Meillä oli aikaa neljä kokonaista päivää ja pari puolikasta päälle. Käytimme ne todellakin hyödyksi: Räätälimarkkinat, feikkimarkkinat, näköalat, Tianzifa, kivoja kuppiloita, Yu Garden, The Bund.
On aivan mahdotonta arvottaa kavereita ja ystäviä ja muita. Suku on aina pahin ja paras. Siskoni on kuitenkin aina ollut se kaikista parhaistakin ystävistä se kuitenkin ns. iholla oleva. Se, jolle uskoa kaikki maailman murheet ja ilot. Se, joka puolin ja toisin on ollut se ensimmäinen, joka on tiennyt tulevista vauvoista, se, jolle on uskottu erot ensimmäisinä, ihastuksetkin. Se, jolle soittaa se ensimmäinen puhelu, kun maailma romahtaa ja pitää miettiä, miten oma äitimme tämän kestää.
Me olemme tavanneet soitella tyyliin kerran päivässä, nyt maailma on tehnyt totisesti eronsa. Meillä oli niin mahtavat neljä päivää yhdessä! Onneksi olemme samalla aaltopituudella tekemisessä. Neljä uskomatonta päivää meni kuin siivillä. Suomeen lähtevä kontti pullistelee kohta hankintojamme.
Pääpaino sisustushankinnoissa ja siinähän vieläkin puuhaa riittää. TaoBao osaa yllättää ulkomaalaisen, sitä tässä selvitellessä menee pari viikkoa.
Koska olimme siskon kanssa niin ahkeria, on arki pakannut päälle oikein urakalla muuten vaan. Tämä viikko on taas ollut lapsilla lomaa. Täällä näitä lomia riittää... Toisaalta koulu jatkuu 30.6. saakka.
Niin siis: Me todellakin olemme lähdössä Suomeen. 13.6. 2015. Tämän Peppi Pitkätossun laiva suuntaa kohti kotia. Meidän laivan kapteeni, Efraim Pitkätossu, eli Heikki, jää vielä Kiinaan ohjaamaan tätä laivaa kohti uusia seikkailuja vuodeksi eteenpäin. Me muut suuntaamme Suomeen. Se on päätetty. Tätä on moni kysellyt ja tässä se nyt on. Tähän ei liity mitään draamaa perheen sisällä tai ulkopuolella, tämä on meidän päätöksemme moniin asioihin tukeutuen ja sillä sipuli :)
Ennätämme sitten olla viikon ajan yhtä aikaa Kiinassa, vaikkakin eri puolilla maata. Me tulemme näillä näkymin 5.6 :)
VastaaPoistaOnnea pakkailuun! Mutta älä haali liikaa, sillä loppujen lopuksi Suomessa huomaa monesta Aasiassa kivalta tuntuneesta jutusta, ettei se tänne sovikaan. Meidänkin kolonialististyyliset huonekalut olivat mahtavia Singaporessa, ja vaikka niihin on aikoinaan tuotu malli siirtomaaherrojen Euroopasta, eivät ne kuitenkaan oikein istu suomalaiseen vanhaan taloon. Tänne sopisi ennemmin sellaiset mummolan pastellinsävyisiksi maalatut huonekalut kuin synkkä tumma puu. Mutta eihän näistä voi luopuakaan. Ehkä joskus kun lapset muuttavat pois kotoa, he haluavat viedä jotain mukanaan ja sitten pääsen sisustamaan kotini mieleiselläni tavalla. :)
Vielä enemmän tämä koskee koriste-esineitä ja kankaita. Aasiassa ne ovat ihania, koska siellä haluaa saada lähelleen sen eksotiikan, jota on tullut hakemaan. Mutta Suomessa sitä ei kaipaa. Raahasin Indonesiasta valtavat määrät käsinvärjättyjä ja -kudottuja ikat-kankaita, mutta nyt ne makaavat käyttämättöminä varastossa. Käsintehdyt nuket ja puuesineet olen piilottanut vierashuoneeseen kellariin...
Niinpä olenkin päättänyt, etten tällä kertaa tuo Pekingistä mitään, mitä en Suomessakaan hankkisi. Mielelläni toki asuisin Pekingissä kiinalaisittain koristellussa kodissa, mutta Kiinan koti jääköön sinne palatessamme joskus Suomeen. Toivottavasti löydän mahdollisimman paljon garage salejä, jottei tarvitse hankkia koristeita ja mahdollisesti huonekaluja uusina. :)
Moikka, joo, onneksi talo on niin valmis ja täynnä, että kalusteita si suuresti tule ostettua. Yhden pikkuruisen pöydän olen tilannut, sekin valkoinen, mun Kiinaesineille. Meidän kalustetilaukset on kovin länsimaisia, täällä houkuttelevan edullsisia, if you know what I mean :) Idän eksotiikkaa taitaa tuoda mukaan noiden pienten juttujen lisäksi ainoastaan silkkinen päiväpeitto! Guess: sekin on valkoinen :)
VastaaPoistaHei Marita, olen lukenut blogiasi jo pitkään, mutta vasta nyt vaivauduin kommentoimaan. En enää muista, mitä kautta blogisi aikoinaan löysin, mutta siitä on ollut paljon iloa, kiitos! Perheemme muutti Italiaan 2.7.2012 ja palaa Suomeen näillä näkymin heinäkuussa - mies jää kuitenkin tänne vielä varmaan puoleksi vuodeksi (eikä tähänkään liity dramatiikkaa, vaikka en kyllä ihan suunnattomasti noita yh-päiviä odotakaan :). Lapset ovat 10 ja 12, ja käyvät paikallista Westminster International Schoolia ;) Hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa siis on elelty viimeiset vuodet, tosin onhan Eurooppa aina Eurooppa, niin kotoisa ja helppo (ja lähellä!) Kiinaan verrattuna. Voinen silti aika lailla samaistua tilanteeseenne, joten toivotan mahtavia viimeisiä kuukausia maailmalla, tsemppiä muuttoon ja onnellista "suomettumista"! Aurinkoiset terveiset täältä Pisasta! T. Mari
VastaaPoistaMoikka Mari,
PoistaPahoittelut (taas kerran) viivästyneestä vastauksestä - mä oon kyllä huono bloggaaja!!! Me ollaan ihan kerrassaan eletty ihan samassa syklissä muuton ja paluun suhteen, ja myös tämän odotettavissa olevan, ah niin ihanan yksinhuoltajuuden parissa :) Meillä on myös melkein samanikäiset lapsetkin. Jos haluat, laita s-postiosoitteesi kommentteihin (en julkaise). Olisi ihan kiva jakaa paluun iloa tai ahdistusta vertaisen kanssa :) Tsemppiä loppuun! T:Marita