Rouvat huonekaluostoksilla

Kuukausi on tullut verryteltyä, nyt on korkea aika ryhtyä tositoimiin! Meillä on näillä näkymin suunnilleen kahdeksan kuukautta jäljellä ja kaikenlaista pitäisi hankkia, "nyt kun kerran ollaan täällä". Vähän kaikkialla pitäisi käydä, "nyt kun kerran ollaan täällä" ja kaikenlaista kivaa pitäisi kokea ja nähdä, "nyt kun kerran ollaan täällä". Niinpä niin. No, en voi väittää, etteikö kaikkea ylläolevaa olisi tullut jo tehtyäkin!

Onneksi melkein kaikki tänne muuttaneet uudet suomalaiset perheet ovat asettuneet näille kulmille! Kun me muutimme, melkein kaikki tuntuivat suuntaavan Pudongiin. Nämä uudet perheet ovat selkeästi bloginsa lukeneet ja osoitekorttinsa keränneet, he ovat jo kiertäneet enemmän paikkoja kuin minä kahden vuoden aikana suunnilleen yhteensä! Siinä siivellä minäkin olen taas aktivoitunut shoppailuhommiin!

Tänään lähdettiin viisihenkisellä rouvaporukalla kiertämään huonekalukauppoja. Meillä oli hyvin kunnianhimoinen suunnitelma, sellainen, joka Suomessa olisi helppo heittää! Ajattelimme kiertää jopa kuusi (6) kpl melkoisen lähekkäin sijaitsevaa kauppaa. Jumitimme tietenkin heti ensimmäiseen yli suunitellun aikataulun.

Tämä kauppa on hyvin hämmentävä. Ensisilmäyksellä ajattelet saapuneesi erittäin kalliiseen designputiikkiin. Heti näyteikkunassa on reteästi Kartellia, Aarniota, Eamsia, Poulsenia... No, hintoja vilkaistuasi tajuat aika nopeasti, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää. Mutta hyvänen aika, millaisia versioita, laadukkaita - erittäin laadukkaita! Myös hintalapuissa kerrotaan hyvin avoimesti suunnittelija, malli ja tuotenumero.

  

 Kaiken saa lapsille minikokoisena.

 

Pohjoismainenkin suunnittelu on löytänyt tiensä tänne...

 

Ripusta-se-kaikki, sammakkoperspektiivistä. Tää ei nyt kuvassa kyllä ehkä oikeen...ehkä mun kuvakulma pettää tai sitten aina ei vaan voi onnistua, Kiinassakaan.

Siskolle pikku vinkki...

Tämä kauppa on kuitenkin hirmuisen paljon enemmän kuin tämä hieman arveluttava design, nyt tuli salakuvattua enemmän sitä puolta. Heillä on myös erittäin paljon ihan kaikkea muuta sisustustavaraa, kauniita huonekaluja, tekstiilejä ja erityisesti lapsille upeita kalusteita (sellaisia Muurame -henkisiä, muttei todellakaan kopioita). En nyt laita tähän liikkeen nimeä enkä osoitetta, saa kysyä kommenttiboksin kautta, yhteystiedot jättämällä jos kiinnostaa (en julkaise).

Vilkkaan keskustelun ja reippaasti ylitetyn aikataulun jälkeen siirryimme kiinalaisempaan maailmaan!

Kava Kava on konsepti, jossa asiakkaalle tehdään mittojen ja mielihalujen mukaan kiinalaistyylisiä huonekaluja, enimmäkseen komeroita tai pöytiä, mutta tietty mitä vaan. Voit valita hyvinkin antiikkisen oloista, kulutettua tyyliä tai melkoisen moderniakin, vain pienellä kiinalaisella säväyksellä maustettuna.

Esillä on vain mallit isommista kalusteista, toki nekin saa ilman muuta halutessaan ostaa. Hinnat ovat esillä ja niistä ei tingitä.

 

Kava Kava:n juttu on myös se, että vaikka kaluste näyttää ulkoa arvokkaalta ja jopa hyvin vanhalta, ne mitoitetaan ja varustetaan vaikkapa vanhan kunnon Ikean mukaan: legot ja muu sälä pokkana piiloon kiinalaiseen kaappiin Ikean muovikoreihin ja sitten vaan kertomaan, kuinka meillä leikitään vain näillä esillä olevilla käsityönä tehdyillä puuleluilla ja kehittävillä lautapeleillä.

Kuva: Kava Kava:n kuvasto

Kava Kavasta saa myös kivoja pieniä esineitä, tällaisen rasian hankin jossain vaiheessa (8 kk ja koko ajan se "jossain vaiheessa" vaan vähenee...).

Iskin silmäni myös mielestäni ihaniin lamppuihin, mutta jos julkaisen kuvan tässä, ystävät ja tuttavat ajattelevat minun tulleen hulluksi. Kuvaaja ei todellakaan tällä kertaa onnistunut julkaisemisen arvoisesti. Ehkäpä joskus vielä näette livenä...

 Myös kaikenlaisia koreja, pieniä kaappeja, puisia laatikoita ja jakkaroita löytyy Kava Kavasta.

 

Kava Kava:

Hong Qiao: No. 639 Hong Gu Rd. , Chang Ning District

Downtown : 810 Ju Lu Rd., Jing An District

Seuraavaksi suuntasimme LuShan Framing & Interiors -putiikkiin, muutaman korttelin päähän. 

Tämä paikka on ulkomaalaisten suosiossa erityisesti siksi, että he kehystävät hyvinkin sopuhintaan ja laadukkaasti kaikenlaista kankaista valokuviin ja lasten piirustuksista diplomeiden kautta läpikuultaviin kuviin.  Parasta paikassa on kuulemma palvelu ja silmä sille, millainen paspis, millainen kehys ja miten homma hoidetaan. Olen nähnyt lukuisia kauniita lopputuloksia ja minulla olisi sekä paljon valmista kehystettävää, että yhteisömme mahtavan valokuvaajan otoksia ensin ostettavana ja sitten kehystettävänä. Siis jossain vaiheessa - tiedättehän! 

Kauppa muuten oli tosi pieni ja ahdas, kahdessa kerroksessa ja aika täyteen ahdettu. Siksi kauniitakaan esineitä ei aina oikein erottanut. Aina välillä joukolla bongasimme jonkun kivan jutun ja mietimme porukalla: "ajattele tuo jossain suuressa tilassa muuten tosi pelkistetyn kalustuksen keskellä". No, nyt tarvitaan vaan se suuri ja pelkistetysti kalustettu tila... Parhaimpia ei mahtunut edes kuvaamaan.

Pari kiinalaista kaappia, melko monta astetta Kava Kava:n valikoimaa, miten sen nyt sanoisi - uskottavampia? Olisko se oikea sana?

Taas yksi siihen "suureen ja valkoiseen tilaan" sopiva kaluste, musta vanha sivupöytä. Siis oikeasti vanhan näköinen. Tosi kaunis, mutta hukutettuna kaiken sälän alle.

 

Olen etsinyt pihallemme kivistä lyhtyä ja ihan kotoisesta Viherlandiasta on löytynyt ihan tyydyttäviä ratkaisuja, mutta vähän sellaisia teollisia. En ole vielä aloittanut tarmokasta etsimistä (jossain vaiheessa sitten), mutta täällä oli pari vaihtoehtoa:

Hyvin kiinalainen :

 Ei ehkä niinkään makuuni.

Ja sitten enemmän japanilainen:

Jo sinne päin, muttei ehkä ihan. Mutta arvatkaa kuka lähtee Japaniin!!!! Marraskuussa. Ja vieläpä japanilaisen matkaseuralaisen kanssa. Nagoya ja Kioto, 4 vrk - ilman lapsia, saati miehiä...Tadaa!

LuShan Framing & Interiors, No. 2001 Hami Road, Chang Ning District.

No, mutta takaisin asiaan: LuShanin vierestä löytyi ihan sattumalta toinen, uusi putiikki ja tietenkin sinne piti poiketa.

Se oli kovin kummallinen kauppa. Jonkinlainen sekoitus ihan kaikkea.

Oli vanhannäköiseksi kulutettuja kalusteita

 

Monet ihan kauniitakin (ei edellä mainittu yksilö omaan makuuni kuitenkaan).

Sitten oli tosi omituisia juttuja:

 

Valokuvakehys, jossa ruotsalainen teksti! Kehyksen kuva ja teksti eivät ehkä ihan sovi yhteen, mutta tekstihän on oikeastaan aika naseva, terkkuja vaan mummeille: "Om jag vetat att det var så kul med barnbarn så hade jag skaffat dem först..." (jos mummit nukuitte siellä kansakoulussa: "Jos olisin tiennyt, miten kivaa lastenlasten kanssa on, olisin hankkinut heidät ensin...).

Tosi outoa törmätä tällaiseen sivukadulla Shanghaissa! No, toisaalta: myydäänhän meille Euroopassakin kaikenlaista taulua, tyynyä, kangasta ja pahimmillaan jopa tatuointeja kiinalaisista merkeistä, emmekä suurimmaksi osaksi tajua yhtään mitään, mitä siinä lukee. Kiinalaisille tämä on ihan just samanlainen asia. Tekstiä nätillä fontilla, kuka sitä osaa lukea ja mitä sillä on väliä mitä siinä lukee!

Nämä olivat putiikin yksi parhaimmasta annista: Kolme pikku-Buddhaa, joista yhdellä kädet silmillä ( en näe), yhdellä sormet korvissa (en kuule) ja yhdellä kädet suun edessä (en puhu), eli "see no evil, hear no evil, speak no evil" japanilaisen "kolmen viisaan apinan" legenda. Ehkä palaan tähän tarkemmin myöhemmin Japanihuumassani!

Paikka oli todellakin siis omituinen sekoitus amerikkalaisia rekisterikilpitauluja, kiinalaisia huonekaluja ja täysin kummallisia lamppuja. Kuvani ei tee oikeutta oikealla sijaitsevalle kookospalmua esittävälle lampulle (tuolle ruskealle, epäilyttävän näköiselle möhkäleelle), jotenkin se on vaan...en nyt edes kehtaa sanoa. No, sanotaan siveästi: kamala.

 

 Hmm...

Yläkerrassa oli lopulta ihania posliinisia tee-astiastoja ja muuta pientä, ja japanilainen ystävä löysikin sieltä japanilaisen, uudenvuoden viettoon liittyvän "aterialaatikon", jonka tarina oli mielenkiintoinen. Meistä muista kukaan ei olisi tajunnut sitä, mikä tuo esine on. Meille se oli puna-musta laatikosto kantokahvalla. Kun se oli nostettu siihen pöydälle yksinään ja kuulin mihin se on tarkoitettu, se oli oikeasti tosi kaunis. Meillä on vielä niiiiin paljon ymmärrettävää aasialaisesta kulttuurista ylipäänsä, saati sen alalajeista. Juttu on tuolla vaatehuoneessamme kuplamuoviin pakattuna, vien sen huomenna Suomi-kouluun. Muuten en ehkä malttaisi olla kuvaamatta sitä ja kertomatta myöskin käyttötarkoitusta.

Soku furniture & homeware, No. 2001 (vieressä) Hami Road, Chang Ning District.

Ankaran rupeaman jälkeen olikin aika siirtyä lounaalle, valitsimme lähellä (Hong Mei lu) sijaitsevan intialaisen, Bukkharan.

 Intialainen ravintola Bukkhara, No. 3729 Hong Mei lu, International Pearl City:n rakennuksessa.

Niin hyvää kuin ruoka olikin, oli palvelu armottoman hidasta ja meidän oli pakko lykätä Hongqiaon kukkamarkkinoiden putiikit yms. tuonnemmaksi. Lupaan hankkia Emilian luistelukaverin äidiltä, häneltä joka tietää kaikesta kaiken, tietooni myös sen jonkun alueen, jota kukaan meistä ei tiennyt!

Ladyt, kiitos ihanasta päivästä ja jatketaan taas. Sitten jossain vaiheessa! Potkikaas mua nyt vähän, kaverit!

Ni Hao Maailma!

Jotenkin ehkä vain Kiinassa voi tapahtua tällaista!

Neljä kokonaista päivää ilman nettiä, reilusti yli viikko ilman sosiaalista mediaa, mukaanluettuna tämä blogi!

Meillä on Shanghai Racquet Clubilla ollut se mahtava etu, että nettiyhteyteemme on sisältynyt VPN, eli se kuuluisa portti ulkomaailmaan: Facebook, Youtube, Blogger, Instagram, Twitter jne.  Näihin ja moneen muuhun ei siis Manner-Kiinassa ole pääsyä ilman erillistä, kansallisen sensuurin ohittavaa "tunneliohjelmaa" eli VPN:ää. Hui kauhistus! Nyt oikeasti kirjoitin sen kaiken tähän, kohta olen ehkä kirottu ja suljettu pois kaikesta - jälleen kerran! Jos minusta ei kuulu niin...

Itse olin täysin hukassa näiden kanssa ennen Kiinaan saapumistamme ja olin suunnilleen valmis luovuttamaan, kun kukaan ei muka virallisesti tiennyt mitään, kunnes sain aivan viimeisinä päivinä ennen lähtöämme suomalaisen opiskelijan, Saran kautta hieman ymmärrystä ja lopulta toimivan VPN-yhteyden. Kiitos Sara!

VPN-ohjelmien kanssa homma on jonkinlaista kissa ja hiiri -leikkiä hallituksen kanssa. Kiinastahan ei virallisesti pitäisi päästä näihin paheksuttaviin länsimaisiin kanaviin, mutta kaikki tietävät keinot niihin pääsemiseen. Välillä hallitus huomaa yhden ohjelman ja se lakkaa toimimasta ja käyttäjät etsivät taas muuta.

Yhtäkkiä meillä ensin lakkasivat toimimasta Facebook ja Youtube ja sitten myös Google (sen myötä gmail, jonka varassa olen!). Google ei yleensä ole riippuvainen sensuurista, ellei valtio muuta päätä. Kuulin, että hallitus on puuttunut tähän Racquetin yleiseen yhteyteen, joten oli syytä aktivoida oma taas toimintaan. Vaan mitenkäs teet sen ilman nettiyhteyttä?

Ensin palautui yhteys, pätkien ja takkuillen, mutta silti! Uskomatonta miten avuton ihmisestä nykyisin tuleekaan jos ei pääse nettiin! Tänään, compoundin toimivaa VPN-ohjelmaa odotellessa sain viimein aktivoitua oman Astril VPN-yhteytemme! Ja maailma on taas avoinna!

Terve taas kaikille!

Ni Hao Shanghai!

Ja vielä kerran lähtee! Siis uusi lukuvuosi ja meille uusi Kiinavuosi käyntiin.

Saavuimme sateiseen Shanghaihin vajaa viikko sitten. Erinäisistä syistä johtuen sain vaihteeksi matkustaa astetta mukavammin.

Mies matkusti kolmen lapsen ja yhden koiran kanssa 50 riviä taaemapana. Vaakatasossa nukkuen matka toki sujuu melkoisen paljon mukavammin.

No, luksusta seuraa meille tavallisille kuolevaisille aina paluu arkeen. Käyköön siitä nyt vaikka se, että kone pysäköi jostain tuntemattomasta syystä jonnekin hornan tuuttiin ja meitä matkustavaisia kuskasi terminaaliin yksi bussi kerrallaan. Lisäksi Ompun karanteenitouhuissa menee oma aikansa. Kuskimme Lu oli kuitenkin taas yhtenä hymynä meitä vastassa.

Vapaehtoisena lähdin suoraan kotiovelta kauppaan. Ja siellä se taas iski. TYHJÄN OSTOSKÄRRYN OIREYHTYMÄ: Seisot supermarketissa, etkä keksi yhtäkään artikkelia, joita voisit ajatella mielihyvin ostavasi. Tämä nyt kuulostaa taas luokalta "first world problems", mutta se vaan lyö kuin märkä rätti vasten kasvoja joka ikinen kerta. Väsymys tekee osansa, haju tekee osansa ja kaiken sellaisen normaalin puute tekee osansa. Kun Suomessa totut notkuvien maitotuotehyllyjen valikoimaan, kilometriin juustoja ja leikkeleitä, kontillisiin mitä erilaisimpia leipiä, pakasteita, yms. yms.  Kun lähdimme, lähikorttelin Siwakin tarjoili tuoreita mansikoita, vadelmia ja mustikoita.

Kukaan ei voi Kiinassa väittää kuolevansa nälkään, ei todellakaan. Siksi tämä ruikutus varmaan kuulostaa tosi tyhmältä. Mutta kaikki on vaan niin erilaista. Edelleen.

Ja vielä kerran siis pakkasimme laukkumme pullolleen kaikkea ihanaa ja tarpeellista Suomesta:

Nämä ns. Putin-Juustot olivat saapumassa suomalaisiin kauppoihin, juuri samana päivänä kun me olimme Prismassa hankkkimassa laukkujen täytettä. Kun lastasimme juustohyllyllä 4 kpl isoja Oltermanneja kärryymme, ohi kulkenut työntekijä vilkaisi meitä vähän kuin olisimme pikkuisen hölmöjä ja hamstraamassa noita himoittuja juustoja. Tokaisun "hei, noi ei sit oo niitä Putin-Juustoja" melkein pystyi lukemaan hänen katseestaan. No, Kiinassa tottuu tekemään itsestään vähän friikin kaikenlaisissa tilanteissa, niin eipä haitannut.

Myös apteekissa minua on epäilty ihan perustellusti hieman vaaralliseksi itselleni, kun olen ladannut kärryyn arsenaalin särkylääkettä. Sittemmin olen oppinut ostamaan erissä. Kantapään kautta opittu kynsien ja hiusten huono kunto saivat nyt pakkaamaan mukaan kalkkitabuja muun lisänä. Hyttysmyrkkyä, särkylääkkeitä, Nasolinia, huulirasvaa, perusvoiteita..... jne. jne.

Oi, seuraava on niin omistettu Mialle Vieraana Shanghaissa -blogista. He ryökäleet jo lähtivät takaisin Suomeen. Mutta Mialta opin mm. värikoodatut siivousrätit. SINI -moppeja emme tällä kertaa tuoneet, koska ayimme diggailee enemmän tuota 200 multivariate bucket moppia. Mutta aina voi tuoda vähän tujumpaa siivousainetta. Nyt kyllä vähän epäilyttää, kun meillä tuoksuu aika vahvasti kloriitilta ihan joka paikassa, vaikka ohje oli että vaan kylppäreihin...

Shanghain ilma ja vesi. Oikeat kauneuden kulmakivet hieman herkkäihoisemmalle. Vuosi meni ilman mitään, toisen vuoden syksy melkein ja sitten hiukset ja iho alkoivat muistuttaa variksenpelättimen vastaavia. On juostu mitä erinäisimmissä paikoissa, saatu hieman kummastuttava diagnoosi kiinalaiselta lääkäriltä, leikattu hiuksia, värjätty hiuksia, kuorittu ihoa ja tuhlattu omaisuus erilaisiin mömmöihin. Kiitos ja kaunis suomalaiselle ihotautilääkärille, joka kummasteli kiinalaisen lääkärin diagnoosia ja totesi aikalailla muuta. Vajaassa viikossa oikein hyvät ohjeet ja lääkkeet. Niiden lisäksi ja jälkeen jokainen nainen tarvitsee hieman ihanuutta elämään :) Nämä tuotteet todettu mainioiksi.

Mukaan pakattiin myös suomenkielistä luettavaa. Tänne muuttaville lapsiperheille vinkkaisin Suomi-koulun erittäin laajan ja mainion kirjaston valikoiman  ja välttäisin ylenmääräistä lastenkirjojen kantamista  tänne. Toki ne lempparit on kiva omistaa, mutta Parvelat, Kunnakset, Lindgrenit, Janssonit, Disneyt yms. löytyy Suomi-koulun kirjastosta. Suomi-koulun kirjastossa toimii myös aikuisille "ota yksi - tuo yksi" kirjanvaihtotori, jolle soisin enemmän aktiivisuutta. Itse ainakin lukemisfriikkinä kaipaan englanninkielisen lisäksi ihan suomalaista luettavaa!

 

Tax-freenä toimme taas edes vähän elektroniikkaa. Tähän myös muuttajia asumisluvan kanssa kannustan, muussakin kuin elektroniikassa. Lähtiessä tosin kannattaa ottaa huomioon mahdollinen jono palautuspisteessä ja varata tarpeeksi aikaa. Meidän lähtiessämme tuloaulan pisteessä oli valehtelematta 100 m jono, turvatarkastuksen jälkeen tax-free aulassa ainoastaan muutama asiakas, mutta tämä vaihtelee.

Ja Omppu. Voi Omppu. Huomenna saamme koiran karanteenista (7 vrk). Matka meni edestakaisin mainiosti ja paperihommat silkalla rutiinilla. Nyt neljä kertaa Suomeen ja takaisin lentäneenä rauhoittelen kaikkia, jotka kuljetuskassin mittojen kanssa tuskailevat (max. korkeus ohjeissa 20 cm, jep.) Ketään ei oikeasti kiinnosta, kunhan kassi mahtuu penkin alle (meillä 28 cm). Piste. Paino pitää toki olla alle 8 kg, kassi ja koira.

Omppu vietti merkkipäivää merillä.  2-vuotias on jo aika cool meren kanssa ja tykkäsi myös uida.

 

Lisäksi hänestä tuli perheemme ainoa kaksoiskansalainen. Ompulla on nyt lemikin EU-passi ja kiinalainen passi.

Eilen kävimme WISS:ssä tutustumispäivässä, odotukset ovat oikein hyvät:

Eerolla paras suomalainen kaveri R luokalla, ihan lottovoitto! Lisäksi kaksi muuta bestistä Israelista ja Saksasta samalla luokalla ja kuulemma ihan huippu opettaja! Miinuksena USA:lainen kaverin yllättävä muutto kotiin. Puitteet kolmanteen vuoteen ovat kunnossa!

Emilialla ensimmäinen secondary year. Kiva luokka ja pari parasta kaveria samalla luokalla. Luokanvalvoja vaikutti ihan huipulta esittelyssä.

Ellalla paras kaveri samalla luokalla ja paljon muita kivoja tyyppejä. Luokanvalvojana tiukka matikanope, vanhempien nökökulmasta tosi jees!

Suomalaisia perheitä täällä on uusia ja vanhoja. Yhden supermukavan perheen olen jo tavannut! Kaksospojat saanevat WISS:n Kindergartenin sopivasti sekaisin - aivan mahtavat pojat! Jääkiekkoileva O on samalla luokka-asteella Emilian kanssa, heille löytynee jutun juurta vähintään jäähalleista. Lisäksi perheen isompi K -lady solahtaa varmasti hyvin suomalaisyhteisön isompien joukkoon.

Pakko vielä hieman päättää mennyttä kesää:

Kiitos kaikille teille, joiden kanssa tapasimme! Ne hetket olivat kultaakin kalliimpia! Ihanaa, että ehdimme tavata etenkin niiden kanssa, joiden kanssa se edellisenä kesänä jäi väliin.

Puhelinkeskustelut ilahduttivat samoin! Erityisterkut sille yhdelle aivan spesiaalille ystävälle: mun puhelin näytti puhelun kestoksi melkein 3 h ja aurinko melkein nousi!!!  KIITOS siitä ja kaikista kymmenistä vuosista. Toivottavasti A sai paketin ;)

Tämä kesä meni taas liian nopeasti. Nopeammin kuin edellinen. Olen tosi pahoillani, etten ehtinyt enempää teitä kaikkia tavata.

Julistin, että meitä saa tulla moikkaamaan, me emme liiku. Silti liikuimme lähinnä mökille Lounais-Suomeen. Pahoittelut teille, jotka sinä aikana Keski-Suomen ohititte.

Suku on pahin, mutta tämä kesä oli jotenkin mainio sukukesä! Vietimme kaksi mahtavaa lomaviikkoa siskoni perheen kanssa mökillämme. Viimeinen vauva, prinsessa O lähtee esikouluun - ei voi olla totta! Muutenkin nämä viisi ovat jo jotenkin jotain sellaista, kuin omassa lapsuudessani mökillä - heidän pitää saada seikkailla ja meidän vanhempien pitää ymmärtää päästää irti!

Ilahdutti myös serkkuni perheen vierailu mökille! Täällä me kaikki lapsena peuhattiin, nyt oli kulunut varmasti 25 vuotta edellisestä vierailusta. Pikkuiset S ja S olivat kerrassaan hurmaavia!

Myös kummipoikamme N:n, eli toisen serkkuni ja hänen poikansa vierailu oli mahtava juttu :) Me serkkuni Mikan kanssa hypimme "jyrkkikseltä", joten eiväthän nyt jälkeläisemme voi olla arempia.

Ihanan äitini kaksi sisarusta ovat meille myös kuin omaa perhettä.

Shanghaissakin vieraillut, oikeastaan Ompun kummitäti R kävi vierailulla mökillä, voi miten hauskaa meillä taas olikaan.

Lisäksi meillä on suuri onni omistaa "varaisovanhemmat", eli serkkuni vanhemmat R+J jotka ovat aina mielessämme! Kun kone laskeutuu ja aletaan miettiä, että mitä ja koska missäkin, lapset aina miettivät, että koska mennään tapaamaan "Oravanhoitajaa ja... no, te tiedätte!"

Tämä postaus on jo kauhean pitkä. Nyt kun tätä kirjoitin ja mietin, kuinka vähän kaikkia rakkaista kuitenkaan tavattiin ja kuinka vähän kaikeasta olen ehtinyt kertoa, pitänee tehdä vielä kesä 2014 -postaus erikseen. Katsotaan mitä laiska jaksaa =D!

Kesä Suomessa

Jalkapallofinaalin tunnelmissa on hyvä päivittää hieman myös blogia, kun tappio hieman kuohuttaa.

Lähdimme vähän varkain, jotenkin iski pieni koirapaniikki ennen lähtöä ja jäi tapahtumat kirjoittamatta muistiin. En edes tiedä miksi. Näin jälkikäteen, olen todistetusti kokenut koiran kanssa matkustaja ja osaan esittää tarvittavat paperit riittävällä itseluottamuksella! Suomen tullissa virkailija ei muistanut edes tarkistaa koiran sirua, kun latasin kaikki dokumentit hänen eteensä hämmentävällä vauhdilla. "Selvä, tervetuloa Suomeen!". Hyvä ettei tehnyt kunniaa Rouvalle!

Kesä on edennyt ihan suomalaisesti. Saavuimme Suomeen mukavaan + 2 -asteen lämpöön, Kesäkuun 16. päivä. Jouluna oli lämpimämpää. Ensimmäisenä aamuna Suomessa, 17.6. heräsimme klo 05.30 lumisateeseen. No, onhan ulkosuomalaisenkin hyvä kokea kunnon lumipyry edes kerran vuodessa.

Mutta suomalainen suuntaa Juhannuksena mökille, oli mikä oli. Niin myös me. Lippu nousi salkoon aattona klo 18.00.

Säät eivät kuitenkaan olleet varsinaisesti kuin morsian...

Lapsityövoimaa, se on tosi jees! Perunoiden peseminen sujui mainiosti. Huomatkaa etualalla 5 v. O:n paneutuminen asiaan !

Tänä kesänä kaikkea saunomisen ja uimisen tahdittamaa eloa ovat määränneet myös nuo  MM-kisat, valvottiin joka ikinen ilta. No, suosikit kyllä löytyi, mutta se "paska maa" sen lopulta tietty voitti.

Hankin mainion polkupyörän jostain kirppikseltä aikaa sitten. Isäni vähän ihmetteli, että tuollaisen romun ja kun vielä renkaiden paikkaus maksoi hankintahintaa enemmän, oli epäily ihan oikeutettu. Oikeasti kyseessä on taikapyörä! Kaikki kolme lastamme ovat oppineet ajamaan ilman apupyöriä tällä vaaleanpunaisella pyörällä! 

Mökillähän on ilo puuhata kaikenlaista pikkuremppaa. Tässä kuvassa esimerkiksi "kootaanpa komposti ynnä muuta yhteistä kesäkivaa" -peli, suoraan meidän mökiltä! Tämän pelin voitti siskoni mies. Hän yleensä voittaa nämä...

Ja jos hommat loppuu, niin klapikoneelle riittää aina käyttöä!

Vuoden tauon jälkeen lapset pomppivat trampalla niin, että kaikki paikat kipeytyivät. Kauhea rumistushan tuo on, mutta hauskaa riittää.

Joutsenperhe jaksaa meitä tulla tervehtimään

Saaristossa oli niin kylmä, että Omppu pomppasi lauteille lämmittelemään!

Jotain meidän geeneissä on vialla! Siskon tyttö O jaksoi polskia hyisessä vedessä, vähän kuin me siskokset aikanaan.

Lähdimme isompien lasten kanssa "rämmeämään" metsään. Mitä pahempi ryteikkö, sitä parempi.

"Rämmesimme" hieman vaarallisesti suoraa jyrkännettä ylös, mutta pääsimme perille! Hienot näkymät ja kaikille varmaan kokemus jonka muistaa!

Hyvää kesää kaikille!

WISS presents: Grimm Tales

Torstaina WISS:n secondary schoolin oppilaat toteuttivat hienon Grimmin satuihin perustuvan esityksen. Esitys oli jakaantunut lukuisiin eri tiloihin ja sisälsi musiikkia, tanssia, kuvataidetta ja hauskoja installaatioita.

Juttu alkoi aulasta ja juontaja kertoi mistä on kysymys. Aika kuvaavaa koko hommalle oli hänen kommenttinsa: "jos olette nyt jotenkin hieman hämmentyneitä siitä, mitä tuleman pitää, voin luvata, että esityksen jälkeen olette vielä hämmentyneempiä." Tavallaan piti paikkansa.

Ensimmäisen polun varrella oli vihjeitä ensimmäisestä sadusta, joka käsittelyssä oli. Murhamysteeri.

No tietenkin Lumikki ja seitsemän kääpiötä, joka tosin ei näistä kuvista oikein valkene. Ensimmäisessä pisteessä tietenkin tungos oli valtaisa.

Kolmannesta kerroksesta siirryttiin keskusaukiolle, jossa homma jatkui. Osa esityksestä tapahtui päärakennuksen ikkunoiden takana.  Olispa ollut pimeää ja rakennukset ainoastaan valaistuna.

Punahilkkaa oli hieman sovellettu monessa kohdassa.

Nykyajan metsästäjällä on tietenkin aseena Nerf Gun.

Keskusaukiolla esitettiin myös Hannu ja Kerttu. Kahden näytelmän jälkeen yleisö hajaantui katsomaan eri pisteissä järjestettyjä esityksiä, ohjeena oli käydä noin kolmessa vallinnaisessa kohteessa.

Tarjolla oli teatteria WISS:n uudessa Orsini Teatterissa.

Erilaisia taideteoksia Orsinin kellarissa

Laatkoihin rakennetut ja valaistut asetelmat olivat hienoja.

Valoilla ja varjoilla oli tehty hienoja asetelmia. Kuvan pää ei kuulu teokseen, tungos vaan oli täälläkin melkoinen. Seuralaiseni eivät oikein antaneet minun valita kuvakulmia tai sopivia hetkiä kuvata. Lopputuloksena yksi pää + lintuhäkki + varjo. No menetteleehän se noinkin.

Musiikkia oli tarjolla myös paljon.

Joku järjestelyissä kuitenkin meni aika pahasti pieleen. Lopuksi piti olla 7. luokkalaisten ja WISS:n tanssiryhmän tanssiesitys, mutta koska aikataulu oli myöhässä, se peruttiin. Ensin odoteltiin ja odoteltiin ja odoteltiin, jotta edellinen esitys päättyisi Orsinissa. Sitten kello löi kahdeksan ja viimeinen esitys oli pakko peruuttaa, koska koulubussien oli pakko päästä lähtemään ajallaan. Ja kuka enää olisi edes palannut keskusaukiolle katsomaan tanssiesitystä, josta ei oltu tiedotettu ohjelmassa?

Pahaksi onneksi tähän WISS:n tanssiryhmään kuuluvat Ella ja kaksi muuta oppilasta. Lisäksi ehkä kymmenen 7. luokkalaista oli harjoitellut esityksensä tanssiryhmän osaksi. Lapsia tietenkin harmitti, koska kaksi viikkoa oli harjoiteltu kaikki lounastauot ja jääty koulun jälkeen treenaamaan. Ella jätti rytmisen harkat ja kaveri Alexia balettitunnit ja sitten ei saatukaan esiintyä. Eniten kuitenkin harmitti WISS:n ihanan tanssinopettajan Ms. Natalien puolesta, jonka syytä homma vähiten oli. Ms. Natalie vieläpä lähtee pois tämän lukuvuoden lopussa ja olisi ansiannut tämän jäähyväistanssin. Opettaja jota jäämme kaipaamaan.

Mutta kaikenkaikkiaan taideosasto oli saanut aikaan huikean hienon esityksen!