A-B-C kissa kävelee

Tee-a-Ta, Tee-u-Tu,  T-A-T-U. Tatu on ensimmäinen sana jonka opin lukemaan. Se tapahtui ollessani ensimmäisellä luokalla Helsingin Pajamäen pienessä koulussa. Noin se silloin tavattiin, eikä kai oikein kukaan osannut lukea ennen koulun aloitusta.  En edes muista miltä aapinen silloin näytti, mutta tyyli oli suunnilleen tämä. Kirjain kerrallaan mentiin aasta-ööhön ja sillä siisti.

Kuva:Googlen kuvahaku

Kaksi ensimmäistä lastamme ovat oppineet lukemaan jotenkin vähän vahingossa, ainakaan ansio siitä ei kuulu minulle mitenkään muuten kuin kirjojen hankkimisen ja lukemisen muodossa. Ella oli ihme lukutoukka jo 1-vuotiaana: karkasi sängystä, pisti valot päälle ja selasi salaa kirjoja, vaikkei osannut edes puhua. En hämmästynyt mitenkään suunnattomasti siitä, kun hän kerran marketissa kysyi, että lukeeko tuossa TAMMIALE. Joo, luki siinä. Emilia taas menee läpi harmaan kiven siinä hetkessä kun jotain päättää, oli kyseessä sitten pyörällä ajaminen, luisteluhypyt, r-kirjaimen oppiminen tai lukeminen. Ja lukemisen osalta päätöksen esikoulussa tehtyään, tankkasi kuukauden kirjoja ja kysyi yhtenä iltana, että lukeeko tuossa LORUAAPINEN. Joo, luki siinä.

Kuopuksemme Eero ei sensijaan osoittanut mitään innostusta akateemista osaamista kohtaan ennen eskarin alkua. Osasi kirjoittaa nimensä, tiesi että E on Eeron kirjain ja A on parhaan kaverin kirjain ja piirteli jonkinlaisia "pääjalkaisia" ja Darth Wadereita,  kun tytöt samassa eskarissa piirsivät omaan kuvaansa silmäripset, rannekorut ja värikkäät pitsit mekon helmaan. Minä olin aina perhekuvissa kalju.

Muutimme tänne Kiinaan aika pahassa tilanteessa Eeron kannalta, eli juuri kun koulu alkoi ja olisi ollut mahdollisuus täysillä keskittyä lukemaan oppimiseen suomalaisessa koulussa. Asiaa hämmensi vielä se, että täällä koulu alkaa yleensä jo kindergartenissa 3-vuotiaana ja suunnilleen kaikki koulukaverit osasivat lukea ekan luokan alkaessa. Tietenkin sen lisäksi, että he puhuivat sujuvaa englantia, jolla lukutaitoa täällä opetellaan. Kumpaakaan näistä Eero ei hallinnut ollenkaan. Näin jälkikäteen on tosi vaikea edes muistella ja miettiä, miten urhea tuo pieni poika olikaan sinnitellessään päivä kerrallaan koulussa, jossa ei tajunnut ensin alkuunkaan mitä edes opetellaan eikä osannut edes kysyä miten mennään vessaan.

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut astumaan opettajan rooliin ja  vailla minkäänlaista pedagogista pätevyyttä. Minulla oli suomen kielen osalta apuna Etäkoulu Kulkurin kiitettävän laaja opettajan opas ja siihen liittyvä Pikkumetsän aapinen harjoituskirjoineen.

Minulla oli myös suunnilleen marraskuusta alkaen mukana aika motivoitunut oppilas, joka halusi palavasti oppia lukemaan. Siinä vaiheessa menimme kuitenkin vielä tilanteessa, jossa esimerkiksi auto saattoi oppilaan mielestä alkaa kirjaimella L???!!! En tajua miten opettajat kestävät oppilaita huutamatta ja karjumatta, että etkö nyt oikeasti tajua????

Suomen kielen osalta ihan mieletön apu on ollut  Shanghain Suomi-koulun opetuksella viime syksynä, jatkuen huomenna aamulla. Kerran viikossa lauantaisin kokoontuvan ryhmän tarkoituksena on paitsi vaalia täällä kauan asuneiden lasten suomenkielen osaamista ja kulttuurin tuntemista, myös auttaa näitä hieman sekavaan tilanteeseen joutuneiden lasten suomalaisen lukutaidon ja äidinkielen kieliopin säilyttämistä ja uusien asioiden oppimista. Shanghain Suomi-koulussa on sikäli upea tilanne, että jokaista luokkatasoa opettaa pätevä opettaja  ja myös apuopettajilla on joko opintoja tai kokemusta opetustyöstä.

Ongelmana oli oman kokemattomuuteni lisäksi se, että samaan aikaan Eeron piti oppia myös paitsi puhumaan, myös lukemaan englantia. Yritin alusta alkaen jättää tämän asian opettamisen koulun huoleksi, koska minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, miten englantia opetellaan lukemaan. Kotiin tuli säännöllisesti "homereadingia", ensin pelkkiä kirjaimia ja äänteitä, sitten tavuja ja myöhemmin sanoja. Tammikuussa 2013 Eeron kanssa mennään tällä tasolla.

Ajattelin, että lukutaidon omaksuminen väistämättä viivästyy kahden kielen myötä ja olen ollut aivan suunnattoman kiitollinen WISS-koulun todella ammattitaitoisillle EAL-opettajille kaikesta avusta ja kannustuksesta mitä olemme saaneet. Olen ihmetellyt amerikkalaisten elokuvien koulujuttuihin liittyviä spelling-competition -juttuja (ja nauroimme tälle ilmiölle myös Mian kanssa lounastaessamme) tajuamatta ihan konkreettisesti sitä, kuinka hankalaa on oppia lukemaan sanoja erilailla kuin ne oikeasti lausutaan ja muistamaan ulkoa myös se, miten ne kirjoitetaan.. EAL-opettajilta tulee jatkuvasti listoja "camera wordseista", eli sanoista, jotka pitää vaan opetella ulkoa, koska niihin eivät päde ääntämissäännöt (en varmaan osaa selittää tätä oikein).

Syksyn aikana tapahtui jonkinlaista edistymistä kirjainten oppimisen suhteen ja joululomalla aivan yllättäen kirjaimet alkoivat asettua lyhyiksi suomalaisiksi sanoiksi. Ensin sattumalta ja taas kerran Pikkumetsän aapisen esiin kaivettuamme yhä systemaattisemmin sanoiksi. Hyvänen aika, kyllä, siinä ihan oikeasti lukee että "Mitä Ossi tekee?" Tänään jatkoin uraani reading mumina WISS-koululla ja viimeisenä oppilaana piinapenkkiin saapui Eero. Ja kyllä, viimeinen vauvani on oppinut ihan oikeasti lukemaan! Englanti taipuu vielä suomalaiseen ääntämiseen ja monet suomalaiset sanat kääntyvät englannin ääntämiseen, mutta HEUREKA, kirjaimet ovat alkaneet järjestyä sanoiksi!

Niin, ja Eero puhuu 10 kertaa paremmin kiinaa kuin minä, eli vaikka olo on kuin voittajalla, muna taitaa olla kanaa viisaampi :)

Aamulenkillä sumussa

Tänään kävin pitkästä aikaa juoksemassa ulkona! Todella outo lause, ellei asu Kiinassa, jossa ilmansaasteet ovat valitettavasti arkipäivää. Shanghaissa tilanne on ilmanlaadun suhteen kuitenkin esimerkiksi Pekingiä paljon parempi. Lapsilla on ollut koulussa tähän mennessä koko lukuvuoden aikana ainoastaan 3 koulupäivää, jolloin ulkoileminen on ollut kiellettyä tai ei suositeltavaa ilmanlaadusta johtuen. Myös se, että asumme melko kaukana ihan keskustasta, auttaa ilmanlaatuun kai jonkin verran.

Oikeasti kävin juoksemassa ulkona ainoastaan siitä syystä, että olimme pitkästä aikaa Emilian kanssa luisteluharkoissa lauantaiaamuna ja vieressä oleva hieno Expo-puisto oli avoinna ja oli valoisaa. Sillä ei ollut lähtökohtaisesti mitään tekemistä Shanghain ilmanlaadun kanssa. Normaalisti juoksen (silloin kun juoksen) juoksumatolla kuntosalilla. Eikä silläkään kauheasti ole tekemistä ilmanlaadun kanssa, vaan oikeamminkin tästä meidän ympäristössämme ei ole oikein mukavia puitteita juoksemiseen tai kävelemiseen.

Kuitenkin aika kova sumu sai pohtimaan, onko tässä oikeastaan mitään terveellistä? Tosin aina voi ajatella sumun johtuneen kylmän yön jälkeen joesta nousevasta vesihöyrystä... Ainakaan lenkin jälkeen ei kauheasti tuntunut keuhkoahtauman oireita :)

Jälkikäteen netistä tarkistettuna ilmanlaatu oli ainoastaan Moderately polluted

Hylätty talo

Kun kiertelimme keväällä etsimässä Shanghaista kotia perheellemme, pistimme paljon painoarvoa compoundin palveluille ja tiloille. Jälkikäteen ajateltuna ehkä vähän liiankin paljon. Ajattelimme, että klubitalo on jonkinlainen kokoontumispaikka, jossa tutustuu alueen muihin perheisiin ja jossa lapset voivat hengailla keskenään.

Meidän compoundillamme oli yksi parhaista klubitaloista kaikista katsastamistamme alueista. Toki esim. Shanghai Raquet Clubin tilat painivat tällä suunnalla aivan omassa sarjassaan tenniskenttineen, ravintoloineen ja kauppoineen, mutta sieltä ei meille silloin löytynyt sopivaa asuntoa. Myös saksalaisten ja ranskalaisten suosimalla Lakeside Villa -alueella oli todella kivat yleiset tilat, mutta sielläkin vedimme vesiperän talon suhteen.

5 kuukautta asumista ovat lähinnä hämmentäneet. Iso klubitalomme erilaisine tiloineen kumisee jatkuvasti tyhjyyttään. Syksyllä uima-altailla sentään saattoi viikonloppuisin olla jopa vilinää, mutta useimmiten nekin olivat aivan autioina. Ja ulkona oli silloin kuitenkin n. +30 astetta.

 Sisäuima-allas on juuri sopivasti koko tämän talven remontissa ja siis suljettuna. Sen yhteydessä olisi jopa sauna, tosin en tiedä onko sitä kukaan koskaan käyttänyt. Syksyllä se näytti toimivan lähinnä varastona.

Leikkipaikalla en ole nähnyt koskaan ketään, tosin meidän perheemme ei enää oikein kuulu kohderyhmään, joten ehkä se on kovassakin käytössä.

Klubialueella on myös ravintola, mutta sen aukioloajat ovat pysyneet mysteerinä. Talvikuukaudet ovat ymmärrettävästi aika hiljaisia, mutta syksyn hellepäivinäkään ei väkeä ollut tungokseen saakka, eikä esim. sunnuntaisin tarjolla ollutta barbequeta mitenkään mainostettu, enkä vieläkään tiedä miten systeemi toimi. Olisimme jopa saattaneet kokeilla vähän tehokkaammalla markkinoinnilla.

Koska olen vuoden vaihteessa alkanut (jälleen kerran) kunnon ihmiseksi ja kuluttanut alueemme kuntosalia urakalla, olen päässyt tekemään myös sen käyttöasteesta tarkkoja havaintoja. Meninpä sinne koska tahansa, se on aina tyhjä! Syksyllä siellä saattoi joskus törmätä pariin naapuruston ladyyn aamuisin, mutta nyt heitäkään ei ole enää näkynyt.

Joku haamu siellä käy joskus pyörimässä, koska laitteiden painot ovat välillä yön aikana siirtyneet hieman raskaampaan sarjaan. En tietenkään pistä lainkaan pahakseni yksityistä kuntosalia. Tänään rohkaistuin käyttämään peilisalin musiikkivehkeitä oman soittimen ja kuulokkeiden sijaan ja annoin myös yläkerran henkilökunnan nauttia suomipopista ja uukakkosesta!

Sen tiedän, että peilisalissa todistettavasti järjestetään jumppia joskus arkiaamuisin ja niihin on olemassa aikataulukin. Toivottavasti ne pysyvät ohjelmassa ja osanotto vilkastuu. Lupaan osallistua!

Kuntosalin yhteydessä on myös hieno joogahuone. Joogaa olisi ohjelman mukaan tarjolla pari kertaa viikossa tosi omituisiin aikoihin, mutta ehkäpä kokeilen myös sitä, jos tunteja oikeasti järjestetään.

Paluu arkeen

Loma on ohi ja olemme palanneet arkisiin puuhiin.

Me vietimme tyttöjen kanssa loman viimeisiä päiviä tyttömäisissä hommissa, shoppaillen ja kampaajalla. Itse tosin kerään vielä rohkeutta asettua paikallisen parturin tuoliin.

Tytöt saivat mummilta (tai siis joulupukilta) "shoppailulahjakortin" ja sitä lähdimme hyödyntämään. Eri vaihtoehtojen sovittaminen on iso osa hauskuutta. Aika helposti pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, mitä oikeasti myös ostetaan.

 Sää ei meitä oikein suosinut, oli märkää ja kylmää. Täsmäostoksena oli pakko hankkia pipo!

Hyvään shoppailureissuun kuuluu tietenkin myös ravintolassa syöminen. Tytöt saivat valita paikan, eikä valinta yllättänyt. Tosin ei valitsemamme outlet-ostoskeskus juuri gourmet-vaihtoehtoja tarjonnutkaan.

 Jälkiruoalle suuntasimme Starbucksiin, syväjäätynyt äiti tarvitsi kuumaa kahvia!

Kiinalaiset rakastavat kännyköitään. Meni minne tahansa kahvilaan tai pikaruokapaikkaan, puheensorinaa ei oikeastaan kuulu mistään, vaan kaikki hiplaavat puhelimiaan. Tässä kiinalainen perhe naapuripöydässämme viettää laatuaikaa rakkaimpiensa seurassa.

Lahjonna, kiristyksen ja uhkailun jälkeen sain suostuteltua tytöt lyhentämään hiuksia edes hiukan. Kuolleiden latvojen siistiminen tosin oli sekin lopulta aivan liikaa, OMG ja daa!

Koulu alkoi eilen maanantaina ja harrastuksetkin pyörähtivät toden teolla käyntiin, Emilialla uuden valmentajan, kiinalaisen (mr.) Liun kanssa ja Ellalla jääkaappia muistuttavalla salilla entiseen malliin. 

Minä aloitan torstaina vihdoin kiinan opinnot! Se taito tulisi todella tarpeeseen, sikäli kuin opin mitään. Tuntuu että ihan yksinkertaisetkin sanat vaan katoavat mielestä, vaikka niitä kuinka tankkaa.

Eeron kanssa laadimme seuraavaa lomaa varten aamukalenterin!

Kiinalaisen uudenvuoden lomaan on tänään aikaa vain 18 koulupäivää! Eero sai aamukalenteriin myös toisen, vähintään yhtä hauskan merkinnän: 23.1. saapuu paras kaveri vierailulle Shanghaihin! Tämä vauhtikaksikko pistää tuulemaan jo skype yhteydessä, mitähän jälleennäkeminen saakaan aikaan?!?

Talvisia päiviä

Täällä satoi lauantaina lunta! Se alkoi räntäsateena, mutta yltyi lopulta ihan näkyväksi lumisateeksi. Emme uskoneet sen jäävän maahan, mutta se vähäinen lumi oli jäljellä vielä aamullakin.

Räntäsateen alettua ulos oli päästävä samantien, varustuksesta viis. Vain lapsi voi innostua märästä rännästä näin...

Parina seuraavana päivänä sää pysytteli sen verran kylmänä, että lumi pysyi maassa ja välillä ulkona tuntui jopa aavistuksen verran talviselta. Tunnelma oli sellainen, kuin olisi yhdistetty syksyn ensilumi ja kevään valo ja sulava lumi.

Talojen lumiset katot  näyttivät ihan talvisilta, kunhan rajasi kaiken vihreyden ympäriltä pois.

Ei Suomessa varmaan ajattelisi, että lumiharjan tarve olisi jotenkin hauska asia...

Tänään on taas ollut todella lämmin ja kaunis päivä. Vaikka sadetta, kylmää ja synkkää on varmasti vielä luvassa, oli ihanaa siirtää kaikki joulukoristeet pois (en jää tämänvuotisia kaipaamaan!) ja hakea kukkatorilta hieman kevään tuntua :)

Hyvää Uutta Vuotta!

Toivotamme kaikille oikein onnellista vuotta 2013!

Ruokapohdintoja

Joulun tultua ja mentyä ja jääkaapin tyhjennyttyä herkuista on taas pakko suunnistaa ruokaostoksille. Se ei aina ole lempipuuhaani täällä Kiinassa.

Juuri lounaalla muistelimme Mian (Vieraana Shanghaissa -blogi) kanssa sitä, kun alkuaikoina saattoi mennä kauppaan ja lähteä sieltä suunnilleen tyhjän ostoskärryn kanssa pois kun ahdistus iski, eikä oikein mitään osannut eikä uskaltanut ostaa. Elämä on niistä ajoista aika paljon helpottanut. Ehkä sitä vaan ei enää niin välitä tai ainakin on omaksunut sen ainoan oikean tavan toimia: tee sen mukaan mihin itse uskot ja mikä tuntuu hyvältä.

Neuvoja ja neuvojia on nimittäin niin monta kuin on ihmistäkin. Liha on ehkä se kaikkein polttavin puheenaihe. Joku ostaa vain australialaista tai argentinalaista tuontilihaa (ja maksaa siitä useimmiten suomalaisen sisäfileen hinnan), toinen luottaa paikalliseen luomulihaan ja erilaisten Deli -kauppojen valikoimiin, kolmas ostaa Carrefourista tietyillä kriteereillä ihan tavallista lihaa. Huhun mukaan lammas on ok, nautakin yleensä, kana joskus ja possu on pahinta hormonilihaa. Juuri kun aloin asettua tuolle "tietyin kriteerein Carrefourista" -tasolle täydentäen läheisestä Delistä, messusi eräs tuttava, että älä KOSKAAN osta Carrefourista lihaa vaan korkeintaan City Shopista (=länsimaista ruokaa myyvä kauppaketju) tai hae eräältä teurastajalta jostain - paikka ei minulle selvinnyt eikä kauheasti houkutellut. Ei selvinnyt myöskään se, miksi se saman tuottajan broileri samanlaisessa pakkauksessa on parempaa City Shopissa kuin Carrefourissa? Muuten kuin että se on siellä kalliimpaa.

Mielenkiintoisen näkökulman asiaan esitti kiinalainen autonkuljettajamme Andy, joka valisti minua kun hain McDonald'sista helpotusta joulukiireisiin. McDonald'sin ja KFC:n (Kentucky Fried Chicken) liha on kuulemma todella, todella huonoa hormonilihaa ja parasta lihaa on marketeissa. Jotenkin tuosta paistoi hieman läpi puolueen (kuiskaan hyvin, hyvin varvovasti) totuus. Tokihan amerikkalainen hapatus vaarantaa terveytemme ja hyvinvointimme, kuten se tietenkin tekeekin ;)

Koska lihan kanssa on niin hankalaa, on vihannesten määrä ruokien joukossa on kasvanut entisestään, mikä on tietenkin pelkästään positiivista! Mutta myös kasviksista pystyy tekemän ongelman. Onko luomu oikeasti luomua vai vaan kalliimmalla myytyä ja valmiiksi pakattua peruskamaa? Ja miten käsitellä hedelmät ja vihannekset? Osa pesee astianpesuaineella, osa etikalla. Itse olen päätynyt suosimaan kuorittavia hedelmiä ja ostanut hyvässä uskossa loput luomuna.

Olen välillä tilannut vihanneksia netistä. Tänään saimme Fieldsistä ison kasan vihanneksia tunnin sisällä tilauksesta.

Täällä on jostain syystä juuri nyt kuuma mansikkasesonki, niitä myydään katujen varsilla ja kaupoissa. Tilasin vihannespakettiin kilon luomumansikoita ja kokeilu osoittautui toimivaksi, ne olivat loistavia!

Fieldsistä ja muista nettikaupoista saa toki muutakin kuin vihanneksia.  www.fieldschina.com

Andy vei minut joku aika sitten paikallisille hedelmämarkkinoille, joista hänen vaimonsakin käy ostamassa hedelmät. Se olikin löytämisen arvoinen paikka! Ja ihan tässä lähellä. Sinne suuntasimme tänäänkin ja sorruin ostamaan ison laatikollisen omenia ja kassillisen appelsiineja. Nyt täytyy löytää joku paikka säilöä näitä...

Juuri sopivasti meille saapui eilen uusi uljas liesi + uuni -yhdistelmämme. Mukava joululahja vuokraisännältä. Siinä on kaasulevyt ja sähköuuni. Ja bonuksena mahtava valurautainen parila, jonka alla koko parilan pituinen poltin! Nyt kelpaa kokkailla.

Ja kyllä, meillä on tätä varten australialaiset pihvit odottamassa :)