Kiinalaisessa pankissa

Minun piti maksaa helmikuisen matkamme varausmaksu tänään. En ole joutunut käyttämään "rämpylätilimme" nettipankkia maksamiseen vielä kertaakaan, koska yleensä laskut voi maksaa tuonne compoundin toimistoon tai raakana käteisenä erilaisten vikojen korjaajille. Käteistä rahaa täällä pitääkin aina olla varattuna matkaan, koska lähes joka päivä jotain pitää korjata. Siihen on ollut hieman hankalaa tottua. Molempiin, korjaamisen ja käteisen kanniskeluun.

Nyt piti kuitenkin maksusuoritus hoitaa muulla tavoin. Nettipankissa eli ehkä 15 erilaista maksuvaihtoehtoa ja hetken systeemiä äimisteltyäni valitsin (tavallisen) siirron kahden eri pankin väillä. Klik. Bling. Nettipankki ilmoitti ystävällisesti, että mac-tietokoneella ei voi suorittaa maksuja kahden eri pankin välillä. Whaaaat??? Matkatoimistomme yhteyshenkilö ymmärsi tämän hyvin, se on kuulemma tavallista. Syytä siihen hänkään ei tiennyt. Nettipankkiohjelman asentaminen koneelle oli sen verran monimutkainen ja hermoja raastava juttu, etten edes harkinnut operaation toistamista lasten käytössä olevaan koneeseen, vaan päätin marssia pankkiin.

Ensin suuntasin omaan pankkiimme. Tilisiirtoa en viitsinyt edes yrittää, koska meidän molempien puolisoiden nimet esiintyvät tilissä ja se vaihtoehto olisi minulta varmasti torpattu heti alkuunsa, ihan ymmärrettävää. Niinpä ensin oli käytävä automaatilla nostamassa useammassa erässä käteistä. Suurin RMB-seteli on satasen seteli, joka on n. 12 €. Vaikka maksu ei ollutkaan mikään taivaita hipova, kertyy noin pienistä seteleistä jotenkin hämmentävä kasa rahaa, jonka kanniskeleminen ympäriinsä ei ole kauhean mukavaa.

Pankissa ystävällinen vahtimestari viittilöi minut täyttämään tilisiirtolapun ja vänkäsi minua täyttämään omat tilitiedot niille merkittyihin sarakkeisiin ja lopulta minun oli pakko vilauttaa rahakasaani laukun uumenissa. Aah, okei, okei, cash. Vahtimestarikin taipui puhumaan englantia.
Lomakkeessa oli avainkohdat ilahduttavasti myös englanniksi:

 Luetaan siis ohjeet kääntöpuolelta huolellisesti! Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty.

Sitten odoteltiin n. 20 minuuttia, meitä oli jonossa kaikkiaan 3 asiakasta ja virkailijoita oli tiskillä 2.
Viimein tuli minun vuoroni ja tarvittiin ainoastaan yksi puhelinsoitto matkatoimiston yhteyshenkilölle tarkentamaan konttoriksi Suzhou sekä yhteyshenkilön nimen kirjoitusasu kiinaksi. Olimme melkein jo leimaamisvaiheessa, rahat oli laskettu ja paperit täytetty, kun virkailija kysyi passin numeroa. Tyhmä minä. Aina välillä unohdan, että olemme Kiinassa, jossa passin numeroa tarvitsee suunnilleen kukkakaupassakin. Mutta en ollut tajunnut ottaa passia mukaan. Ajattelin suomalaisittain, että kun laitan käteistä rahaa jollekin tilille pankin tiskillä, ei ketään kiinnosta kuka olen. Eihän se niin mene. Onneksi olimme aika lähellä kotia, joten mutka hakemaan passi kotoa ei ollut kauhean suuri.

Seuraavassa pankissa laput uusiksi, ystävällinen vahtimestari jopa täytti lippuset ja lappuset puolestani ja pääsin jonotusvaiheeseen hyvin sujuvasti. Matkaa omaan vuoronumerooni oli 10 ja eteneminen jälleen hyvin verkkaista ja huolellista. Kunnes yhtäkkiä vahtimestari vinkkasi minut luokseen ja eräällä kassalla vuoronumerot vain vilkkuivat näytöllä, bling, bling, bling ja yhtäkkiä oli minun vuoroni. Huolellisen leimaamisen, passin kopioimisen, rahojen laskemisen ja ainakin kolmen allekirjoituksen jälkeen rahat vaihtoivat omistajaa. Jippii! Huojentuneena poistuin pankista. Operaatio vei ainoastaan 2 tuntia, nettipankin kanssa säätämisen kanssa reilut 3! Enää en edes hämmästele mihin täällä päivä katoavat vaan hyväksyn sen kiltisti. Näin joulun alla olisi vaan tarvetta niille kaikille tunneille :)