Saimme miehen työnantajalta mahdollisuuden "Kiina-koulutukseen" ja käytimme mahdollisuuden hyväksemme. Kun kouluttaja kertoi, että on syytä varata aiheeseen 6 h aikaa tulimme jo hieman katumapäälle. Näinä viimeisinä päivinä olisi tosiaan muutakin tekemistä!
Kouluttaja saapui klo 9 ja hänen lähtiessään klo 15 emme uskoneet kuunnelleemme taukoja lukuunottamatta 6 h aivan innoissamme asiaa Kiinasta: kulttuuria, historiaa, tapoja toimia, kielen alkeita, verkostoitumista ja sen merkitystä, matkailua ja mielenkiintoisia kohteita.
Tietenkin kävimme läpi osittain meille tuttuja asioita, mutta yllättävän paljon tuli ihan uutta.
Liiketoimintakulttuuria ja siihen liittyvää käsittelimme lyhyesti. Kiinan historiassa on uskomattomia käänteitä ja keskusteluissa kannattaa olla tarkkana.
Muutamia hyviä ohjeita saimme keskustelun lomassa:
- Älä koskaan anna lahjaa valkoisessa kääreessä, koska se on kuoleman väri
- Numero 4 kuulostaa Kiinaksi samalta kuin sana kuolema ja se onkin Kiinassa "tabu". Monista rakennuksista puuttuu 4. kerros kokonaan. Numero 8 taas on onnenluku.
- Anna käyntikortti (ja ota vastaan) kahdella kädellä. Toimi samoin luottokortin ja rahan kanssa.
- Älä käsittele poliittisesti arkoja aiheita, kuten Tiananmenia tai kulttuurivallankumousta tai Suurta Harppausta tai ihmisoikeuksia, ainakaan oma-aloitteisesti.
- Kiinalaiselle pahinta on kasvojen menettäminen, negatiivisen palautteen antamista muiden läsnäollessa kannattaa välttää.
Äiti ja isä sekä lapset 6, 9 ja 11 vuotta muuttivat Kiinaan, Shanghaihin kahdeksi vuodeksi 20.8.2012. Blogissa on tarkoitus kertoa muutosta ja kommelluksistamme Kiinassa. Oma rakas kotimme on ja pysyy koivujen katveessa :)
torstai 16. elokuuta 2012
tiistai 14. elokuuta 2012
Elämämme pahvilaatikoissa
Huomenna klo 08.00 saapuvat muuttomiehet viemään tärkeäksi katsomamme omaisuuden uuteen kotiimme. Kuvassa vasta alkusoittoa vuoresta, johon olemme henkilökohtaisen elämämme pakanneet.
Tämä on ollut jotenkin vaikeaa. Minulla ei oikein vieläkään ole käsitystä siitä, olemmeko olleet liian vaatimattomia, keskivertoja vai ihan övereitä. Huonekaluja emme vie, ihan vaan irtaimistoa. Iso osa muuttokuormasta muodostuu lasten leluista ja muista tavaroista. Erityisen paljon olemme yittäneet pakata ja ostaa mukaan suomenkielisiä kirjoja. Meille aikuisille hamstrasimme luettavaa pokkareina, lapsille haalin mieleistä luettavaa kirppareilta. Yksi laatikko pakattiin mukaan lautapelejä, uskomuksena että niiden pelaamiseen olisi viimein aikaa koko perheen voimin ;) Myös DVD-leffoja lähtee mukaan, samoin Nintendo Wii peleineen.
Astioita emme juurikaan päätyneet mukaan pakaamaan, koska Ikean starttipaketeilla saa niin pienellä investoinnilla ison kasan astioita. Kahviaddiktina pakkasin toki kahvikoneemme. Lisäksi ostin pari hyvää Hackmannin pannua alennuksesta mukaamme, niistä riittää toivottavasti myös takaisin tuotavaa.
Lasten harrastusvälineitä pakkasimme mukaan parikin laatikollista. Ellan ratsastuskamppeet lähtivät mukaan, toiveena löytää tälle rakkaalle harrastukselle viimein enemmän aikaa. Rullaluistimet pakkasin, samoin pyöräilykypärät. Emilian taitoluisteluvehkeet ottivat tilansa, vaikka luistimet kulkevat mukanamme matkatavaroissa. Ellan voimisteluvälineet oli pakko laittaa rahtiin. Polkupyörät ovat isoin artikkeli eikä niitä voi pakata laatikkoon. Niiden kohtalon ratkaisemme viimeisenä. Tyttöjen pyörät ovat aivan uudet ja käyvät täällä pieniksi vuoden aikana, Eero tarvitsee isomman pyörän jo nyt ja se on kai halvempaa ostaa Kiinasta.
Lakanoita ja pyyhkeitä otimme mukaan lähinnä niin, että selviämme ensimmäiset päivät. Nekin pakkaamme oikeastaan mukaan matkatavaroihin. Samoin vaatteista pakkasimme rahtiin talvisempia vaatteita, joita ei Shanghaissa edes vältämättä tarvita, pohjoisessa kylläkin.
Mieheni ehdottamia hassuja juttuja, joita ei hänen (Carrefour) kokemuksensa mukaan Kiinasta oikein saa ja joita pieneen tilaan menevinä varasimme ovat:
- Tiskiharjat (ei vaan jaksa niillä sienillä lällyttää)
- Paistomittari (siis sellainen jolla vaikka naudanpaistin kypsyyttä mitataan)
- Kuorimaveitsi - hyvä Fiskarsin sellainen
- Sakset (ja kynsisakset!) samoin Fiskarsin kunnolliset
Itse tiedän karvaan kokemuksen jälkeen, että rakkoihin tarkoitettuja laastareita (Compeed) ei ainakaan äkkiseltään löydy mistään, siksipä niitä lähtee matkaamme useita settejä!
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Kouluasiat edistyvät
Parin viimeisen päivän aikana olen viimein saanut edistettyä lasten koulunkäyntiin liittyviä asioita
Me emme saa koulusta mitään suomalaisia koulukirjoja mukaamme eikä koululla ole muutenkaan kuulemma resursseja tukea tai olla mukana opiskelussa ulkomailla. Lasten opettajiin ja luokkakavereihin aiomme joka tapauksessa pitää yhteyttä ja kertoa kuulumisiamme aina silloin tällöin. Näin sovittiin jo keväällä.
Tänään perehdyin Etäkoulu Kulkurin toimintaan ja sain verkko-opettajalta myös hyviä neuvoja. Tilasin nyt alkuun kaikille lapsille suomen kielen ja kirjallisuuden etäopiskelumateriaalin ja oppikirjat. Esikoiselle Ellalle, joka aloittaisi Suomessa 5. luokan tilasin lisäksi historian ja yhteiskuntaopin materiaalit. Liikaa ei kuulemma kannata ahnehtia eikä kahta koulua ole järkeä käydä rinnakkain. Koen kuitenkin erityisesti kuopuksen suomen kielen opiskelun todella tärkänä juttuna, lukutaito ei ole kaukana, mutta vielä eivät kirjaimet asetu sanoiksi.
Kulkurissa pystyisi periaatteessa suorittamaan peruskoulun oppimäärän ihan kotikouluna, mutta onneksi Shanghaista löytyy runsaasti näitä kansainvälisiä kouluja. En tiedä olisiko minusta opettamaan kolmea lasta edes verkkokurssien turvin.
Lisäksi kyselin Suomi-koulun ilmoittautumisten perään. Lähetin paperit jo alkukesällä, mutta emme ole saaneet vahvistusta tai lisätietoja sieltä. Suomi-koulu tukee omalta osaltaan suomen kielen ja kulttuurin säilymistä lasten mielissä. Lisäksi sieltä varmasti löytyy suomalaisia kavereita.
Myös varsinaisesta koulusta odottelemme vielä viimeisiä ohjeita esim. koulupukujen hankkimista varten. Ne tulisi olla valmiina tutustumispäivänä joka on 24.8. Erilaisia vaihtoehtoja oli lukuisia, eikä olisi kiva olla heti alkuun joukon musta lammas ilman asianmukaisia kamppeita.
Mitä lähemmäksi lähtö tulee, sitä ristiriitaisemmin suhtaudun lasten koulunkäynnin sujumiseen. Välillä olen vakuuttunut, että tämä on hyvä juttu ja kokemuksena sellainen, jolla on arvoa loppuelämän ajan. Välillä sitten taas murehdin sitä, miten kaikki tulee sujumaan. Erityisesti kuopuksemme Eeron 1. luokan aloitus olisi kova juttu ihan täällä kotonakin, nyt on edessä vielä ihan uusi ympäristö ja vieras kieli.
Me emme saa koulusta mitään suomalaisia koulukirjoja mukaamme eikä koululla ole muutenkaan kuulemma resursseja tukea tai olla mukana opiskelussa ulkomailla. Lasten opettajiin ja luokkakavereihin aiomme joka tapauksessa pitää yhteyttä ja kertoa kuulumisiamme aina silloin tällöin. Näin sovittiin jo keväällä.
Tänään perehdyin Etäkoulu Kulkurin toimintaan ja sain verkko-opettajalta myös hyviä neuvoja. Tilasin nyt alkuun kaikille lapsille suomen kielen ja kirjallisuuden etäopiskelumateriaalin ja oppikirjat. Esikoiselle Ellalle, joka aloittaisi Suomessa 5. luokan tilasin lisäksi historian ja yhteiskuntaopin materiaalit. Liikaa ei kuulemma kannata ahnehtia eikä kahta koulua ole järkeä käydä rinnakkain. Koen kuitenkin erityisesti kuopuksen suomen kielen opiskelun todella tärkänä juttuna, lukutaito ei ole kaukana, mutta vielä eivät kirjaimet asetu sanoiksi.
Kulkurissa pystyisi periaatteessa suorittamaan peruskoulun oppimäärän ihan kotikouluna, mutta onneksi Shanghaista löytyy runsaasti näitä kansainvälisiä kouluja. En tiedä olisiko minusta opettamaan kolmea lasta edes verkkokurssien turvin.
Lisäksi kyselin Suomi-koulun ilmoittautumisten perään. Lähetin paperit jo alkukesällä, mutta emme ole saaneet vahvistusta tai lisätietoja sieltä. Suomi-koulu tukee omalta osaltaan suomen kielen ja kulttuurin säilymistä lasten mielissä. Lisäksi sieltä varmasti löytyy suomalaisia kavereita.
Myös varsinaisesta koulusta odottelemme vielä viimeisiä ohjeita esim. koulupukujen hankkimista varten. Ne tulisi olla valmiina tutustumispäivänä joka on 24.8. Erilaisia vaihtoehtoja oli lukuisia, eikä olisi kiva olla heti alkuun joukon musta lammas ilman asianmukaisia kamppeita.
Mitä lähemmäksi lähtö tulee, sitä ristiriitaisemmin suhtaudun lasten koulunkäynnin sujumiseen. Välillä olen vakuuttunut, että tämä on hyvä juttu ja kokemuksena sellainen, jolla on arvoa loppuelämän ajan. Välillä sitten taas murehdin sitä, miten kaikki tulee sujumaan. Erityisesti kuopuksemme Eeron 1. luokan aloitus olisi kova juttu ihan täällä kotonakin, nyt on edessä vielä ihan uusi ympäristö ja vieras kieli.
lauantai 4. elokuuta 2012
Kiinajuttumme
Omalla kohdallamme Kiinaan tai muualle ulkomaille muutto on ollut oikeastaan jo vuosia vireillä ja nyt se lopulta toteutuu.
Kaikki alkoi vuonna 2004, kun mieheni vaihtoi työpaikkaa ja uusi työ osoittautui odotetusti melko matkustusvoittoiseksi. Vuodet 2004-2005 ovat jääneet mieleen outona sinkoiluna: rakensimme taloamme, mies oli koko ajan matkoilla Chilessä yms. kaukana, olin itse aloittanut uudessa työssä, odotin kuopustamme ja asuimme "välikodissa" suurin osa tavaroista varastoituna. Siitä selvittiin ja päästiin muuttamaan uuteen kotiin.
Kokeilimme kertaalleen erossa olemista, kun mieheni oli vuonna 2008 USA:ssa 3 kuukautta komennuksella. Se lähtö tuntui silloin lähinnä maailman lopulta. Kävimme lasten kanssa siellä upealla retkellä, jolloin tutustuimme paitsi Michiganin periamerikkalaiseen elämään, myös Niagaran putouksiin sekä Toronton ihanaan kaupunkiin Kanadassa. Hieno ja unohtumaton reissu palkintona erossa olemisesta. Tuo jakso oli ehkä ensimmäinen sysäys lähteä joksikin aikaa ulkomaille asumaan.
Vuoden 2008 lopulla miehen työ ja matkakohteet painottuivat Aasiaan, lähinnä Kiinaan ja sitä matkailua on riittänyt. Kävin itse ensimmäistä kertaa Shanghaissa vuonna 2010 ja käsitykseni Kiinasta muuttui täydellisesti. En todellakaan odottanut niin kansainvälistä kaupunkia ja muutenkin länsimaista ilmapiiriä. Silloin ensimmäisen kerran mielessä kävi ajatus kaupungista mahdollisena asuinkohteena. Tammikuussa 2012 mies lähti 6 kk komennukselle Kiinaan, itse jäin lasten kanssa kotiin. Aika oli kuitenkin kaikinpuolin todella rankka ja kun mahdollisuus tähän pidempään komennukseen tuli, oli päätös lopulta aika helppo.
Lapsista esikoinen protestoi ensin kaikkein eniten. Harrastus ja siihen liittyvät kaverit, oppilaskunnan hommat koulussa, muut kaverit ja koti. Keskimmäisemme suhtautui asiaan kaikkein myönteisimmin ja kuopus ei ehkä vieläkään oikein tajua mitä on tapahtumassa. Aina sanotaan, että lapset sopeutuvat helpoiten, toivon näin todellakin käyvän.
Kaikki alkoi vuonna 2004, kun mieheni vaihtoi työpaikkaa ja uusi työ osoittautui odotetusti melko matkustusvoittoiseksi. Vuodet 2004-2005 ovat jääneet mieleen outona sinkoiluna: rakensimme taloamme, mies oli koko ajan matkoilla Chilessä yms. kaukana, olin itse aloittanut uudessa työssä, odotin kuopustamme ja asuimme "välikodissa" suurin osa tavaroista varastoituna. Siitä selvittiin ja päästiin muuttamaan uuteen kotiin.
Kokeilimme kertaalleen erossa olemista, kun mieheni oli vuonna 2008 USA:ssa 3 kuukautta komennuksella. Se lähtö tuntui silloin lähinnä maailman lopulta. Kävimme lasten kanssa siellä upealla retkellä, jolloin tutustuimme paitsi Michiganin periamerikkalaiseen elämään, myös Niagaran putouksiin sekä Toronton ihanaan kaupunkiin Kanadassa. Hieno ja unohtumaton reissu palkintona erossa olemisesta. Tuo jakso oli ehkä ensimmäinen sysäys lähteä joksikin aikaa ulkomaille asumaan.
Vuoden 2008 lopulla miehen työ ja matkakohteet painottuivat Aasiaan, lähinnä Kiinaan ja sitä matkailua on riittänyt. Kävin itse ensimmäistä kertaa Shanghaissa vuonna 2010 ja käsitykseni Kiinasta muuttui täydellisesti. En todellakaan odottanut niin kansainvälistä kaupunkia ja muutenkin länsimaista ilmapiiriä. Silloin ensimmäisen kerran mielessä kävi ajatus kaupungista mahdollisena asuinkohteena. Tammikuussa 2012 mies lähti 6 kk komennukselle Kiinaan, itse jäin lasten kanssa kotiin. Aika oli kuitenkin kaikinpuolin todella rankka ja kun mahdollisuus tähän pidempään komennukseen tuli, oli päätös lopulta aika helppo.
Lapsista esikoinen protestoi ensin kaikkein eniten. Harrastus ja siihen liittyvät kaverit, oppilaskunnan hommat koulussa, muut kaverit ja koti. Keskimmäisemme suhtautui asiaan kaikkein myönteisimmin ja kuopus ei ehkä vieläkään oikein tajua mitä on tapahtumassa. Aina sanotaan, että lapset sopeutuvat helpoiten, toivon näin todellakin käyvän.
perjantai 3. elokuuta 2012
Terveys tarkastettu
Saattelin juuri äsken esikoisemme kymmenen päivän ulkomaanmatkalle. Tämä on ehkä pisin aika ikinä kun olemme olleet erossa ja taatusti ensimmäinen kerta kun hän lähti ovesta passin kanssa ilman vanhempia. Kornia, koko Kiinajuttumme perustuu siihen, että saisimme viimein olla perheenä yhdessä ilman että yksi on jatkuvasti poissa. Nyt sitten kokeilemme viimemetreillä tällaista ihan poikkeuksellista erossa olemista.
Me vanhemmatkin olemme viimein päässet terveystarkastuksen makuun. Verta on imetty 4 putkiloa, sydän on filmattu, verenpaine mitattu, keuhkojen kunto testattu sekä spirometrialla että keuhkojen röntgenkuvalla, erilaisia piippauksia on kuunneltu kuulokkeissa lapsuuden puhelinkoppia muistuttavasssa kopperossa, katseltu linsseissä erilaisia salmiakkikuvioita ja kerrottu mihin mikäkin osoittaa. Tänään sain 2 piikkiä, maanantaina on luvassa 2. En edes tiennyt minua uhkaavasta taudista nimeltä Japanin aivokuume ennen Kiinajuttuamme. No, nyt sekin riski on torjuttu, vaikka taudin kuulemma saa ainoastaan jos suunnilleen lähtee kesätöihin riisipelloille tai muuten rypee jossain maaseudun sikatiloilla. Vaan mistä senkään koskaan tietää. Sainhan Thaimaastakin jonkun ihme ihottuma-nivelkipu -oireyhtymän hyttysenpistosta, vaikka eksoottisimmillaan loikoilimme parvekkeen porealtaassa Phuketissa.
Maanantaina lääkäri sitten analysoi veriputkiloiden tulokset ja nyt vaan henkeä pidätellään ja odotellaan ettei löydy esim. lepraa, kuppaa, HIViä tai keuhkotuberkuloosia. En pistä ollenkaan pahakseni tällaista perusteellista terveystarkastusta, aina tasavuosina on ihan hyvä tsekata tilanne ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän alkaa mietityttää että mitähän se verenpainemittari osoittaakaan tai mitä sieltä verestä löytyy. Mutta ihan pikkuisen ehkä protestoin tällaisen proseduurin läpikäymistä siksi, että Kiinan viranomainen sen vaatii. Varsinkin kun miettii maan omien kansalaisten terveydenhuoltoa. Enpä usko paikallista väestöä skannattavan suurella huolellisuudella aina heidän hakeutuessaan uusiin tehtäviin tai paikkoihin.
No, oikeastaan odottelemme siis lähtölupaa kunhan lääkärin allekirjoitukset ovat papereissa. Lasten passit palautuivat tänään Z-viisumien kanssa, joten he ovat vapaita lähtemään!
Me vanhemmatkin olemme viimein päässet terveystarkastuksen makuun. Verta on imetty 4 putkiloa, sydän on filmattu, verenpaine mitattu, keuhkojen kunto testattu sekä spirometrialla että keuhkojen röntgenkuvalla, erilaisia piippauksia on kuunneltu kuulokkeissa lapsuuden puhelinkoppia muistuttavasssa kopperossa, katseltu linsseissä erilaisia salmiakkikuvioita ja kerrottu mihin mikäkin osoittaa. Tänään sain 2 piikkiä, maanantaina on luvassa 2. En edes tiennyt minua uhkaavasta taudista nimeltä Japanin aivokuume ennen Kiinajuttuamme. No, nyt sekin riski on torjuttu, vaikka taudin kuulemma saa ainoastaan jos suunnilleen lähtee kesätöihin riisipelloille tai muuten rypee jossain maaseudun sikatiloilla. Vaan mistä senkään koskaan tietää. Sainhan Thaimaastakin jonkun ihme ihottuma-nivelkipu -oireyhtymän hyttysenpistosta, vaikka eksoottisimmillaan loikoilimme parvekkeen porealtaassa Phuketissa.
Maanantaina lääkäri sitten analysoi veriputkiloiden tulokset ja nyt vaan henkeä pidätellään ja odotellaan ettei löydy esim. lepraa, kuppaa, HIViä tai keuhkotuberkuloosia. En pistä ollenkaan pahakseni tällaista perusteellista terveystarkastusta, aina tasavuosina on ihan hyvä tsekata tilanne ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän alkaa mietityttää että mitähän se verenpainemittari osoittaakaan tai mitä sieltä verestä löytyy. Mutta ihan pikkuisen ehkä protestoin tällaisen proseduurin läpikäymistä siksi, että Kiinan viranomainen sen vaatii. Varsinkin kun miettii maan omien kansalaisten terveydenhuoltoa. Enpä usko paikallista väestöä skannattavan suurella huolellisuudella aina heidän hakeutuessaan uusiin tehtäviin tai paikkoihin.
No, oikeastaan odottelemme siis lähtölupaa kunhan lääkärin allekirjoitukset ovat papereissa. Lasten passit palautuivat tänään Z-viisumien kanssa, joten he ovat vapaita lähtemään!
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
On laiva valmiina lähtöön...
...se kaukomaille käy.
Tämä Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu on mielessä kun tänä viikonloppuna käynnistyy haikeiden hyvästien sarja.
Esikoisemme sydänystävä on meillä kyläilemässä ja tuskin kuivin silmin pystymme huomenna bussin ovella hyvästelemään. Ystävyyssuhde, joka alkoi 3 kk iässä, on kestänyt jo 11 vuotta. Kun kaveri muutti toiseen kaupunkiin, tytöt opettelivat kulkemaan itsekseen bussilla. Kaiken se kestää, uskon että myös tämän!
Lasten serkut vanhempineen lähtivät juuri ja tuntui hassulta sopia tapaamista ensi kesälle, vaikka harvoin tapaamme useampaa kertaa vuodessa kun välimatkaa on useampi sata kilometriä ja kaikilla omat menonsa.
Muutenkin meillä pyörii non-stop lastentarha, mieheni kokkaa isoilla padoilla keittoa ja spaghettia ja porukkaa tulee ja menee, heitä kuitenkin vielä tapaamme ennen lähtöä. Otamme kaiken irti viimeisistä viikoista!
Olen kauhea itkupilli. Tiedän että minun on pakko saada itsestäni irti vielä vierailu lastemme ihanaan päiväkotiin kun se elokuussa avaa ovensa. Johtaja Sinikka on ruusukimppunsa ja halaukset todellakin ansainnut, hänestä muodostui lähes vara-mummi erityisesti kuopuksellemme lähes viiden vuoden päiväkotijakson aikana. Viimeisenä päivänä ovella nieleskelin kyyneliä ja olin hyvin lyhytsanainen, olin juuri sulkenut työpaikkani oven ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa takanani, itku tuli vasta autossa.
Myös koululla minun on käytävä. Esikoisen opettaja oli äitini mukaan ollut kyynelten partaalla kertoessaan todistustenjakotilaisuudessa muutostamme. Olin itse Shanghaissa. No, ehkä meitä on sitten kaksi itkijää.
Varsin haikeat hyvästit tulevat eteen myös esikoisen voimisteluryhmän äitien kohtaamisessa. "Kiteiden Kankeat Äidit" on ollut ihana vertaisryhmä, yhdessä on itketty ja naurettu, tsempattu toinen toisiamme niin lasten voimistelujutuissa kuin ihan omankin elämän koukeroissa.
Omat ystävät ja sukulaiset, äiti, sisko perheineen, kummilapset... Voi kauhistus, voisin tosiaan varmaan pullottaa ne kyyneleet ja viedä Baden Badeniin. Muistakaa rakkaat, että teille on aina yösija kristallikruunun alla jos Shanghaihin satutte.
Tämä Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu on mielessä kun tänä viikonloppuna käynnistyy haikeiden hyvästien sarja.
Esikoisemme sydänystävä on meillä kyläilemässä ja tuskin kuivin silmin pystymme huomenna bussin ovella hyvästelemään. Ystävyyssuhde, joka alkoi 3 kk iässä, on kestänyt jo 11 vuotta. Kun kaveri muutti toiseen kaupunkiin, tytöt opettelivat kulkemaan itsekseen bussilla. Kaiken se kestää, uskon että myös tämän!
Lasten serkut vanhempineen lähtivät juuri ja tuntui hassulta sopia tapaamista ensi kesälle, vaikka harvoin tapaamme useampaa kertaa vuodessa kun välimatkaa on useampi sata kilometriä ja kaikilla omat menonsa.
Muutenkin meillä pyörii non-stop lastentarha, mieheni kokkaa isoilla padoilla keittoa ja spaghettia ja porukkaa tulee ja menee, heitä kuitenkin vielä tapaamme ennen lähtöä. Otamme kaiken irti viimeisistä viikoista!
Olen kauhea itkupilli. Tiedän että minun on pakko saada itsestäni irti vielä vierailu lastemme ihanaan päiväkotiin kun se elokuussa avaa ovensa. Johtaja Sinikka on ruusukimppunsa ja halaukset todellakin ansainnut, hänestä muodostui lähes vara-mummi erityisesti kuopuksellemme lähes viiden vuoden päiväkotijakson aikana. Viimeisenä päivänä ovella nieleskelin kyyneliä ja olin hyvin lyhytsanainen, olin juuri sulkenut työpaikkani oven ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa takanani, itku tuli vasta autossa.
Myös koululla minun on käytävä. Esikoisen opettaja oli äitini mukaan ollut kyynelten partaalla kertoessaan todistustenjakotilaisuudessa muutostamme. Olin itse Shanghaissa. No, ehkä meitä on sitten kaksi itkijää.
Varsin haikeat hyvästit tulevat eteen myös esikoisen voimisteluryhmän äitien kohtaamisessa. "Kiteiden Kankeat Äidit" on ollut ihana vertaisryhmä, yhdessä on itketty ja naurettu, tsempattu toinen toisiamme niin lasten voimistelujutuissa kuin ihan omankin elämän koukeroissa.
Omat ystävät ja sukulaiset, äiti, sisko perheineen, kummilapset... Voi kauhistus, voisin tosiaan varmaan pullottaa ne kyyneleet ja viedä Baden Badeniin. Muistakaa rakkaat, että teille on aina yösija kristallikruunun alla jos Shanghaihin satutte.
Peppi Pitkätossun Jäähyväislaulu:
On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy
missä taivaalla illan tullen, ei Pohjantähteä näy.
Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan,
käymme ystävä armas surren, sua jäämme me kaipailemaan.
Ja ellet sä luoksemme tulla, vois milloinkaan uudestaan,
niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan.
Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa.
Monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa.
Me tiedämme että sä lähdet, vain koska muuta et voi.
Ja me toivomme että nyt sulle, pian taas laulu onnesta soi.
On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy
missä taivaalla illan tullen, ei Pohjantähteä näy.
Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan,
käymme ystävä armas surren, sua jäämme me kaipailemaan.
Ja ellet sä luoksemme tulla, vois milloinkaan uudestaan,
niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan.
Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa.
Monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa.
Me tiedämme että sä lähdet, vain koska muuta et voi.
Ja me toivomme että nyt sulle, pian taas laulu onnesta soi.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Viisumihakemuksia ja viherhommia
Siinäpä meidän puuhat parina viimeisenä päivänä. Kun omistaa talon jonka ympärillä on enemmän kuin pari koivua, ei syksy kuulu varsinaisesti suosikkivuodenaikoihin. Haravointi ja kaikki muu paikkojen putsaaminen lehdistä on aika työläs urakka. Tänä vuonna lehtien pudotessa me olemme ihan muissa maisemissa. Tämä asia hieman hirvittää, vaikka talon huolto onkin järjestetty. Osittain siksikin olemme yrittäneet tehdä muita pihatöitä pois alta. Ostin itselleni ihanan uuden koneen, pensasleikkurin. Puskaa on mennyt matalaksi metsurin elkein.
Siistinä sisätyönä olemme täyttäneet viisumihakemuksia käsi kipeänä. Oletko käynyt Kiinassa viimeisen 12 kuukauden aikana? Missä ja miksi? Oletko käynyt muissa maissa viimeisen 12 kuukauden aikana? Missä ja miksi? Onko sinulla mielenterveysongelmia? No pikkuhiljaa alkaa kyllä olla...
Olemme viisumien kanssa myöhässä. Se johtuu terveystarkastuksesta joka odottaa työterveyshuollon avautumista elokuun alussa. Pieni mutka matkassa on myös se, että esikoisemme tarvitsee passinsa takaisin kymmeneksi päiväksi ulkomaan leirin vuoksi tässä välissä. Juhlallinen ja huolella leimattu kutsu saapui DHL:llä viime viikolla, lentoliput saimme varattua ja passit sekä viisumipaperit ovat lähteneet konsulaattiin eilen. Toivotaan siis suopeutta ja nopeutta viranomaisilta.
Siistinä sisätyönä olemme täyttäneet viisumihakemuksia käsi kipeänä. Oletko käynyt Kiinassa viimeisen 12 kuukauden aikana? Missä ja miksi? Oletko käynyt muissa maissa viimeisen 12 kuukauden aikana? Missä ja miksi? Onko sinulla mielenterveysongelmia? No pikkuhiljaa alkaa kyllä olla...
Olemme viisumien kanssa myöhässä. Se johtuu terveystarkastuksesta joka odottaa työterveyshuollon avautumista elokuun alussa. Pieni mutka matkassa on myös se, että esikoisemme tarvitsee passinsa takaisin kymmeneksi päiväksi ulkomaan leirin vuoksi tässä välissä. Juhlallinen ja huolella leimattu kutsu saapui DHL:llä viime viikolla, lentoliput saimme varattua ja passit sekä viisumipaperit ovat lähteneet konsulaattiin eilen. Toivotaan siis suopeutta ja nopeutta viranomaisilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)