitähän se verenpainemittari osoittaakaan tai mitä sieltä verestä löytyy. Mutta ihan pikkuisen ehkä protestoin tällaisen proseduurin läpikäymistä siksi, että Kiinan viranomainen sen vaatii. Varsinkin kun miettii maan omien kansalaisten terveydenhuoltoa. Enpä usko paikallista väestöä skannattavan suurella huolellisuudella aina heidän hakeutuessaan uusiin tehtäviin tai paikkoihin.

No, oikeastaan odottelemme siis lähtölupaa kunhan lääkärin allekirjoitukset ovat papereissa. Lasten passit palautuivat tänään Z-viisumien kanssa, joten he ovat vapaita lähtemään!

Viisumihakemuksia ja viherhommia

Siinäpä meidän puuhat parina viimeisenä päivänä. Kun omistaa talon jonka ympärillä on enemmän kuin pari koivua, ei syksy kuulu varsinaisesti suosikkivuodenaikoihin. Haravointi ja kaikki muu paikkojen putsaaminen lehdistä on aika työläs urakka. Tänä vuonna lehtien pudotessa me olemme ihan muissa maisemissa. Tämä asia hieman hirvittää, vaikka talon huolto onkin järjestetty. Osittain siksikin olemme yrittäneet tehdä muita pihatöitä pois alta. Ostin itselleni ihanan uuden koneen, pensasleikkurin. Puskaa on mennyt matalaksi metsurin elkein.

Siistinä sisätyönä olemme täyttäneet viisumihakemuksia käsi kipeänä. Oletko käynyt Kiinassa viimeisen 12 kuukauden aikana? Missä ja miksi? Oletko käynyt muissa maissa viimeisen 12 kuukauden aikana? Missä ja miksi? Onko sinulla mielenterveysongelmia? No pikkuhiljaa alkaa kyllä olla...

Olemme viisumien kanssa myöhässä. Se johtuu terveystarkastuksesta joka odottaa työterveyshuollon avautumista elokuun alussa. Pieni mutka matkassa on myös se, että esikoisemme tarvitsee passinsa takaisin kymmeneksi päiväksi ulkomaan leirin vuoksi tässä välissä. Juhlallinen ja huolella leimattu kutsu saapui DHL:llä viime viikolla, lentoliput saimme varattua ja passit sekä viisumipaperit ovat lähteneet konsulaattiin eilen. Toivotaan siis suopeutta ja nopeutta viranomaisilta.

Asiat etenevät - välillä tuskastuttavan hitaasti!

Huomaan kirjanneeni asioiden edistymistä tänne viimeksi yli kuukausi sitten! Kuukautta ei kuitenkaan ole loikoiltu, vaan muuttoasiat ovat edenneet päivä kerrallaan ja lomaillakin ollaan ehditty.

Tällaisiin projekteihin liittyy yleensä jonkinlainen "to do" -lista ja kun asia on hoidettu, se vedetään listalta yli. Helppoa ja yksinkertaista. Tässä muutossa vaan yli vedettäviä, valmiita asioita syntyy jotenkin tuskastuttavan hitaasti. Kiinassa meilit hautuvat päivä tolkulla ja vastaus aiheuttaa välillä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia! Thank you, have a good day, bye bye.

Koulu hyväksyi viimein kaikki kolme lastamme oppilaiksi. Toimitimme hakemuspaperit ainakin kolmeen kertaan kolmelle eri henkilölle kaikkine liitteineen, aina jotain muka puuttui, vaikka ne oli todistettavasti skannattu samaan dokumenttiin. Kaivoin jostain arkistojen kätköistä sellaisetkin keräilyharvinaisuudet kuin lasten syntymätodistukset - tarvitsin niitä ensimmäisen kerran ikinä ja esikoinen on sentään 11 vuotta!

Erilaisia papereita ja todistuksia on haalittu sieltä ja täältä ja mappi alkaa täyttyä.

Melkoisen tarkan terveystarkastuksen saamme vielä käydä läpi saadaksemme lopullisen armon muuttaa Kiinaan, sekin on odotellut suomalaisen lomakuukauden vuoksi turhan pitkään.

Muutto on edennyt siihen pisteeseen, että meille kannettiin iso kasa pahvilaatikoita jotka saamme täyttää mutta emme sulkea. Muuttofirma tulee kuulemma pakkaamaan mukaan lähtevät astiat - en pistä pahakseni. Olisivat pakanneet kaiken muunkin, mutta tuntuu helpommalta miettiä mukaan lähtevät asiat itse konkreettisesti laatikkoon latomalla. Lapsetkin ovat jo homman aloittaneet, first things first :)