Oi maamme Suomi

Olin lupautunut kertomaan Eeron luokalle Suomesta! He tekevät Unit of Inquiry -tehtävänä tutkielmia eri maista (omaa kotimaata ei saanut valita). Eero tekee tehtävän Ruotsista. Vapaaehtoiset vanhemmat pyydettiin kertomaan omista kotimaistaan lapsille.

Minun vuoroni oli tänään. Ihan sattumalta tajusin yhteyden Itsenäisyyspäivään eilen. Niinpä esittelin ylpeänä myös Saulin ja Jennin kuvan ja kerroin heidän pitävän tänään isot juhlat. Joku äiti oli kuulemma tuonut muffinsseja koululle "for Finland". Minulla on siihen vielä matkaa!

Ihan yllätyksekseni Ella oli tehnyt minulle upean pohjatyön ja kasannut PowerPoint -esitykseen n. 10 diaa kaikista mahdollisista aiheista Angry Birdsista kansalliseläin Karhuun kuvien kera ollessani Emilian kanssa luisteluharkoissa.  En meinannut uskoa todeksi hienoa esitystä joka minua odotti!

Olimme melko kiireessä etsineet muutamia kuvia Suomesta ihan omista arkistoistamme ja täydensimme niitä sitten netin kuvista. Omia kuvia selatessa tuli taas jonkinlainen koti-ikävä!

Talven me tulemme menettämään täysin ja hiihtoloma Kolilla tai paremman puutteessa edes Keski-Suomessa on ollut tärkeä. Osaammekohan hiihtää täältä palatessamme?

Kuvat vuodelta 2011, Koli

Eeron luokka on tietenkin varsin kansainvälinen, oppilaita on ainakin Saksasta, Hollannista, Italiasta, Ruotsista, Kiinasta (Hong Kong), Malesiasta ja muistaakseni Japanista.

Monille suomalainen talvi oli aivan ihmeellinen kokemus: Vesi siis jäätyy välillä ja silti siinä voi uida taas kesällä, onko se jäätävän kylmää? Onko järvissä suolaista vettä vai makeaa? Voiko järvistä kalastaa? Voiko uidessa sukeltaa? Miltä lumi tuntuu? Voiko tosi kylmällä lumella kävellä?

Lämpötilojen vaihtelu vuodenaikojen välillä olikin todella suuri ihmetysten ja myös kysymysten aihe tänään! How can you go out in such a cold weather? Niinpä. Myös kuva lumiaurasta oli aika eksoottinen monelle!

Kesästä kerroimme Suomen olevan tuhansien järvien maa (yllätys!!!), mutta meren rannalla varttuneena korostin myös suurta rakkauttani, Saaristomerta sekä Länsirannikon saaristoa!

Strömma, Perniö/Kemiö, 2011

Koli, Pielinen, 2011

Koli, Pielinen, 2011

Koli, Räsävaara, 2011

Koli, Pielinen/mökkiranta, 2011

Ehkä nämä vuodenaikojen vaihtelut sekä läheiset ja tärkeät paikat nostivat taas sellaisen patrioottisen fiiliksen mieleen! Hei, meillä saa poimia puolukoita metsästä niin paljon kuin jaksaa, maksutta ja 15 kpl 7-vuotiaita katsoo sinua kuin olisit UFO :)

Nauttikaamme siis kaikki Suomesta ja suomalaisuudesta, missä ikinä olemmekin! 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Suomesta kaipaamme!

Vuoden vaihtumiseen on vielä aikaa, mutta Expat -elämässä nämä ajat alkavat olla vuoden alussa saapuville konkreettisen pakkaamisen aikaa. Itse pakkailimme ja mietimme n. kuukausi ennen lähtöämme aika ummikkoina sitä, mitä mukaamme oikeastaan ottaisimme ja monta virhettä tuli taatusti tehtyä. Nauroimme talvitakeille pakkaillessamme Suomen kesässä, vilkuillen + 30 astetta lupailevaa jatkoa Shanghaissa, vaikka ymmärsimmekin talven täälläkin koittavan.

Koetanpa siis listailla asioita, joita juuri me, juuri nyt nyt kaipaisimme Suomesta. Melkein kaikkea saa oikeastaan tietenkin ja aika varmasti täältäkin, jopa halvemmalla, mutta jos ajattelen tilanteita, kuten aika yhtäkkinen sään kylmeneminen, ensikertalaisena olisin ehkä hankkinut näitä jo valmiiksi. Lista näyttäisi lisäksi varmaan aika erilaiselta jos asuisimme keskustassa tai jonkun kunnollisen kauppakeskuksen tuntumassa!

VAATTEET:

- Villasukat! Täältä saa kaikenlaisia töppösiä, mutta rakastan ihan suomalaisia villasukkia, joita meillä on tätini sekä anoppini, molemmat Ritvoja, ansiosta runsaasti ja aivan ihania! Täällä on aika koleaa näin syksyisin-talvisin, vaikka taloissa on lattialämmitys. Haen tällaiset jalkoihini aina aamuisin.

- Kunnolliset kosteussuojatut takit, meillä Polarn o Pyret. Näin syksyllä tosi ok. Housutkin meillä on mukana, aika näyttää tarvitaanko niitä koskaan.
- Sormikkaita, koulupukuun sopivia tummansinisiä, valkoisia, harmaita. Rajoittuneena tykkään yksivärisistä ja koulupukuun sointuvista, kiinalaiset tykkää värikkäistä :) Jos kirjavuus ei häiritse, niitä saa täältäkin helposti.
- Tyttöjen sukkahousuja (harmaa, valkoinen, tummansininen...). Olen ehkä kokematon, mutta isommille lapsille (10-13 v) sopivia, koulupukuihin sopivia yksivärisiä sukkahousuja, jotka omilla  tytöillämme pysyvät päällä,  olen tässä lähistöllämme löytänyt vain Okaidi- lastenvaateliikkeestä, jossa ne ovat melko hintavia (n. 60 RMB / sukkikset). Pieniä löytyy kyllä. Luulisin, että näitä saisi Suomesta helpommin, ei ehkä halvemmin.
- Puuvillaiset pipot (meillä P.O.P) ovat luultavasti kohta ajankohtaisia...
- Gore-Tex kengät:  Tytöille mallia, jotka käyvät hameen kanssa. Meillä löytyy yhdet, mutta keskimmäisen kanssa taidan suunnata outlet-torille.  Pojille varmaan kunnon kävelykengät tai Gore-lenkkarit olisi ok. WISS-koulun ohjeistus kuuluu, että tummat kengät, mutta ei sitä kukaan noudata. Suomesta hankkisin esim. Kangaroos -mustat gore-tex -lenkkarit korkealla varrella jos nyt ostaisin.
- Hillityn siniset toppa/talvi-vaatteet. Jakaa varmaan mielipiteitä ja riippuu koulupuvuista. Meillä lapsilla aika konservatiiviset koulupuvut ja kaipaisin niiden seuraksi mm. kuopuksen kotiin jätettyä Duffeli-takkia. Toki näitäkin saa teetettyä. Mutta jo olemassa olevan pakkaisin nyt mukaan.

LÄÄKKEET, KOSMETIIKKA YMS.

Näitä otimme ja ottaisin nyt jopa enemmän (=PALJON):

- Hyttysmyrkkyä (Tarvitaan vasta keväällä tai lomalla Thaimaassa jne.)
- Ibuprofeenia (lapset ja aikuiset)
- Parasetamolia (lapset ja aikuiset)
- Xylitol-tabletteja
- Xylitol -purkkaa
- Pepsodent -hammastahnaa
- Kaikenlaisia käsikauppalääkkeitä, joita on kokenut Suomessa tarvitsevansa - Laxoberonista Rennieen ja Samarinista perusvoiteisiin ja korvatulppiin..
- Vitamiineja: D, Multivita, C, kalaöljy - varmuuden vuoksi...
- Kosteusvoiteet, puhdistustuotteet, deodorantti: Kiinassa myydään usein valkaisevia versioita. 

LAHJAT:

- Suklaata lahjapakkauksissa: Fazer Sininen, Geisha, Fazer-Mint jne.   Levytkin toimii, mutta itse kaipaisin usein yksittäispakattuja konvehteja.
- Mauri Kunnaksen ja ehkä Astrid Lindgrenin  kirjoja englanniksi - oivia kaverisynttärilahjoja.
- Angry Birds -juttuja. Kova sana täällä, tosin ei ymmärretä suomalaiseksi ilman selitystä.
- Suomalaista lasia, vaikka Iittalaa tai posliinia, kuten Arabiaa tai puuta.... Jotain pientä viemisiksi jos kutsu käy yllättäviin tilaisuuksiin. Kivi-tuikkuja, Aalto-tuikkuja, Taika-sarjaa.... En oikein osaa suositella. Huopaa... Kunhan vaan jotain pientä varaa.

ELINTARVIKKEET:

Riippuu taas varmasti aivan kauheasti ihmisestä, mutta:

- Kuivahiivaa
- Suodatinkahvia + suodatinpusseja
- Varmaan ihan junttiurpoa, mutta koimme aluksi Italian Pata -pussit aika käteväksi pikaruoaksi - sittemmin niitä ei ole tullut kaivattua.
- Kaakaota - O'boy on ollut mieluinen tuliainen!
- Ruisleipää

Hauskasti löysin vanhoista kuvista juttuja, joita kuvasimme  ja ajattelimme jäävämme kaipaamaan ennen tänne muuttoa.

Turkinpippureita saa ostaa Suomi-koulun kaupasta - KIITOS!! Salmiakkia kaipaan muuten.

 "Tyttöjugurttia ja Mango-Pilttiä". Emilian Olivia-serkulta opittu lempiaamiainen: Valion Bulgarian jugurttia + Piltti Mango-sosetta. Ei ole täällä vielä onnistunut, vaikka sekä jugurttia että mangoa saa. Yhdistelmä vain ei ole se oikea. Ei oikein voi velvoittaa ketään läheistä kantamaan mukanaan painavia pilttipurkkeja :)

Eeron suosikki, maksamakkara (HK) kuuluu myös sarjassamme hankalasti tuotaviin elintarvikkeisiin.

MUUTA IHAN HASSUA:

- Lasten vauva-aikaiset valokuva-albumit. Näitä olisi kaivattu jo useamman kerran koulussa, koska vanhempien lastemme syntymä on (uskomatonta kyllä) dokumentoitu ennen digikameroiden yleistymistä! Ja muutenkin, paljon "who we are and where did we came from" -jakson juttuja ei vaan ole muistissani (sukupuut, isovanhempien sukupuut, lapsuuden ensiaskeleet...) vaikka olen ne tunnontarkasti laittanut ylös vauvakirjoihin ja albumeihin.
- Olisin tarvinnut viimeisintä palkkatodistustani, onneksi asiat selviävät nykyisin myös sähköisesti.
- Jos jätät auton kotimaahan parkkiin, ota mukaan kopio rekisteriotteesta  - saatat tarvita sitä auton vakuutuksia muuttaessasi.

Nämä ovat puhtaasti meidän perheemme juttuja, ihan takuulla on muutakin ja näissä listoissa turhaa :) Mutta tässä jotakin kirjoitettuna!

Lettukestit

Meillä on kolme viimeisintä viikkoa ollut apunamme ja ilonamme suomalainen Jenna. Tyttöjen ja Eeron entinen hoitaja eskarista kysyi minulta joskus syyskuussa, tietäisinkö perhettä, joka ottaisi vastaan 17 v. "au pairin" n. kolmen viikon ajaksi. Ilmoittauduin yllättäen vapaaehtoiseksi ja se on totisesti kannattanut!

Jenna on vienyt lapsia harrastuksiin autokuskimme kanssa, tehnyt kotitöitä, auttanut läksyissä ja toiminut mahtavana "isosiskona" erityisesti jonkinlaista älytöntä uhmaikää potevalle Eerolle. Kissojen omistajana Jenna on myös opettanut Ellalle aivan mahtavasti Ompun hoitamista ja huoltamista kädestä pitäen, alkaen pesemistestä kynsien leikkaamiseen. Ja toiminut myös mahtavana shoppailuseurana päivisin lasten ollessa koulussa!

Myös kaikenlaista muuta puuhaa on riittänyt!

 

 

Sudokujen ratkomista...

Tässä Omppu saa sovittaa kissojen tuliaista :) Toivottavasti kissat tykkäävät rock-henkisestä asusta enemmän kuin Omppu.

Jenna ja mummi joutuivat myös Jooga-oppiin!

Haikein mielin saattelemme Jennan huomenna lentokentälle ja takaisin Suomeen. Viimeisen illan kunniaksi saimme maistella isoisoisän tai sinnepäin salaisella lettutaikinareseptillä valmistetuja lettuja!

Ihanaa! Tämän reseptin kiristän vielä itselleni ennen lähtöä. Huomenna suuntaamme hemmottelemaan itseämme Raquet Clubin maisemiin, hierontaa ja manikyyriä olisi suunnitelmissa!

Mummo Zumbaa ja Shanghain valoja

Lähdin tänään Jenna kanssa katselemaan Shanghain keskustan näkymia ja valokuvaamaan hieman. Kuljettajamme Andy pudotti meidät The Bundille ja kävelimme sitä Nanjing Roadille. Omat kuvani tästä näkymästä on varmasti läpikäyty, eikä siitä kauheasti enempää.

Nanjing Roadilla törmäsimme taas kerran naisiin jumppaamassa, tanssimassa kadunkulmassa...Kaikenikäisiä naisia ja viivasuorat rivit. Ensimmäisenä mieleen tuli jonkinlainen flashmob, mutta kun olemme nähneet naisia tekemässä tätä samaa koreografiaa useammassa paikassa aikalailla samaan kellonaikaan (n. klo 20.00). 

Teki mieli liittyä mukaan! Homma oli melko helppo (öh ja juu, tällaiselle vitruoosille...) ja tuntui että kaikki osasivat sen jo automaattisesti. Mistä on kysymys?

Antiikkia, antiikkia?

Tällä viikolla poikkesimme muun puuhan ohessa myös Dongtai Roadin "antiikkikadulle". Basaari olisi ehkä parempi nimitys tälle paikalle, vaikka osa tavarasta toki ihan oikeastikin on vanhaa.

Kävin täällä ensimmäisen kerran n. 4 vuotta sitten ja jotenkin niistä ajoista katu on muuttunut. Tai sitten olen itse muuttunut ja turtunut kaikkeen Kiinakrääsään. Silloin tuntui, että kojuista löytyi paljon uniikimpaa tavaraa, muistan mm. ihailleeni vanhoja puurasioita ja tarjottimia. Nyt joka ikisessä kojussa oli ne samat jadehässäkät, lohikäärmeet, "ming" -maljakot, shakkipelit ja teekupit.

Täällä jos missä on tinkiminen arvossaan ja hintahaitari melkoisen leveä. Katselimme Jennalle erästä lohikäärmehässäkkää, joka löytyi joka toisesta kojusta ja lähtöhinta sille vaihteli myyjästä riippuen 160 RMB-800 RMB.

Suuren johtajan ohjeista ja viisauksista voi hakea valaistumista

Tai sijoittaa näköispatsaan hänestä tai jostakin toisesta valiokansalaisesta kirjahyllyyn!

Näillekin epäilemättä löytyy ostajia.

 Jos olisin gramofonin tarpeessa, sen olisin saanut tältä kadulta!

Kun on näinkin vanha, alkavat omat lapsuudenkamat kelvata antiikkikadulle myyntiin! Voi kuinka kadehdinkaan naapurin Marjon vastaavaa leluflygeliä (se tosin oli punainen) kultaisella 70-luvulla!

Antiikkiähkyn jälkeen suunnistimme Taikang Lu:n taidekortteliin.  Tänne ei koskaan pitäisi tulla vain piipahtamaan, vaan varata aikaa istuskella kahvilla ja lounaalla sekä poiketa pikkuputiikkeihin. Nyt meillä oli turhan kiireinen aikataulu ja kuvatkin jäivät käytännössä ottamatta.

Ostin kuitenkin Eeron huoneeseen söpön bussin - puhtaasti koristeeksi!

Rakastumista

---- Ja taas oli puolet tekstistä ja kuvista pudonnut pois! Alan oikeasti epäillä salaliittoa - kun yritän laittaa kiinankielisiä osoitteita iskee sensuuri. Tässä siis hieman editoituna, kiinankielinen osoite poistettuna. Josko otsikko ja sisältö vastaisivat hieman paremmin toisiaan näin :). -----

Kirjoitan tämän postauksen oikeastaan siksi, että olen saanut  paljon kysymyksiä lemmikin hankkimisesta täällä Kiinassa.  En kirjoita siksi, että olisimme jotenkin kokeneita tässä asiassa, vaan täysin päinvastoin - olemme ihan noviiseja!

Kaikki alkoi harkitessamme tänne muuttoa ja esikoisemme valtavan eläinrakkauden vuotaessa ylitse. Lipsautimme, että ehkä koira voisi onnistua - jälkikäteen on pakko tunnustaa, että lupaus tuli tehtyä täysin vastoin tietämystä.  Oletin, ettei Kiinasta ikinä voisi hankkia minkäänlaista laillista eläintä edes "kesäkissaksi, saati vietäväksi kotiin. Olin väärässä.

Kirjoitin jo aiemmin, että tutustuimme suomalaiseen perheeseen tällä compoundilla ja Pablo koiraan, joka oli hankittu täältä hyvästä kennelistä. Suuntasimme siis sinne ja loput on kerrottu aikaisemmin. 

Ihana Omppumme sairastui kuitenkin jo alkumetreillä ja hänet hoidettiin kuntoon (takuuna) Kennelin eläinlääkärillä. Kaiken huolemme keskellä sain kuitenkin jopa varsin omituisen kommentin "yhteisöltämme", jonka mukaan kaikki täältä hankitut lemmikit ovat matoisia ja sairaita ja kaikki paperit väärennetyjä ja kokemusta oli kuolleista kissoista kuolleisiin marsuihin viikon päästä hankinnasta  ja toivotuksena vain meidän yksilömme olevan kyllin vahva selvitäkseen taudeista. Se ei ainakaan piristänyt mieltä. Ehkä siksikin haluan oikaista näemmä yleisiä käsityksiä.

Pablon emännän suosituksesta päädyimme siis Jialiang -kenneliin

Ensimmäisestä viimeisimpään asiointiin kaikki heidän kanssaan on sujunut moitteettomasti. Olemme ihan noviiseina saaneet erinomaista opastusta pienen pennun hoitoon ja kasvatukseen ja jopa liiankin varovaisia ohjeita mm. pennun pesemiseen. 

Ompun rokottamisesta on huolehdittu kennelin puolesta sairastumisen aiheuttaman poikkeusaikataulun jälkeen ja "väärennetyistä papereista" puheen ollen, voin sanoa paikalla olleena, että koiranpennullamme on rokote-sinetteineen ja muine todisteineen paremmin oikeaksi todistettu terveystausta kuin meillä suomalaisilla ihmisillä konsanaan. Pari viikoa sitten Omppu sai mikrosirun, joka on hänen henkilötunnuksensa tästä eteenpäin.

Alamme jo tässä vaiheessa valmistella Ompun viemistä Suomeen kesällä, joten eläinlääkärin ohjeen mukaan ohjelmassa on joulukuussa toinen Rabies -rokotus ja maaliskuussa verikoe maasta viemistä varten. Suunnitteilla on n. viikon loma Helmikuussa ja silloin Ompulle on pakko löytää paikka koirahotellista. Mieluiten deluxe-tasoa ;) Ero tulee olemaan todella vaikeaa!

Miten voikaan pieneen otukseen rakastua näin totaalisesti - ihan kuten lapsiin aikanaan!

Vielä kun saisimme tämän hölmöläisen kasvatettua tavoille! Kaikenlaista aloittelijan koheltamista on jo koettu, mm. yksi karkaaminem syömään naapurin pihasta koiran kakkaa sekä ensimmäisellä viikolla "katoaminen". Omppu oli jotenkin onnistunut lyllertämään yläkertaa, mutta ei uskaltanut tulla alakertaan ja oli poissa olessani tyytynyt kohtaloonsa ja mennyt nukkumaan Ellan huoneeseen hupparin kätköihin. Kotiin tullessani shokki oli melkoinen kun koiraa ei löytynyt mistään! Elin siinä uskossa ettei se osaa mennä yläkertaan, eli en älynnyt sieltä edes etsiä, vaan mittailin n. 5 cm rakoa lasioviemme välissä - olisiko se voinut jotenkin päästä tuosta ulos? No, löytyihän pikku-ukko lopulta, mutta ne 10 minuuttia kyllä jäivät mieleen!

Jialiang Kennel
1858 San Lu Rd, Pudong, Shanghai

Shoppailua - taas!

Ilmeisesti viimeisimmästä postauksestani ei ollut näkynyt kuin otsikko, jos sitäkään.  Isoveli ilmeisesti valvoo huolellisesti. Mutta yritetäänpä sama sisältö uudestaan:

Vaikuttaapa näiden viime aikaisten kirjoitusteni perusteella kovin shoppailuvoittoiselta tämä elämämme täällä! Se ei todellakaan ole lähelläkään koko totuutta. Nyt on vain viimein tullut kierrettyä näitä paikkoja ensinnäkin siitä syystä, että talossa on ollut shoppailusta kiinnostuneita (yllättäen naispuolisia!) vieraita ja toiseksi siitä, että sain Emilian suomalaisen luokkakaverin äidiltä erinomaisen listan erilaisista markkinoista ja pakkohan ne on ollut katsastaa läpi. Ja kyllähän me muutaman päivän pitelimme ihan sadetta kotosalla ja, ja, ja...

Tänään suuntasimme Jennan kanssa tässä ihan lähellä sijaitsevalle "Outlet-ostarille". Tämähän oli ihan kuin Jenkeissä tai missä tahansa muualla. Oli varsin virkistävää poiketa ihan tavallisiin kauppoihin, joissa hinta lukee lapussa eikä kukaan ryntää kimppuusi kauppaamaan vielä yhtä laukkua tai huivia, eikä myöskään tarvitse väitellä siitä onko se cashmiria vai ei.

Tämä paikka meidän olisi pitänyt löytää äitini täällä ollessa! Tai sitten ei...

Koska meillä on Jennan kanssa välissämme n. 20 vuoden sukupolvien välinen kuilu, totesimme viisaimmaksi jakaantua omille teillemme ja sovimme treffit parin tunnin päähän. Eihän se näin isolla alueella tuntunut riittävän oikein kummallekaan.

Meillä lapset tarvitsisivat ihan oikeasti hieman vaatteita. Koulupukujen kanssa todellisuus hämärtyy ja iskee vasten naamaa aina lauantaisin, kun pitäisi pukea "siviilit" päälle ja kaikki on jäänyt pieneksi tai Eeron kohdalla vähintään kulunut puhki polvista. Suomesta tuodut kuori- ja toppatakit alkavat olla kohta ajankohtaisia, mutta Suomen synkkään talveen hankitut vaaleanpunaiset, turkoosit ja pinkit tuntuvat jotenkin riitelevän konservatiivisten koulupukujen kanssa. Ne suorastaan huutavat seuraksensa tummaa villakangasta. Tänä vuonna koulupukukauppaan ei kuulemma tule talvitakkeja, vaan kaikki saavat käyttää omiaan. Talvitakkeja en tällä reissulla löytänyt, taidanpa kääntyä noiden villakangasjuttujen kanssa Lujiabang Lu:n puoleen.

Parhaat alennukset bongasin ainakin omasta mielestäni Ralph Laurenilta, UGG:lta  ja GAP Outletista.

Lastenvaatteisiin keskittynyt kompleksi oli jotenkin kovin kiinalaiseen makuun tehty, enkä sieltä löytänyt oikein mitään. Tosin on myös pakko todeta, että tytöt ovat jo kasvaneet ulos varsinaisista lastenvaatekaupoista - haikeaa! Onneksi minulla on siskontyttönä aito prinsessa ja hänelle löysinkin jo varastoon synttärilahjan kesälle. Omille tytöille löytyi samasta kaupasta varmaan vähemmän riemunkiljahduksia herättävät pehmeät paketit joulupukin säkkiin. Emilian vaatevajetta paikkasin farkuilla, kassalla mukava yllätys oli -50 % alennus. Jenna oli tahollaan löytänyt Conversen ja Vansin liikkeet. Niihin täytynee suunnistaa lasten kanssa - kenkien ostaminen ilman sovitusta on nykyisin mahdotonta!

Lopulta koulupukuihin sopivat kuoritakit (vai mitä välikausitakkeja nämä nyt ovatkaan) löytyivät sopuhintaan Decathlonista! Fiinimmät versiot saavat odottaa teettämistä.

Shanghai Outlets Brand Direct Sale Plaza:
2888 Huqingping Road (5555 Jiasong Road).
(Ilmeisesti copy-paste menetelmällä laitettu kiinankielinen kirjoitus sekoittaa tämän postauksen asettelun, kokeilen nyt jättää sen pois, josko teksti näkyisi!)