Kadonneet lapset

Tällä viikolla se viimein tapahtui.

Yksi lapsistamme putosi systeemistä, eikä ilmestynyt koulubussilla kotiin. Kaikenlaista on tapahtunut tässä elämän varrella ja vaikka kyseessä oli aika reipas esikoinen, sydämen muljahduksen rinnassa kysymykseen "eikö Ella ollut bussissa?" vastauksen "ei" saatuani, muistan ehkä ikuisesti.

Lähtökohtaisesti kyseessä oli meidän oma mokamme, ei koulun.

Ella käy yleensä tiistaisin ja torstaisin kiinalaisessa urheilukoulussa harkoissa ja aina erikseen ilmoitan, ettei Ella tule bussilla kotiin, kuten on koulun puolesta haluttu. Tämä siksi, että tosi monesti urheilukoulun harkat on peruttu (=emme halua länkkäreitä näkemään juttujamme) samana aamuna. Pari kertaa on WISS:llä hyvin paljon närkästytty, kun olen ollut myöhässä, koska pitävät listat kuulemma tehdään klo 13.00 ja sen jälkeiset muutokset ovat todella vaivalloisia ja pois jääneestä oppilaasta koko bussijono seisoo, kunnes kadonnutta etsitään. As if....

Tällä lulkuvuodella kiellettiin mm. bussien vaihdot leikkitreffien vuoksi, vaikka niihin mm. kielitaidon kehittymisen vuoksi ennen rohkaistiin. Logistisesti mahdotonta. Ymmärrän tämän itse asiassa täysin. WISS:tä lähtee n. 25 bussia kohti eripuolilla sijaitsevia paikkoja Shangahaissa letkana. Jos yhtä jäädään etsimään, myöhästyvät pitempimatkalaiset entisestään.

Silti ei pitäisi luvata, saati vaatia sitä, mistä ei pidetä kiinni. Jos vanhemmat luottavat ja uskovat systeemiin ja maksavat siitä melkoisen paljon, sen pitäisi pitää, jos niin luvataan.

Viime tiistaina, Ellan oltua kipeänä poissa koulusta maanantaina, mutta mentyä kouluun tiistaina hieman toipilaana, meille syntyi väärinkäsitys jumppaharkoista kiinalaisella koululla. Minä ajattelin, ettei Ella tietenkään mene, koska aina ennen sovittiin yksityiskohtaisesti eväistä ja Ella kokosi harkkakamat eteiseen valmiiksi. Ella oli ilmeisesti kuitenkin ajtellut tiistain aikataulun mukaan: Andy hakee ja harkkoihin vaikka hän on vähän toipilas...Moka siis ihan meidän oma.

En siis kuitenkaan ollut ilmoittanut Ellaa itse noudettavaksi ja hänen olisi pitänyt koulun sääntöjen mukaan olla bussilistalla. Silti mielestäni lähtökohtaisesti oma virheemme kunnes:

Niin, se puhelin... oli kotona ja akku tyhjänä. Kuka valittaa puhelimella alvariinsa pelaavista teineistä? Meillä on kuulemma Kiinan peestä hankitut Samsung Galaxyt, joilla ei voi vissiin edes soittaa?!? Tai siis tärkeämpää kai, ettei niihin muka saa whatsappia...Näköjään niitä ei voi edes ladata ja pitää mukana. Melko paskat puhelimet. Mutta siis kotona. Kurinpalautus odottakoot. Mutta oikeasti  sääntöjen mukaan lapsilla ei saisi olla puhelin mukana paitsi ainoastaan erikseen sopimalla. Tätä toki monet kuulemma oikaisevat.

Soittoja koululle. Ei löydy. "Ms. ei secondaryllä ole tänään mitään ohjelmaa, saati voimistelua? Ei Ella ole täällä koululla enää ". "Juu, ei ole, tiedän. Voisiko joku käydä katsomassa porteilla?" "Ms. Ei näy. Oletko varma ettei ollut bussissa?" "Jos ei ole ilmoitettu, pitäisi olla bussissa."

Samaan aikaan soitto Andylle, joka onneksi oli jo vapaalla ja koti lähellä koulua: "Voitko lähteä koululle etsimään Ellaa ja tuomaan kotiin?"Nopein vaihtoehto ennen sitä, että itse lähtisin taksilla haahuilemaan. Andy tottakai voi.

15 min soittelun jälkeen sain Ellan langan päähän:

Häntä ei oltu päästetty enää takaisin koulun porteista, koska hänellä ei ollut koulun ID-korttia. Juuri tällä lukuvuodella päätettiin, etteivät oppilaat tarvitse ID-kortteja, koulupuku riittää, eikä lapsille annettuja ID-kortteja enää  tarvita. Niinpä Ella ei päässyt takaisin kouluun koulupuku päällään hakemaan apua n. tuntiin tämän tapahtuman aikaan, koska vartijat vaativat ID-kortin.

Prkllll. Osaan olla aika v-mäinen ihminen kirjallisesti ja nyt kyllä olin, suoraan rehtorille. Vika oli alunperin meidän, mutta että auttavasti kiinaa puhuvaa, koulupuun pukeutunutta oppilasta, ei päästetä takaisin kouluun, hänen 10 minuuttia sitten sieltä lähdettyään ja portin lähistöllä seisottuaan, enää päästetä takaisin kouluun etsimään kyytiä kotiin, vaan vaaditaan ID-korttia, joka toki edelleen vaaditaan vanhemmilta, mutta josta oppilailta luovuttiin juuri koulupuvun takia ja jota oppilaalla ei voi olla????

"Olemme pahoillamme, ehkä koulubussit olivat juuri lähdössä ja liikenteen takia pääsy koululle evättiin." Just. Paitsi että aloin kaivat Ellaa kotiin vasta kun koulubussi "Raketille" oli jo tullut ja koulubussien lähdöstä oli aikaa yli 30 minuuttia. Just. No enpä usko.

Sain varmaan vihaisesta meilistäni jo "vittumainen äiti" -leiman otsaani, mutta eiköhän seuraavana päivänä sitten...

Eero pelaa koulun joukkueessa jalkapalloa keskiviikkoisin ja heillä on bussikuljetus takaisin tietyille suosituimmille compoundeille - onneksemme kuulumme näihin. Kausi on juuri alkanut ja tämä oli toinen kerta kun Eeron olisi pitänyt osata itse uuteen bussiin. Tiesin kyllä, että heitä ohjataan ihan huolella. Olen monta kertaa hakenut Eeron ja nähnyt. Edellisestä päivästä kuitenkin hermostuneena ihmettelin, kun poikaa ei alkanut kuulua kotiin lähemmäksi kuutta. Apua. En kehtaa soitaa. Ei ole Eerolla puhelinta, vaan tuossa se on taas laturissa. Viimein nöyrryin ja soitin coach Andylle: "Tiedätkö nousiko Eero Raketin bussiin?". Hänen mielestään kyllä, mutta lupasi soittaa ja varmistaa.

Sitten aukesi ulko-ovi: "Moi, mä jäin vähän keinumaan Danielin kanssa."

Olipa pikkuisen noloa soittaa coach Andylle takaisin, että hysteerinen mutsi sai just poikansa kotiin. soooriiii. Tällä kertaa siis väärä hälytys.

Tuolla on kolme puhelinta pysyvässä latauksessa tulevaa kouluviikkoa varten...