Markkinoilla!

Pitihän se arvata, että kun äiti saapuu kaupunkiin, käynnistyy hulvaton shoppailurumba! No ei, olen kyllä itsekin kaivannut ihan rehellistä turistimeininkiä ja on kiva saada väsymätön shoppailukaveri!

Tiistaina suuntasimme silmälasimarkkinoille. Näitäkin on ilmeisesti useampia ja kaverin ystävällisellä avulla löysimme tiemme yhteen paikkaan lähellä Shanghain päärautatieasemaa.

Putiikkeja on vieri vieressä, kuten esim. kangasmarkkinoilla, mutta täällä ne näyttävät aivan suomalaisilta optikkoliikkeiltä ja valikoimaa on ihan mielettömästi.

Äiti kokeneena silmälasishoppaajana oli oiva apu mukana. Itse kun olen tottunut suomalaiseen hinnoitteluun, jonka vuoksi laseja on tasan yhdet (+ piilarit) ja ne sitten mahdollisimman neutraalit "käy kaiken kanssa" pokat.  Lisäksi makutuomari mukana oli mukava lisä!

Lähdimmekin molemmat hieman uusille linjoille!

Minä sain omani heti mukaan, linssien teko kesti n. 30 minuuttia. Linssit sai valita eri hintaluokista ja tinkiminen kannatti - ohuimmat mahdolliset linssit irtosivat lopulta alkuperäishinnasta n. 1/3 hintaan ja lasit kokonaisuudessaan tulivat maksamaan n. 50 €. Suomessa maksan kaikkine taitto-ongelmineni yleensä pelkistä linsseistä n. 200 €. Ja lasit ovat kahden päivän käytön jälkeen todella hyvät! Paremmat kuin viime kesänä Suomesta hankkimani.

Äidin lasit, tässä kuvassa huomattavasti kasvoilla näkyvää todellisuutta sähäkämmiltä vaikuttavat lasit 2-teholinsseillä saamme sunnuntaina.

 

Nämä ovat kyllä tosi erilaiset kuin mitä olen aikaisemmin käyttänyt! Reaktiot kotona olivat vähän kaksijakoiset: Kuulemma vaatii hieman totuttelua, mutta onneksi Emilian mielestä lasit olivat tosi hyvät.

Tänään suuntasimme Fake -markkinoille, eli ihan rehellisesti väärennöstorille. Varmaan mykistyin siitä tuotemerkkien kaaoksesta, mutta yhtäkään valokuvaa en muistanut siinä tohinassa ottaa.

Hauskinta oli ehkä yhdessä "aitoa" cashmere-villaa myyvässä liikkeessä, kun taivastelin Zara -tuotemerkillä myytävän villatakin hintaa (huomatkaa edistymiseni tinkimisessä sitten jonkun taannoisen postaukseni!), tokaisi myyjä, että "we can change the label to something more exclusive". Tämä ehkä kertoo kaiken markkinoiden hengestä ;).

Pakko myöntää, että mukaan tarttuivat eräät australialaiset karvavuoriset töppöset, pari mukavaa villatakkia sekä yksi kuulemma suomalaisteinien suosima nylon-nahka -laukku, johon myös kuulemma sopii passelisti pari 0,5 dl siideriä Kaivopuiston kekkereitä varten (jos sellaisiin vielä joku erehtyy kutsumaan). En nyt edes mainitse visittiämme hieman sivuummalle todellisten luxusfeikkien pariin...Mutta tällainen vierailu kyllä todella avartaa käsitystä siitä, missä mitoissa piraattimarkkinat pyörivät. Jokainen päättää omalla kohdallaan miten siihen sitten suhtautuu! 

Koska olimme säästäneet vähintään satoja, ellemme tuhansia euroja, suuntasimme lounaalle Kathleen's ravintolan terassille People's Parkissa. Näköalassa ei ollut mitään vikaa eikä sitäkään vähää ihanassa jälkkärissä, Crème brûlée:ssa kera vadelmahillon ja -sorbetin!

Yuyuan Garden

Saateltuamme lapset kouluun, päätimme viettää kunnon turistipäivän!

Suuntasimme ensimmäiseksi Yuyuan Gardeniin (tai Yu Garden) Shanghain vanhaan kaupunkiin.

Puisto on rakenettu Ming Dynastian aikaan ja sen rakennutti herra nimeltä Pan Yunduan isälleen, ministeri Pan Enille. Puiston osia avattiin yleisölle ensimmäisen kerran 1780 ja erilaisissa historian käänteissä, mm. Opiumsodan aikaan se kärsi mittavia tuhoja. Puisto kunnostettiin hallituksen toimesta 1950 -luvun lopussa ja avattiin yleisölle 1961. Näin hieman yleissivistystä Wikipediasta.

Tällä kertaa puistossa oli melko paljon vierailijoita, isoja amerikkalaisia ryhmiä, jotka kulkivat jonona oppaan perässä. Tuo ei olisi minun tapani matkailla! Silti hiljaisiakin nurkkauksia puistosta löytyy aina.

Tämä oli neljäs kerta kun vierailin puistossa, mutta aina sieltä tuntuu löytyvän uusia sokkeloita ja ihmeellisiä luolamaisia käytäviä.

  

 

Vaikka puisto ei keisarin käytössä ole ollutkaan, meitä on aina lasten kanssa puistosta jutellessamme huvittanut ajatus pulleista keisarin lapsista kiipeilemässä kivien päällä ja leikkimässä piilosta puiston sokkeloissa ja bambu "metsiköissä" sekä ruokkimassa kultakaloja.

Puistovierailun jälkeen suuntasimme kävellen Bundille ihailemaan Pudongin puolen rantaa poikkeuksellisen kirkkaassa säässä ja ihmetelemässä muurin hienoa kukkaseinää. Ei, Oriental Pearl Tower ei ole oikesti kokenut Pisan kaltevan tornin kohtaloa ja kallistunut vinoon, vaan vaikutelma on ihan tämän valokuvaajan aiheuttama :)

 Nopean lounaan jälkeen kiirehdimme lapsia vastaan koulubussille.

Tänään ohjelmassa ovat ainakin silmälasimarkkinat ja kenties parit muutkin markkinat!

Kolme tärkeää suomalaista

Tänä viikonloppuna meitä on hemmoteltu suomalaisuudella!

Perjantaina suuntasimme Emilian kanssa kahdestaan Oriental Sports Centeriin kannustamaan Kiira Korpea, joka kilpaili kovassa seurassa Shanghain Grand Prix -kilpailussa.

Olimme valmistautuneet asiaan kuuluvilla välineillä: Lippu heilutettavaksi ja tietenkin vihainen lintu jäälle heitettäväksi!

Oriental Sport Centerissä olikin loistavat puitteet kisoille, kiinalainen yleisö vain ei ollut oikein ajan tasalla, mummelit seilasivat portaita ees taas eikä oikein mitään meinannut välillä nähdä.

Kiira oli tietenkin suosikkimme, vaikkei ihan täysin onnistunutkaan.

Venäjän nuori ja uskomaton Julia Lipnitskaia oli kuitenkin ehdottomasti illan paras!

Japanin Mao Asada luisteli hienosti ja sai ilahduttavat aplodit. Japani ei Kiinassa ole juuri tällä hetkellä kovin korkeassa kurssissa saarikiistan vuoksi, mutta urheilussa ainakin silloin tällöin politiikka unohtuu.

Toinen tärkeä suomalainen tälle viikolle vieraili tänään Suomi-koululla! Radical Design Weekin vuoksi kaupunkiin saapunut Joulupukki ehti kiireidensä lomassa piipahtaa myös suomalaisia lapsia tapaamassa!

Meidän lapsiamme odotti kotona kuitenkin aamukoneella saapunut vieras, joka vei joulupukistakin voiton mennen tullen, nimittäin mummi! Niinpä otimme vain pikaiset treffit pukin kanssa, edes samaan valokuvaan lapsia ei saanut houkuteltua, vaan otimme suunnan kohti kotia heti kuin vain mahdollista.Ylivoimaisesti tärkein suomalainen saapui meille kolmeksi viikoksi ja tarkoituksena olisi seilata Shanghaita ristiin rastiin tulevien viikkojen aikana!

Design Colours Life

Ehdin viimein tänään MoCa:ssa käydessäni sananmukaisesti juosta läpi näyttelyn, jonka ympärille Radical Design Week tavallaan rakentuu.

Design Colours Life - Contemporary Finnish Design and Marimekko exhibition on suomalaisen designin näyttely Shanghain Modernin taiteen museossa (MoCa). Sen ideana on paitsi esitellä suomalaista designia, myös osoittaa se, kuinka suomalainen design on suunniteltu ihmisten käytettäväksi, ei vain ihailtavaksi. "Design is for life".

Räpsin "juostessani" kuvia puhelimella. Joko olen siinä tilassa kotiseutukaipuuta, että kyynel kihoaa silmäkulmaan nähdessäni kiinalaisen teinin Lumia kourassa, tai sitten näyttelyssä on oikeasti onnistuttu luomaan sellainen kylmät väreet herättävä suomalainen tunnelma.

Isot, läpikuultavat kuvasuurennokset muotoilijoista kesäisessä Suomessa purjehtimassa, saunomassa, pyöräilemässä ja rapuja syömässä yllään ja ympärillään suomalaista designia, erottavat tiloja toisistaan.  Esineet on koottu väljästi ja pelkistetysti asetelmiksi tai yksittäin.

Marimekko-kuosiset säkkituolit MoCa:n ulkopuolella asettuvat kuin nenä päähän kiinalaiseen ympäristöön, jossa tapana on ottaa torkut aina kun tilaisuus sallii, nytkin tilaisuudesta on ottanut vaarin yksi kiinalainen.

Tähän näyttelyyn käyn tutustumassa ajan kanssa, kunhan hässäkkä tästä asettuu.

Avoinna: 27.10.-7.12.2012
Liput: 30 RMB

Museum of Contemporary Art  (MoCa)

People's Park, 231 Nanjing West Road, Shanghai, 200003, China

上海当代艺术馆 
上海南京西路231号

人民公园 近7号出口

Trick or Treat

Meidän asuinalueellamme järjestettiin eilen lasten yhteinen trick or treat -kierros. Sähköpostin välityksellä sai ilmoittautua mukaan kierroksen kohdetaloksi (lapset siis kävivät vain ilmoittautuneiden talojen ovilla) ja kierros lähti liikkeelle klubitalolta klo 18.

Koska olen pikku projektini vuoksi ollut pari viikkoa hieman vähemmän osallistuva äiti, päätin, että tämän hoidamme kunnolla! Kävimme lasten kanssa ostamassa koristeita ja ripottelimme niitä ovelle ja portille. 

Varasimme myös kilokaupalla karkkia, koska olin kuullut kulkueeseen osallistuvan suunnilleen sata henkilöä.

Illan pimetessä sytyttelimme paperilyhdyt ja lähdimme klubitalolle.

Pitkä letka lähti liikkeelle klubitalolta jo vähän etuajassa. tarkoituksena oli jakautua pienempiin ryhmiin ja kiertää taloilla. Joukossa oli isompia haamuja...

 

Ja ihan pikkuisia 

Meidän noitamme ja velhomme lähtivät kierrokselle vastahankituissa vetimissä, meillä ei tullut mukaan mitään roolivaatteita Suomesta, mikä oli vähän tyhmä unohdus. Toisaalta, täältähän niitä kyllä saa!

Eero lähti lopulta minun matkaani vastaanottamaan keppostelijoita eikä halunnut lähteä kierrokselle tyttöjen kanssa. Eerolla olikin ihan hyvä tehtävä pidellä omppua minun aukoessani ovea.

Aika nopeasti myös tytöt palasivat kotiin, homma oli ollut jotenkin kaoottista kierroksen alkupäässä, kun ryhmiin jakautuminen ei ihan onnistunut. Onneksi me olimme kierroksen toiseksi viimeinen talo ja meille ehtiessään ryhmä oli jo hajaantunut pienempiin porukoihin. Amerikkalaisilla lapsilla oli selkeästi homma hanskassa ja he ottivat 1-2 karkkia ja toivottivat kohteliaasti Happy Halloween lähtiessään. Kiinalaiset sen sijaan ryysivät ja tunkivat kiinalaiseen tyyliin ja myös aikuiset rohmusivat ihan häpeilemättä karkkia isoihin kasseihinsa. 

Kierroksen loputtua olimme ihan uupuneita ja pesimme valkoiset maalit naamasta heti kun mahdollista.

Se täytyy vain löytää!

Ellakin on viimein päässyt voimistelun makuun!

Syysloman jälkeen kolmisen viikkoa sitten sain viestin, että voisimme tulla tutustumaan harjoittelupaikkaan. Se ei kulemma ollut kovin hyvä ja että tämän lajin harjoitteluun ei oikein ole hyviä paikkoja Shanghaissa.

Paikka johon menimme, sijaitsi n. tunnin matkan päässä meiltä, mikä ei Shanghaissa ole kauheasti, mutta valmentaja pystyi valmentamaan vain 17.30 saakka, mikä aiheutti pienen haasteen koulupäivän loppuessa klo 15.30/15.45.

Ensimmäinen paikka osoittautui ison urheiluhallin nurkkaan tehdyksi pieneksi kulmaukseksi. Voimistelijat olivat kaikenikäisiä ja kaikentasoisia eikä kyseessä oikeastaan ollut rytminen voimistelu. Olin käymässä salilla ilman Ellaa, mutta puhelimessani sattui olemaan pari videota, jotka valmentaja ja yhteyshenkilömme katsoivat, pulisivat ja nyökyttelivät ja kuulemma löytyy toinen paikka joka on sopivampi. Päätimme kuitenkin Ellan kanssa, että hän käy kokeilemassa myös tuolla, koska olimme kiitollisia jo tästä mahdollisuudesta!

Ylläoleva kuva on siltä kerralta kun kävin vain katsomassa paikkaa. Ellan harkkakerralla tyttöjä oli 3 kertaa enemmän ja pienellä matolla tungosta, osa oli oikeasti todella lahjakkaita ja pienemmät ihan aloittelijoita, suloisia koukkupolvia! Vaatteilla ei näissä piireissä koreilla, moni tyttö jumppasi pikkuhousuissa ja aluspaidassa. Valmentaja oli tosi hyvä, ihan mahdollista että hän on todellakin National Champion. Harkoissa oli mukava ilmapiiri, ei todellakaan mikään kiinalainen kauhukuva. Lopuksi kaikki tytöt kertoivat Ellalle nimensä hulvattoman kikatuksen kera.

Seuraavalla viikolla yhteyshenkilö kysyi, voisimmeko tulla tutustumaan toiseen paikkaan. uskomatonta mutta totta, tämä paikka sijaitsi ainoastaan 15-20 minuutin ajomatkan päässä meiltä! Olin aivan varma, että se on muuten joku pommi. Kuulosti liian hyvältä ollakseen totta.

Portille meitä tuli vastaan vanhahko ukkeli ja yhteyshenkilö kertoi iloisesti hänen olevan valmentaja. Jaahas. Ella jo tuhahteli ja minä hieman ihmettelin. Olin varma että meidät johdatetaan tällä kertaa telinevoimistelusalille ja ensimmäisenä ovensuussa näkyivätkin miesten renkaat ja hevonen.

Vaan sisään astuttuamme eteen aukesi oikea voimistelutaivas! Ukkeli oli selvästi jonkinlainen päävalmenta paikassa.

Kaikille lajeille oli omat paikkansa ja puitteet olivat erinomaiset. Tajusin, että olemme jonkinlaisessa urheilukoulussa, jossa lapset ilmeisesti menevät harjoituksiin suoraan koulusta ja ainakin telinevoimistelijoiden tasosta päätellen myös ennen koulua. En tajua miten me pääsimme tänne sisään? Tuskinpa olisimme tänne ikinä päätyneet ilman suhteita. Eli kiitos vaan vielä kerran asiaan vaikuttaneille!

Rytminen oli onneksi edes hieman kotikutoista, vaikka osa tytöistä oli hurjan taitavia ja varsinkin notkeita. Tai sitten tunnelma oli kepeä vain siksi, että minä olin katsomassa - saapa nähdä. Ja täälläkin valmentajat olivat kyllä taitavia ja tehokkaita. Katsotaan mitä tästä tulee!

Telinevoimistelupuolella sen sijaan oli hieman eri meininki. Tytöt näyttivät tosi pieniltä, sanoisin 4-6 vuotiailta, mutta todennäköisesti he olivat vain pienikokoisia. Kuri oli kova ja taidot aivan uskomattomat. Kaikki liikkeet olivat viimeisteltyjä ja siistejä, jokainen varvaskin ojennuksessa ja temput kovia. No, en silti haluaisi omaa lastani tuonne, todellakaan. Mutta ehkäpä joku näistä on tuleva maailmanmestari!

 

Rytmisen tytöt olivat aivan innoissaan Ellasta ja piirittivät häntä koko ajan ja kyselivät kiinaksi kaikenlaista ja osasivat myös vähän englantia. Valmentajat kommunikoivat translate -ohjelman kanssa ja kertoivat mm. että toe-knee is not very good, mutta top is nice - mikä tarkoitti ilmeisesti että nilkoissa on parannettavaa mutta selkä on ok. Voimistelukoulun lisäksi tämä on Ellalle oiva kiinan kielen koulu!

Puoli kuuden aikaan koulusta purkautui nuoria judokoja, märistä hiuksista päätellen uimareita ja luultavasti pöytätenniksen pelaajia sekä voimistelijoita, joita vanhemmat olivat vastassa skoottereineen ja nuudeleineen.

Nyt pitäisi vaan löytää jostain aikaa pitkien koulupäivien jälkeen! Intoa ei totisesti puutu!

Radical Design Week in Shanghai

Huomenna se sitten alkaa!

Radical Design Week in Shanghai. 10 päivää täynnä Suomea ja designia ja niihin liittyviä tapahtumia eripuolilla kaupunkia.

Liuta vapaaehtoisia on raatanut pitkää päivää ja loppua kohti myös yötä saadakseen homman pelaamaan. Viikko on rakennettu 99 % vapaaehtoisvoimin! Kiinassa kaikki tapahtuu aina viime tipassa ja tässä työssä se on aiheuttanut todellakin harmaita hiuksia, koska viimeisellä viikollakin on ihan yhtä monta tuntia päivässä kuin muulloinkin.  Havahduin yhtenä päivänä huomatessani kirjoittaneeni 20 sähköpostia klo 05.10 aamulla.

Ymmärtänette, että tässä on aika selkeä syy myös blogin hiljaiseloon. Kaikki hetket, jotka on voinut viettää poissa koneen äärestä ovat olleet kalliita - vaikka takaraivossa on kaihertanut ajatus hoidettavista ja hoitamattomista asioista.

Nyt on kaikki voitava oikeastaan tehty, ainakin tapahtumien osalta. Itselläni kyllä riittää vielä säätämistä, kuten tietenkin kaikilla muillakin. Homma on kuitenkin enemmän sellaista varmistelua, hienosäätöä ja tulipalojen sammuttelua.

Lähtisinkö uudestaan, jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää? Ehkä en. En tässä vaiheessa oleskeluamme täällä. Se on suurin syy. Olisi vaan kannattanut kotiutua rauhassa ja miettiä verhojen värejä - no, ihan itseäni saan syyttää :). Lisäksi toimenkuva tuppaa näissä projektihommissa yleensä paisumaan ja huomaat tekeväsi jotain täysin muuta(kin) kuin mihin alunperin lupauduit. Tällaista stressiä en kaivannut, vaikka monia mielenkiintoisia kokemuksia tästä on ehdottomasti saanut, oppia on tullut taas ihan uusilta osa-alueilta ja kiinalainen tapa toimia on tullut tutuksi.

Tietenkin myös Ompun tulo kaiken tämän keskelle on ollut vähän haastavaa, toisaalta, työ on ollut paljolti sähköpostin hakkaamista ja excelin vääntämistä ja olen ollut aika sidottu kotiin. On ollut mukavaa kun joku pötköttelee jalkojen juuressa seurana, eikä pikkukoiran ole tarvinnut olla paljoa yksin.

Positiivisia puolia on tottakai aivan valtavasti, ehdottomasti suurimpana kaikki uudet mahtavat tuttavuudet. Vertaistuki on tällaisissa projekteissa aina se suola, kaikki painavat täysillä yhteisen päämäärän eteen ja musta huumori auttaa jaksamaan.

Sähköpostilaatikko on täynnä, puhelimesta loppui puheaika, koneesta äsken akku ihan huomaamatta. Nyt vain toivotaan parasta ja pelätään pahinta, viikon päästä se on käytännössä ohi. Ja sitten en koskaan, enhän.... ;)

www.radicaldesignweek.com