Kuulumisia viikon varrelta

Suku jo reklamoi, ettei blogi päivity :) Päivitetään siis!

Syy hiljaiseloon on ollut oikeastaan se, että ihana pieni Omppumme, joka juuri ja juuri ehti kotiutua meille, alkoi oksentaa. Se sai meidät tietenkin huolestumaan. Soitto kenneliin ja eläinlääkärin konsultoinnin jälkeen Omppu lähti kennelin eläinlääkäriin tutkimuksiin. Kun painoa on n. kilo, ei voi jäädä odottamaan.

Etsi kuvasta koira :)

Siitä olemme kiitollisia, että kennel on todella paneutunut asiaan ja hyvää englantia puhuva eläinlääkäri on pitänyt meidät noviisit kansantajuisesti ajan tasalla. Ilmeisesti vaivana olivat madot. Onneksi joka päivä on menty parempaan suuntaan ja nyt enää varmistellaan, että kaikki on kunnossa ennen kuin Omppu palaa kotiin.

Eläinlääkärin reaktio kolmen pellavapäämme näkemiseen oli hauska: Hän selitti moneen kertaan, ettei pieni pentu sitten jaksa leikkiä kauhean pitkään ja hänen pitää antaa levätä ja nukkua välillä. Varmaan arvasi, millaisen ylitsevuotavan rakkauden kohteena pieni koira on.

Muuten meille kuuluu hyvää!

Loman jälkeen olemme palanneet arkeen. Työtä ja harmaita hiuksia on aiheuttanut Ellan "Unit of Inquiryn" ensimmäisen jakson jonkinlainen päättötehtävä. Jakson aiheena on ollut ensiaskeleet kemiaan ja fysiikkaan ja mekin metsästimme jakson aikana tieteellisiä kokeita luokassa tehtäväksi.  Heurekan Tempputehtaan sivuilta löytyikin onneksi monta hauskaa koetta.

Ellan aiheena oli kertoa jäätelöstä. Siitä miten se tehdään ja mitä tapahtuu, kun maidosta syntyy jäätelöä. Koko homman pohjana oli se, että luokassa tehtiin tieteellisenä kokeena jäätelöä muovipussissa.  Ellan tehtävässä piti kaiken muun jäätelöinformaation lisäksi kertoa tämän muovipussijäätelön synnylle tieteellinen selitys. En todellakaan ole mikään kemian nero, no, en edes keskinkertaisuus. Mies oli sopivasti työmatkalla. Saipa siinä googletella kaikenmaailman molekyylejä ja emulsioita, jääkristalleja ja suolan vaikutusta jään sulamispisteeseen ennen kuin tehtävä oli valmis. Mietin ehkä kaksi kertaa ennen kuin seuraavan kerran syön jäätelöä!

Tässä perheessä äiti harrastaa tällä hetkellä vapaaehtoistyötä (siitä lisää myöhemmin), Eero harrastaa jalkapalloa WISS Tigers joukkueessa (tärkeintä ei ole voitto, vaan koulun virallinen peliasu) ja Emilia luistelee ahkerasti Vasilin johdolla. Ella odottelee Ompun lisäksi rytmisen harkkojen alkamista. Perheen isä harrastaa työn tekemistä (jonkun on valitettavasti vähän pakko).

Huomenna tapaan Ellan mahdollisen rytmisen valmentajan ja näen jumppasalin! En oikein tiedä mitä odottaa, kun kiinalainen yhteyshenkilömme varoittelee, että tämän lajin harrastamiseen puitteet eivät ole kovin hyvät. Jos ne eivät kiinalaisen mittapuun mukaan ole kovin hyvät, niin uskallankohan edes mennä paikan päälle...Yhteyshenkilömme mukaan valmentaja on National Champion jonkun vuoden takaa! Mutta kun ollaan Kiinassa: They always are. Uskon kun näen.

Tällainen kuulumiskatsaus tähän väliin! Kuviakaan ei ole oikein tullut otettua vähän alakuloisen viikon aikana.