Xi'an: Big Wild Goose Pagoda ja kaupungin nähtävyyksiä

Keskiviikkona suuntasimme jo klo 05 kohti lentokenttää, vähän tyhmästi Pudongiin. Omaan aikatauluumme sopivimmat lennot vaan lähtivät sieltä. Emilia oli siis lähtenyt oman porukkansa kanssa Xi'aniin jo tiistaina ja me hämmentävästi matkasimme kompaktilla 2 aikuista + 2 lasta -kokoonpanolla. Koko ajan etsiskelin sitä yhtä, kunnes muistin, että ai niin...

Saavuimme Xi'aniin jo klo 10.30, meillä jäi tunnin verran aikaa hengähtää hotellissamme (Renmin Squaren Sofitel) ennen kuin oppaamme Julie haki meidät päivän kierrokselle. Yritin tutustua Xi'anin must see -kohteisiin netissä, mutta en jotenkin saanut mitään kuvaa kaupungista, niinpä päätimme täyttää lyhyen vierailumme mahdollisimman tehokkaasti ja ottaa käyttöön auton ja oppaan. Ensimmäisenä päivänä vain minä ja kaksi lasta lähdimme matkaan miehen poistuessa sovittuihin työjuttuihin Xi'anissa.

Ensin ohjelmassa oli tervetullut lounas. Lounaan aluksi saimme lyhyen dumbling-koulun. Vaikka puuha on sinänsä tuttua, en vaan käsitä miten kiinalaiset vaan rutistavat dumblingin käsien välissä tiiviiksi, ilman että täyte pursuilee tai reunat ratkeilevat.

Jonkinlaisia kökkäreitä saimme väännettyä kasaan ja kokki poistui kypsentämään niitä meille (kuvan kauneimmat pussukat ovat kokin käsialaa...).

Lounas sisälsi paljon muutakin kuin itse tekemämme dumblingit. Paikallisia makuja enemmän kuin tarpeeksi.

Lounaan jälkeen ohjelmassa oli The Big Wild Goose Pagoda, joka sijaitsee Daci'en temppelin alueella.
Täällä meillä oli temppelin oma opas, joka vei meitä kolmea ympäri isoa aluetta ja kertoi seikkaperäisesti kaikesta. Uskomattoman avartava kokemus!

Daci'en temppeli on vanha buddhalainen temppeli, joka on kuuluisa mm. siitä, että siellä on suoritettu yksi kiinan mittavimmista sutrojen käännöstöistä. Paikallisia buddhalaisia oppeja epäillyt munkki Xuanzang matkusti kävellen Intiaan hankkimaan oikeaa tietoa buddhismista. Matka kesti kaksi vuotta. Intiassa vierähti kolme vuotta ja matka takaisin kävellessä taas sen pari vuotta. Mukana valtava määrä materiaalia käännettäväksi.

Temppelissä on valtava määrä tietoa buddhismista, ihastuttava oppaamme avasi meille eri tilojen tarinoita antaumuksella ja kiinnostavasti.

The big wild goose pagoda on rakennettu temppelin alueelle vuonna 652 Tang Dynastian aikaan. Se rakennettiin aikanaan säilömään buddhalaista materiaalia, jonka Xuanzang oli kerännyt ja käännättänyt.

Kuten monet muutkin pagodat, myös tämä on kertaalleen romahtanut ja rakennettu uudelleen, jonka jälkeen se on osittain romahtanut ja taas korjattu. Nyt pagodaa vaivaa kallistuminen, joka alkoi maanjäristyksestä ja on pahentunut pohjaveden ottamisesta alueella. Kallistuneen pagodan oikaisemiseksi on ryhdytty kiinalaiseen tapaan mittaviin toimiin.

Hauskinta pagodassa on sen tarina. Perimätiedon mukaan buddhalaisuudessa oli kaksi erilaista linjaa, joista toinen salli lihan syömisen. Tämän koulukunnan munkin äimistelivät eräänä päivänä, kun eivät löytäneet mistään lihaa. Hanhiparven lentäessä temppelin ylitse, johtajahanhi - se suurin ja kaunein, menetti yhtäkkiä siipensä ja mätkähti keskelle temppelin aluetta. Tästä valaistuneena munkit päättivät rakentaa tähän pagodan ja lopettivat samalla lihalla mässäilyn.

Xi'anissa vanhat rakennukset on koristeltu valtavan kauniisti. Tässä pari esimerkkiä temppelin alueelta

Kierroksen lopuksi oppaamme tutustutti meidän kalligrafian saloihin ja selitti ensin mistä Xi'anin nimi tulee muinaisina ja nykyisinä merkkeinä. Xi'an merkitsee suoraan käännettynä "läntistä rauhaa".

Saimme myös omat nimemme kirjoitettuna, leimattuna ja signeerattuna.

Aivan mahtava kierros, jonka Eero nimesi koko Xi'anin lempparikseen. Pitäisikö huolestua, kun poika on niin kiinnostunut näistä buddhalaisista temppeleistä, kyselee ja pohtii? Tuleva munkki?

Temppelilstä jatkoimme matkaa Xi'anin kaupungin muurille. Päivä oli aivan valtavan kuuma (Emilian mukaan melkein 40 astetta) ja leveällä muurilla aurinko porotti aivan suoraan. Emme ihan hirveästi jaksaneet innostua sinänsä upeasta muurista, joka siis ympäröi kaupungin keskustaa ja on yksi Kiinan parhaiten säilyneistä puolustukseen rakennetuista muureista.

Muuri on 12 metriä korkea ja 12-14 metriä leveä ja yllättävän tasainen.

Paras tapa tutustua muuriin olisikin ottaa pyörä alle ja lähteä polkemaan. Ajetaan me tandemilla...

Näin kuumana päivänä sitä ei huvittanut edes ajatella ja pyörät olivatkin aika visusti parkissa.

Tiesin, että Emilian porukalla tällainen pyöräkierros tehtävineen oli ohjelmassa ja kun en ohjelmaa ulkomuistista hahmottanut, pystyin vain toivomaan, ettei se ollut samana päivänä kuin oma vierailumme muurille. Mutta he olivat onneksi olleet muualla.

Muurilla on n. 100 metrin välein vartiotorneja, joissa sotilaat pystyivät päivystämään vihollisia. Välimatka oli valittu taktisesti niin, että kahden tornin väli ei ylittänyt kahden jousella ammutun nuolen välimatkaa, joten kiipeilijät oli helppo eliminoida.

Kaunis koristelu jatkui täälläkin.

Viimeinen kohteemme oli kaupungin rumputorni. Kun kelloja ei ollut, annetiin kaupunkilaisille merkkejä ajasta kahdella tavalla. Aamuisin kellotornista kumisi kello sen merkiksi, että on aika alkaa päivän työt ja illalla rumputornista pärisi rumpu tiedoksi, että on aika lyödä hanskat tiskiin.

Rummuilla tiedotettiin myös muita erilaisia asioita, kuten vuodenaikojen alkamisia ja päättymisiä. Eri rummut eri hommiin.

Rumputornia vastapäätä näkyy kellotorni

Rumputornin juurelta alkavat myös muslimikorttelit, joissa myydään ruoan lisäksi kaikkea 100 % varmuudella feikkiä, kuten oppaamme kertoi.

Tornia ympäröi parveke, josta oli kivat näkymät eri puolille kaupungin keskustaa.

Täälläkin koristelu. Mietin, että mitä näkemääni nämä muistuttavat. Sitten tajusin. Istanbulin Sinistä moskeijaa ja muita moskeijoita siellä! Xi'anissa on vahvat ja vanhat juuret Islamille ja varmasti tämä näkyy kaikkialla? Tämä on siis ihan oma johtopäätökseni eikä välttämättä ollenkaan tosi. Emme ehtineet käydä suuressa moskeijassa ainakaan tällä vierailulla.

Tajusin vasta paljon myöhemmin, etten edes ottanut kuvaa koko tornista. Sain sentään kuvan kellotornista iltavalaistuksessa, jolloin se olikin paljon hienompi.

Ehdimme hotellille takaisin vasta seitsemän maissa illalla, kiitos massiivisten liikenneruuhkien ja kaupunkia tuntemattoman kuskimme, jonka yritys oikaista kapeaakin kapeamman muslimikadun kautta navigaattorin neuvosta oli ajankäytöllisesti hieman tuhoisa. Otsikolla kävellen olisit jo perillä. Mutta emmehän me sitä siinä vaiheessa tienneet.

Ei tarvittu kovin pitkää pohdintaa siihen päätökseen, että syömme hotellilla sinä iltana. Valintana oli Sofitelin brasilialainen Churrasco ja sen BBQ buffet. 

Tästä kokemuksesta varmaan myöhemmin, nyt en jaksa ladata yhtäkään kuvaa vaan nukkumatti kutsuu.

Seuraavaksi hieman siitä, miksi Xi'aniin päätimme joskus lähteä käymään, jo silloin kun tänne muutimme. Emilia lupautui kertomaan myös vähän omasta reissustaan.

Jo tämä ensimmäinen päivä antoi selvyyttä Ellan "humanities" (yhteiskuntaoppi, historia, maantieto jne.) opettajan ja luokanvalvojan lausahdukselle ylimääräistä lomaa kysellessäni: "humanities" opettajana minun olisi hyvin vaikea evätä vapaa koulusta sillon, kun oppilas matkustaa Xi'aniin. Hän ei koulussa saisi puoltakaan siitä tiedosta muutamana päivänä kuin hän saa samassa ajassa Xi'anista.

Kaikki mahdolliset asiavirheet tekstissäni, ovat omiani. Kuuntelimme korvat höröllä ja olen erityisen ylpeä 8-vuotiaastani, joka selvästi painoi asiat mieleensä ja myös kyseli paljon, paljon Julielta. Paljon sellaista, joka ei ollut tullut edes mieleeni. Yritän kirjoittaa kaiken kokemamme mahdollisimman nopeasti ylös, koska tieto ei varmaan pysy päässäni liian pitkään ;). Luvassa siis Xi'ania tavallisen tallaajan turistioppaan verran...

Matkalla Xi'aniin

Emilia matkustaa huomenna luokkansa kanssa Xi'aniin. Tämä on viidennen luokan yhteinen matka exhibitionin jälkeen.  Upea mahdollisuus koulun kanssa.

Xi'an on ollut yksi niistä kohteista Kiinassa, jonne olen halunnut matkustaa. Myös me, koko muu perhe matkustamme nyt siis samalla kerralla Xi'aniin keskiviikkona, heti aamusta. Olimme jo varanneet lennot ja hotellit, kun selvisi, että Shanghaissa on taas joku mega-konferenssi: Conference on Interaction and Confidence Building Measures in Asia (CICA). Mukana on TÄRKEITÄ ihmisiä, kuten Obama yms. 

Kongressin takia kaikki koulut Shaghaissa on suljettu keskiviikkona. Myös tiistaina on vapaaehtoista tuoda lapset kouluun, koska liikenne saattaa olla erittäin tukossa! Erinomainen ajankohta reissulle siis! Kerron Xi'anista myöhemmin!

This is it!

EDIT: Lisäsin muutamia juttuja kiinan opiskelusta yms. jotka jäivät alkuperäisestä postauksesta puuttumaan :)

Viimeisen kahden viikon aikana on tapahtunut kaksi merkittävää, ajankäyttöön liittyvää asiaa. Toinen on vähän järkyttävä, toinen on tavallinen ja helpottava. Molemmat vapauttavat perheellemme ison määrän AIKAA!

Emilia teki viimein ison päätöksen. Taitoluistelu kilpatasolla päättyi kuin seinään. Tyypillistä Emppua: 1.) Harkitaan ja mietitään (n. 10 minuttia) 2.) Päätetään 3.) Treenataan, jos päätös vaatii treeniä. Jos ei, vaiheen kolme voi skipata. 4.) Toteutetaan.

Luistella vai lopettaa? Lopettaa vai luistella? Palo alkoi kadota ja kun se katoaa, on taistelu varmaan turhaa. Niin paljon aikaa pelkkään autossa istumiseen. Niin paljon rahaakin johonkin, jos ei se nyt kuitenkaan ihan nappaa. Kun se päätös tuli, se tuli tunneissa.

Ja säännöt olivat selvät: Pakko päästä läheisen ostoskeskuksen jäälle luistelemaan ainakin paristi viikossa. Rakkaus jäähän ei loppunut, loppui vain himo käyttää kaikki aika luisteluun.  Äidin sitoumus 2 x viikossa rullaluistelulenkkiin (No joo, minä saan hölkätä). Uudet liikuntaharrastukset tulevat olemaan kuulemma telinejumppa ja tanssi.

Viikko päätöksestä ja kaikilla pelkkää helpotusta, toistaiseksi!

Toinen pienempi asia on se, että Exhibiotion on ohi! Wau. Käytin lopulta n. kaksi viikkoa ajastani oman ryhmäni kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Pojat saivat homman kasaan, vähän niin ja näin, mutta kuitenkin, Kivaa oli!

Robbien upeat "trading cardsit". Hän etsi maailmanluokan urheilijoita, joka lopulta jäivät kiinni huumeista: Jennifer Capriati, Diego Maradona, Michael Phelps…. En kehdannut ehdottaa tähän projektiin Lahtea ja maastohiihtoa, onneksi pojat ei sitä löytäneet.

Poikien pisteellä piti  myös ihmetellä, onko pyöräilijä Lance luuseri vai voittaja? Hyvin hoidettu pojat! Julisteissa kerrottiin myös erilaisista doping-aineista ja testeistä sekä niidn kehityksestä.

Emilian aihe oli Natural Laws ja tytöt selviytyivät hommastaan kiitettävästi!

Samaan aikaan meillä oli myös Student-led conferences. Eli oppilaat saivat kertoa, mitä ovat vuoden varrella tehneet.

Ellan Art -projekti, jonka opettaja halusi kuvata myös netisivuille, kertoo puolestaan. Kaunis!

Tämän kehystän tauluksi Ellalle.

Isoin yllätys tuli kiinassa. Minulla ei ihan oikeasti ole ollut pienintäkään hajua siitä, että esikoiseni osaa kirjoittaa kiinaksi merkeillä pitkiä lauseita ja osaa myös lukea merkkejä. Olen vähän harmitellut että lapsilla jää se A2 kieli muka puuttumaan ja myös se kuluisa pakkoruotsi Ellan osalta seiskalla. Sitten herään todellisuuteen, että lapsi osaa oikeasti varmaan yhta maailman vaikeinta kieltä melko sujuvasti.

Kai tähän on pakko löytyä joku ratkaisu. Jos Jyväskylässä on kolme lasta, joiden ensimmäisen vieraan kielen taso A-kielenä on kiina, kai ne nyt jotain keksii? Olen kyllä itsekin aktiivinen asiassa. Onneksi yliopistolla on paljon kiinalaisia opiskelijoita…

WISS:n laajennuksen myötä taide on saanut valtavasti lisää tilaa opetukseen. Tässä 1.-2. luokan taideluokka:

2. luokan vanhemmat oli haastettu piirtämään:

Ohje: 

Tuotokseni: 

Eeron mielestä olin tosi hyvä! Kiitos!

 ä

Voihan Exhibition!

On taas se aika vuodesta, kun WISS:n 5. luokkalaiset puurtavat Primary Schoolin päättävän Exhibitionin parissa. Exhibition on siis ryhmätyönä tehtävä projekti, jossa kaiken IB-jargonin ylistyksen ohessa tutkitaan annettua aihetta. Ensikosketus tieteelliseen tutkimukseen ja loistava sellainen - heille ketkä ymmärtävät sen merkityksen. Opetellaan tiedon etsimistä ja sen soveltamista, lähteiden käyttöä kopioimatta, lähteiden  merkkaamista lähdeluetteloon, oman työn dokumentointia Wikiin, aikatauluihin sitoutumista jne.

Työn edistyminen kirjataan tarkasti Wikiin ja se on yksi arvosteluperusteista.

Tänä vuonna meidän perheessämme kaksi henkilöä on puurtanut exhibitionin parissa. Emilia ja no, minä.

Lupauduin nimittäin heikkona hetkenäni (mistä niitä aina löytyykin…) vanhempi-mentoriksi exhibitioniin.

Meidät lupautuneet kutsuttiin infotilaisuuteen, jossa saimme myös lätkäistä nimemme siihen ryhmään, jonka kokisimme omaksemme. Nappasin ryhmä A:n "Sport Science" -otsikon. Hei, tuosta mun ainakin pitäisi tietää jotakin! Nimi tauluun.

Sitten meidät vietiin luokkiin ja tapasin ryhmäni, herrat nimeltä Super Sporties: Tim, Robbie, Justus ja J.D. eli Jonathan. Tässä vaiheessa homma oli vielä ihan hallussa, pojilla oli jotenkin selkeä suunnitelma, miten he aikovat lähestyä aihettaan, joka oli siis doping. Varoittavat esimerkit Ben Johnson, Lance Armstrong jne. Ehdotin vielä perehtymään johonkin toisentyyppiseen lajiin, jossa ehkä tarvitaan vähän erityyppistä douppausta, vaikkapa ammuntaan. Näytti ihan hyvältä.

Pikkuhiljaa tapaamisten myötä alkoi valjeta ryhmän dynamiikka: Robbie on leaderi ja ainoa joka todella tekee ja paneutuu ja ajattelee. Oikea unelmien vävypoika, vink, vink Emppu. No mun mielipiteet näihin ennenkään ole vaikuttaneet…Kolme muuta enemmän tai vähemmän sählää, haahuilee, pelaa kerrankin koulussa tieteen nimessä sallituilla vempaimilla, eivätkä saa oikein mitään aikaan.

Mentorin rooli ei ole tehdä tehtäviä oppilaiden kanssa, mutta mentori voi etsiä ja vinkata lähteitä, antaa näkökulmia ja ehdottaa suuntalinjoja. Mentori ei valvo eikä vastaa oppilaiden työstä, eikä toimi opettajan roolissa vaan on taustatukena. Yhteydenotot mentorin suuntaan tulisi aina tapahtua ryhmältä. Mentori ei missään tapauksessa tee materiaalia oppilaille.

Luokkajaot on exhibiotinin ajaksi sekoitettu ja sattumalta Emilian ryhmä, jonka aiheena on Natural Laws, kuuluu samaan vihreään luokkaan. On ollut aika hauska seurata neljän tytön ja näiden neljän pojan, jotka istuvat rinnakkaisissa pöydissä, työskentelyä tänä aikana. Jätän nyt syvemmät analyysit antamatta, mutta välillä tuntuu kuin olisin joku lastentarhanopettaja. Yhdessä pöydässä tytöt askartelevat ja väritävät ja tekevät laatikoita ja supisevat päät yhdessä. Toisessa karataan käytävälle pelaamaan iPadilla, haahuillaan, unohdetaan…

Tällä viikolla varsinainen Exhibition on pitänyt puristaa kasaan, eli luoda materiaali kaiken sen tutkimuksen pohjalta, mitä menneinä viikkoina on tehty. Tai OLISI PITÄNYT tehdä.

Maanantaina kävi ilmi, että kaikenkaikkiaan suloisten doping-poikieni tutkimustyö on Robbieta lukuun ottamatta tainnut suuntautua ihan kaikkeen muuhun kuin aiheeseen.

Pojat ovat valtavan taitavia kaikessa, mikä tulee tekniikkaan. He kuvaavat ja leikkaavat kädenkäänteessä videoita, editoivat niitä ja lisäävät musiikkia ja tekstiä sun muuta. Ryhmä onkin epävirallisesti ALL-MAC -group. Kaikki opet (ja minä) ovat kuitenkin selvästi huolissaan siitä, että miten ihmeessä tämä porukka saa hommansa kasaan.

Ilalla nauratti, kun Emilia teki omaa hommaansa melkein puolille öin ja minä omaani. Seuraavana aamuna tämä mentori kantoi oman koneensa ja kahvikuppinsa pöytään ja päätti ettei lähde kulumallakaan ennen kuin hommalle saadaan joku suunta. Kyllä me mummotkin osataan vähän ATK:ta ;).

Tiukkana tätinä olin laatinut monenmoista paperia pojille ja listauksen siitä, miten tehtävät jaetaan, jotta hommasta selvitään. Kerroin, että sellaiset hommat, jotka voi hoitaa kotona, pitää tässä vaiheessa hoitaa kotona ja koululla keskittyä hommiin, jotka on pakko tehdä yhdessä. Kun kerroin viereisen pöydän tyttöjen tehneen hommia kukin tahollansa kotona iltaan saakka, poikien leuka loksahti, whaaat??? Ja jaettiinhan ne hommat, taas kerran. Mutta tapahtuiko mitään? No joo, jotain.

Robbie tekee entistä kovemmin hommia ja alkaa selvästi väsyä ja kolme muuta haahuilee entistä pahemmin.

Tänään päätin, että hitot mentorin roolista ja aloin hurjan googlettamisen. Tutustuin huolella EPO:n, steroidien, dopingtestauksen historian ja nykytilanteen maailmaan ja opin sellaista jota en välttämättä edes olisi halunnut tietää. Aikaisemmin pyrin vaan vinkkaamaan, että ehkä nämä aineet ja nämä niiden peittelykeinot ja katsokaa WADA:n sivut… Laadin jopa kaksi posteria valmiiksi ja etsin huomiseksi hullun kasan linkkejä sinne ja tänne. Huomenna istun vaikka kädestä pitäen pitämässä Singaporeen viikonlopumatkalle lähtevän Justuksen koneen ääressä kirjoittamassa valmiiksi sen, mikä on sovittu.  Ihan vaan jotta pojat ja loppuviimein ahkera Robbie selviäisivät tästä läpi ja saataisiin säällinen standi aikaiseksi.

En kritisoi sinänsä poikia, ihmettelen vaan sitä, mikä ihme on saanut jonkun opettajan luomaan tällaisen ryhmän? Oppilaathan siis eivät ole millään tavalla saaneet vaikuttaa ryhmäjakoihin, vaan ne on annettu. Nämä neljä poikaa ovat kaikki alunperin samalta luokalta ja mukana on ilmeiseti kahden hyvän kaverin kimppa. Yleensä aina ryhmässä on oppilaita useammalta luokalta ja kaverukset sekoitetaan. Mielestäni tässä on opettajien ryhmäjako epäonnistunut, eivät pojat. Niin Ellan (viime vuonna) kuin Emiliankin ryhmässä on tunnuttu ottavan mainiosti huomioon erilaiset tyypit, eli oppijaprofiilit - ne IB-systeemin kulmakivet. Eli ryhmän ominaisuudet tukevat toisiaan. Tässä meidän doping-poikien tapauksessa en tiedä taustoja, mutta liian suuri vastuu laskeutuu yhden pojan harteille.

Huomenna taas koululle. Exhibitionin avaukseen on aikaa tasan viikko!

Ai niin, nythän on Wappu!

Voi ihme. Tätä se vanheneminen teettää.. Haluaisin kovin mielelläni sanoa, että kymmenen vuotta sitten    vappu oli yksi tärkeimmistä juhlista, Otaniemessä sen tulevan puolison kanssa sitä juhlittiin monta päivää. Peiliin katsoessa ja elämän realiteetit hyväksyessä on vaan pakko todeta, että juu, siitähän on jo 20 vuotta.

Tänään siis huomasimme yhtäkkiä, että kyseessä on 1.5.2014! Hip hurraa! Silloin kaukaisina aikoina picniciäiä valmisteltiin huolella ja edellisen illan juhlien varjot peittyivät tupsulakkiin ja ylioppilaslakkiin. Missähän nekin nykyisin kellastuvat…..

Lapset tempaisivat kuitenkin nopean picnicin kasaan, varsin upeasti! Kiitos vieraiden tuliaisten. Päiväkin oli niin kuuma, että kauhean pitkää oleskelua auringossa ei oikein olisi edes jaksanut.

Omppupomppu pääsi kerrankin riehumaan vapaana, kun kaikki huomio keksittyi häneen. Sählä tietenkin karkasi kesken picnicin myös naapurin lasten pallon perään ja taas nolona saimme juosta pöhköä kiinni.

Ex-tempore picnicimme tarjoilu tosiaan koostui melkoisesti tuliaisista ja esille panoon ei kauheasti käytetty aikaa. 

 Mutta kaikkkea ihan hyvä saimme silti tarjolle.

Ja ai että! SE perheen mölkkyturnaus…

Paitsi, että olen telinevoimistelun hypyn Suomen Mestari vuodelta yksi ja kaksi (ja muistaakseni myös kolme, en tosin ole ihan varma) sekä mainion Mainostoimisto Mediataivaan biljardimestari, olen nyt myös perheemme mölkkyturnauksen ylivoimainen voittaja!

Illalla pidimme vielä Eeron kanssa kahdestaan levyraadin youtube-tarjonnasta. Kuuntelimme kaikkea Robinista ja  Miley Cyrusista, Apulannan kautta U2:eeen, mutta voittajamme oli tämä:

Hevisaurus ja Intiaanien Sotahuuto. Toimii. Itsellänin myös juoksubiisinä!

Mahtavaa Toukokuuta!

International Day 2014

Hei hulinaa! Edelliseen viikkoon on mahtunut toimintaa enemmän kuin suunnilleen koko vuoteen yhteensä! 

Viikko alkoi ihanan ystävän yhden päivän visiitillä, katseltiin sateista Shanghaita aamusta iltaan. Loput viikosta vei serkkujen kauan odotettu vierailu täällä ja sitä täydensivät WISS:n International Day sekä Suomi-koulun vappurieha. Niistä myöhemmin, tässä siis International Day 2014. 

Perjantaina liftasin koulubussin matkaan, vähän myöhässä tietenkin ja lapsia hävetti. Kyytiin nousi muutenkin vähän tavallista värikkäämpää väkeä. Suloisen Lolan hiukset tunnustivat väriä.

Suomen teemana oli tällä kertaa talvi. Koko päivän toteutumista uhkasi lähestyvä myrsky, mutta rehtori Bruntonin ei-sadetta -tanssit taisivat onnistua, sillä sää oli mitä parhain.

Me äidit esiinnyimme suunnattoman nolosti lumiukkoina maaparaatissa.

Talkoilla maalatut lippukassit olivat jälleen menestys, kaikki halusivat kassin päivän aikana kertyneelle roinalle ja Suomen koppi on jo totutusti se, mistä kassin saa. Ainakin siniristi tuli tutuksi porukalle!

Ruotsi meni tänäkin vuonna ruotsalaisuudella ja kansallispuvuilla. Juhannussalko oli tehty bambusta ja olihan se hieno. Respect.

Ranska ei yleensä petä ja tälläkin kerralla tarjolla oli, yllätys, yllätys: patonkia ja...

Samppanjaa!

Uusi-Seelanti meni edelleen jäätelöllä ja jonoa riitti!

International Day:n aamuna ei tarvitse huolehtia aamupalan välistä jäämisestä, täällä todellakin saa mahan täyteen.

Tässä taisi olla Korean pöytä tänä vuonna.

Muutakin toimintaa löytyy. Intialaiset tekivät hennatatuointeja. Ja me suomalaiset toimme juhlaan tietenkin joulupukin.

USA:laiset menivät perinteisellä hampurilainen & Bud -linjalla.

 Ja tanskalaiset Legoilla, why not…

Meksiko toi pöytään jo väkevää, siis ruoan lisäksi. Meksikon tarjoilu on yleensä mahtavaa, mutta myös tulista, niin tälläkin kertaa. Tequila kuuluu tietenkin asiaan. Koulun juhlissa odotan aina Meksikon tarjoilua ja hetken jo haaveilin anopiksi tähän maahan, mutta se kortti taisi valitettavasti jo mennä. Paitsi että jos ne ottaisi minut pelkästään anopiksi, tyttärestä viis..

Suomalaisessa koulussa sosiaaliviranomainen olisi jo paikalla pelkästään viinimaiden aikeesta tarjota snapsilasillinen viiniä koulun tilaisuudessa...

International Day päättyy jo totutusti Ayishan, WISS:n lahjan maailmalle, keikkaan. Pieni tyttö ja ääni kuin Adelella. Pistäkää tyttö mieleen, hänestä vielä kuullaan!

International Day on hauska paitsi meille vanhemmille ja lapsille, myös opettajille. Mr. Stanley, Ellan enkunope jorasi Ayishan keikalla. Ms. Bergasa, eli Ms. Bea - Eeron opettaja, on tulossa kesällä viikoksi Suomeen. Nyt siis etsimään Ms. Bealle ja sulhaselle, eli Mr. Bradleylle (Emilian edellisen vuoden ope) matkavinkkejä Suomeen! Saaristomeri, suuri rakkauteni, on ylivoimainen valinta!