Sinne, tänne tai jonnekin

Lämpimästä kylmään, voisi varmaan sanoa just nyt.... Hrrrr. + 2 astetta ja rakeita.

Palataan osastoon "sinne" hetkeksi.  Langkawi oli ihana, niin ihana. Podin syyllisyttä, ettemme tomerana kiertäneet saarta vaikka vuokra-autolla ja touhunneet kohteissa. Me loikoilimme. Tyttöjen kanssa kävimme kuitenkin köysiradalla korkealla.

Onneksi tapasin eilen tuttavaperheen isän, tunnustimme puolin ja toisin, että eipä sitä tullut niin kauheasti retkeiltyä kummallakaan perheellä, eri kohteissa, mutta oli ihanaa nauttia yhdessäolosta ja olosuhteista. Meitä toimettomuutta rakastavia on siis muitakin!

Lotta päästi meidät lähemmäksi kuin ennen.  Voi että.

Shanghaissa meitä odotti pari nuorta naista ja koira. Kaikki oli mennyt hienosti.

Me olimme tajuttomuuden rajamailla yön matkustettuamme, nyt alkaa järki ja rytmi palailla pikkuhiljaa.

Voi ihme. Meidän piti päättää isoja asioita loman aikana, mutta asiat menivät vain enemmän sekaisin:
Suomi, "Kesämaa", DownUnder, Kiina....

Suomeen paluun osalta sain kuopuksen asiat jo järjestymään minusta tyydyttävästi, siksipä pyydän anteeksi Jyväskylältä ja jyväskyläläisiltä, jos teitä kovasti loukkasin. Isompien kohdalla tilanne on pikkuisen avoin.

Täällä sataa ja sataa ja sataa. Linnoittauduimme olohuoneeseen tuijottamaan Frendejä - mitäs muutakaan!

Meiltä ja naapureilta: Ihanaa uutta vuotta kaikille!

Kylmästä lämpimään

Pitkästä aikaa rantalomalla! Meidän kolmannen vuoden matkamme suuntautui lopulta Malesian Langkawille, monien mutkien jälkeen. Kolmas Kiinavuotemme kulki työnimellä Hawaiji-vuosi. Sitten kun piti ruveta miettimään ihan oikeasti sitä lomaa, äänestys Hawaiji - joku muu oli aika selkeä 0-5. En tiedä miksi. Tottakai ainakin itseäni houkuttaisi käydä Hawaijilla, mutta ei nyt kuitenkaan väkisin.

Pallottelimme Uuden-Seelannin, Australian, Malediivien, Balin, Vietnamin, Borneon, Thaimaan välillä. En oikein tiedä, miksi tänne pumpsahdimme, mutta kaikki vaan meni lopulta kohdilleen. Luksusta emme hakeneet, emmekä mitään aktiivilomaa. Haimme aurinkoa, lämpöä, ihanaa ruokaa ja mukavaa majoitusta ja ennen kaikkea lokoisaa yhteistä aikaa.

Kun buukkasin lentoja, en todellakaan ajatellut tätä: lensimme perjantaina 13. päivä Maleysian Airlinesilla Kuala Lumpuriin. Valitsin parhaan yhteyden ja parhaan hinnan. Kun hoksasin hassun yhteensattuman, menin tyhmänä möläyttämään tämän myös lapsille. Ei olisi pitänyt. Jopa joku höntti koulun opettaja oli sanonut, että jos voi valita, hän ei lentäisi Maleysianilla eikä ainakaan perjantaina 13. päivä. Just.

No, me selvisimme hengissä jopa kahdesta Maleysian lennosta. 

Omppu jäi aamulla Jennan ja Heidin hyvään hoitoon ja me suuntasimme kentälle. Shanghaissa mittari näytti aamulla korkeimmillaan + 6 astetta, mikä on aika koleaa Shanghaissa tähän aikaan vuodesta. Me saavuimme Langkawille vasta seitsemän jälkeen illalla. Meillä oli varattuna kaksi "chaletia" osittaisella merinäkymällä - mitä sekin nyt sitten tarkoittaa? Pilkkopimeässä sitä ei nähnyt. Illallisen jälkeen painuimme aika nopeasti nukkumaan. 

Aamun valjetessa "osittainen merinäköala" osoittautui täksi. Ei valittamista. Lisäksi mökkiemme sijainti on loistava isolla alueella. Lyhyt kävelymatka rannalle ja altaille.

Aikainen lintu madon nappaa... Kello ei varmaan ollut edes kahdeksaa, kun olimme aamiaisen jälkeen jo altailla nauttimassa elämästä :)

Edelleisellä aurinkolomalla meillä oli kaksi pientä tyttöstä, mistä nämä söpöläiset oikein putkahtivat?

Langkawi on Euroopasta käsin suosittu häämatkakohde ja täällä Valentine's Day otettiin vakavasti. Pari alueen ravintolaa oli pyhitetty romanttisille illallismenuille ja varaukset näyttivät menevän kuin kuumille kiville. Nyt muutama päivä myöhemmin huomaa tännekin jalkautuneen runsaasti lauantaina 14.2.2015  vastanaineita ja aamiaisella on varattuja pöytiä Donny & Tina, Tim & Mary jne.. Rannalla on katoksia, joissa rakastuneet syövät päivällistä kynttilänvalossa, kuohuva jäissä. Sweet.

Piti laittaa tämä kuva ja postaus jo tuolloin 14.2. ja viimeistään 15.2. parhaan ystäväni synttärinä, mutta lomalla on niin kiire levätä, ettei jaksanut :) Onnea kuitenkin kaikille rakastavaisille ja Liisalle!

Meillä on täällä lemmikkieläimet omasta takaa, ei tule Omppua ikävä! Terkkuja teille lähettää Iivari-apinan vaimo Lotta, joka viihtyi parvekkeella siihen saakka, kunnes tulin olohuoneeseen suihkusta kylpytakissa. Pelästyi raukka varmaan ikiajoiksi!

Älkää kysykö mistä Eero tietää, kuka on Iivari ja kuka on Lotta. Tässä nyt on kuitenkin kuulemma Lotta.

Mikä viikonloppu!

Jos oli viime viikko hankala kaikkine nettiongelmineen, vatsatauteineen, netttiongelmista johtuen hoitamatta jääneine hommineen ja stresseineen, niin oli mennyt viikonloppu puolestaan aivan ihana!

Lauantai alkoi Suomi-koulun retkellä Shanghai Science & Technology -museoon. Tämä oli yksi iso stressin aiheuttaja menneellä viikolla. Minun olisi tiedottajana pitänyt olla langalla ja lähettää tietoa avustajille ja vanhemmille. Mutta mitä voit tehdä? Minun nettipimentoni aikana opettajat ja johtokunta olivat paiskineet töitä ja paitsi että kaikki olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan ilman minun panostani, meillä oli tosi hauska retkipäivä! Kaiken kruunasivat oranssit Suomi-koulu -paidat, jotka saatiin kuin saatinkin ajoissa kaikille lapsille. Suomi-koululaiset erottuivat valtavassa museossa kuin pienet auringot :)

Meillä oli myös vieraita. Serkkuni Samu, jonka kanssa emme kauheasti tapaa (elämä ja kiire),  on tyttöystävänsä Elinan kanssa neljän kuukauden reppureissulla Aasiassa ja he pysähtyivät 72 h viisumilla Shanghaihin. Elina, jota en siis ollut koskaan tavannut, ja minä, juonimme serkkuni tietämättä heille pe-la yöksi ja vuosipäivän kunniaksi luxushotellin keskustasta. Tai siis Elina järjesti ja minä sumutin serkkuani sen minkä ehdin Facebookissa ja What's Upissa, ennen kuin yhteydet katkesivat. Juoni onnistui täydellisesti, jopa kuskimme Lu oli siinä mukana. Heillä illallinen Bali Lagunassa, meillä sohvailta lasten kanssa Frendejä tuijotellen.

Lauantaina treffasimme museolla ja lapset lähtivät kuka minnekin Lu:n kyydissä ja me aikuiset jatkoimme kaupungille. Kävimme ne tavalliset: Lujiazuin korkeat tornit, Nanjing Road, The Bund...Höpöttelimme ja kertasimme menneitä vuosia. Kävelytin vieraita kilometritolkulla, koska halusin tarjota heille drinkit M on the Bundissa ja menin pikkuisen ohi. Kohteeseen päästyämme totesimme sen olevan remontissa ja suljettu. Noo. Eteenpäin vaan. Feikkimarkkinat. Kerrankin sellaisia vieraita, jotka eivät VOI shoppailla kovasti, koska rinkan tila on hyvin rajallinen. Poistuimme tyhjin käsin feikeiltä! Ei ole tapahtunut ehkä koskaan aikaisemmin. Päivällinen kiinalaisessa katukuppilassa. Jatkoimme illaksi meille ja paransimme maailmaa puoleen yöhön, nauru pidentää ikää! Päivän kysymys, missä on Heikki? Oikea vastaus on "työmatkalla jossain Kiinassa", mutta spekulaatioissa mitä kummallisimmissa paikoissa :)

Sunnuntaina vieraat saivat purkaa energiaansa compoundimme kuntosalilla, jonka jälkeen istuimme Elinan kanssa pyörtymispisteeseen saakka saunassa juttelemassa. Decathlon -urheilukauppa sai rinkan saumat melkein repeämään ja sunnuntai-iltapäivän Carrefour jäi varmaan ostoskokemuksena mieleen. Me ja muut kiinalaiset. Kun reissaat reppu selässä kuukauden pitkin Aasiaa, nousee kotiruoka arvoonsa - tyypit olivat aivan liekeissä yhdessä kokatusta pasta bolognesesta :)

Voi että, tuntuu kuin olisi löytänyt sielunsisaren, serkkua on totisesti onnistanut. Keep it that way, Samu.

Tänään reppureissaajat jatkoivat matkaa Filippiineille ja meille tulee samassa kattauksessa neidit Jenna ja Heidi kolmeksi viikoksi seikkailemaan Shanghaissa ja vahtimaan Omppua meidän Langkawin matkamme ajaksi!

Tällaisia viikonloppuja lisää! Ja niitähän on kevät täynnä.

Internetin ihmeellinen maailma ja Kiina

Tuntuu melkein kuin hengittäisi taas raitista ilmaa! Olemme internetissä!

Missään muualla kuin Kiinassa ei kai voi tapahtua tällaista?

Oli joo uhkailua ja tiedotusta ja kaikenlaista, mutta sitä on aina. VPN-yhteydet kansainvälisiin medioihin uhattiin katkaista 1.2.2015 alkaen. Ja niin totisesti tehtiin. Valvoimme lauantai-iltana ja teinit söhläsivät laitteineen ja mitä ihmettä? Minuutilleen, kun vuorokausi vaihtui - pimeys. Kerrankin tässä maassa jotain tapahtuu just silloin kun luvataan.

Tämä siis koski pelkästään näitä Kiinan sensuurin ohittavia VPN-ohjelmia.

Pahaksi onneksi Racquet Club päätti uusia oman nettisysteeminsä tässä samassa yhteydessä. No, voi arvata, ettei se mennyt ihan silleen kuin siellä Ström....

Sunnuntai oli huvittunutta odottelua - ei voi olla totta!

Maanantaina olisi ollut paljon asioista hoidettavana. Puoliso pelastautui tietenkin  työpaikalle aikaisin aamulla ja soitteli, että toimiiko jo? Eero oli kipeänä, en voinut lähteä etsimään wifi -paikkaa.

Tiistaina pientä hätää, tietäen, että eräitä Suomi-koulun tiedotteita pitäisi saada liikkeelle. Pääsin Klubitalolle kokeilemaan, mutta ilman VPN-ohjelmaa hyötyä ei juuri ollut. Kuvaavaa: En muistanut VPN-ohjelma Astrilin salasanaa -> voit tilata uuden sähköpostiisi. -> sähköposti on gmail -> et pääse gmailiin ilman VPN-yhteyttä....

Keskiviikkona alkoi ahdistaa: En pääse lukemaan sähköpostia yhtään missään, vaikka löytäisin wifi -paikan, ilman VPN-ohjelmaa en pääse gmailiin. Ja kaikki VPN-ohjelmat oli mahdollisuuksien mukaan pelattu pois pelistä, ainakin hetkellisesti. Vieraita tulossa kahden päivän päästä ja asiat on sovittu Facebookin kautta ja yhtäkkiä minä vaan katoan.

Torstaina lähettelin kodin ja koulun välillä edelleen lippuja ja lappuja ja oletin, että "no news is good news". Torstaina saapui ukkeli modeemeineen. Mutta se ei tarkoittanut toimivaa yhteyttä.

Tänään perjantaina kävi IT-mies, joka sai yhteyden toimimaan. Hän oli nuori ja hyvin stressaantunut. Teki mieli halata ja sanoa, että hei, relax, tiedämme missä tilanteessa olet.

Uskomatonta, miten avuttomaksi ihminen menee, ellei pysty käyttämään nettiä. Olkoot sosiaalinen media ja muut, itseäni tyrmistyttää googlen ja sitä myötä gmailin "bannaus". Miksi? Mitä järkeä? Pystyyhän niitä ja niiden hakuja valvomaan helpomminkin.

Minä näen tämän hyvin, hyvin pienimuotoisen blogin omistajana sen, millä hakusanoilla on tultu, mitä on haettu, mistä sivustolta on tultu, mitä tekstejä on luettu ja missä suunnilla maailmaa lukijat ovat. Minulle sillä ei ole mitään merkitystä, kiitos vaan teille kaikille lukijoille :)

Gong xi ni

Gong xi, gong xi, gong xi ni ya, gong xi, gong xi, gong xi ni.

Tämä oli ensimmäisiä kiinalaisia juttuja, joita lapsemme oppivat,  kun tänne muutimme. Eero lauleskeli tätä jatkuvasti silloin joulun aikaan, kun alkoi asioista englanniksi ja kiinaksi jotain jo tajutakin. Tämä on laulu, jota lauletaan uuden vuoden onnelle.  Konkreettisesti gong xi ni = onnea sinulle, onnittelut.

Tähän lauluun liittyy myös eräänlainen kumartaminen kädet yhdessä kuvan tavalla. Tästä en mene takuuseen, mutta voi olla, että tytöt ja pojat pitävät käsiään eripäin. Lapset näin kertoivat, mutta ei ehkä ole fakta. Tietääkö joku?

Kädet yhdessä kuitenkin kummarretaan keskelle kaksi kertaa, oikealle kaksi kertaa, vasemmalle kaksi kertaa ja taas keskelle kaksi kertaa. Eero lauloi meille laulun eilen ja näytti myös kädet.

Koiramme Omppu on bichon friche ja rodulle on ominaista nousta takatassuille seisomaan. Meidän Omppu on kaiken muun höpsöyden ohella erittäin hyvä tässä. Hän seisoo takatassuillaan ja huitoo ilmaa etutassuilla, tassut melkein yhdessä. Ja yleensä vähän kääntyilee puolelta toiselle.

Kun kuljimme Ompun kanssa tuolla, ihmettelin aina, kun kiinalaiset alkoivat hokea, että gong xi, gong xi. Hymyilin takaisin, gongssi vaan teillekin, tajuamatta yhtään mistä on kysymys. Ja pyörittelin päätä. Just joo, taas joku ihme kiinalainen juttu.

Kunnes sitten tajusimme, että Ompun huitomis-muuvi on just se näiden kiinalaisten onnittelu-muuvi. Kovasti kauhotaan kädet yhdessä ilmaa oikealle ja vasemmalle ja keskelle.

Sittemmin Ompun huitominen on ollut meillä ihan vaan gongsittamista. Omppu osaa seisoma-gongsin, istuma-gongsin, rappusilla-gongsin, kyljellämakaamis-gongsin, selälläänmakaamisgongsin jne. Ihmiset kyselevät, että mitä ihme gongsittamista?

Nyttemmin hymyilemme takaisin kiinalaisille gongsin ihmettelijöille ihan ymmärtävänä ja toivotan takaisin että gong xi ni! Nythän se on vieläpä ajankohtaista.

Tämä It-guru jälleen pikkuisen askarteli saadakseen tämän videon näkyviin. Ette usko, kuinka monta Frendien hienoa hetkeä menetin, mutta halusin oppia, kun kerran aikaisemmin olen jo osannut. Pitää mennä sinne bloggerin HTML-osastoon. Tässä teille kuitenkin Gong xi -laulu!

Lampaan vuosi - onnen vuosi?

Kiinalaisen kalenterin mukaan nyt tuleva vuosi on lampaan vuosi. 

Kukaan meidän perheestämme ei ole lammas. Meillä on kuitenkin monta tärkeää lammasta (vuosi lasketaan alkavaksi helmikuun alussa). Onnittelut mm. heille:

Se elämäni ensimmäinen Eero 1919

Kummilapsemme Anna 2003 + Kai, joka japanilaisen kalenterin mukaan toki on lammas :)

Serkkuni Mika 1967 

Ja kaikille muille lampaille: 1907, 1919, 1931, 1943, 1955, 1967, 1979, 1991, 2003, 2015 kovasti onnellista vuotta toivotellen.

Meille lampaan vuosi on erityinen. 

Emilia sai ihan elämänsä alussa mummilta silloin 2002 (hevonen) lahjaksi pehmolampaan. Joku nimesi sen BääBää:ksi, Ella luultavasti. BääBää (kavereiden kesken vaan Bäbbeli, Bäbbis, lempilammas...), ei ollut ensin mitenkään erityinen. Sitten koitti virus nimeltä Rota ja siitä sitten aika paljon pahaa. Ensimmäisenä sairaalayönä kävin kotona ja nappasin vaan summan mutikassa sieltä pinnasängystä yhden mukaan. Se oli BääBää ja siitä tuli sitten erityinen.

BääBää oli melko paljon valkoisempi kuin nykyisin. Se oli vitivalkoinen.

BääBää:n omistaja pikkuisen reklamoi tässä ollutta ruskeaa kuvaa: "No ei se nyt oikeasti noin kauhea ole". Tämä enemmän BääBää:n nykyinen ulkoasu. Pahoittelemme :)

BääBää on käynyt kuusi kertaa leikkaussalissa Emilian kanssa, minä en kertaakaan - ei päästetty. BääBää on viettänyt puolitoista kuukautta sairaalassa Emilian kanssa (aina tietenkin välillä kotonakin pitkiä aikoja), minä jotain siltä väliltä. BääBää fanittaa plastiikkakirurgeja Esa Muuronen ja Kimmo Tanttula. Ja kiittää "kummitätiä" Raijaa ;) Ja BääBää on syy Emilian rakkauteen lampaisiin :) 

BääBää on elänyt mukana suunnilleen kaikki päiväkotipäivät, ekat koulupäivät, luistelukisat ja muut elämän tärkeät tapahtumat. Kun oikein ärsyttää ja kenestäkään muusta ei ole mihinkään, BääBää on paras tuki ja turva!

En tajua, mistä kyseinen BääBää sitten ulottui lampaisiin noin yleensä, mutta eipä tarvitse Emilialle lammasta tarjoilla syötäväksi. No, vuosien varrella olemme tajunneet sen ja asiasta ei tosiaan enää edes väitellä.

Siirrymme juhlimaan lampaan vuotta! Tänään kävimme koulun upeissa juhlissa. Niistä seuraavaksi!

Hyvää lampaan vuotta kaikille!

Mummelit ovat saapuneet!

Itse asiassa jo eilen. Mummelit ovat siis äitini ja tätini.

Ohjeistin ihanan Mr. Lu:n, eli autonkuljettajamme sujuvalla kiinallani hakemaan mummelit lentokentältä ja hänhän luonnollisesti otti sen kunnia-asiakseen. Mr. Lu oli kuulemma suunnilleen kantanut rouvien valtavat (pyörillä varustetut) pakaasit tuloaulasta autolle. 

Kun lapset lähtivät kouluun ennen kahdeksaa, pistin töpinäksi ja haimme Ompun kanssa compoundin kaupasta hieman tuoreita leivonnaisia brunssipöytään ja laitoimme paikat viimeisen päälle siisteiksi - äiti on äiti vielä yli nelikymppisellekin ;) Sotkusta saa Katseita.

Juuri kun olin saanut kattauksen valmiiksi, Mr. Lu soitti alhaalta, että vieraat ovat täällä.

Jo perinteeksi on muodostunut, että katoan kiinantunnille juuri kun vieraat ovat saapuneet. Saimme hädin tuskin nostettua maljat ja katsottua paikat, kun lähdin edistämään surkeaa kiinan osaamistani pariksi tunniksi. Aloitin opiskelun uudestaan vasta vuoden alussa.  Mummelit jäivät nauttimaan brunssia ja purkamaan tavaroita.

Ja mitä kaikkea sieltä purkautuikaan! Tajusin sen vasta palattuani.

The kasa:

Eikä tässä ole edes läheskään kaikki! Saimme tuliaisina edelleen umpijäässä olevaa lohifiletä (täällä Kiinassa lohi on suomalaisittain naudan sisäfilen hinnoissa), Stockan Herkun leikkeleitä yms. yms. yms. 

Tytöt saivat tuliaisia Piruetista ja Eero X-BOX 360 Lego -pelin.

Omppu joutui taas kauneushoitolaan vieraiden saapumista edeltävänä päivänä ja oli totutusti erittäin nyrpeä, kun hänet parfyymintuoksuisena ja tuuheana sieltä hain.

Vieras oli kuitenkin mieluinen! Tätini Raija on Ompun "kummitäti" ja ystävyys on molemminpuoleista!

Omalla kylällä nautitun lounaan ja pienen kävelylenkin jälkeen lähdimme kotiin odottelemaan lapsia koulusta. Ja olipa riemua jälleennäkemisessä!

 

Eipä tullut napinaa välipalasta tällä kertaa: Ruispalaa! Maksamakkaraa! Oltermannia! Lauantai-makkaraa! Ella meni koululta suoraan balettiin, ja Lu:n mukana mennyt kylmälaukun eväiden sisältö sai kerrankin äidille hymiöiden ja kiitosten tulvan WhatsUpin kautta :) Päivällinenkin kuittaantui ruispaloilla!

Tänään vietimme hyvin ansaittua kotoutumispäivää Raketilla. Uintireissukin jäi aikeeksi. Ehtiihän sitä valmiissa maailmassa.

Huomenna kohti uusia seikkailuja!