Kenraali Yuefei ja hänen temppelinsä

Eero halusi päivällä nähdä temppelin, mutta ihan sopivaa ei järvikierroksellamme sattunut kohdalle, ihan pieniä vain. Niinpä päätimme vielä iltapäivällä käväistä ihan kahdestaan hotellin vieressä sijaitsevassa temppelissä. Se on sotaherran, kenraali Yuefein muistoksi rakennettu temppeli ja mausoleumi ja samalla yksi West Lake -alueen kuulemma tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Koska seuralaiseni ei ollut erityisen innokas siitä, että yritin lukea infotauluja temppelin sisällä, selvitin kenraalin taustoja vähän Wikipediasta yms.  jälkikäteen. Herra Yuefei oli  Song Dynastian (1127-1279) aikaan hallinnut kenraali. Yuefei oli arvostettu ja lojaali kenraali, joka tuli kuuluisaksi joukkojen hallitsemisesta ja esimiestaidoistaan ja joutui lopulta petoksen uhriksi ja kuoli raa'asti vain 39-vuotiaana. Temppeli on rakennettu alunperin 1221 ja sitä on kunnostettu ja jälleenrakennettu monta kertaa.

Itse temppelissä on valtava Yuefein patsas ja alttari sen edessä.

Hänelle on tuotu kaikenlaista pientä purtavaa hedelmistä riisiin ja jyviin, joukossa huomaavaisesti myös pari vesipulloa.

 

Sivurakennuksissa oli muutama näköispatsas lisää, mutta ei tarjoilua.

Alue oli jälleen kerran aivan valtavan kaunis ja vehreä. Näissä temppelipuistoissa liikkuessa tulee väkisinkin mieleen, milllaista elämä mahtoikaan olla täällä silloin kauan sitten. Jotenkin ympärille pystyy kuvittelemaan sillkkiin pukeutunutta porukkaa käyskentelemässä lammikoiden ympärillä ja kirjaamassa suuria ajatuksiaan jälkipolville mietittäväksi. Toisaalta verkkaista ja rauhallista elämää, toisaalta julmaa juonittelua, joka saattoi koska tahansa päättyä hengen lähtöön ilman sen kummempaa syytä.

Kenraalin asekokoelmaa oli näytillä.

Ja myös hautapaikka temppelin alueelta löytyy. Siitä ei löytynyt ihan täyttä varmuutta, onko herra Yuefei haudattu tänne kokonaisuudessaan, vai onko kyseessä vain muistomerkki.

Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ja 7-vuotiaskin oli tyytyväinen mietitystä herättäneen temppelin antiin.

Temple of general Yuefei
Hangzhou, West Lake area.
Beishan Road.

Avoinna: 7:30am to 5:30pm.
Sisäänpääsymaksu: 25 RMB aikuiset/ 12,50 RMB lapset/alle 120 cm maksutta.

Kaunis, kaunis West Lake

Vietimme aamun ja aamupäivän täällä Hangzhoussa, West Laken alueella. West Laken alue kuuluu UNESCO:n maailmaperintökohteisiin.

Ensin suuntasimme hotellin edessä sijaitsevalle lähisaarelle ja kiipeilimme sokkeloisia polkuja pitkin kukkulalle katselemaan maisemia.

Jo tutuksi tullut "sumu" haittaa hieman maisemien katselua. Vaikka West Laken alueella tuntuu kuin olisi pikkukaupungissa, on Hangzhou todellisuudessa n. 6 miljoonan asukkaan kaupunki.

Seuraavaksi siirryimme veneilemään ja päädyimme järven keskelle.

Kiinalaiset tykkäävät ottaa paljon valokuvia ja nimenomaan oikein perusteellisia poseerauskuvia. Takana jonottavaa väkeä ei ujostella kun leidit hakevat hyvää asentoa ja herrat edullisinta kuvakulmaa :)

Myös lapsemme "pääsivät" taas ikuistetuiksi kiinalaisten kuviin. Nyt kehitimme uuden kostotoimenpiteen, lapset valokuvasivat takaisin heitä kuvanneita. Osa häkeltyi, osa vain nauroi ja kuvasi entistä enemmän.

 

Läheskään kaikki alueella oleva vanhalta näyttävä ei ole vanhaa, koska maan värikkään historian aikana paljon on tuhoutunut ja vasta myöhemmin niitä on alettu rakentaa uudelleen. 

 Osan ei ole kai tarkoituskaan näyttää vanhalta. Kultaa ei koskaan voi käyttää liikaa...

Päätimme kierroksemme Leifeng Pagodalle, joka on rakennttu uudelleen vasta 2000-luvun alussa. Alkuperäinen, 900-luvulla rakennettu pagoda romahti vuonna 1924, koska ihmiset varastivat siitä tiiliä, joiden uskottiin tuovan terveyttä ja hedelmällisyyttä.

Uusi pagoda on rakenntu alkuperäisen pagodan raunioiden päälle.

 

Ylimmästä kerroksesta avautuu hieno näkymä järvelle - tai avautuisi jos ei olisi sumuista. Tosin meillä kävi hieman huono tuurikin, kun päivä oli myös aika pilvinen.

Nyt suuntaamme todelliseen Shangri La:han, hotellin spa-osastolta löytyi ihan kunnollinen sauna! Eilen otimme ensimmäiset löylyt kahdeksaan kuukauteen!

Eivätkä saunan ulkopuolella jääkaapissa odottaneet viileät pyyhkeetkään tuntuneet saunomisen päälle hassummilta

Tuulivoimaa?

Asun maassa, jossa ilmansaasteet ovat maailmalaajuisesti todella iso ongelma. Täällä ilmanlaatu on usein niin huono, että lapset eivät saa välitunneilla ulkoilla. Perheemme ei kärsi astmasta tai muista hengityselinten sairauksista, silti itseäni on vaivannut inhottava yskä jo kuukausia ja flunssakierre tuntuu kiertävän perheemme ympärillä kehää.  Ruuhkat ovat täällä legendaarisia ja saasteet haistaa ja tuntee jo ilmasta.

Tulen maasta, jossa kierrätän tunnollisesti lasin, metallin, paperin, pahvin ja ongelmajätteen. Sekä tietenkin palautuspullot ja -tölkit. Ajamme katalysaattoriautoilla ja meitä muistutetaan mieluummin menemään kauppaan pyörällä kuin ajamaan sinne autolla. Suomessa meitä syyllistetään jatkuvasti pienistä teoista, kun täällä nakataan surutta muutamia tuhansia sianraatoja jokeen, josta suurin osa meistä täällä ottaa käyttövetensä. Ajatuskin ällötää.

Itseäni on tasan vuoden verran työllistänyt tuulivoimala. Jota vastustan, tehtäköön se heti alussa selväksi. Selitän myöhemmin.

Meillä on mökki Salon kaupungin alueella, Perniössä. Vaarini on sen aikanaan hankkinut ja se on ollut perheemme kesäpaikka jo suunnilleen 50 vuotta. Vuosien varrella olemme yhtäkkiä oppineet kärsimään siitä, että jos meri on tyyni monta päivää ja ilma on lämmin, sinilevä hyökkää rantaan. Olemme oppineet myös sen, että pääsiäisenä saattaa lunta olla niin paljon, että pihaan ei pääse, eikä mökille järkeä mennä. Aikaisemmin haravoimme ja poltimme haravointijätettä pääsiäisenä ja grillasimme terassilla. Mutta hyväksymme nämä jutut, maailma kai muuttuu.

Viime kesänä valveutunut mökkinaapurimme bongasi Salon kaupungin nettisivuilta kuulutuksen, jossa haettiin rakennuslupaa Stadionin tornin korkuiselle yksittäiselle tuulivoimalalle, joka tulisi sijaitsemaan n. 500 m päässä mökkitonteistamme. Ymmärrän, että mökkimme sijaitsee Saaristomeren alueella, jossa tuulivoima on yksi luontainen ja hyväksyttävä energiamuoto. Hyväksyn jopa maakuntakaavaan sijoitetun isomman tuulivoimapuiston sijoittumisen lähelle mökkiämme,  mieluummin kuin tämän yksittäisen, Saksasta käytettynä hankitun, ilmeisen meluisan ja tukien hyötymistarkoituksena pystytetyn mylllyn rakentamisen melkeinpä takapihallemme.

Alkuvuodesta mylly oli kuulemma saanut rakennusluvan. Onneksi vain 200 m päässä myllystä vakituisesti asuva henkilö, joka ei ostohetkellä ollut kuullut suunnitelmasta, valitti. Toivottavasti se torppaa koko hankeen.

Omaan oikeustajuuni ei vaan yksinkertaisesti mahdu se, että täällä pusketaan surutta pakokaasua ilmaan, valaistaan tyhjänpäiväisiä rakennuksia yötäpäivää ja saastuteen kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla maapalloa. Samaan aikaan meillä pelataan nappuloilla ja tuetaan muka ihan oikeutettuna suhteessa minimaalisesti energiaa tuottavan yksittäisen tuulivoimalan pystyttämistä melkeinpä pihapiiriin. Jos ja kun se ei kannatakaan? Jääkö raato seisomaan siihen ikuisesti ruostumaan? Kukaan ei kuulemma ole velvoitettu purkamaan mahdollista kannattamatonta tuulivoimalaa.... Miksi maailman pelastaminen pitää aloittaa meidän takapihaltamme :) Täältä katsottuna se tuntuu hieman epäoikeudenmukaiselta.

Hangzhou

Lähdemme huomenna pienelle lomalla Hangzhouhun. Se on Shanghaista n. 3 h ajomatkan päässä sijaitseva kaupunki, jota kehutaan yhdeksi Kiinan kauneimmista. Odotukset ovat siis korkealla. Lapsilla on koko viikko lomaa koulusta ja myös mies pystyi yllättäen pitämään lomaa!

Onnistuimme viimein pienen säätämisen ja päivämäärien vaihtamisen jälkeen saamaan huoneet toivomastamme hotellista. Ensi viikonloppuna on kansallinen loma ja kaikki lomapaikat tietenkin tupaten täynnä.  Mekin vietämme kuitenkin seuraavat 3 päivää Hangzhoun West Laken Shangri La -hotellissa.

Lapset ovat jo niin isoja, että sillit suolassa -nukkuminen kahden hengen huoneessa ei enää onnistu, vaan neidit ovat jo muutaman kerran saaneet oman huoneen. Tämä tietenkin nostaa näiden pikkulomien kustannuksia, mutta mitäpä siitä! Vietimme viime keväänä Ningbossa mahtavan loman Shangri La -hotellissa, melkeinpä liian ylenpalttisen palvelun ympäröimänä, toivottavasti nyt taso yltää edes lähelle samaan.

Raportteja lomasta tulossa myöhemmin, kunhan päsemme perille!

Munajahti

Miten ihmeessä aikaa taas lentää! Kaikkea olemme tehneet, mutta tapahtumien kirjaaminen on taas kiireessä jäänyt.

Erikoismainintana kummityttömme ANNA: Paljon Onnea!  Lahjan pitäisi jossain vaiheessa löytyä Isoäidiltä Porintieltä ;) Onnea, onnea!

Olemme yrittäneet pitää yllä joitakin suomalaisia juhlaperinteitä. Siirsimme pääsiäistä hieman munateknisisitä syistä (=Kinderit olivat ja pysyivät loppu lähikaupoista).

Meillä perinteenä on ollut 5 serkuksen "munajahti" mökillämme. Viiden tenavan kanssa on saanut jo käyttää hieman mielikuvitusta, etenkin kun jo pieninkin "O" muistaa helpot piilot mökillä. Koska serkutkaan tuskin runsaan lumen takia pääsivät mökille munajahtiin, oli meidänkin helppoa perustella uudet piilot täällä Kiiinassa. Tällä kertaa hankalaa oli se, mitä piiloihin pääsiäispupu laittaisi. Täällä kun ei pääsiäismunia oikein ole. Oli siis pakko tyytyä karkkikasaan ja soveltaa.

Onneksi pääsiäispupu oli laatinut helpot kartat jo valmiiksi.

Silti aikaa kului sisällä ja ulkona karkkikätköjen metsästyksessä!

Mukavaa pääsiäistä kaikille, vaikka HIFK lomaileekin jo ;) Niin ja Jokerit myös.............

Kiinalainen omakotiunelma

Meidän compoundimme Le Chambordin  2. vaihe alkaa valmistua. Se on alunperin rakennettu samanlaiselle joutomaalle kuin tässä kuvassa oleva alue, jonne joskus pitäisi rakentua vaihe 3.

Muuttaessamme tänne viime syksynä luulin, että kyseessä on jonkin vanhan alueen restaurointi. Talot näyttivät koristeineen ja yksityiskohtineen linnamaisilta ja vanhoilta. Mutta ei, kyseessä olivat aivan uudet talot, ne vain näyttävät ulkopuolelta vanhoilta.

Heti muurien ulkopuolella pönöttävät hökkelit, joissa ilmeisesti edelleen asutaan, päätellen kuivumassa olevasta pyykistä. Nämä varmaan puretaan sitten joskus vaiheen 3 alta. Unelma ja todellisuus vierekkäin...

Kun rakennustyömaan aidat poistettiin ja alueelle pääsi kävelemään, syntyi vaikutelma, että kyseessä on vanha alue jossa on asuttu jo vuosia. Talot ovat ulkopuolelta täydellisesti valmiita, pihat laatoitettuja, portit paikoillaan ja tiet päällystettyjä. Erityisesti kasvit ja niiden koko herättivät hämmennystä. Kaikki viheralueet olivat viimeisteltyjä ja puut isoja.

Myös yksittäisten talojen pihat on tehty istutuksia myöten täydellisiksi. Jopa grillipaikat ovat valmiina.

Kuitenkin talot ovat sisältä pelkkiä betonisia luurankoja. Ja kyllä, ovet ovat auki ja kuka tahansa voi saapastella sisään katsomaan asuntoja.

 

Tätä kyseistä taloa olen vähän katsellut sillä silmällä. Myös ylläoleva grillipaikka ja piha ovat saman talon pihasta. Mutta luultavasti talo on joko varattu ja/tai ylittää budjettimme reippaasti tai valmistuu sisältä vasta kun olemme jo lähdössä takaisin kotiin. 

Suomessa talot tehdään yleensä sisältä valmiiksi mahdollisia ostajia varten, pihat taas odottavat ja ne tehdään viimeisenä. Ilmeisesti täällä pistetään enemmän painoarvoa alueen yleisvaikutelmaan ja sisätilat saa ostaja sitten tehdä mieleisekseen. Myös tällä vanhemmalla puolella on paljon näitä luurankotaloja - ulkoa valmiita, mutta sisältä pelkkää betonia.

Ihmettelimme syksyllä, kun compoundimme portille oli ilmestynyt ainakin 5 m korkea puu. Ihan yhtäkkiä. Mutta isojen puiden siirtely paikasta toiseen on täällä ihan tavallista ja siksi tämäkin uusi alue näyttää asutulta, vaikka onkin autio. 

Puut tuodaan paikalle kuorma-auton lavalla ja nostellaan nosturilla kunkin talon pihalle.

Pensasaidat istutetaan jo valmiiksi parimetrisistä taimista, ei mistään pikkuisista purkissa kasvaneista raaskuista, joiden kasvamista näkösuojaksi odotellaan sitten vuositolkulla, kuten omalla pihallamme Suomessa on käynyt.

Lopputuloksena onkin vehreitä, asutun näköisiä alueita, vaikka ne olisivat ihan kummituskaupunkeja.

Toivottavasti tämä ihan oman talomme vieressä sijaitseva alue saisi nopeasti asukkaita, nyt se on vähän aavemainen koiranulkoilutus-, pyöräily- ja rullaluistelupuisto.