Vanhempien vartti WISS -koululla

Tänään ahkeroin aamusta alkaen vanhempien "Teacher-parent -conference" -tilaisuuksissa. Vastaa suomalaista vanhempien varttia, tämä tosin kesti 30 minuuttia. Ensin kolme tilaisuutta lasten omien opettajien kanssa ja lisäksi vielä EAL-opettajien (englanti toisena/uutena kielenä) tapaamiset.

Oli mukavaa tavata opettajat ja nähdä lasten koulutöitä. Täällä kun kirjoja ei kanneta kotiin vaan tehtävät tehdään koulussa ja ainoastaan Homework-book tulee kotiin läksyjä varten viikoittain.

Lisäksi lapset olivat kasanneet tämän enimmäisen jakson töistään portfoliot, jotka sai kotiin tutustuttavaksi.

Kaikilla lapsilla koulu on alkanut mukavasti! Englannin kieli on edelleen haastavaa, mutta se menee koko ajan parempaan suuntaan, tietenkin. Hassua jotenkin, että englannin kielen puhumisessa tieto tuntuu lisäävän tuskaa. Suomessa kun keskitytään kielioppiin ja virheettömään kieleen ehkä sen kielen rohkean käyttämisen kustannuksella. Eero aivan ummikkona on päässyt aloittamaan oikeastaan puhtaalta pöydältä ja onkin oppinut tosi paljon - myös sellaista, jota opettajat eivät varmuudella ole opettaneet ;) "What the hell" irtoaa sujuvasti amerikkalaisella aksentilla.... Vastavuoroisesti pojat ovat epäilemättä opettaneet myös suomenkielen avainasioita kavereilleen...

Tytöt jännittävät lauseen muodostamista eivätkä uskalla vain laittaa sanoja peräkkäin kaikissa tilanteissa. Silti palaute oli kyllä todella positiivista ja kuulemma erityisesti Emilia viittaa ja vastailee tunneilla tosi rohkeasti.

Erityiskiitos kuuluu Emilian, ja jatkossa myös Ellan, EAL opettajalle, Mr. Cappsille joka on tehnyt ihmeitä Emilian kanssa. Aivan mielettömän positiivisella asenteella varustettu opettaja on mm. pitänyt kirjeenvaihtoa Emilian kanssa ja kääntänyt vaikeiksi katsomiaan sanoja suomeksi google translate -ohjelmalla tai piirrellyt tekstin lomaan pikku-ukkoja kuvaamaan sanaa. "Journalin" kirjoittaminen on muodostunut Emilialle kunnia-asiaksi ja siellä ei virheitä pelätä, vaan kirjoitus saa soljua vapaasti ja käsittelee päivän kuulumisia tai mitä tahansa mieleen juolahtavaa. Olen tosi ilahtunut, että tämä opettaja ottaa jatkossa vastuun myös 5. luokan EAL -opetuksesta ja saa ehkä myös perfektionistimme vapautumaan!

Syksy saapui jumppasalille

Syksy ja viileämmät ilmat ovat saapuneet myös Shanghaihin!

Lapset pukevat koulupuvuiksi talvihameet ja sukkahousut, Eero pakon edessä pitkät housut. Eeron kanssa käymme tappelua siitä, onko vielä shortsikeli vai ei.  Itse alan lisätä sukkia, villatakkia ja umpinaisempia kenkiä pukeutumiseeni.

Tiistaina Ellan voimistelusalilla havahduin säiden kylmenemiseen! Ensin ihmettelin poikia voimistelemassa pyjamat päällä? Olisiko heillä meneillään jotkin pyjamabileet? Ei, hetken asiaa tarkasteltuani tajusin, että täällä ilman viilentyessä siirrytään lämpimämpiin harkkavaatteisiin, koska lämmitystä salissa ei ole. Trikoinen pyjama, jossa aika monta hyvää ominaisuutta: mukava, lämmin, joustava, melko ihon myötäinen. Ylä- tai alaosa helppo riisua jos tulee kuuma...

Jotenkin tuli mieleeni oman tyttäreni jumppasali, jossa kaikki toppeja ja polvisuojia myöten ovat maailman huippumerkkiä ja vaihtoehtoja on aina useita, puitteet aina erinomaiset. Ja samalla tuli mieleeni suomalainen voimisteluyhteisö.

En tiedä, onko tämä pyjamakulttuuri täällä täysin arkipäivää vai elävätkö nämä lapset jotenkin puutteessa harrastuksensa suhteen? Olisiko Suomalaisella voimisteluyhteisöllä halua tai kykyä auttaa niin tarvittaessa?

He kaikki näyttävät usein tekevän omaansa niin ilolla? Olisiko jonkinlainen "jumppapukuapu" Suomesta edes tervetullut vai ainoastaan loukkaus?

Jään pohtimaan, nauttimaan heidän hymyistään ja palaan tarvittaessa asiaan!

Markkinoilla!

Pitihän se arvata, että kun äiti saapuu kaupunkiin, käynnistyy hulvaton shoppailurumba! No ei, olen kyllä itsekin kaivannut ihan rehellistä turistimeininkiä ja on kiva saada väsymätön shoppailukaveri!

Tiistaina suuntasimme silmälasimarkkinoille. Näitäkin on ilmeisesti useampia ja kaverin ystävällisellä avulla löysimme tiemme yhteen paikkaan lähellä Shanghain päärautatieasemaa.

Putiikkeja on vieri vieressä, kuten esim. kangasmarkkinoilla, mutta täällä ne näyttävät aivan suomalaisilta optikkoliikkeiltä ja valikoimaa on ihan mielettömästi.

Äiti kokeneena silmälasishoppaajana oli oiva apu mukana. Itse kun olen tottunut suomalaiseen hinnoitteluun, jonka vuoksi laseja on tasan yhdet (+ piilarit) ja ne sitten mahdollisimman neutraalit "käy kaiken kanssa" pokat.  Lisäksi makutuomari mukana oli mukava lisä!

Lähdimmekin molemmat hieman uusille linjoille!

Minä sain omani heti mukaan, linssien teko kesti n. 30 minuuttia. Linssit sai valita eri hintaluokista ja tinkiminen kannatti - ohuimmat mahdolliset linssit irtosivat lopulta alkuperäishinnasta n. 1/3 hintaan ja lasit kokonaisuudessaan tulivat maksamaan n. 50 €. Suomessa maksan kaikkine taitto-ongelmineni yleensä pelkistä linsseistä n. 200 €. Ja lasit ovat kahden päivän käytön jälkeen todella hyvät! Paremmat kuin viime kesänä Suomesta hankkimani.

Äidin lasit, tässä kuvassa huomattavasti kasvoilla näkyvää todellisuutta sähäkämmiltä vaikuttavat lasit 2-teholinsseillä saamme sunnuntaina.

 

Nämä ovat kyllä tosi erilaiset kuin mitä olen aikaisemmin käyttänyt! Reaktiot kotona olivat vähän kaksijakoiset: Kuulemma vaatii hieman totuttelua, mutta onneksi Emilian mielestä lasit olivat tosi hyvät.

Tänään suuntasimme Fake -markkinoille, eli ihan rehellisesti väärennöstorille. Varmaan mykistyin siitä tuotemerkkien kaaoksesta, mutta yhtäkään valokuvaa en muistanut siinä tohinassa ottaa.

Hauskinta oli ehkä yhdessä "aitoa" cashmere-villaa myyvässä liikkeessä, kun taivastelin Zara -tuotemerkillä myytävän villatakin hintaa (huomatkaa edistymiseni tinkimisessä sitten jonkun taannoisen postaukseni!), tokaisi myyjä, että "we can change the label to something more exclusive". Tämä ehkä kertoo kaiken markkinoiden hengestä ;).

Pakko myöntää, että mukaan tarttuivat eräät australialaiset karvavuoriset töppöset, pari mukavaa villatakkia sekä yksi kuulemma suomalaisteinien suosima nylon-nahka -laukku, johon myös kuulemma sopii passelisti pari 0,5 dl siideriä Kaivopuiston kekkereitä varten (jos sellaisiin vielä joku erehtyy kutsumaan). En nyt edes mainitse visittiämme hieman sivuummalle todellisten luxusfeikkien pariin...Mutta tällainen vierailu kyllä todella avartaa käsitystä siitä, missä mitoissa piraattimarkkinat pyörivät. Jokainen päättää omalla kohdallaan miten siihen sitten suhtautuu! 

Koska olimme säästäneet vähintään satoja, ellemme tuhansia euroja, suuntasimme lounaalle Kathleen's ravintolan terassille People's Parkissa. Näköalassa ei ollut mitään vikaa eikä sitäkään vähää ihanassa jälkkärissä, Crème brûlée:ssa kera vadelmahillon ja -sorbetin!

Yuyuan Garden

Saateltuamme lapset kouluun, päätimme viettää kunnon turistipäivän!

Suuntasimme ensimmäiseksi Yuyuan Gardeniin (tai Yu Garden) Shanghain vanhaan kaupunkiin.

Puisto on rakenettu Ming Dynastian aikaan ja sen rakennutti herra nimeltä Pan Yunduan isälleen, ministeri Pan Enille. Puiston osia avattiin yleisölle ensimmäisen kerran 1780 ja erilaisissa historian käänteissä, mm. Opiumsodan aikaan se kärsi mittavia tuhoja. Puisto kunnostettiin hallituksen toimesta 1950 -luvun lopussa ja avattiin yleisölle 1961. Näin hieman yleissivistystä Wikipediasta.

Tällä kertaa puistossa oli melko paljon vierailijoita, isoja amerikkalaisia ryhmiä, jotka kulkivat jonona oppaan perässä. Tuo ei olisi minun tapani matkailla! Silti hiljaisiakin nurkkauksia puistosta löytyy aina.

Tämä oli neljäs kerta kun vierailin puistossa, mutta aina sieltä tuntuu löytyvän uusia sokkeloita ja ihmeellisiä luolamaisia käytäviä.

  

 

Vaikka puisto ei keisarin käytössä ole ollutkaan, meitä on aina lasten kanssa puistosta jutellessamme huvittanut ajatus pulleista keisarin lapsista kiipeilemässä kivien päällä ja leikkimässä piilosta puiston sokkeloissa ja bambu "metsiköissä" sekä ruokkimassa kultakaloja.

Puistovierailun jälkeen suuntasimme kävellen Bundille ihailemaan Pudongin puolen rantaa poikkeuksellisen kirkkaassa säässä ja ihmetelemässä muurin hienoa kukkaseinää. Ei, Oriental Pearl Tower ei ole oikesti kokenut Pisan kaltevan tornin kohtaloa ja kallistunut vinoon, vaan vaikutelma on ihan tämän valokuvaajan aiheuttama :)

 Nopean lounaan jälkeen kiirehdimme lapsia vastaan koulubussille.

Tänään ohjelmassa ovat ainakin silmälasimarkkinat ja kenties parit muutkin markkinat!

Kolme tärkeää suomalaista

Tänä viikonloppuna meitä on hemmoteltu suomalaisuudella!

Perjantaina suuntasimme Emilian kanssa kahdestaan Oriental Sports Centeriin kannustamaan Kiira Korpea, joka kilpaili kovassa seurassa Shanghain Grand Prix -kilpailussa.

Olimme valmistautuneet asiaan kuuluvilla välineillä: Lippu heilutettavaksi ja tietenkin vihainen lintu jäälle heitettäväksi!

Oriental Sport Centerissä olikin loistavat puitteet kisoille, kiinalainen yleisö vain ei ollut oikein ajan tasalla, mummelit seilasivat portaita ees taas eikä oikein mitään meinannut välillä nähdä.

Kiira oli tietenkin suosikkimme, vaikkei ihan täysin onnistunutkaan.

Venäjän nuori ja uskomaton Julia Lipnitskaia oli kuitenkin ehdottomasti illan paras!

Japanin Mao Asada luisteli hienosti ja sai ilahduttavat aplodit. Japani ei Kiinassa ole juuri tällä hetkellä kovin korkeassa kurssissa saarikiistan vuoksi, mutta urheilussa ainakin silloin tällöin politiikka unohtuu.

Toinen tärkeä suomalainen tälle viikolle vieraili tänään Suomi-koululla! Radical Design Weekin vuoksi kaupunkiin saapunut Joulupukki ehti kiireidensä lomassa piipahtaa myös suomalaisia lapsia tapaamassa!

Meidän lapsiamme odotti kotona kuitenkin aamukoneella saapunut vieras, joka vei joulupukistakin voiton mennen tullen, nimittäin mummi! Niinpä otimme vain pikaiset treffit pukin kanssa, edes samaan valokuvaan lapsia ei saanut houkuteltua, vaan otimme suunnan kohti kotia heti kuin vain mahdollista.Ylivoimaisesti tärkein suomalainen saapui meille kolmeksi viikoksi ja tarkoituksena olisi seilata Shanghaita ristiin rastiin tulevien viikkojen aikana!

Design Colours Life

Ehdin viimein tänään MoCa:ssa käydessäni sananmukaisesti juosta läpi näyttelyn, jonka ympärille Radical Design Week tavallaan rakentuu.

Design Colours Life - Contemporary Finnish Design and Marimekko exhibition on suomalaisen designin näyttely Shanghain Modernin taiteen museossa (MoCa). Sen ideana on paitsi esitellä suomalaista designia, myös osoittaa se, kuinka suomalainen design on suunniteltu ihmisten käytettäväksi, ei vain ihailtavaksi. "Design is for life".

Räpsin "juostessani" kuvia puhelimella. Joko olen siinä tilassa kotiseutukaipuuta, että kyynel kihoaa silmäkulmaan nähdessäni kiinalaisen teinin Lumia kourassa, tai sitten näyttelyssä on oikeasti onnistuttu luomaan sellainen kylmät väreet herättävä suomalainen tunnelma.

Isot, läpikuultavat kuvasuurennokset muotoilijoista kesäisessä Suomessa purjehtimassa, saunomassa, pyöräilemässä ja rapuja syömässä yllään ja ympärillään suomalaista designia, erottavat tiloja toisistaan.  Esineet on koottu väljästi ja pelkistetysti asetelmiksi tai yksittäin.

Marimekko-kuosiset säkkituolit MoCa:n ulkopuolella asettuvat kuin nenä päähän kiinalaiseen ympäristöön, jossa tapana on ottaa torkut aina kun tilaisuus sallii, nytkin tilaisuudesta on ottanut vaarin yksi kiinalainen.

Tähän näyttelyyn käyn tutustumassa ajan kanssa, kunhan hässäkkä tästä asettuu.

Avoinna: 27.10.-7.12.2012
Liput: 30 RMB

Museum of Contemporary Art  (MoCa)

People's Park, 231 Nanjing West Road, Shanghai, 200003, China

上海当代艺术馆 
上海南京西路231号

人民公园 近7号出口

Trick or Treat

Meidän asuinalueellamme järjestettiin eilen lasten yhteinen trick or treat -kierros. Sähköpostin välityksellä sai ilmoittautua mukaan kierroksen kohdetaloksi (lapset siis kävivät vain ilmoittautuneiden talojen ovilla) ja kierros lähti liikkeelle klubitalolta klo 18.

Koska olen pikku projektini vuoksi ollut pari viikkoa hieman vähemmän osallistuva äiti, päätin, että tämän hoidamme kunnolla! Kävimme lasten kanssa ostamassa koristeita ja ripottelimme niitä ovelle ja portille. 

Varasimme myös kilokaupalla karkkia, koska olin kuullut kulkueeseen osallistuvan suunnilleen sata henkilöä.

Illan pimetessä sytyttelimme paperilyhdyt ja lähdimme klubitalolle.

Pitkä letka lähti liikkeelle klubitalolta jo vähän etuajassa. tarkoituksena oli jakautua pienempiin ryhmiin ja kiertää taloilla. Joukossa oli isompia haamuja...

 

Ja ihan pikkuisia 

Meidän noitamme ja velhomme lähtivät kierrokselle vastahankituissa vetimissä, meillä ei tullut mukaan mitään roolivaatteita Suomesta, mikä oli vähän tyhmä unohdus. Toisaalta, täältähän niitä kyllä saa!

Eero lähti lopulta minun matkaani vastaanottamaan keppostelijoita eikä halunnut lähteä kierrokselle tyttöjen kanssa. Eerolla olikin ihan hyvä tehtävä pidellä omppua minun aukoessani ovea.

Aika nopeasti myös tytöt palasivat kotiin, homma oli ollut jotenkin kaoottista kierroksen alkupäässä, kun ryhmiin jakautuminen ei ihan onnistunut. Onneksi me olimme kierroksen toiseksi viimeinen talo ja meille ehtiessään ryhmä oli jo hajaantunut pienempiin porukoihin. Amerikkalaisilla lapsilla oli selkeästi homma hanskassa ja he ottivat 1-2 karkkia ja toivottivat kohteliaasti Happy Halloween lähtiessään. Kiinalaiset sen sijaan ryysivät ja tunkivat kiinalaiseen tyyliin ja myös aikuiset rohmusivat ihan häpeilemättä karkkia isoihin kasseihinsa. 

Kierroksen loputtua olimme ihan uupuneita ja pesimme valkoiset maalit naamasta heti kun mahdollista.