Suomen lomaan on tällä hetkellä 1 viikko ja 1 päivä ja kaikki on aivan levällään!
Minua ihan suoraan sanottuna pelottaa lentomatka koiran kanssa. En ole koskaan jännittänyt lentämistä lasten kanssa. Silloinkin kun Eero oli aivan pieni, lensin yksin lasten kanssa koneen vaihdolla Detroitiin, enkä osannut olla mitenkään huolissani ettei matka sujuisi ja se meni mainiosti, kuten kaikki reissut sitä ennen ja sen jälkeen. Mutta koira on itselleni aivan uusi matkakumppani :)
Ensinnäkin olen menettänyt hermoni metsästäessäni sopivaa kuljetuslaukkua Ompulle. Finnairin ohjeen mukaan se saa olla korkeintaan 25 cm korkea, pituutta ja leveyttä saa olla ihan mukavasti. Kaikki matalat kassit on tarkoitettu joillekin perhoskoirille ja eihän 6 kg painava Omppu sellaiseen sovi. Lopulta pitkällisen metsästämisen jälkeen ainakin suunnilleen sopiva kassi löytyi, yhden harhaostoksen ja yhden palautetun ostoksen jälkeen.
Edessä on vielä kansainvälinen terveystarkastus ensi maanantaina ja lukuisa määrä paperisotaa. Onneksi meillä on "muuttoagentti" hoitamassa paperisodan ja sieltä tulee ihminen myös auttamaan meitä lähtiessämme. Kaikki pitäisi noin periaatteessa olla kunnossa, mutta kun olemme siellä missä olemme, aina voi tapahtua jotain yllättävää ja koiraa ei oteta koneeseen.
Plan B on se, että seuraavana keskiviikkona matkustava mies tekee sitten uuden yrityksen, tällä kertaa koira ruumaan. Voin vaan kuvitella miehen riemun siitä, että saa olla koiranhoitajana viimeisen, aina sikakiireisen työviikon ja siinä ohessa metsästää ruumaan soveltuvaa häkkiä ;)
No, toivotaan että kaikki menee hyvin, itse lentoa en ole ehtinyt vielä oikein edes miettiä. Olemme siis lähtökuopissa koko porukka! Kuvissa on harhaostos, liian korkea laukku.
Toinen superstressaava asia on talon etsiminen. Tuntuu, että päivät vaan kuluvat emmekä osaa tehdä päätöstä. Tämä muuttohässäkkä tuli aivan ylimääräisenä kuviona tähän, mutta päätös on melkein pakko pystyä tekemään ennen lähtöämme. Muuten saamme aloittaa taas alusta ja syksyllä saapuvat etsivät talojansa juuri nyt, joten luultavasti tarjontaa on syksyllä vähemmän.
Saimme loistotarjouksen "palatsista", mikä sai minut heti ajattelemaan: "Mikä siinä on vikana, kun vuokraisäntä haluaa saada sen menemään?" Kuten olen monta kertaa aikaisemmin todennut: pessimisti ei pety! Se olisi toki aivan ihana ja eilisen päivän laadin jälleen kerran exceliä kalustuksesta, koska väännämme vuokraisännän kanssa kalustebudjetista. Tuotahan tekisi ihan mielellään, mutta ei viimeisen viikon iltapuhteina.
Lisäksi minulla on vielä 2 taloa kiikarissa täällä meidän alueellamme ja pari taloa Lakeside Villa -alueella. Yhtä taloa olen nyt käynyt katsomassa 3 kertaa. Yhtään kertaa en ole päässyt taloon sisään, vaikka vaikuttaa että rouva on siellä sisällä. Kaikki ovat siis olleet sovittuja kertoja. Hän ei vain avaa ovea. Meitä pimahtamaisillaan olevia on siis näköjään enemmänkin. Tänään teen vielä yhden yrityksen, jos ei onnistu, niin olkoon. Talo näyttää kuitenkin melko lupaavalta.
Oma lukunsa ovat koulun päättymiseen liittyvät jutut. "Kevätjuhlia" vietetään tietenkin jokaisella luokka-asteella erikseen ja minulle se tietää 3 x juhlallisuuksia.
Pakatakin pitäisi jossain välissä. Toistaiseksi makuuhuoneen lattialla on yksi laukku, johon olen heittänyt lasten snorkkelit ja kevät/syystakit. Olen siis samaan aikaan sekä optimisti että pessimisti Suomen kesän suhteen. Varokaa vaan helteissä lekottelevat: minun saapumiseni mihin tahansa tuo yleensä sateen mukanaan!
Kyse ei oikeastaan ole siitä, ettei minulla olisi aikaa nähin askareisiin vaan siitä, että asiat tapahtuvat niin tuskastuttavan hitaasti. Vastauksia saa odotella eikä listoihin saa tehtyä "OK" merkintöjä.
Tästä talosta hajosi nyt viimeiseksi ulko-oven lukko, eli taloa ei saa lukittua. Poistun siis soittamaan toimistoon. Opettelin varta vasten tänään kiinantunnilla sanomaan "pääoven lukko on rikki".
P.S. Sain blogin päivityskentän fontin foon kutistettua aivan minimaaliseksi, enkä ole saanut sitä "tavanomaisilla" keinoilla takaisin. Pahoittelut siis lukuisista kirjainvirheistä, yritän editoida niitä aina kun huomaan ja ehdin. En tykkää kirjoittaa näin pienellä fonttikoolla. Se ikänäkö nähkääs ;)
No hyvänen aika, ei 25-vuotiaalla ole vielä ikänäköä!!
VastaaPoistaKaikesta huolimatta, hyvää kotimatkaa ja hyvää suomilomaa. Perässä tullaan ja syksyllä tavataan!
Olet aivan oikeassa, sen täytyy olla jotain muuta :)
PoistaKiitos ja tsemppiä sinnekin pakkauspuuhiin sekä ihanaa lomaa jos ei olla yhteyksissä sitä ennen.