Ni Hao Shanghai!

Ja vielä kerran lähtee! Siis uusi lukuvuosi ja meille uusi Kiinavuosi käyntiin.

Saavuimme sateiseen Shanghaihin vajaa viikko sitten. Erinäisistä syistä johtuen sain vaihteeksi matkustaa astetta mukavammin.

Mies matkusti kolmen lapsen ja yhden koiran kanssa 50 riviä taaemapana. Vaakatasossa nukkuen matka toki sujuu melkoisen paljon mukavammin.

No, luksusta seuraa meille tavallisille kuolevaisille aina paluu arkeen. Käyköön siitä nyt vaikka se, että kone pysäköi jostain tuntemattomasta syystä jonnekin hornan tuuttiin ja meitä matkustavaisia kuskasi terminaaliin yksi bussi kerrallaan. Lisäksi Ompun karanteenitouhuissa menee oma aikansa. Kuskimme Lu oli kuitenkin taas yhtenä hymynä meitä vastassa.

Vapaehtoisena lähdin suoraan kotiovelta kauppaan. Ja siellä se taas iski. TYHJÄN OSTOSKÄRRYN OIREYHTYMÄ: Seisot supermarketissa, etkä keksi yhtäkään artikkelia, joita voisit ajatella mielihyvin ostavasi. Tämä nyt kuulostaa taas luokalta "first world problems", mutta se vaan lyö kuin märkä rätti vasten kasvoja joka ikinen kerta. Väsymys tekee osansa, haju tekee osansa ja kaiken sellaisen normaalin puute tekee osansa. Kun Suomessa totut notkuvien maitotuotehyllyjen valikoimaan, kilometriin juustoja ja leikkeleitä, kontillisiin mitä erilaisimpia leipiä, pakasteita, yms. yms.  Kun lähdimme, lähikorttelin Siwakin tarjoili tuoreita mansikoita, vadelmia ja mustikoita.

Kukaan ei voi Kiinassa väittää kuolevansa nälkään, ei todellakaan. Siksi tämä ruikutus varmaan kuulostaa tosi tyhmältä. Mutta kaikki on vaan niin erilaista. Edelleen.

Ja vielä kerran siis pakkasimme laukkumme pullolleen kaikkea ihanaa ja tarpeellista Suomesta:

Nämä ns. Putin-Juustot olivat saapumassa suomalaisiin kauppoihin, juuri samana päivänä kun me olimme Prismassa hankkkimassa laukkujen täytettä. Kun lastasimme juustohyllyllä 4 kpl isoja Oltermanneja kärryymme, ohi kulkenut työntekijä vilkaisi meitä vähän kuin olisimme pikkuisen hölmöjä ja hamstraamassa noita himoittuja juustoja. Tokaisun "hei, noi ei sit oo niitä Putin-Juustoja" melkein pystyi lukemaan hänen katseestaan. No, Kiinassa tottuu tekemään itsestään vähän friikin kaikenlaisissa tilanteissa, niin eipä haitannut.

Myös apteekissa minua on epäilty ihan perustellusti hieman vaaralliseksi itselleni, kun olen ladannut kärryyn arsenaalin särkylääkettä. Sittemmin olen oppinut ostamaan erissä. Kantapään kautta opittu kynsien ja hiusten huono kunto saivat nyt pakkaamaan mukaan kalkkitabuja muun lisänä. Hyttysmyrkkyä, särkylääkkeitä, Nasolinia, huulirasvaa, perusvoiteita..... jne. jne.

Oi, seuraava on niin omistettu Mialle Vieraana Shanghaissa -blogista. He ryökäleet jo lähtivät takaisin Suomeen. Mutta Mialta opin mm. värikoodatut siivousrätit. SINI -moppeja emme tällä kertaa tuoneet, koska ayimme diggailee enemmän tuota 200 multivariate bucket moppia. Mutta aina voi tuoda vähän tujumpaa siivousainetta. Nyt kyllä vähän epäilyttää, kun meillä tuoksuu aika vahvasti kloriitilta ihan joka paikassa, vaikka ohje oli että vaan kylppäreihin...

Shanghain ilma ja vesi. Oikeat kauneuden kulmakivet hieman herkkäihoisemmalle. Vuosi meni ilman mitään, toisen vuoden syksy melkein ja sitten hiukset ja iho alkoivat muistuttaa variksenpelättimen vastaavia. On juostu mitä erinäisimmissä paikoissa, saatu hieman kummastuttava diagnoosi kiinalaiselta lääkäriltä, leikattu hiuksia, värjätty hiuksia, kuorittu ihoa ja tuhlattu omaisuus erilaisiin mömmöihin. Kiitos ja kaunis suomalaiselle ihotautilääkärille, joka kummasteli kiinalaisen lääkärin diagnoosia ja totesi aikalailla muuta. Vajaassa viikossa oikein hyvät ohjeet ja lääkkeet. Niiden lisäksi ja jälkeen jokainen nainen tarvitsee hieman ihanuutta elämään :) Nämä tuotteet todettu mainioiksi.

Mukaan pakattiin myös suomenkielistä luettavaa. Tänne muuttaville lapsiperheille vinkkaisin Suomi-koulun erittäin laajan ja mainion kirjaston valikoiman  ja välttäisin ylenmääräistä lastenkirjojen kantamista  tänne. Toki ne lempparit on kiva omistaa, mutta Parvelat, Kunnakset, Lindgrenit, Janssonit, Disneyt yms. löytyy Suomi-koulun kirjastosta. Suomi-koulun kirjastossa toimii myös aikuisille "ota yksi - tuo yksi" kirjanvaihtotori, jolle soisin enemmän aktiivisuutta. Itse ainakin lukemisfriikkinä kaipaan englanninkielisen lisäksi ihan suomalaista luettavaa!

 

Tax-freenä toimme taas edes vähän elektroniikkaa. Tähän myös muuttajia asumisluvan kanssa kannustan, muussakin kuin elektroniikassa. Lähtiessä tosin kannattaa ottaa huomioon mahdollinen jono palautuspisteessä ja varata tarpeeksi aikaa. Meidän lähtiessämme tuloaulan pisteessä oli valehtelematta 100 m jono, turvatarkastuksen jälkeen tax-free aulassa ainoastaan muutama asiakas, mutta tämä vaihtelee.

Ja Omppu. Voi Omppu. Huomenna saamme koiran karanteenista (7 vrk). Matka meni edestakaisin mainiosti ja paperihommat silkalla rutiinilla. Nyt neljä kertaa Suomeen ja takaisin lentäneenä rauhoittelen kaikkia, jotka kuljetuskassin mittojen kanssa tuskailevat (max. korkeus ohjeissa 20 cm, jep.) Ketään ei oikeasti kiinnosta, kunhan kassi mahtuu penkin alle (meillä 28 cm). Piste. Paino pitää toki olla alle 8 kg, kassi ja koira.

Omppu vietti merkkipäivää merillä.  2-vuotias on jo aika cool meren kanssa ja tykkäsi myös uida.

 

Lisäksi hänestä tuli perheemme ainoa kaksoiskansalainen. Ompulla on nyt lemikin EU-passi ja kiinalainen passi.

Eilen kävimme WISS:ssä tutustumispäivässä, odotukset ovat oikein hyvät:

Eerolla paras suomalainen kaveri R luokalla, ihan lottovoitto! Lisäksi kaksi muuta bestistä Israelista ja Saksasta samalla luokalla ja kuulemma ihan huippu opettaja! Miinuksena USA:lainen kaverin yllättävä muutto kotiin. Puitteet kolmanteen vuoteen ovat kunnossa!

Emilialla ensimmäinen secondary year. Kiva luokka ja pari parasta kaveria samalla luokalla. Luokanvalvoja vaikutti ihan huipulta esittelyssä.

Ellalla paras kaveri samalla luokalla ja paljon muita kivoja tyyppejä. Luokanvalvojana tiukka matikanope, vanhempien nökökulmasta tosi jees!

Suomalaisia perheitä täällä on uusia ja vanhoja. Yhden supermukavan perheen olen jo tavannut! Kaksospojat saanevat WISS:n Kindergartenin sopivasti sekaisin - aivan mahtavat pojat! Jääkiekkoileva O on samalla luokka-asteella Emilian kanssa, heille löytynee jutun juurta vähintään jäähalleista. Lisäksi perheen isompi K -lady solahtaa varmasti hyvin suomalaisyhteisön isompien joukkoon.

Pakko vielä hieman päättää mennyttä kesää:

Kiitos kaikille teille, joiden kanssa tapasimme! Ne hetket olivat kultaakin kalliimpia! Ihanaa, että ehdimme tavata etenkin niiden kanssa, joiden kanssa se edellisenä kesänä jäi väliin.

Puhelinkeskustelut ilahduttivat samoin! Erityisterkut sille yhdelle aivan spesiaalille ystävälle: mun puhelin näytti puhelun kestoksi melkein 3 h ja aurinko melkein nousi!!!  KIITOS siitä ja kaikista kymmenistä vuosista. Toivottavasti A sai paketin ;)

Tämä kesä meni taas liian nopeasti. Nopeammin kuin edellinen. Olen tosi pahoillani, etten ehtinyt enempää teitä kaikkia tavata.

Julistin, että meitä saa tulla moikkaamaan, me emme liiku. Silti liikuimme lähinnä mökille Lounais-Suomeen. Pahoittelut teille, jotka sinä aikana Keski-Suomen ohititte.

Suku on pahin, mutta tämä kesä oli jotenkin mainio sukukesä! Vietimme kaksi mahtavaa lomaviikkoa siskoni perheen kanssa mökillämme. Viimeinen vauva, prinsessa O lähtee esikouluun - ei voi olla totta! Muutenkin nämä viisi ovat jo jotenkin jotain sellaista, kuin omassa lapsuudessani mökillä - heidän pitää saada seikkailla ja meidän vanhempien pitää ymmärtää päästää irti!

Ilahdutti myös serkkuni perheen vierailu mökille! Täällä me kaikki lapsena peuhattiin, nyt oli kulunut varmasti 25 vuotta edellisestä vierailusta. Pikkuiset S ja S olivat kerrassaan hurmaavia!

Myös kummipoikamme N:n, eli toisen serkkuni ja hänen poikansa vierailu oli mahtava juttu :) Me serkkuni Mikan kanssa hypimme "jyrkkikseltä", joten eiväthän nyt jälkeläisemme voi olla arempia.

Ihanan äitini kaksi sisarusta ovat meille myös kuin omaa perhettä.

Shanghaissakin vieraillut, oikeastaan Ompun kummitäti R kävi vierailulla mökillä, voi miten hauskaa meillä taas olikaan.

Lisäksi meillä on suuri onni omistaa "varaisovanhemmat", eli serkkuni vanhemmat R+J jotka ovat aina mielessämme! Kun kone laskeutuu ja aletaan miettiä, että mitä ja koska missäkin, lapset aina miettivät, että koska mennään tapaamaan "Oravanhoitajaa ja... no, te tiedätte!"

Tämä postaus on jo kauhean pitkä. Nyt kun tätä kirjoitin ja mietin, kuinka vähän kaikkia rakkaista kuitenkaan tavattiin ja kuinka vähän kaikeasta olen ehtinyt kertoa, pitänee tehdä vielä kesä 2014 -postaus erikseen. Katsotaan mitä laiska jaksaa =D!