Sähkökatkos, katastrofisuunnitelma ja seikkailu

Eilen illalla tulimme kotiin Pudongin suunnasta puoli yhdeksän aikaan. Ella oli jäänyt kotiin Emilian harkkojen ajaksi. Ihmettelin, kun talo näytti aivan pimeältä. Vain läppärin näytön valo näkyi himmeänä ulos.

Ovella selvisi, että "sähkökatkos" oli kestänyt jo jonkin aikaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sähkökatkos, vaan ainoastaan meidän talomme oli pimeänä. Onneksi autokuskimme Andy soitti puolestani toimistoon ja selitti tilanteen ja saimme homman käyntiin nopeammin. Tämä on nimittäin tapahtunut kerran aikaisemminkin, tosin aamulla ja vaati aika monta soittoa molemminpuolista yhteisymmärtämättömyyttä, kunnes joku keksi tulla ovelle katsomaan mistä on kysymys.

Tilanne ei oikeastaan hirveästi naurattanut. Kello lähestyi yhdeksää, olin yksin kolmen lapsen ja yhden koiran kanssa ja tiesin millaiseksi jääkaapiksi talo yön aikana muuttuisi, jos ei sähköjä saataisi toimimaan. Meiltä myös selvästi puuttui katastrofisuunnitelma, jollainen jossain muuttajan oppaassa kehotettiin jokaisen laatimaan ensimmäisinä päivinä alkaen sairaalaan rekisteröitymisestä ja kuivamuonan varaamisesta, päättyen juuri tällaisiin arjen hankaluuksiin! Talossa oli kynttilöitä vaikka muille jakaa, mutta tulitikkuja ei löytynyt mistään. Meillä on kaasuliesi, mutta omituista kyllä, senkin sytytin on ilmeisesti riippuvainen sähköstä, koska se ei toiminut, vaikka kaasua tuli ulos yllin kyllin. Ja ilman tulitikkuja olimme senkin kanssa avuttomia.

Huoltomies ilmestyi ovelle ja kävi kääntelemässä nappuloita sisällä ja ulkona. Pääkatkaisija on rikki, kuului tuomio. Huoltomiehellä oli onneksi tulitikut matkassa ja saimme kynttilät palamaan.

Lapsilla on Ikean yövalot, jotka toimivat jonkin aikaa latauksen varassa. Ei sillä, että niistä kauheasti valoa lähtisi, mutta olivatpahan valopilkkuina pimeydessä. Eero oli saanut tonttupussista oikein hyvän taskulampun, mutta ei sitä tuossa tilanteessa tietenkään mistään löytynyt.

 

Yritin nopeasti pähkäillä suunnitelmaa sen varalle, että jäämme yöksi ilman sähköä. Ihan vieressä on Holiday Inn -hotelli, sinne pääsisi nopeasti lämpimään, mutta mahtaisivatko he ottaa koiraa?  Tiesin ettei Ellaa saa lähtemään ilman Omppua, eikä itseänikään ajatus pimeästä ja kylmästä talosta ja koirasta siellä yksinään houkutellut. Yksi vaihtoehto oli linnoittautua porukalla meidän sänkyymme ja pukeutua lämpimästi. Eihän lämpötila tietenkään mitenkään vaarallisen alas laskisi, mutta ei se mitään kauhean mukavaa oleskelua olisi.

Mutta koska tämä on Kiina, huoltomies polkaisi jonnekin ilmeisen lähelle ostamaan uuden pääkatkaisijan, siis klo 21 jälkeen illalla ja palasi asentamaan sen. Voi lasten pettymystä kun seikkailumme päättyi ennen kuin se ehti edes alkaa! Mutta seikkailuhan on vain asennekysymys ja joskus on hyvä heittäytyä.

Niinpä toteutimme villeimmän skenaariomme nukkua olohuoneen lämpimällä matolla siskonpedissä varaten mukaan kaikki peitot, tyynyt ja viltit mitä talosta löytyy! Valot pois, yläkertaan pakkaamaan välttämättömät tavarat kyytiin ja leiriä rakentamaan!

Minä sain armon nukkua sohvalla! Meillä oli hyvin kurinalainen ja järjestäytynyt leiri. Lapset rakensivat leirin alusta loppuun ja tekivät eväät, jotka jaettiin tasapuolisesti leirissä. Vesipisteessä jokaisella oli oma juomapullo (huomaa joulutähden luoma viidakkotunnelma!).

Kerroimme kummitusjuttuja kynttilöiden valossa ja höpöttelimme melkein puoleen yöhön. En muista koska olen nukkunut niin makeasti kuin sohvapedilläni :) Suosittelen seikkailemaan, se tekee hyvää!