Kotiutumista

Huomenna täyttyy kaksi viikkoa uudessa kodissa. Mahtavaa! Vaikka alku on käytännön asioissa ollut kiinalaisen hankalaa, on se elämänlaadun kannalta ollut ihanaa.

Kului noin minuutti, kun lapset olivat jo löytäneet kavereita ympärilleen, asiaa tietenkin auttoi Emilian bestiksen asuminen tällä alueella, muuttoa odotettiin molemmin puolin kuin kuuta nousevaa. Samalla muutkin lapset solahtivat mukaan joukkoon.

Nykyisin joko meidän ovemme ulkopuolella näyttää tältä, tai kengät löytyvät jonkun muun perheen ovelta, tai porukka huitelee jossain leikkimässä milloin rosvoa ja poliisia, milloin taskulamppuhippaa. Mikä kivointa, joukossa on sekä tyttöjä että poikia.

Palvelut ovat osoittautuneet juuri niin hyviksi kuin osasimme odottaa. Täällä on elämä tehty helpoksi. Compoundilla on pankkiautomaatti, kirjasto, kauppa, 24/7 reception, ravintola, parikin baaria, kampaamo, kauneushoitola ja tietenkin ihan loistavat harrastusmahdollisuudet. Lähikaduilta löytyy oikeastaan kaikki mitä tarvitaan, mm. useampi western ravintola (joissa kotiinkuljetus), Hyvät ruokakaupat Pines Market (tuoretta tonnikalaa, lammasta yms.tarjolla päivittäin) ja City Shop ihan lähellä ja uuden ostoskeskuksen valmistumisen jälkeen tarjonta kasvaa.

Itselleni positiivisin yllätys on ollut ilmainen shuttle bus -metrolle ja Carrefourin kautta keskustaan. Sitä tulen varmasti vielä monta kertaa kiittämään.

Tykkäämme uudesta kodista nyt, kun sen on saanut vähän omaan järjestykseen ja tavarat paikalleen. Huoneisto on käytännöllinen ja jotenkin kodikkaampi kuin iso, kolkko talo Le Chambordilla. Vähän tällainen tummahan tämä on, mutta kuitenkin valoisa. Aloin taas Vaativaksi Asiakkaaksi ja kuvan ottamisen jälkeen taulut ja kello ovat seinällä, samoin monta muuta juttua.

Meidän makkarissa on kiva ikkunakulma tai jotain sinne päin. Ups, joku mittasi verhot vähän väärin. Mutta pikkuseikat jääkööt toistaiseksi isojen linjojen varjoon ;)

 Emilian valtakunta. Makuuhuoneet eivät ole suurensuuria, mutta juuri tarpeen täyttäviä.

Niin, paitsi Eerolla, jolla on kämpän toiseksi suurin lukaali. Kylläkin sillä ehdolla, että vieraiden tullessa sieltä väistytään.

Tältä sen pitäisi näyttää (äidin mielestä):

 Ja tältä se näyttää. Kaikki tarpeellinen pitää näet olla esillä ja käden ulottuvilla (Eeron mielestä).

Meillä on kaksi parveketta. Toinen on kadun puolelle. Sinne mahtuivat sopivasti meidän terassikalusteet.

Toinen on Compoundin puiston suuntaan. Isolla nurmikkokentällä tapahtuvat yleensä leikit, joten valvova silmä on edes hiukan läsnä :).

Keittiö ihan erillisenä huoneena on pitkästä aikaa ihan kiva juttu. Sottapytyt saa sotkea rauhassa ilman että se loistaa olohuoneen sohvalle. Toistaiseksi kaikki siellä on toiminut hyvin.

 Olohuone ei ole suuri, mutta ihan riittävä.

Portaikko on hieman hallitsevalla paikalla, eikä todellakaan mikään esteettinen ratkaisu, mutta siihenkin alkaa jo tottua.

Mitä sitten kaipaamme edellisestä? Niitäkin asioita on paljon! Eero tietenkin kaipaa kahta parasta kaveria ja koko pikkupoikien yhteisöä, joka Le Chambordilla oli aika iso. Itse kaipaan hieman yhteisön pienuutta, ainakin kaikki ulkomaalaiset olivat moikkaustuttuja ja yhteisössä vallitsi sellainen "koko kylä kasvattaa" -meininki. Kun muutaman vaaratilanteen jälkeen sovittiin, että ilman kypärää ei ole asiaa edes potkulautailla saati pyöräillä, koko porukka (tai ainakin suuri enemmistö) sitoutui noudattamaan sitä ja myös vieraiden lapsia oli helppo tarpeen tullen vähän lempeästi ojentaa.  Myös koulun läheisyys helpotti elämää. Eilen annoin periksi ja kävelin kännykkäkauppaan hankkimaan jokaiselle lapselle oman puhelimen ja liittymän. Meillä on arkisin niin monta liikkuvaa asiaa yhtäaikaa, että on vain ajan kysymys kun jotain menee vikaan. Silloin on ihan kiva edes saada yhteys lapseen.

Meillä on myös uusi, ensivaikutelman perusteella todella loistava ayi. Mutta en koputa vielä puuta, yhden vedätyksen kokeneena uskon vasta kun näen, mutta so far so good! Tämä on Andyn hankkima, siksi olen toiveikas ;).

Mukavaa viikonloppua!