Lahjaostoksilla

Tällä viikolla meillä on sekä juhlittu merkkipäiviä että valmistauduttu tulevaan juhlaan, jouluun!

Eero täytti lauantaina 7 vuotta ja Emilia juhli täyttä kymppiä tiistaina. Osan lahjoista kantoi mummi laukussaan Suomesta, osan hankimme täältä, osa tuli käteisenä..

Eeron ykköstoiveet liittyivät Legoihin ja mieluiten tietenkin Star Wars -Legoihin. Legoja löytyy mm. Carrefourista, mutta ainakaan näissä meidän lähi Carrefoureissa ei ole näkynyt Star Wars -Legoja. Suunnistimme Grand Gateway -ostoskeskukseen, josta löytyvät sekä Legokauppa että Toys"R"Us (ei tosin mikään kovin iso).

 Grand Gateway Shopping mall:
 1 Hong Qiao Lu, Xujiahui, Xuhui District, Shanghai
上海徐汇区徐家汇虹桥路1号

Eeron Lego-kokoelma karttui tällä StarWars -aluksella sekä mummilta saadulla upealla paloasemalla, josta pienen onnettomuuden vuoksi ei ole kuvaa saatavilla ennen jälleenrakennusta! Suomesta saapui myös kirjapaketti sekä euroja, joilla hankittaneen Star Warsien Dan Solon (?) lasermiekka kunhan sellainen jostain löytyy! -----OBS! Blogaajan on nyt pakko editoida jälkikäteen ja korjata tietämättömyytensä ;) Kyseessä siis tietenkin Han Solo ja sitäpaitsi toiveena oli oikeasti Mace Windun lila lasermiekka, samanlainen kuin serkulla! Miten niin Star Wars ei ole ihan mun juttu... -----

Em. kaupoista saa muuten myös ainakin meidän lasten suosimia Schleich -eläimiä

Emilian hartain toive oli älypuhelin, mieluiten Samsung Galaxy ja sen näin tasavuosien kunniaksi täytimme, tosin miniversiolla. Ensimmäinen haaste oli muuttaa kieli kiinasta englantiin :)

Luistelutarvikkeet ovat aina yhtä mieluisia lahjoja ja todella tarpeeseen tulleen fleece-takin lisäksi varusteet karttuivat tädin paketista löytyneillä cooleilla pehmosuojilla (hukkaamieni yhtä coolien sammakkosuojien tilalle):

Suuret kiitokset kaikille synttärisankareita muistaneille!

Tavoitteena oli saada kaikki kummilasten lahjat paluupostissa äidin mukana Suomeen. Tämä aiheutti hieman juoksentelua, mutta olenpa kerrankin hoitanut nämä lahjahankinnat ennen joulukuun alkua, uskomatonta mutta totta!

Siskontyttö on ihanassa (ja helpossa) iässä, 4 v,  jossa kaikki vaaleanpunainen ja kiiltävä tyttöjen juttu on ihaninta maailmassa. Ja sitä kamaa täältä kyllä löytyy! 

Siskonpojalle ja Eerolle olemme perinteisesti hankkineet suureen suosioon kohonneet samanlaiset pyjamat, joissa sitten kesällä mökillä kuluukin parhaimmillaan koko päivä!  Näiden "univormujen" uskoin löytyvän täältä helposti - jumppasalihan on täynnä tällaisia ;). Vaan homma ei ollutkaan niin helppo. Ensin rima oli varmaan turhan korkealla, sitten länsimaisista kaupoista ei joko löytynyt mitään tai ei ainakaan kokoja. Lopulta viimeisellä hetkellä Carrefour pelasti hankinnan, ainakin tilapäisesti. 

Olin kuullut kuinka hankalaa täältä on löytää englanninkielisiä lasten- ja nuortenkirjoja. Tällä kertaa hyvät neuvot olivat kuitenkin puutteellisia, koska törmäsin tässä kohtuullisen lähellä sijaitsevassa Pearl Cityssä englanninkielisiä kirjoja myyvään liikkeeseen ja löysin useitakin vaihtoehtoja englanninkielistä päiväkotia käyvälle 6-vuotiaalle kummipojallemme. Jatkossa tiedän myös mistä etsiä kaverisynttäreille lahjoja.

Pearl City (matkamuistoja, feikkiä, joulukoristeita...mitä vaan):
3721 Hongmei Lu, near Yan'an Xi Lu
虹梅路3721号, 近延安西路

9-vuotiaalle kummitytölle ajattelin ensin lahjaa Great Gatewayn Monchhichi -kaupasta. Tämä ihan nostalgisista syistä. Pienenä ompelimme kummitytön äidin kanssa omille Monchhichi -apinoillemme Zikille ja Zetalle vaatteita - toinen taitavasti ja toinen vähemmän taitavasti. Epäilin kuitenkin, että vitsi ei kummitytölle ehkä ihan aukea ja lisäksi Ziki on varmaan vielä yhtä hengissä kuin Zetakin.

Koska pomminvarma valinta, urheiluliikkeen lahjakortti tuli käytettyä jo viime vuonna ja halusin hankkia jotain konkreettista, päädyin urheilulliselle tytölle aina sopivaan huppariin. Kuten myös toisen urheilevan 9-vuotiaan, pojan, kohdalla. Jos on omien lasten kokojen kanssa arpomista, niin tässäpä se hankaluus vasta olikin! Tytöillähän voi olla vähän tyköistuvaa ja pojilla vastaavasti tosi väljääkin, eikö??? Kotona lahjoja pakatessa näytti siltä, että kummitytön paksuvuorinen huppari on sitten aika tosi tyköistuva ja kummipojan hupparia voi ehkä käyttää alkuun isä... No, ajatus on kuitenkin tärkein :)

Ladies' night

Meillä on muun "henkilökunnan" ;);) lisäksi täällä au pair Jenna ja niinpä päätimme äitini viimeisen vierailuviikonlopun kunniaksi lähteä oikein kaupungille viettämään iltaa! Miehen kollega oli saapunut kaupunkiin aamukoneella ja myös herrat lähtivät tahollansa syömään.

Ensin kävimme kukkatorilla hakemassa hieman tuoreita kukkia ja toteamassa, että joulun saa täällä tehtyä kahdessa paikassa vierailemalla: ruukut ja maljakot sekä pohjoismaiset herkut  Ikeasta ja kukat kukkamarkkinoilta! Nyt vastustin joka paikasta tulvivaa joulua ja ostin syksyisen kimpun gerberoita!

Me ladyt päädyimme illastamaan indonesialaiseen ravintolaan, Bali Lagunaan. Löysin tämän ravintolan aikanaan ystäväni suosituksesta muutama vuosi sitten ja paikan lumoava ilmapiiri sekä hyvä ruoka tekivät vaikutuksen. Tämä paikka jakaa Trip Advisorin mukaan mielipiteet todella vahvasti. Lista on kuulemma "tired". Mutta jos syö paikassa neljän vuoden välein, se ei juurikaan haittaa!

Ravintola sijaitsee Jing An -temppelin puistossa ja ensimmäisellä kerralla meillä oli suuria vaikeuksia löytää se. Kuvani ei todellakaan tee oikeutta paikan ilmapiirille rauhallisen puiston keskellä, pilvenpirtäjien ympäröimänä.

Olimme onneksi varanneet pöydän, koska jo klo 18 ravintola täytttyi.

Aloitimme aperitiiveilla ja ihanilla alkupaloilla: Kevätkääryleitä ja mausteisia rapuja. Pääruoaksi tilasimme ankkaa, nautaa sekä "morning glory" -vihanneksia.

 

Alkupalat olivat herkullisia. Nauta oli superhyvää, "Sumatra style" ankkakin tosi maittavaa. Morning glory -vihannesten kohdalla teimme virhevalinnan, pinaattityyppinen sotku ui jonkinlaisessa kalaliemessä - mutta se ei kauheasti tahtia haitannut, koska kaikki muu oli niin hyvää!

Tilasimme juomaksi lasilliset olutta ja nauroimme kahden tällaisen saapuessa pöytään. Mausteisen ruoan juomana tämä kuitenkin toimi paljon paremmin kuin vaikkapa viini, ja kolpakot jäivät lopulta tyhjinä pöytään :)

189 Huashan Lu, inside Jing'an Park, near Yanan Lu
华山路189号, 静安公园内, 近延安路

Halusin näyttää äidilleni myös kaupungin parhaan näkymän ja suuntasimme illallisen jälkeen Glamour Bariin the Bundille.

 

Tutustuin Glamour Barin hurmaavaan  ravintolapäällikköön Davidiin Radical Design Weekin aikaan ja hauskasti törmäsimme sattumalta baarin ovella ja halausten kera meidät saateltiin ilman muuta baarin parhaaseen pöytään! Näkymä pöydästämme Pudongin puolelle. Herrat saapuivat lopulta seuraamme ja parin Mojiton ja Maitain jälkeen päädyimme vielä lähellä sijaitsevalle Jazz Clubille jatkamaan iltaa.

Nyt onkin ihanan aurinkoisessa säässä mukavaa lähteä pienelle aamupäiväkävelylle haukkaamaan happea ja orientoitumaan iltapäivään!

Kävelykierroksella

Tänään meillä oli tarkoitus osallistua Shanghain Suomalaisten järjestämälle kävelykierrokselle vanhoissa juutalaiskortteleissa.

Kokeneena shanghailaisena lähdin itsevarmasti johdattamaan seuruettani ensin taksilla, sitten metrolla kera vaihdon kohti sovittua tapaamispaikkaa. Olimme jo lähtiessä vähän myöhässä aikataulusta ja ensimmäinen virhe oli yrittää oikaista ja kulkea alkumatkaa hieman taksilla ja vaihtaa metroon muutaman pysäkin lähempänä keskustaa (joudumme joka tapauksessa kulkemaan taksilla lähimmällekin metropysäkille). Tästä ei aiheutunut ajan- eikä rahansäästöä :)

Olimme vielä suunnilleen aikataulussa ensimmäisen metroetapin jälkeen vaihtaessamme linjaa. Katselin tyytväisenä kelloa, ehtisimme juuri ja juuri ajoissa. Kunnes rupesin tutustumaan ohi vilahtaviin asemiin hieman tarkemmin - ei kuulostanut siltä mitä metrokartassani luki. Jep, olimme hypänneet asemalla väärään junaan, joka tietyllä asemalla lähtikin idän sijasta pohjoiseen. Huomatessamme mokani, takaisin paluuseen, oikeaan linjaan vaihtamiseen ja loppumatkan tekemiseen kuluisi vähintään 20 minuuttia. 

Onneksi korttipakastani löytyi yhteyshenkilön puhelinnumero ja sain viestin myöhästymisestämme menemään. Ei nolottanut ihan niin paljon!

Päätimme kuitenkin jo kulmille ehdittyämme jatkaa taksilla oikeaan paikkaan ja tutustua kortteleihin omin päin. Se kannatti, vaikka jäimmekin opastuksesta paitsi!

Näissä maisemissa peilipintaiset pilvenpiirtäjät unohtuvat ja huomaa pysähtyvänsä katselemaan ihan arkisia yksityiskohtia.

Pienille sivukujille ei kehtaa edes poiketa, se tuntuu vähän siltä kuin astuisi jonkun olohuoneeseen kutsumatta. Kadulla on yhdistetty kuivaushuone ja keittiö, usein myös hyötypuutarha ja autotalli:)

Kaduilla on kaupan kaikenlaista tuikitärkeää riisistä vaatteiden kautta ihastuttaviin lattialuuttuihin. Myös erilaisia tuoreita elintarvikkeita on tietenkin tarjolla, kuten kaikkialla tässä(kin) kaupungissa.

Kalaa saa varmasti edulliseen päivän hintaan ihan laatikosta kadulta. katkeamaton kylmäketju ei ole niin nuukaa...

 

 Myös lihapuolella löytyy tarjontaa!

Paikallisessa kauppahallissa vierailu oli myös ihan omanlaisensa kokemus - eikö jokaiseen kunnon turistimatkaan sisälly vierailu paikallisella torilla tai kauppahallilla?

 Lihapuolella voi valita valmiiksi paloitellun...

Tai halutessaan valita parasta ennen -päiväyksen sijoittumaan vasta tuleville viikoille...

 Pyykkipäivä hoituu kadulla siinä kuin muutkin askareet.

Myös parturikäynnin voi hoitaa kalliin salongin sijaan kätevästi kadulla!

 

 

Kotieläimet pitävät tarvittaessa seuraa (kunnes päätyvät pataan).

 

Katukeittiöitä on joka kulmassa ja myös sillä välillä, nämä vohvelin tapaiset kääryleet vaikuttivat kerrassaan houkuttelevilta!

Puolimatkassa törmäsimme vastaan kävelevään kierrosporukkaan, mutta siinä vaiheessa jatkoimme kuitenkin matkaa omin päin. Kävelimme lopulta joen rantaan saakka ja vastarannan jättimäiset, modernit  ja kiiltävät pilvenpiirtäjät loivat hauskan kontrastin hetkeä aikaisemmin kokemallemme.

Mukava päivä kaikenkaikkiaan!

Shanghai History Museum

Pari päivää on ollut aika sateinen sää ja lapsilla sopivasti lomaa koulusta vanhempien tapaamisten takia.  Perjantaiksi olimme suunnitelleet retken Pudongiin, Oriental Pearl Toweriin, mutta pilvisellä säällä torniin ei ole mitään järkeä nousta. Tornin juurella sijaitsee onneksi myös ehkä Shanghain  mielenkiintoisin museo lasten näkökulmasta: Shanghai History Museum. Onnistuin edellisellä käynnillämme raahaamaan koko ennakkoluuloisen köörin tähän museoon ja kaikki tykkäsivät, mutta selvästi jotain oli jäänyt hampaankoloon, koska valinnan mahdollisuutena olivat museo ja Shanghain meriakvaario (jossa olemme myös jo kerran vierailleet). Suuntasimme siis museoon.

Sisäänpääsymaksu ei hartioita halkaise: 2 aikuista ja 3 lasta yhteensä 122 RMB (n. 15 €). Museossa on esitelty eri aikakaudet ja vaiheet miljöinä ja vahanukkeina luonnollisessa koossa.

 

Kangaskauppaa

Ja kankaan valmistusta

Apteekki

ja elokuvausta

 

Opiumsodan ikävimpiä puolia - opiumhuoneet "tyttöineen" ja heidän palveluksineen

Teehuone

Nanjing Road silloin joskus

Musiikkiteatteria

Ja kun herrasväki tanssi...

 

 ...eli tavallinen kansa kurjuudessa luolamaisissa majoissaan.

Olin itse museossa toisen kerran ja mielestäni silti poimin jotakin uutta, kun vähemmän kiireellä kuljimme näyttelyn läpi. Eero oli käynyt täällä koulun kanssa ja olikin siis ryhmän asiantuntija ("kohta tulee paikka jossa myydään jätskiä").

Sitkeässä sateessa lounastimme tutusti McDonaldsissa ja suuntasimme ikkunaostoksille Super Brand Mallille ja viereiseen luxusostoskeskukseen. Siellä ei oikein kiinalaiseen tapaan uskalla valokuvata, koska useimmiten joku tulee kieltämään sen - piraattiteollisuus kopioi kaiken! Jos vielä joskus jostain ihmeellisestä syystä mieleeni juolahtaa ottaa Eero hieman kyllästyneessä tilassa mukaan sisälle Louis Vuitton -liikkeeseen, tulen harkitsemaan kahdesti. En osannut odottaa juuri tässä tilanteessa tällaista villiintymistä: "Laita sateenvarjo pois" tarkoitti: "miekkaile sateenvarjolla Star Wars tyyliin". "Älä koske" tarkoitti sitä, että jokaista artikkelia olisi pitänyt lääppäistä. Ja kun  hintalapussa lukee parhaimmillaan yli 8.000  €  ei moinen juuri huvita, vaan poistuimme aikalailla nopeasi takavasemmalle mummin ja tyttöjen jäädessä ihailemaan tarjontaa.

Muuten viikonloppu onkin kulunut rauhallisesti ja mukavasti melkein kotioloissa! Onneksi mummilla on päiviä edessä vielä melkein 2 viikkoa, joten ehdimme kulkea ympäriinsä!

Vanhempien vartti WISS -koululla

Tänään ahkeroin aamusta alkaen vanhempien "Teacher-parent -conference" -tilaisuuksissa. Vastaa suomalaista vanhempien varttia, tämä tosin kesti 30 minuuttia. Ensin kolme tilaisuutta lasten omien opettajien kanssa ja lisäksi vielä EAL-opettajien (englanti toisena/uutena kielenä) tapaamiset.

Oli mukavaa tavata opettajat ja nähdä lasten koulutöitä. Täällä kun kirjoja ei kanneta kotiin vaan tehtävät tehdään koulussa ja ainoastaan Homework-book tulee kotiin läksyjä varten viikoittain.

Lisäksi lapset olivat kasanneet tämän enimmäisen jakson töistään portfoliot, jotka sai kotiin tutustuttavaksi.

Kaikilla lapsilla koulu on alkanut mukavasti! Englannin kieli on edelleen haastavaa, mutta se menee koko ajan parempaan suuntaan, tietenkin. Hassua jotenkin, että englannin kielen puhumisessa tieto tuntuu lisäävän tuskaa. Suomessa kun keskitytään kielioppiin ja virheettömään kieleen ehkä sen kielen rohkean käyttämisen kustannuksella. Eero aivan ummikkona on päässyt aloittamaan oikeastaan puhtaalta pöydältä ja onkin oppinut tosi paljon - myös sellaista, jota opettajat eivät varmuudella ole opettaneet ;) "What the hell" irtoaa sujuvasti amerikkalaisella aksentilla.... Vastavuoroisesti pojat ovat epäilemättä opettaneet myös suomenkielen avainasioita kavereilleen...

Tytöt jännittävät lauseen muodostamista eivätkä uskalla vain laittaa sanoja peräkkäin kaikissa tilanteissa. Silti palaute oli kyllä todella positiivista ja kuulemma erityisesti Emilia viittaa ja vastailee tunneilla tosi rohkeasti.

Erityiskiitos kuuluu Emilian, ja jatkossa myös Ellan, EAL opettajalle, Mr. Cappsille joka on tehnyt ihmeitä Emilian kanssa. Aivan mielettömän positiivisella asenteella varustettu opettaja on mm. pitänyt kirjeenvaihtoa Emilian kanssa ja kääntänyt vaikeiksi katsomiaan sanoja suomeksi google translate -ohjelmalla tai piirrellyt tekstin lomaan pikku-ukkoja kuvaamaan sanaa. "Journalin" kirjoittaminen on muodostunut Emilialle kunnia-asiaksi ja siellä ei virheitä pelätä, vaan kirjoitus saa soljua vapaasti ja käsittelee päivän kuulumisia tai mitä tahansa mieleen juolahtavaa. Olen tosi ilahtunut, että tämä opettaja ottaa jatkossa vastuun myös 5. luokan EAL -opetuksesta ja saa ehkä myös perfektionistimme vapautumaan!

Syksy saapui jumppasalille

Syksy ja viileämmät ilmat ovat saapuneet myös Shanghaihin!

Lapset pukevat koulupuvuiksi talvihameet ja sukkahousut, Eero pakon edessä pitkät housut. Eeron kanssa käymme tappelua siitä, onko vielä shortsikeli vai ei.  Itse alan lisätä sukkia, villatakkia ja umpinaisempia kenkiä pukeutumiseeni.

Tiistaina Ellan voimistelusalilla havahduin säiden kylmenemiseen! Ensin ihmettelin poikia voimistelemassa pyjamat päällä? Olisiko heillä meneillään jotkin pyjamabileet? Ei, hetken asiaa tarkasteltuani tajusin, että täällä ilman viilentyessä siirrytään lämpimämpiin harkkavaatteisiin, koska lämmitystä salissa ei ole. Trikoinen pyjama, jossa aika monta hyvää ominaisuutta: mukava, lämmin, joustava, melko ihon myötäinen. Ylä- tai alaosa helppo riisua jos tulee kuuma...

Jotenkin tuli mieleeni oman tyttäreni jumppasali, jossa kaikki toppeja ja polvisuojia myöten ovat maailman huippumerkkiä ja vaihtoehtoja on aina useita, puitteet aina erinomaiset. Ja samalla tuli mieleeni suomalainen voimisteluyhteisö.

En tiedä, onko tämä pyjamakulttuuri täällä täysin arkipäivää vai elävätkö nämä lapset jotenkin puutteessa harrastuksensa suhteen? Olisiko Suomalaisella voimisteluyhteisöllä halua tai kykyä auttaa niin tarvittaessa?

He kaikki näyttävät usein tekevän omaansa niin ilolla? Olisiko jonkinlainen "jumppapukuapu" Suomesta edes tervetullut vai ainoastaan loukkaus?

Jään pohtimaan, nauttimaan heidän hymyistään ja palaan tarvittaessa asiaan!