Kulttuurishokkia ja koti-ikävää

Meillä on ollut hieman takkuinen viikko! En tiedä onko meihin iskenyt se kuuluisa kulttuurishokki vai aiheuttikohan viime viikonlopun vierailu ja saadut tuliaiset koti-ikävän?

Pienetkin asiat ovat ärsyttäneet, aivan ylivoimaisena ykkösenä se, etteivät tavaramme Suomesta ole vieläkään saapuneet. Ne ovat kyllä Shanghaissa, mutta papereita leimataan ja taas pitää skannata joku sivu passista ja lähettää tulliin, koska "sorry, we forgetted this issue, very sorry we forget". Tämä rassaa niin meitä aikuisia kuin lapsiakin, joiden huoneet kumisevat tyhjyyttään ja Saariston Lapset -DVD on kulunut suunnilleen puhki paremman viihteen puutteessa. Kavereitakaan ei oikein viitsi kutsua kylään, kun meillä ei ole kauheasti tekemistä. Pahaa pelkään, että ensi viikolla, kun Kiina pysähtyy syyslomalle, asia ei etene yhtään mihinkään. Luultavasti leimaaja on lomalla kuten kaikki muutkin.  Olen muutaman kerran miettinyt, miten olisimme kestäneet tämän ajan, jos olisimme esimerkiksi lähettäneet huonekalut Suomesta.

Lisäksi se, ettei välillä mikään tunnu sujuvan ensimmäisellä yrityksellä, aiheuttaa kiukkua. This is China, kyllä, mutta välillä tekisi mieli huutaa ja kovaa. Pyydät maksun euroina, se maksetaan rämpylöinä. Pyydät maksun rämpylöinä, se maksetaan euroina. Matkalaskuun ei riitä normaali kassakuitti, vaan erilliseltä tiskiltä haetaan (luonnollisesti leimattu) lappu, eli Fabio, jossa sama asia on kerrottu vähän eri muodossa. Muistelen, että ollessani kesätöissä joskus 80-luvulla Suomessakin kirjoitettiin ns. Paragon-kuitteja. Tämä on hieman sama asia. Koska alkuhässäkässä jokunen Fabio jäi pyytämättä, seisoo kasa laskuja odottamassa että saamme Fabiot tavalla tai toisella järjestykseen.

Lapset ovat olleet selkeästi väsyneitä kouluun. Se on täysin ymmärrettävää. Vieraan kielen lisäksi koko systeemi on aikalailla erilainen kuin Suomessa. Me aikuisetkaan emme usein oikein ymmärrä sitä, mitä tehtävässä pitäisi tehdä, joten ei ihme ettei se aukene lapsillekaan. Toisaalta, opettajat ovat mielettömän kannustavia ja aina kun olen asioista kyselleet, on viesti ollut että älä huolehdi, he pärjäävät hienosti ja ensimmäisten kuukausien tärkein päämäärä on kielitaito. Ensi viikon loma tulee tarpeeseen!

Ehkä ruispalat aiheuttivat myös lasten makuhermoissa jonkinlaisen koti-ikävän. Tällä viikolla juusto on ollut pahaa, margariini on ollut pahaa, kinkku on ollut pahaa, mehu on ollut pahaa :) Mutta hei, tässäkin näkyy jo valonpilkahduksia: Eilinen pasta oli tosi hyvää!

Ja koska asioilla on tapana järjestyä, alkoi viikko muutenkin parantua loppua kohden. Meillä on nyt puutarhanhoito! Kuinka monta reissua heitinkään alueemme toimistoon hoitamaan asiaa ja kuinka monta kertaa se luvattiinkaan hoitaa! Mutta nyt he ovat täällä.

 

Pahasti rappiolle päässyt pihamme saa kaipamaansa huoltoa! Laskin nopeasti ainakin seitsemän ahkeraa kiinalaista nyppimässä rikkaruohoja käsityönä.

Lisäksi eilen illalla palatessamme Emilian kanssa Mercedes-Benz -hallilta luisteluharkoista, kaupungin kaunis puoli sai meidät hyvälle tuulelle.

Shanghaissa näkee todella usein leijoja aivan mielettömän korkealla! Ekaa kertaa täällä käydessämme ja leijat nähdessämme luulimme niiden karanneen, mutta eivät ne ole.  Eilen jäimme ihastelemaan taas kerran taivaalla näkyvää valoilmiötä (ja mukana oli tietenkin vain kännykkä, joka sai toimittaa kameran virkaa).

Leijoja lennätetään Pudongin Expo-alueella, siellä on kai riittävästi aukeaa tilaa, jota ei muuten Shanghaissa niin kauheasti löydy. Juuri lähtiessämme hallilta, yksi leija laskeutui alas ja tajusimme niiden valtavan koon. Leijat ovat aikuisen miehen kokoisia ja iltaisin varustettu värikkäillä valoilla. Nyt jos koskaan olisi ollut mukavaa omistaa kunnon kamera ja pitää se vieläpä mukana kaupungilla kulkiessa! Mutta ehkä tästä saa jonkinlaisen mielikuvan.

 

Mukavaa viikonloppua!