House Hunting, osa 2

Onpa ollut hankalaa saada tämä teksti julkaistua! Purin kaikki kuvat ja kirjoittelin salamana juttuja muistiin, jotta muistaisin vielä muutaman päivän päästä miltä mikäkin vaikutti ja mihin taloon mikäkin kuva kuuluu. Sitten väliin tuli kaikenlaista hässäkkää, ei pienimpänä se, että lähtöömme Suomeen on hieman reilut 2 viikkoa. Mihin tässä välissä katosi 3 kuukautta?

No mutta, tässäpä siis toisen talon metsästyksen tuloksia!

Tämä toinen kerta oli aivan kuin eri maailmasta ensimmäisen kanssa. Ensinnäkin välittäjä oli paljon ammattitaitoisempi ja kierroksella oli selkeä suunnitelma, eikä missään kohteessa syntynyt sellaista sähläystä kuin viimeksi lähes jokaisessa paikassa: "nyt mennään tänne. soittelua. eikun mennäänkin tänne". Ehkä pieni esiräyhäämiseni auttoi ja olimme valmiiksi pelottavia asiakkaita.

Lisäksi kohteet olivat lähes kaikki kohtuullisia, joukossa oli jopa pari melkein loistavaa. Lisäksi n. puolet olivat kalustamattomia, eli niihin olisi saanut valita (tietenkin ennakkoon neuvoteltavalla budjetilla) kalusteet.

Varoittelin autossa lapsia siitä, että vastassa voi olla oikeastaan aika kökköjä paikkoja, mutta pitää osata käyttäytyä sivistyneesti eikä pettymystä tai jopa ällötystä saa näyttää. Mutta siis tositoimiin!

Violet Villa / Gaojing lu

Ensimmäinen kohde olikin taattua avaustasoa, jota osasin odottaa. Lasten toteamus: "Täällä haisee ihan ylämökille" kertoi kaiken. Ylämökki on ikivanha ja rapistunut puutalo mökillämme ja sen katto vuotaa. Mökissä haisee sellaiselle kuin vanhoissa mökeissä usein haisee. Tämä oli kuitenkin uudehko talo. Ei luvannut hyvää, eikä kierrosta talossa tarvinnut kauheasti pitkittää.  Talo oli pimeä, kulunut ja likainen.

Pisuaari kotona? Ei nyt ehkä välttämättä kuitenkaan...

Tämä oli tuttu pelin avaus ;) Talo oli yksi listan kalleimpia ja ylivoimaisesti päivän kamalin.

Garden Inside / Gaojing lu


Seuraavaksi suuntasimme yleisilmeeltä aika vaatimattomalle alueelle saman kadun varrella. Täällä kävimme edelliselläkin kerralla, mutta se ei ollut jäänyt mitenkään mieleen ja kuvat löytyivätkin "hyltätyt" kansiosta.

Ensimmäinen talo täällä oli kuitenkin melko kiva! Ja ennenkaikkea siellä tuoksui puhtaalle. Se on täällä tärkeä kriteeri talonhankinnassa.

Keittiö oli siisti ja tilava.

 

Kylpyhuoneetkin olivat ihan nykyisen talomme tasoisia.

Säilytystilaa löytyi ja nekin olivat siistissä kunnossa ja valoisia! Meillä on tällähetkellä ehkä maailman pimein ja synkin vaatehuone!

Talon erikoisuus oli hauska tatamihuone.

No, kaikki ei kuitenkaan ollut ihan niin hyvin kun tarkemmin tutkaili...

Kävimme tällä compoundilla myös toisessa talossa, siitä ei ole kuvia, koska perhe oli kotosalla ja se oli heidän omistamansa talo. Talo ei myöskään ollut meille oikein sopiva vaikka olikin ihan siisti.

Tämä alue sijaitsee loistopaikalla. Ihan vieressä on hyvä deli-kauppa May's Deli ja saman perheen omistama Lamesa ravintola. Itse alue on aika kauhtunut ja palveluja ei juuri löydy. Sisäuima-allas oli ihan kiva, mutta täällä ei ollut esim. kuntosalia ja klubitalossa (jos sitä voi sellaiseksi kutsua) oli järkyttävä tupakanhaju.

Forest Riviera / Gaojing Lu

Palatsi!

Tämä olisi meidän kotimme, elleivät ylläpitokustannukset valtavassa talossa hieman arveluttaisi. Vuokraisäntä itse saapui esittelemään taloa. 

 Talo oli vaalea ja juuri remontoitu.

 

Keittiö odotteli vielä koneita.

Parissa makuuhuoneessa oli hieman arveluttavat isot lasipinnat... se home, se home sekä eristyksen puute...

 

 Näköalat olivat mukavat, vähän kuin olisi ollut jossain kukkulalla.

Alimmassa kerroksessa oli peilisali!

Talossa oli myös sauna, jonne vuokraisäntä lupasi kiukaan. Lauteiden virkaa toimitti puupenkki, mutta äkkiäkös tuonne lauteet nikkaroi!

Tämä talo oli siis neljässä kerroksessa. Ylimmässä oli master bedroom, keskimmäisessä aula ja kolme makuuhuonetta, sisääkäyntikerroksessa olohuone, ruokailutila ja keittiö, sekä yksi (vai olikohan kaksi) makuuhuonetta. Kellarissa oli sauna ja tuo pelisali. Piha oli kiva ja vuokraisäntä lupaili siihen verkkoaitaa ainakin osaan pihaa (koiralle) sekä aitaa pienelle purolle päin.

 Ja klubitalolle päästessämme minulta loppui puhelimesta akku, kiitos pojalleni, joka pelaili sillä.

Klubialue oli täällä oikeastaan täydellinen. Ei niin iso ja loistelias kuin Raquet Clubilla, mutta todella, todella hyvä. Ulko- ja sisäuima-altaat, kuntosali, tenniskenttä, squashia, ohjattuja liikuntatunteja jne.

Ja alueen sijainti edelleen aivan loistava, edellistä vastapätä.

Lakeside Villa / Huqingping lu

Saksalaisten ja ranskalaisten suosima alue ja miksi ei, koska ranskalais-saksalainen koulu on tässä ihan vieressä. Meillä oli tarjolla tällä kertaa asunto, kävimme katsomassa monta villaa n. vuosi sitten. Asunto, josta minulla ei ole kuvia, edellä mainitusta syystä, oli vaalea, moderni, hienosti varusteltu, kodinkoneet olivat laadukkaita. Kaunis. Vähän pieni, mutta oma "kakkoseni" tänään. 

Tämäkin oli kalustamaton.

Shanghai Racquet Club / Jinfeng Lu

 "Rakettiklubi" on nousemassa hyvin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Siellä on hurjasti kavereita ja loistavat puitteet lapsille touhuta ja mennä. Myös näin aikuisen  näkökulmasta puitteet tuolla ovat ihan omaa luokkaansa.

Asunnot on (ilmeisesti) kaikki kalustettu suunnilleen samaan tapaan. Pohjaratkaisut vaihtelevat hieman. Näkemämme asunnot eivät ole olleet lähelläkään täydellisiä, mutta ne ovat kuitenkin siistejä ja hyvin varusteltuja.  Raketilla on vähän kuin asuisit poikkeuksellisen hyvin varustellussa huoneistohotellissa.

Sain tässä vaiheessa tyttöjen kameran ja siihen myös virtaa, mutta en osaa kuvata sillä, joten kuvat ovat kauhean pimeitä.

Täällä pääsisi myös jumppailemaan :)

Kuntosali on iso ja hieno. Uskaltaisikohan tuonne edes mennä sähläämään?

U

Ulkoallas on iso ja siinä on oma "hiekkaranta"

Alueella on kauppa, ravintola ja muita palveluja. Lisäksi ihan vieressä on kattavasti palveluja ruokakaupoista ravintoloihin ja kauneushoitoloihin.

Mutta, se mutta. Racquet Club on oikeastaan ihan väärään suuntaan siitä vinkkelistä mitä tarvitsisimme.

Paremman ja toimivamman talon ohessa haemme edes jotain lähipalveluja (kunnollinen kauppa, pari ravintolaa jne). Sekä Gaojing lu että Racquet Clubin alue täyttää tämän vaatimuksen mainiosti, eli kriteerin yksi kohdalla kaikki hyvin.

Toinen ja jokapäiväisen elämän kannalta isompi juttu on etäisyys keskustaan ja Pudongiin, jossa ainakin vielä toistaiseksi käymme monta kertaa viikossa. Siihen suuntaan Racquet Club on täysin väärässä suunnassa ja pidentäisi tuota matkaa 20-25 minuuttia Käsittääkseni myös matka keskustaan pitenisi jonkin verran, mutta tätä en ole vielä kysellyt liikennegurultani.

Gaojing lu ei toisi suurta muutosta asiaan,lyhentäisi matkaa ehkä 10-15 min.

Tästäpä syystä jatkamme ensi viikonloppuna kierrosta Gubein alueelle. Yan'an elevated road, joka on ensisijainen vaihtoehto meiltä keskustaan tökkää yleensä välillä Hongqiaon lentokenttä ja Gubei. Siitä eteenpäin liikenne vetää hyvin ihan keskustaan saakka (siis usein näin, ei perjantaisin sateessa).

Kartta on lievästi sanottuna "ohjeellinen", mutta antaa ehkä edes vähän käsitystä sijainneista. Laadukkaampaa en saanut aikaan. Tummanvihreä läntti siis Racquet Club.

Miksi emme siis muuta Pudongiin tai keskustaan? Emme halua luopua WISS-koulusta, eikä se olisi kyllä lapsille kauhean reiluakaan. Kaverisuhteet alkavat juuri vakiintua, eikä parhaiden kavereiden joukossa ole onneksi lähtijöitä. Keskusta tietäisi joka päivä yli tunnin bussimatkaa kumpaankin suuntaan ja vaikka monet tätä tekevätkin, tuntuu se omasta mielestäni aika kohtuuttomalta. Varsinkin kun kauempana asuu vähemmän lapsia per alue, koukkaa yksi bussi useiden alueiden kautta ja ajomatka pitenee entisestään. Ainakin omat lapsemme ovat koulupäivän jälkeen niin väsyneitä jo nyt, että sitä ei mielellään pidentäisi.

Ensi viikonloppuna suuntaamme siis Gubein seuduille ja katsomme mitä sieltä löytyy.  Gubein alueelta koulumatka pitenisi hieman, mutta ei kohtuuttomaksi. Ja samalla molempien tyttöjen harrastusmatka lyhenisi.

Sitten on joko päätösten aika tai aikalisä kesän yli. Meidän pitäisi irtisanoa tämä sopimus 15.6. mennessä ja muuttaa 15.8. mennessä. Mikäli päätyisimme johonkin näistä nyt tarjolla olevista, meidän pitäisi joko ottaa riski, ettei kukaan kesän aikana tuleva vuokraa sitä (meillä on siis 2 kk irtisanomisaika) ja saisimme sen syyskuun puolivälistä alkaen tai sitten kesämme Suomessa lyhenisi ainakin kahdella viikolla.

Aamuvirkut Shanghaissa

Nyt kun Suomi-koulu on loppunut, Emilia on päässyt (ja äiti joutunut) osallistumaan lauantaiden aamujäille.

Nämä aamujäät ovat siitä houkuttelevia, että halli on silloin suljettu muulta yleisöltä ja jäällä on ainoastaan kourallinen taitoluistelijoita. Shanghai Thunderbirdsin n.7-10 vuotiaat kiekkoilijat aloittavat vielä aikaisemmin, heidän jäänsä alkaa klo 07. Samalla porukalla on jää perjantai-iltaisin alkaen klo 22. Kuulemma osa lähtee aamulla viideltä kotoa ehtiäkseen verryttelemään, pukemaan varusteet ja jäälle ajallaan. Kamalaa! Tuohon en kyllä suostuisi, olkoon jälkikasvu millaisia Teemuja, Sakuja tai Mikaeleja tahansa. Samat ongelmat siis täällä maailman äärissä jääajan kanssa kuin Suomessakin.

Heräämme siis lauantaisin n. klo 6 ja suuntaamme vähän seitsemän jälkeen kohti Pudongia. 1,5 h jää alkaa klo 8.15.

Aamutuimaan Lupu Bridgelläkin on tilaa...

Mersuareenan valaistus ei todellakaan hemmottele puhelimen kameralla bloginsa kuvat ottavaa. Josko sen järkkärin kesällä sitten... Tosin näin paljon hölmöjä kuvia elämästämme tuskin tulisi otetuksi ellei kamera kulkisi aina taskussa.


Onneksi Starbucks hallilla avaa ovensa yleensä ainakin 15 minuuttia etuajassa. Tätä ei ikinä tapahtuisi Suomessa :) Muistan kuinka ruokakaupassa kesätöissä piti seisoa siinä ovella avaimen kanssa, asiakkaat lasioven ulkopuolella, odottamassa että kello lyö tasan yhdeksän, ovia ei saanut avata sekuntiakaan aikaisemmin. Huomatkaa, jälleen yksi positiivinen huomio minulta Kiinasta!

Joen rannassa mukavassa säässä lattea ja aamiaista nauttiessa aikainen aamu ei enää oikeastaan tunnu hassummalta!

Kun kotona ollaan kaupan kautta käytynä jo klo 11 maissa, on kuitenkin koko päivä vielä edessä!

Tänään voinkin keskittyä keräämään sappea ja kiukkua huomiseen House Huntingiin ollakseni mahdollisimman ärhäkkänä asiakkaana aamulla, mikään muu ei täällä oikein auta. "Sattumalta" yleensä lopussa löytyykin sitten jokunen ihan kelvollinen asunto kaikkien kammotusten joukosta jos vaan jaksaa vaatia ja valittaa. Ja ei äiti, tämä ei ole minun kiukutteluani, vaan oikeastaan kaikkien näkemys asiaan ;) Emme ole mitenkään ainoita,  jotka ovat vuokranneet sen viimeisen näytetyn asunnon. Sen, joka on sitten ihan tosiaan sattumalta jäänyt aikaisemmin näyttämättä. Ja usein se on se kallein. Peliähän se tietenkin on. Puolin ja toisin. Huomenna me pelaamme tosissamme ;)

Mukavaa lauantaita!

House hunting osa 2 ja ennakkoluuloinen suomalainen muija

Olemme päättäneet lähteä etsimään uutta kotia!

Vanha talo on ok, jotenkin siinä vaan on  niin paljon sellaista, jota emme hyväksy. Viimeisenä asiana edellisen talven sähkölaskumme, jotka ylittivät kaikki sietokyvyn rajat. Compoundimme toimistoukkeli nauroi meidän laskuillemme, me emme nauraneet. Syitäkin osasimme ihmetellä. Lisäksi talossa on sellaisia epämääräisiä juttuja, joita emme osaa edes vaatia korjattaviksi aina ja aina uudestaan, kuten ilmastoinnin kautta usein leviävä viemärin haju. Sekä home, joka tuntui pesiytyvän erityisesti tyttöjen makuuhuoneeseen nurkkiin talven aikana.

Kun meillä on kuulemma mahdollisuus katkaista vuokrasopimus 15.6. alkaen (= sama päivä kun lähdemme Suomeen), päätimme katsastaa mahdollisuudet asunnonvaihtoon jo tässä vaiheessa!

Turvauduimme taas miehen työnantajan hyväksymän välittäjän palveluihin. Olin jo varautunut suuren esiurputukseen ja sehän kyllä seurasi.

On aivan pakko antaa esimakua ajalta, jolloin en blogia päivittänyt ja kävimme ensimmäisellä house hunting- matkalla. Mm. tällaisia helmiä meille myytiin aluksi  yli 3500 € kuukausivuokran hintaan. Haluan olla rehellinen hintojen osalta, koska varmasti kaikki tänne tulevat "pääsevät" osaksi systeemiä.

Aivan ihana kokonaisuus omalla alueellamme Le Chambordilla, valitettavasti kahden kerroksen korkuinen, luonnossa viininpunainen ja muovinen panelointi ei oikein kuvassa pääse edukseen.... (seinä ei siis todellakaan ole "wenge" tai "merbau", jos joku erehtyy, vaan luonnossa viininpunainen vinyyli... (kuva on kiinteistönvälittäjältä). Eli siis pöydän päällä olevan liinan värinen.

Tätä viininpunaista kokonaisuutta suoraan vastapäätä on mintunvihreällä laatoitettu avokeittiö, jonkinlaisella puuviilulla varustettuine ovineen. Silmä lepää tässä yhdistelmässä, pahus ettei ole sellaista panoraamakuvaa... Myös koko muu talon värimaailma oli yhtä mielenkiintoinen. Muusta varustelusta: Jos olisin ollut hakemassa ensimmäistä opiskelijasolua Teekkarikylästä, olisin voinut edes ajatella näin yököttäviä pesutiloja. Mutta hyvänen aika, en noilla hinnoilla! Jaiks. Tämä ihanuus on edelleen saatavilla, miksi ihmeessä??? ;)

 

Tämä setti kokonaisuutena on oikeasti paljon kauheampi kuin kuvissa.

 

Rehellisest tämä alla oleva taisi olla ensimmäinen kohtaamamme olohuone. Kysyin, että mitenkäs kalustuksen laita? Vastaus. "Nämä ovat tämän huoneen kalusteet ja tämä vuokrataan kalustettuna, eli kalusteiden arvo on huomioitu vuokrassa. " Teki mieli kysyä, että kuinka paljon vuokraa saa alennettua kauheista kalusteista johtuen, jos ne viedään pois ennen muuttoamme?... anteeksi jos loukkaan jonkun ikäiseni makua :(

 

Ennakkokyselyissä olimme laittaneet ehdoksi myös sen, että (kerrostalot poislukien) haluamme

kunnollisen pihan. Tämä läntti oli jo juhlava tarjous verrattuna moneen muuhun.

Olen joskun mainostanut, että meillä oli 2 taloa ylitse muiden, jotka hävisivät muiden palveluiden vuoksi. 

Tässä on numero 1:

Kanadalaisen arkkitehtipariskunna oma talo. Sisustusratkaisut eivät noudattele omaa tylsää valkoista makuani, mutta osaan kai jossain määrin sentää nähdä sen, missä joku on onnistunut erilaisessa jutussa. En tykkää kiviseinästä, mutta kuvan ulkopuolella huone oli mahtava!

 

 Keittiölle ei mikään näkemäämme vetänyt vertaa. Kodinkoneet mm. Gaggenau - täällä!

 

Mutta, se mutta. Alueella kuulemma ei asunut oikeastaan muita eurooppalaisia ja pariskunta ei ollut oikein huomannut kuulemma lapsiakaan sinä pyörimässä. Katsaus klubitalolle kriteerillä "anna luoja tämän olla edes kohtuullinen, niin se on tässä". Mutta ei, vastassa oli limainen, vihreänä lillunut uima-allas ja kuollut yhteinen alue. Syy lasten puuttumiseen selvisi samalla.

Sitten se seuraava:

Jos tämä olisi Kulosaaressa...No, olkoon, edes Jyväskylän Haukkalassa... Kyllä, tämä oli ulkoisesti ihan unelmatalomme!

 Tämä oli sisustettu, erilainen, mutta kun kerran täällä ollaan, miksi ei vähän erilaista???

 

Valtava kattoterassi, johon olisi voinut tehdä vaikka minigolfradan :)

 

 

MUTTA: Se muttta. Alueella oli vain 3-4 taloa valmiina, kaikki muut "luurankovaiheessa". Alue oli siis valtava. Alueella ei olisi ollut mitään palveluja, olisimme ollut suunnilleen ainoa perhe koko isolla alueella, odottaen muita muuttavaksi sisään vuosien varella. Vähän sama kuin meillä on nyt tapahtumassa Le Chambordilla uuden alueen varrella, ilman vanhan alueen asukkaita.

Toivottavasti olemme viisaampia Sunnuntaina klo 9.30 ja löydämme tulevan kotimme. Jos ehdin, kerron huomenna hieman vaihtoehdoista!

I know

Olenko koskaan kertonut teille Andysta? Ai olen. Siis suunnilleen jokaisessa kirjoituksessani... Andy on ollut autonkuljettajamme marraskuusta saakka ja osoittautunut suoranaiseksi arkemme pelastajaksi.

Monessa perheessä Ayi on se, joka huolehtii käytännön asioista ja meidänkin ayi Sue on ihan ok: Hän siivoaa ja tilaa vettä sekä korjausmiehiä hoitamaan vikoja ja hoitaa työnsä ihan moitteetta. Hän on kuitenkin jotenkin meillä vaan töissä. Kuulostan varmasti nyt snobilta moittiessani tätä työsuhdetta, mutta olisin kaivannut siivoojaa enemmän jonkinlaista kotiapulaista, joka olisi ottanut isomman roolin vaikkapa lasten kanssa.

Meille alunperin tulut ayi oli ihana: Hän auttoi aina Eeroa kiinanläksyissä ja opetteli englantia Eeron muista läksyistä. Hän osasi aina tarttua sellaisiin juttuihin, jotka vaativat toimenpiteitä ja jätti sitten jonkin vähäpätöisemmän homman tekemättä. Lapset tulivat hänelle aina ensimmäisinä. Hän lähti hoitamaan omaa tytärtään provinssiin ja saimme tilalle "serkun". Serkku ayi saattaa alkaa imuroida olohuonetta, vaikka näkee miehen tekevän töitä siellä  ja soittavan työpuheluita. He tekevät niin, koska tapana on ja siitä on hankalaa poiketa. Hän myös saattaa pestä lattiaa ruokapöydän alta, vaikka lapset söisivät siinä välipalaa. En osaa selittää, kuulostan ainoastaan typerältä valittajalta, vaikka en todellakaan tarkoita sitä.

Mutta Andy. Hän tipahti meille kuin taivaan lahjana. Ensimmäinen kuskimme oli ihan ok, hän ei koskaan hymyillyt tai oikeastaan edes puhunut, vaikka osasi loistavaa englantia.  Hoiti hommansa ja that's it. Yhtäkkiä meille vain ilmestyi uusi auto ja uusi kuski, Andy. Ei mennyt edes päivää, kun tajusimme minkälaisen helmen olimmekaan saaneet avuksemme.

Aluksi Andy ei juurikaan puhunut englantia ja meillä oli paljon kommunnikointiongelmia. Sittemmin minä olen oppinut vähän kiinaa ja Andy on oppinut paljon englantia ja mm. aikatauluongelmat ovat taakse jäänyttä elämää. Andy on erityisen sitoutunut Emilian ja Ellan harrastuksiin. Ella on käytännössä jatkuvasti kulkenut yksin Andyn kyydissä harkkoihin ja lauantaina uskalsin ensimmäisen kerran päästää Emilian kahdestaan Andyn kyydillä luistelemaan ja homma tietenkin toimi moitteettomasti.

Homma menee yleensä niin, että minulla on mielessäni jokin hankinta tai palvelu, johon tarvitsen ratkaisun. Kuvailen ongelmani englanniksi ja osin kiinaksi ja käytämme tarvittaessa Andyn kämmentietokonetta apuna käännöksessä. Jos Andy sanoo "I don't know", ottaa palvelun löytäminen hetken aikaa ja muutaman puhelinsoiton. Yleensä aina viimeistään puhelinsoiton jälkeen hymyilevä Andy toteaa "I know". Ja sitten menemme kohti tätä paikkaa.

Viimeisinpänä "markkinoiden markkinat" eli tukku. Kävimme täällä jo etsiessäni terassikalusteita. Ensimmäinen tapaamisemme ei todellakaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä:

 Palikkaihmisen makuun edes jotain hieman palikkamaisempaa :)

 Sä saat potkut! Hjallikselle uusi työpöytä...

Nämä kennohyllyt olivat oikeastaan aika hauskat, ajatellen tyttöjen huoneen värimaailmaa. No ei sitten kuitenkaan.

Nyt suuntaismme "hotellitukkuun". En siis ole vielä ehtinyt Shanghain kuuluisille hotellimarkkinoille, mutta Ellan syntärikutsuille laseja etsiessäni Andy toi minut toistamiseen tähän outoon paikkaan.

Huonoksi onneksemme vettä satoi aivan saavista kaatamalla, enkä oikein päässyt vauhtiin tällä hotellitarvikekadulla :) Ostin 6 + 6  kpl ihan peruslaseja, haussa olisivat ollet "pulleammat" punaviinilasit, mutta nämä varmasti ajavat asiansa täällä ollessamme.

Jos olisin ollut vähemmän kiireinen, enemmän motivoitunut ja vettä olisi tullut edes vähän vähemmän, olisin viihtynyt tässä valkoisessa taivaassa luultavasti vaarallisen kauan.

 

Tukkutorilla kun oltiin, nämä tyypit jaksoivat nillittää siitä, että eivät myy yksittäisiä kappaleita. Himoitsin kuvan keskellä olevaa neljän kipon ja mustan puisen tarjottimen settiä, mutta he eivät myyneet sitä meille, koska se oli mukamas varattu.

 Ostin kuitenkin tällaisen hassun setin.

 Sekä kuvassa hassusti kiiltelevän tarjoiluastian.

 Miten tulikin aika paljon mieleen Villeroy&Bochin tykkäämäni New Wave -sarja....

Kuva: Villeroy&Boch

Astioita metsästäessamme törmäsimme myös tutun näköiseen liikkeeseen.

 

Kauneushoitolassa

Tälläkään kertaa en panostanut itseeni, vaan koiraamme. Omppu tarvitsi kipeästi huoltotoimenpiteitä.

Tällaisen takkuturkin kuljetin turkinhuoltoon.

Täällä Kiinassa on hinnoittelun ja aikataulun puolesta houkuttelevaa ulkoistaa koiran turkin hoitaminen muualle. Kun huomaat tarpeen, homma hoituu samana päivänä, yleensä odottaessa. Itse odotan Suomessa aikaa kampaajallekin yleensä n. 3 viikkoa. Pesemään koiraa joutuu tottakai ihan itsekin. Omat hiukset likaantuvat tässä ilmassa tavallista nopeammin, samoin koiran turkki.

Tällä viikolla aloin kaikenkaikkiaan valmistella Ompun viemistä Suomeen ihan käytännössä ja tajusin samalla kuinka kova kuumuus saa koiran läähättämään. Halusin myös trimmauksen mahdollisimman lyhyeksi, vastoin kaikkien Bichon -porukoiden suosituksia. En halua pöyheää villakoiraa vaan koiran,  jolla on mukava olla +30 asteen helteessäkin.

Olen tavallisesti käyttänyt Ompun kennelin hyvää ja edullista paikkaa, mutta nyt en jaksanut lähteä varailemaan aikaa, vaan turvauduin lähellä olevan Carrefourin paikkaan. Se olikin ylellinen ja 100 RMB kalliimpi kuin aikaisemmin käyttämämme, mutta tuolla myös kynnet leikattiin todella hyvin. Se on itselleni tosi hankala toimenpide. Andy on aina huolissaan siitä, että maksan kaikesta liikaa, niinpä hän etsi läheltä 3 paikkaa jossa trimmauksen voi jatkossa tehdä 200 RMB halvemmalla.

Hakiessani Omppua tutustuin liikeen valikoimaan. Länsimaisia kalliita ruokia on tietenkin tarjolla, niitä mekin käytämme, mutta emme osta niitä ihan näin kalliisti.

En oikeasti meinannut tajuta sitä mitä tässä myydään: On siis olemassa kissojen ja koirien kynsilakkoja! Minä joka kammoan pelkästään leikkaamista.... Ehkä tuo oranssi voisi tehdä säväyksen Ompun tassuissa.

Täällä olen kaivannut välillä TIGI:n shampoita ja muita hiustenhoitotuotteita. Ainoa paikka, jossa olen niitä nähnyt on Pudongin Super Brand Mall:n  Citysuper -kauppa, hintaan kertaa 2 Suomeen verrattuna, eikä sielläkään sitä mitä olisin halunnut.
 
Vastaavaa saa kuitenkin näemmä koiralle ihan kotikulmilla...Tässä siis turkin värjäykseen tarkoitettuja tuotteita.

 Kovin tutulta näytää myynnissä ollut shamppoo, ei BED HEAD vaan PET HEAD.

 

Mutta saimme takaisin hyvin valkoisen ja hyvin puhtaan herran, jota jumaloimme päivä päivältä vaan enemmän :)