Ja onhan se tietenkin kivaa, sitä en halua kiistää.
Mutta minusta tämä lähteminen täältä on jo tähän mennessä kymmenen kertaa pahempaa kuin se lähtö aikanaan Suomesta. Silloin tiesi, että tämä on väliaikaista, nämä ihmiset pysyvät Suomessa. Kun nyt lähdemme ja olen rehellinen itselleni ja muille, 90 % näistä ihmisistä on sellaisia, joita emme koskaan enää tapaa. Olen asunut ulkomailla myös aikaisemmin ja tiedän, että vaikka kuinka niitä valoja vannotaan, se totuus on, ettei koskaan enää tavata, ehkä Facebookissa sitten vuosien päästä toisiamme etsitään. Tämä on se karu totuus, jota en lapsille halua edes vielä kertoa. Minusta on ihan kamalaa lähteä.
Olen pessimisti, joka ei pety. Eli jo luonteeltani varaudun aina pahimpaan!
Meillä on ollut ihana viikko serkkuni ja kummipoikani kanssa täällä Shanghaissa. Tämä on ollut tavallaan se grande finale. Olemme menneet ja tehneet 9 päivää ihan hullun lailla, mutta silleen mukavasti. Ei liian kiireessä, mutta kuitenkin aktiivisesti.
Huomenna koittaa paluu arkeen, viimeiset vieraat lähtevät ja tiistaina tulee muuttofirman agentti käymään. Laskemme kuutiot ja pakkausmateriaalit, vielä pitäisi paljon Taobaosta tilailla....
En tiedä, olenko sitten ainoa ankeuttaja, mutta minusta tämä tuntuu ikävältä.
Kun lasten kuoro WISS:n International päivässä aloitti laulunsa, en kyllä tosiaankaan ollut ainoa, joka itki valtoimenaan. Yksi täysin tuntematon, yhtä kyynelehtivä ihminen taputti minua olkapäälle ja sanoi vaan,"I know". Se lohdutti.
Spirit weekin aikana olisi ollut mahdollista ostaa palapeliin palanen ja lahjoittaa rahaa syövän hoitoon. Viestien tulvassa asia vaan meni ohi...Vaarini Eero olisi totisesti palasensa ansainnut!!! Onneksi moni lahjoitti!
Koko viikko oli mukavan vierailun lisäksi yhtä hulinaa! Koulupukuja ei secondaryssa tarvittu, mutta jokaisella päivällä oli oma teemansa: Urheilupäivä, crazy hair -day, dress down -day....
Emilia oppilaskuntalaisena vastasi osasta toiminta... ainakin hiusten kiharruksesta :)!
Tänään oli viimeinen varsinainen Suomi-koulun kerta. Vaikka oli hauskaa ja porukkaa oli paljon koolla, silti tuntui tosi haikealta, oikeastaan ihan kamalalta. Viimeinen kerta tässä, viimeinen kerta tällä porukalla. Viimeinen kerta näitä ihmisiä. Viimeinen kerta kun autan tässä kaupassa, viimeinen kerta kun näen nämä kirjastokaapit....
Viimeinen kerta.....
Liian paljon niitä viimeisiä kertoja. Tämä blogi tulee päättymään siihen viimeiseen kertaan, sen päivää ei ole vielä päätetty, mutta siihen on vähemmän kuin kaksi kuukautta!
Hei Marita,
VastaaPoistaHarmi, että lopetat blogin. Tätä on ollut tosi hauska lukea ja oppi Kiinasta asioita.
Mutta tervetuloa takaisin Suomeen ja jos vaikka saatais tapaaminen kasaan kesällä?
T. Kati Y
Kati, yritetään nähdä porukalla. Merikin kyseli tapaamista meidän kaikkien kanssa, eli saadaan varmaan uusi jäsen :) -Marita-
PoistaVoi ei, älä lopeta bloginpitoa vaan jatka kotimaassa. Kerro sopeutumisesta kotiympyröihin sillä uusia nekin - ainakin osittain. Paluu ei ole suoraa jatkoa entiseen. Ainakin jonkin aikaa kaikki tuntuu oudolta ja erilaiselta... :)
VastaaPoistaEi-Leen, musta tuntuu, että olen kolme kertaa vastannut sun kommenttiin ja aina ne vaan katoaa...No mä olen kyllä niin tumpelo ATK:ssa ;) Mutta joo, kyllä mä varmaan puran tuntojani myös paluumuutosta, vaikka olin päättänyt, että sinä päivänä kun Finnairin pyörät irtoavat PVG kentältä, loppuu myös tämä blogi. Katsotaan.
PoistaVaikka me vielä jatkamme Shanghaissa, mutta viimepäivinä - kun on kuullut niin monien tekevän lähtöä täältä - on tullut mietittyä miltä se itestä tuntuisi. Osaan vain kuvitella että juuri siltä miltä kerroit. Älä ihmeessä lopeta bloggaamista, kirjoitat hyvin.
VastaaPoistaMoikka!
PoistaAika monta kertaa tuli käytettyä sanaa "kamala" :) Ei tää nyt niiiiiin ahdistavan kamalaa sentään ole, mutta aika kamalaa. Mä luulen, että meidän elämästä ei kauheasti mielenkiintoisia juttuja riitä, kun räntäsateessa viuhdotaan siellä menemään. Mutta katsotaan!
Marita, usko tai älä, mutta räntäsateessa jos missä niitä juttuja syntyy =D
PoistaMeni iho kananlihalle tästä tekstistä. Tiedän tunteen, sillä aihe on ajankohtainen täälläkin. Tsemppiä!
VastaaPoistaHei, tsemppiä sinnekin - sekä henkiseen fiilikseen, että muuttovalmisteluihin. Tuntuu, että sitä juoksee kilpaa aikaa vastaan ja lopussa on joku musta aukko, jonne humpsahtaa eikä tiedä mitä sitten tuleman pitää!
PoistaKiitos blogista, olen seurannut sitä tästä naapurista Australiasta. Olisi tosiaan kiva kuulla paluumuuton jälkeisiä tunnelmia kun se itselläkin on jossain vaiheessa edessä.Tsemppiä muuttoon!
VastaaPoistaKyllä mä luulen, että paluumuttoakin on pakko purkaa tänne blogiin. Ajattelin dramaattisesti, että se päivä, kun Suomeen lähdemme ,on tämän blogin päätöspäivä, mutta tää on minulle sellainen stressityökalu näemmä näin kohti loppua, joten enköhän palaile myös muuttoon ja paluuseen liittyen :) Pahoittelut, että vastaaminen on taas kerran kestänyt niin kovin kauan. Meillä on vähän hässäkkää... -Marita-
PoistaAloin pillittämään tätä lukiessa. Kuten se tuntematon koulun juhlassa lohdutti sua sanomalla "I know", niin mäkin voin todeta saman. Mä tiedän. Ja kamalaahan se on. Hyvästien jättäminen ystäville, elinympyröille, kodille, työyhteisölle, koululle ja kaikille niille hyville asioille, jotka haluaisi viedä mukanaan.
VastaaPoistaMulla meni aikaa, että kotiuduin takaisin Suomeen. Varsinkin alussa tuntui, kuin mut olisi revitty kahden eri maan välille ja leijuisin jossakin Atlantin yllä, kun entinen asuinmaa ei ollut enää kotini, mutten tuntenut vielä olevani kotona Suomessakaan. Olin jossakin siellä välissä, ei kenenkään maalla. Mieheni totesi, että olen Suomessa kuin "native foreigner." ;)
Kaipaus matkustamiseen ja uudestaan ulkomailla asumiseen on jäänyt. Matkoilla tunnen eläväni kaikilla aisteilla ja nautin kuunnella eri kieliä ja katsella ihmisiä eri puolilta maailmaa, eri kulttuureista ja uskonnoista.
Miehelleni sanoin, ettei hänen tarvitse edes neuvotella mun kanssani ensin, jos uutta siirtoa tarjotaan. Olen valmiina lähtöön.
Mulle rakkaaksi aforismiksi on muodostunut tämä: "Ilman lähtöä ei ole paluuta."
Tervetuloa Suomeen!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaPahoittelut että vastaus on viipynyt, elämä on juuri nyt yhtä hässäkkää! On mahtavaa, kuinka tämän blogin kautta, joka oli alunperin tarkoitettu ihan omaksi päiväkirjakseni, on löytynyt teitä lukijoita eri puolilta maailmaa! En ikinä uskonut, että muita kuin lähiomaisiamme kiinnostaisi meidän puuhat täällä Kiinassa. Kiitos ihanasta viestistäsii ja oikein hyvää jatkoa Suomessa! (edellinen vastaus poistettu lukuisien kirjoitusvirheiden vuoksi, sisältö sama ). -Marita-
Poista