Arki alkakoon!

Tänään oli käytännössä viimeinen orientoitumispäivämme. Huomenna alkaa arki. Koulu ja työt, myös kotirouvan työt. Nämä household-hommat tuntuvat vievän loputtomasti aikaa ja hermoja.

Vietimme lokoisan päivän lähinnä uima-altaalla chillaillen. Ei ostoksia, ei sähköposteja, ei soittoja Winnielle, ei mitään muuta kuin rentoutumista.

Koulupuvut on silitetty ja reput pakattu! Koulubussi hakee klo 8.10 melkein oveltamme ja toivottavasti palauttaa lapset oikeaan paikkaan klo 15.30. Olen kehittänyt (toivottavasti täysin turhan) pelon siitä, että koulun logistiikassa ovat listat seonneet ja Eero laitetaan väärään bussiin ja hän päätyy jonnekin aivan vieraaseen paikkaan. Siksi laadin myös hätälappusia sekä kouluun että bussikuskille tai muulle sivulliselle.

Kotiutumista ja kouluun tutustumista

Viides päivämme Kiina-elämää. On ollut jotenkin hassua alkaa perustaa kotia käytännössä aivan nollasta. Ja yhtä hassua on se, kuinka paljon parissa päivässä saakaan haalittua roinaa, kun oikein antautuu shoppailun valtaan :) Harmi että unohdin ottaa kuvan Ikean lastistamme: 5 kärryllistä kamaa, joista 3 ihan täynnä taloustavaroita. Taksikuskit nauroivat meille ja kuormallemme, mutta siihen olemme jo tottuneet.

Olemme compoundillamme varmaan jo kuuluisuuksia kaikkine talo-ongelminemme. "The 169 Family". Toivottavasti ne alkavat olla jo taakse jäänyttä elämää. Talomme oli tyhjillään yli kolme kuukautta ennen saapumistamme ja kesä on ollut kuuma sekä kostea ja taifuuni viime viikolla teki tuhojaan vähän kaikkialla. Vuokraisäntä lensi eilen Hongkongista ihmettelemään ongelmia ja antoi käskyjä porukalle "alamaisia" jotka nyökyttelivät innokkaasti. Parvekkeelle tulee lisää rännejä, keittiön kaappeja korjataan, seiniä maalataan, lamppuja vaihdetaan... Ehkä. Agenttimme varmaan pelästyy joka kerta kun näkee minun soittavan. Me kiltit suomalaiset, jotka ravintolassa syömme mukisematta umpikypsäksi paistetun pihvin ja haaleat lisukkeet ja vakuuttelemme että ihan hyvää oli, olemme täällä Kiinassa muuttuneet Vaativiksi Asiakkaiksi. Mikään ei muuten vaan kertakaikkiaan onnistu. Onneksi tapaamani suomalaiset ovat vakuuttaneet, että ongelmatonta taloa ei ole. Joka viikko saa olla korjauttamassa jotain. Ja tällä compundilla on kuulemma poikkeuksellisen hyvin rakennetut talot.

Tänään kävimme tutustumassa kouluun. Se sai minut entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että kouluvalintamme oli onnistunut! Todella mukava henki ja kivat opettajat, jotka rohkaisivat äitiä ja lapsia. Emilian luokalla on toinen suomalainen tyttö, Ella ja Eero ovat ainoita lajissaan. Kuulin eilen myös sen, että vaikka asumme aivan koulun vieressä, lapset kulkevat koulubussilla. Kyse ei ole niinkään matkasta vaan systeemistä. Lapset haetaan busseilta ja ohjataan luokkiin. Päivän päättyessä lapset ohjataan numeroituihin busseihin takaisin kotimatkalle. Sitten tulikin kiire alkaa tilailla meidänkin lapsille kuljetusta, onneksi sain sen onnistumaan! Lisäksi lapset vain tuupataan ekana päivänä bussiin, vanhemmilla ei ole tapana olla mukana ensimmäisenäkään koulupäivänä. Ehkä se on hyväkin asia. Eerolle kyllä ajattelin rustata lapun jossa on nimi ja luokka sekä teksti "Please help me!" ja tunkea shortsin taskuun.

Koulupuvut on valmiina, maanantaina se sitten alkaa!

Kiinalainen aloitus

Olemme perillä!

Saapumisemme ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Lentokenttäkyytiämme ei lennon saapuessa klo 06.55 löytynyt mistään. Soitto perään antoi toivoa: ”almost there”. Almost oli lopulta reilusti yli kaksi tuntia, joka siinä vaiheessa alkoi olla erityisesti lapsille melkoinen koettelemus.  Lisäksi myöhästymisen takia juutuimme aamuruuhkaan, jonka olisimme ehkä välttäneet jos kyyti olisi tullut ajallaan. 

Kun viimein pääsimme talolle, tuli todella mukava olo. Lapset rakastuivat sokkeloiseen taloomme heti ja huonekalutkin olivat tyydyttävästi löytäneet perille ja oikeisiin paikkoihin. Lasten sängyistä yksi oli tilatun värinen, kaksi ei. Vaihto kuulemma onnistuu, hieman vain epäilen, koska sängyt on jo kasattu. Sohvapöytä osoittautui maanantaikappaleeksi haljenneen pinnan vuoksi ja sen vaihto on onneksi jo käynnissä (ehkä). Keittiön tuolit puuttuivat ja meillä ei talossa ole tällä hetkellä ainoatakaan tuolia. Muuten kalusteet asettuivat ihan mukavasti taloon, ottaen huomioon että tilasimme ne ilman huoneiden mittoja. 

Iltapäivällä alkoi löytyä vähän kaikenlaista. Tähän mennessä tapahtunutta: yksi toimimaton lämminvesivaraaja, yksi toimimaton kuivausrumpu, yksi pienimuotoinen vesivahinko, ei kaapeli-tv:tä, ei internetyhteyttä (jota mies olisi kipeästi tarvinnut työntekoon), pari putoamisen partaalla olevaa lasihyllyä keittiön kaapeissa, lämpimän veden puutteen vuoksi toimimaton astianpesukone.

Tällaisella alueella asumisen hyviin puoliin kuuluu se, että kiinalaisen mittapuun mukaan valtavan nopeasti apuun ryntää vähintään 2-3 univormupukuista heppua valmiina auttamaan ja ihmettelemään.

Nämä ovat tietenkin lopulta pieniä asioita. Tärkeintä on, että lapset tuntuvat päässeen alkuun todella hyvin.  Tottakai koulun alku jännittää, kuumuus ja kosteus välillä kiukuttaa ja ensimmäisten päivien pakollinen shoppailu ärsyttää, mutta jopa keskimmäisemme Emilia, todellinen huithapeli, on viikannut vaatteensa millintarkasti kaappeihin ja odottaa kärsimättömästi lisää huonekaluja päästäkseen sisustamaan huonettaan. 

Tässä kolmannen päivän aamuna kahvia juodessa alkaa tuntua kotoisalta!  Kunhan lapset heräävät, lähdemme loikkaamaan uima-altaaseen. Ja nettikin siis jo toimii :)

Se on siinä!

 Me lähdemme nyt!

Viimeinen viikko on ollut vaikea. Asiaan kuuluvia hyvästejä ja puheluita läheisiltä,  jotka ovat päättyneet itku kurkussa. Tapaamisia, joissa on halattu ja itketty. Ellan voimistelut, lasten koulut, Eeron päiväkoti...Oikeastaan olen toivonut tänään ettei kukaan soittaisi, niin vaikeaa on puhelimessa hyvästellä. Mitä läheisempi ystävä, sitä vaikeammaksi olen kokenut yhteyden pitämisen näin lähtiessämme! Joten anteeksi heille jo nyt!

Mutta tästä se muuttuu iloksi!

Perehdyimme Kiinaan

Saimme miehen työnantajalta mahdollisuuden "Kiina-koulutukseen" ja käytimme mahdollisuuden hyväksemme. Kun kouluttaja kertoi, että on syytä varata aiheeseen 6 h aikaa tulimme jo hieman katumapäälle. Näinä viimeisinä päivinä olisi tosiaan muutakin tekemistä!

Kouluttaja saapui klo 9 ja hänen lähtiessään klo 15 emme uskoneet kuunnelleemme taukoja lukuunottamatta 6 h aivan innoissamme asiaa Kiinasta: kulttuuria, historiaa, tapoja toimia, kielen alkeita, verkostoitumista ja sen merkitystä, matkailua ja mielenkiintoisia kohteita.

Tietenkin kävimme läpi  osittain meille tuttuja asioita, mutta yllättävän paljon tuli ihan uutta.

Liiketoimintakulttuuria ja siihen liittyvää käsittelimme lyhyesti. Kiinan historiassa on uskomattomia käänteitä ja keskusteluissa kannattaa olla tarkkana.

Muutamia hyviä ohjeita saimme keskustelun lomassa:

- Älä koskaan anna lahjaa valkoisessa kääreessä, koska se on kuoleman väri
- Numero 4 kuulostaa Kiinaksi samalta kuin sana kuolema ja se onkin Kiinassa "tabu". Monista rakennuksista puuttuu 4. kerros kokonaan. Numero 8 taas on onnenluku.
- Anna käyntikortti (ja ota vastaan) kahdella kädellä. Toimi samoin luottokortin ja rahan kanssa.
- Älä käsittele poliittisesti arkoja aiheita, kuten Tiananmenia tai kulttuurivallankumousta tai Suurta Harppausta tai ihmisoikeuksia, ainakaan oma-aloitteisesti.


- Kiinalaiselle pahinta on kasvojen menettäminen, negatiivisen palautteen antamista muiden läsnäollessa kannattaa välttää.

Elämämme pahvilaatikoissa

Huomenna klo 08.00 saapuvat muuttomiehet viemään tärkeäksi katsomamme omaisuuden uuteen kotiimme. Kuvassa vasta alkusoittoa vuoresta, johon olemme henkilökohtaisen elämämme pakanneet.

Tämä on ollut jotenkin vaikeaa. Minulla ei oikein vieläkään ole käsitystä siitä, olemmeko olleet liian vaatimattomia, keskivertoja vai ihan övereitä. Huonekaluja emme vie, ihan vaan irtaimistoa. Iso osa muuttokuormasta muodostuu lasten leluista ja muista tavaroista. Erityisen paljon olemme yittäneet pakata ja ostaa mukaan suomenkielisiä kirjoja. Meille aikuisille hamstrasimme luettavaa pokkareina, lapsille haalin mieleistä luettavaa kirppareilta. Yksi laatikko pakattiin mukaan lautapelejä, uskomuksena että niiden pelaamiseen olisi viimein aikaa koko perheen voimin ;) Myös DVD-leffoja lähtee mukaan, samoin Nintendo Wii peleineen.

Astioita emme juurikaan päätyneet mukaan pakaamaan, koska Ikean starttipaketeilla saa niin pienellä investoinnilla ison kasan astioita. Kahviaddiktina pakkasin toki kahvikoneemme. Lisäksi ostin pari hyvää Hackmannin pannua alennuksesta mukaamme, niistä riittää toivottavasti myös takaisin tuotavaa.

Lasten harrastusvälineitä pakkasimme mukaan parikin laatikollista. Ellan ratsastuskamppeet lähtivät mukaan, toiveena löytää tälle rakkaalle harrastukselle viimein enemmän aikaa. Rullaluistimet pakkasin, samoin pyöräilykypärät. Emilian taitoluisteluvehkeet ottivat tilansa, vaikka luistimet kulkevat mukanamme matkatavaroissa. Ellan voimisteluvälineet oli pakko laittaa rahtiin. Polkupyörät ovat isoin artikkeli eikä niitä voi pakata laatikkoon. Niiden kohtalon ratkaisemme viimeisenä. Tyttöjen pyörät ovat aivan uudet ja käyvät täällä pieniksi vuoden aikana, Eero tarvitsee isomman pyörän jo nyt ja se on kai halvempaa ostaa Kiinasta.

Lakanoita ja pyyhkeitä otimme mukaan lähinnä niin, että selviämme ensimmäiset päivät. Nekin pakkaamme oikeastaan mukaan matkatavaroihin. Samoin vaatteista pakkasimme rahtiin talvisempia vaatteita, joita ei Shanghaissa edes vältämättä tarvita, pohjoisessa kylläkin.

Mieheni ehdottamia hassuja juttuja, joita ei hänen (Carrefour) kokemuksensa mukaan Kiinasta oikein saa ja joita pieneen tilaan menevinä varasimme ovat:

- Tiskiharjat (ei vaan jaksa niillä sienillä lällyttää)
- Paistomittari (siis sellainen jolla vaikka naudanpaistin kypsyyttä mitataan)
- Kuorimaveitsi - hyvä Fiskarsin sellainen
- Sakset (ja kynsisakset!) samoin Fiskarsin kunnolliset

Itse tiedän karvaan kokemuksen jälkeen, että rakkoihin tarkoitettuja laastareita (Compeed) ei ainakaan äkkiseltään löydy mistään, siksipä niitä lähtee matkaamme useita settejä!

Kouluasiat edistyvät

Parin viimeisen päivän aikana olen viimein saanut edistettyä lasten koulunkäyntiin liittyviä asioita

Me emme saa koulusta mitään suomalaisia koulukirjoja mukaamme eikä koululla ole muutenkaan kuulemma resursseja tukea tai olla mukana opiskelussa ulkomailla. Lasten opettajiin ja luokkakavereihin aiomme joka tapauksessa pitää yhteyttä ja kertoa kuulumisiamme aina silloin tällöin. Näin sovittiin jo keväällä.

Tänään perehdyin Etäkoulu Kulkurin toimintaan ja sain verkko-opettajalta myös hyviä neuvoja. Tilasin nyt alkuun kaikille lapsille suomen kielen ja kirjallisuuden etäopiskelumateriaalin ja oppikirjat. Esikoiselle Ellalle, joka aloittaisi Suomessa 5. luokan tilasin lisäksi historian ja yhteiskuntaopin materiaalit. Liikaa ei kuulemma kannata ahnehtia eikä kahta koulua ole järkeä käydä rinnakkain. Koen kuitenkin erityisesti kuopuksen suomen kielen opiskelun todella tärkänä juttuna, lukutaito ei ole kaukana, mutta vielä eivät kirjaimet asetu sanoiksi.

Kulkurissa pystyisi periaatteessa suorittamaan peruskoulun oppimäärän ihan kotikouluna, mutta onneksi Shanghaista löytyy runsaasti näitä kansainvälisiä kouluja. En tiedä olisiko minusta opettamaan kolmea lasta edes verkkokurssien turvin.

Lisäksi kyselin Suomi-koulun ilmoittautumisten perään. Lähetin paperit jo alkukesällä, mutta emme ole saaneet vahvistusta tai lisätietoja sieltä. Suomi-koulu tukee omalta osaltaan suomen kielen ja kulttuurin säilymistä lasten mielissä. Lisäksi sieltä varmasti löytyy suomalaisia kavereita.

Myös varsinaisesta koulusta odottelemme vielä viimeisiä ohjeita esim. koulupukujen hankkimista varten. Ne tulisi olla valmiina tutustumispäivänä joka on 24.8. Erilaisia vaihtoehtoja oli lukuisia, eikä olisi kiva olla heti alkuun joukon musta lammas ilman asianmukaisia kamppeita.

Mitä lähemmäksi lähtö tulee, sitä ristiriitaisemmin suhtaudun lasten koulunkäynnin sujumiseen. Välillä olen vakuuttunut, että tämä on hyvä juttu ja kokemuksena sellainen, jolla on arvoa loppuelämän ajan. Välillä sitten taas murehdin sitä, miten kaikki tulee sujumaan. Erityisesti kuopuksemme Eeron  1. luokan aloitus olisi kova juttu ihan täällä kotonakin, nyt on edessä vielä ihan uusi ympäristö ja vieras kieli.