Hylätty talo

Kun kiertelimme keväällä etsimässä Shanghaista kotia perheellemme, pistimme paljon painoarvoa compoundin palveluille ja tiloille. Jälkikäteen ajateltuna ehkä vähän liiankin paljon. Ajattelimme, että klubitalo on jonkinlainen kokoontumispaikka, jossa tutustuu alueen muihin perheisiin ja jossa lapset voivat hengailla keskenään.

Meidän compoundillamme oli yksi parhaista klubitaloista kaikista katsastamistamme alueista. Toki esim. Shanghai Raquet Clubin tilat painivat tällä suunnalla aivan omassa sarjassaan tenniskenttineen, ravintoloineen ja kauppoineen, mutta sieltä ei meille silloin löytynyt sopivaa asuntoa. Myös saksalaisten ja ranskalaisten suosimalla Lakeside Villa -alueella oli todella kivat yleiset tilat, mutta sielläkin vedimme vesiperän talon suhteen.

5 kuukautta asumista ovat lähinnä hämmentäneet. Iso klubitalomme erilaisine tiloineen kumisee jatkuvasti tyhjyyttään. Syksyllä uima-altailla sentään saattoi viikonloppuisin olla jopa vilinää, mutta useimmiten nekin olivat aivan autioina. Ja ulkona oli silloin kuitenkin n. +30 astetta.

 Sisäuima-allas on juuri sopivasti koko tämän talven remontissa ja siis suljettuna. Sen yhteydessä olisi jopa sauna, tosin en tiedä onko sitä kukaan koskaan käyttänyt. Syksyllä se näytti toimivan lähinnä varastona.

Leikkipaikalla en ole nähnyt koskaan ketään, tosin meidän perheemme ei enää oikein kuulu kohderyhmään, joten ehkä se on kovassakin käytössä.

Klubialueella on myös ravintola, mutta sen aukioloajat ovat pysyneet mysteerinä. Talvikuukaudet ovat ymmärrettävästi aika hiljaisia, mutta syksyn hellepäivinäkään ei väkeä ollut tungokseen saakka, eikä esim. sunnuntaisin tarjolla ollutta barbequeta mitenkään mainostettu, enkä vieläkään tiedä miten systeemi toimi. Olisimme jopa saattaneet kokeilla vähän tehokkaammalla markkinoinnilla.

Koska olen vuoden vaihteessa alkanut (jälleen kerran) kunnon ihmiseksi ja kuluttanut alueemme kuntosalia urakalla, olen päässyt tekemään myös sen käyttöasteesta tarkkoja havaintoja. Meninpä sinne koska tahansa, se on aina tyhjä! Syksyllä siellä saattoi joskus törmätä pariin naapuruston ladyyn aamuisin, mutta nyt heitäkään ei ole enää näkynyt.

Joku haamu siellä käy joskus pyörimässä, koska laitteiden painot ovat välillä yön aikana siirtyneet hieman raskaampaan sarjaan. En tietenkään pistä lainkaan pahakseni yksityistä kuntosalia. Tänään rohkaistuin käyttämään peilisalin musiikkivehkeitä oman soittimen ja kuulokkeiden sijaan ja annoin myös yläkerran henkilökunnan nauttia suomipopista ja uukakkosesta!

Sen tiedän, että peilisalissa todistettavasti järjestetään jumppia joskus arkiaamuisin ja niihin on olemassa aikataulukin. Toivottavasti ne pysyvät ohjelmassa ja osanotto vilkastuu. Lupaan osallistua!

Kuntosalin yhteydessä on myös hieno joogahuone. Joogaa olisi ohjelman mukaan tarjolla pari kertaa viikossa tosi omituisiin aikoihin, mutta ehkäpä kokeilen myös sitä, jos tunteja oikeasti järjestetään.

Paluu arkeen

Loma on ohi ja olemme palanneet arkisiin puuhiin.

Me vietimme tyttöjen kanssa loman viimeisiä päiviä tyttömäisissä hommissa, shoppaillen ja kampaajalla. Itse tosin kerään vielä rohkeutta asettua paikallisen parturin tuoliin.

Tytöt saivat mummilta (tai siis joulupukilta) "shoppailulahjakortin" ja sitä lähdimme hyödyntämään. Eri vaihtoehtojen sovittaminen on iso osa hauskuutta. Aika helposti pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, mitä oikeasti myös ostetaan.

 Sää ei meitä oikein suosinut, oli märkää ja kylmää. Täsmäostoksena oli pakko hankkia pipo!

Hyvään shoppailureissuun kuuluu tietenkin myös ravintolassa syöminen. Tytöt saivat valita paikan, eikä valinta yllättänyt. Tosin ei valitsemamme outlet-ostoskeskus juuri gourmet-vaihtoehtoja tarjonnutkaan.

 Jälkiruoalle suuntasimme Starbucksiin, syväjäätynyt äiti tarvitsi kuumaa kahvia!

Kiinalaiset rakastavat kännyköitään. Meni minne tahansa kahvilaan tai pikaruokapaikkaan, puheensorinaa ei oikeastaan kuulu mistään, vaan kaikki hiplaavat puhelimiaan. Tässä kiinalainen perhe naapuripöydässämme viettää laatuaikaa rakkaimpiensa seurassa.

Lahjonna, kiristyksen ja uhkailun jälkeen sain suostuteltua tytöt lyhentämään hiuksia edes hiukan. Kuolleiden latvojen siistiminen tosin oli sekin lopulta aivan liikaa, OMG ja daa!

Koulu alkoi eilen maanantaina ja harrastuksetkin pyörähtivät toden teolla käyntiin, Emilialla uuden valmentajan, kiinalaisen (mr.) Liun kanssa ja Ellalla jääkaappia muistuttavalla salilla entiseen malliin. 

Minä aloitan torstaina vihdoin kiinan opinnot! Se taito tulisi todella tarpeeseen, sikäli kuin opin mitään. Tuntuu että ihan yksinkertaisetkin sanat vaan katoavat mielestä, vaikka niitä kuinka tankkaa.

Eeron kanssa laadimme seuraavaa lomaa varten aamukalenterin!

Kiinalaisen uudenvuoden lomaan on tänään aikaa vain 18 koulupäivää! Eero sai aamukalenteriin myös toisen, vähintään yhtä hauskan merkinnän: 23.1. saapuu paras kaveri vierailulle Shanghaihin! Tämä vauhtikaksikko pistää tuulemaan jo skype yhteydessä, mitähän jälleennäkeminen saakaan aikaan?!?

Talvisia päiviä

Täällä satoi lauantaina lunta! Se alkoi räntäsateena, mutta yltyi lopulta ihan näkyväksi lumisateeksi. Emme uskoneet sen jäävän maahan, mutta se vähäinen lumi oli jäljellä vielä aamullakin.

Räntäsateen alettua ulos oli päästävä samantien, varustuksesta viis. Vain lapsi voi innostua märästä rännästä näin...

Parina seuraavana päivänä sää pysytteli sen verran kylmänä, että lumi pysyi maassa ja välillä ulkona tuntui jopa aavistuksen verran talviselta. Tunnelma oli sellainen, kuin olisi yhdistetty syksyn ensilumi ja kevään valo ja sulava lumi.

Talojen lumiset katot  näyttivät ihan talvisilta, kunhan rajasi kaiken vihreyden ympäriltä pois.

Ei Suomessa varmaan ajattelisi, että lumiharjan tarve olisi jotenkin hauska asia...

Tänään on taas ollut todella lämmin ja kaunis päivä. Vaikka sadetta, kylmää ja synkkää on varmasti vielä luvassa, oli ihanaa siirtää kaikki joulukoristeet pois (en jää tämänvuotisia kaipaamaan!) ja hakea kukkatorilta hieman kevään tuntua :)

Hyvää Uutta Vuotta!

Toivotamme kaikille oikein onnellista vuotta 2013!

Ruokapohdintoja

Joulun tultua ja mentyä ja jääkaapin tyhjennyttyä herkuista on taas pakko suunnistaa ruokaostoksille. Se ei aina ole lempipuuhaani täällä Kiinassa.

Juuri lounaalla muistelimme Mian (Vieraana Shanghaissa -blogi) kanssa sitä, kun alkuaikoina saattoi mennä kauppaan ja lähteä sieltä suunnilleen tyhjän ostoskärryn kanssa pois kun ahdistus iski, eikä oikein mitään osannut eikä uskaltanut ostaa. Elämä on niistä ajoista aika paljon helpottanut. Ehkä sitä vaan ei enää niin välitä tai ainakin on omaksunut sen ainoan oikean tavan toimia: tee sen mukaan mihin itse uskot ja mikä tuntuu hyvältä.

Neuvoja ja neuvojia on nimittäin niin monta kuin on ihmistäkin. Liha on ehkä se kaikkein polttavin puheenaihe. Joku ostaa vain australialaista tai argentinalaista tuontilihaa (ja maksaa siitä useimmiten suomalaisen sisäfileen hinnan), toinen luottaa paikalliseen luomulihaan ja erilaisten Deli -kauppojen valikoimiin, kolmas ostaa Carrefourista tietyillä kriteereillä ihan tavallista lihaa. Huhun mukaan lammas on ok, nautakin yleensä, kana joskus ja possu on pahinta hormonilihaa. Juuri kun aloin asettua tuolle "tietyin kriteerein Carrefourista" -tasolle täydentäen läheisestä Delistä, messusi eräs tuttava, että älä KOSKAAN osta Carrefourista lihaa vaan korkeintaan City Shopista (=länsimaista ruokaa myyvä kauppaketju) tai hae eräältä teurastajalta jostain - paikka ei minulle selvinnyt eikä kauheasti houkutellut. Ei selvinnyt myöskään se, miksi se saman tuottajan broileri samanlaisessa pakkauksessa on parempaa City Shopissa kuin Carrefourissa? Muuten kuin että se on siellä kalliimpaa.

Mielenkiintoisen näkökulman asiaan esitti kiinalainen autonkuljettajamme Andy, joka valisti minua kun hain McDonald'sista helpotusta joulukiireisiin. McDonald'sin ja KFC:n (Kentucky Fried Chicken) liha on kuulemma todella, todella huonoa hormonilihaa ja parasta lihaa on marketeissa. Jotenkin tuosta paistoi hieman läpi puolueen (kuiskaan hyvin, hyvin varvovasti) totuus. Tokihan amerikkalainen hapatus vaarantaa terveytemme ja hyvinvointimme, kuten se tietenkin tekeekin ;)

Koska lihan kanssa on niin hankalaa, on vihannesten määrä ruokien joukossa on kasvanut entisestään, mikä on tietenkin pelkästään positiivista! Mutta myös kasviksista pystyy tekemän ongelman. Onko luomu oikeasti luomua vai vaan kalliimmalla myytyä ja valmiiksi pakattua peruskamaa? Ja miten käsitellä hedelmät ja vihannekset? Osa pesee astianpesuaineella, osa etikalla. Itse olen päätynyt suosimaan kuorittavia hedelmiä ja ostanut hyvässä uskossa loput luomuna.

Olen välillä tilannut vihanneksia netistä. Tänään saimme Fieldsistä ison kasan vihanneksia tunnin sisällä tilauksesta.

Täällä on jostain syystä juuri nyt kuuma mansikkasesonki, niitä myydään katujen varsilla ja kaupoissa. Tilasin vihannespakettiin kilon luomumansikoita ja kokeilu osoittautui toimivaksi, ne olivat loistavia!

Fieldsistä ja muista nettikaupoista saa toki muutakin kuin vihanneksia.  www.fieldschina.com

Andy vei minut joku aika sitten paikallisille hedelmämarkkinoille, joista hänen vaimonsakin käy ostamassa hedelmät. Se olikin löytämisen arvoinen paikka! Ja ihan tässä lähellä. Sinne suuntasimme tänäänkin ja sorruin ostamaan ison laatikollisen omenia ja kassillisen appelsiineja. Nyt täytyy löytää joku paikka säilöä näitä...

Juuri sopivasti meille saapui eilen uusi uljas liesi + uuni -yhdistelmämme. Mukava joululahja vuokraisännältä. Siinä on kaasulevyt ja sähköuuni. Ja bonuksena mahtava valurautainen parila, jonka alla koko parilan pituinen poltin! Nyt kelpaa kokkailla.

Ja kyllä, meillä on tätä varten australialaiset pihvit odottamassa :)

Jouluyö...Juhlayö...

Minun on aivan alkuun tunnustettava, että en todellakaan ole mikään pirkka virkkaaja käsityö- tai askarteluihminen. Jos siis joku nyt etsii omaperäisiä vinkkejä edellämainittuihin, hus, äkkiä pois.

Tämä ilta ja yö jouluaattoa vasten on varmaan ainoa kerta vuodessa, jolloin todella nautin edes edellä mainittuja sivuavasta toiminnasta. Mutta nautin siitä sitten omalla tasollani koko vuoden edestä! Puitteet täytyy olla kunnossa:

- pitää olla tarpeeksi teippiä ja paperia, sekä muutama helppo ratkaisu kulmikkaille esineille - esim. lahjakassi. Lahjanarun on hyvä olla sellaista kiltisti käpertyvää, leveää, ei liian kimaltavaa jne. tai muuten ohitan sen kokonaan. Kiinasta ei sellaista kai saa, joten ohitin sen tänä vuonna kokonaan.
- lasten ja muiden häiriötekijöiden täytyy olla poissa ja glögiä saa mieluusti olla tarjolla.
- kellon pitää olla paljon
- televisiossa pitää olla oheishömppää tarjolla. Tänä vuonna varmistin sen Greyn Anatomia sekä Täydelliset Naiset DVD -boxeilla.

Koska edelleen 5 kk jälkeen koen olevani aloittelija, törmäsin taas tänään yhteen ihmeellisyyteen, lahjapaperiin. Kiinassa ei varsinaisesti juhlita joulua. Meillekin oli tunkemassa huomenna uuninkorjaaja, koska huomenna on aivan tavallinen arkipäivä. Haloo - uunin korjaaja jouluna, jolloin Suomessa uuni paahtaa koko vuoden edestä! Joulun viettämättömyys ei silti estä aivan överiä koristelua ja lakkaamatonta joululaulujen renkutusta kaupoissa. Lahjapaperi ei silti kuulu tavallisen supermarketin valikoimaan, koska lahjat eivät suuressa määrin kuulu kiinalaiseen jouluun. Pakon edessä oli pakko poiketa vielä viimetipassa erikseen paikkaan, josta tiesin varmuudella paperia ynnämuuta härpäkettä saavan.

Ja sitten paketoimaan!

Edelleen kuusen alle kasaantuu melkoinen vuori, vaikka lasten kasvaessa lahjojen koko pienenee samassa suhteessa kuin yksittäisten lahjojen arvo kasvaa. Eli lahjojen pitäisi vähentyä vuosi vuodelta....Hmm...

Onneksi järkyttävät jouluvalomme eivät näy kuvassa kovin selvästi. Ostin vahingossa ne pahimmat mahdolliset valot - vilkkuvat, värikkäät... No, olkoot tämän omituisen joulun tuomassa lisää omituisuutta!

Jouluaattoaamuna lapset ovat perinteisesti saaneet tonttupussista arvoituksen, jonka perusteella löytyvät ensimmäiset paketit. Tänä vuonna ne ovat poikkeuksellisen jättimäiset. Onnistuimme kuljettajamme Andyn kanssa salakuljettamaan isot, Fatboy -tyyppiset säkkituolit salakoloon uskoakseni lasten huomaamatta. Näitä on toivottu, mutta luultavasti yllätys on silti melkoinen :) Kiitos Joensuun mummille näistä!

Osa arvoituksen johtolangoista löytyy sisältä, osa ulkoa. Yleensä teemme aina liian helppoja, nyt oli pakko kokeilla paria hieman haastavampaa, katsotaan miten huomenna käy ;)

Yleensä tähän yöhön liitty myös kinkun paistaminen. Nyt se tuoksu puuttuu. Samoin tilanne, jossa huomaamme jälleen kerran nukkuneemme molemmat pommiin ja kinkku on ollut uunissa aivan liian kauan ja se näyttää olevan pilalla. Vaan silti se on aina yhtä herkullista!

Onneksi on sentään glögiä. Ikeasta saa aivan älyttömän hyvää glögiä sekä alkoholittomana että alkoholia sisältävänä. Olin aivan tyrmistynyt kun glögi oli loppu, kun alkuviikosta kävin siellä! Onneksi olin jemmannut pari pullollista. Miten ruotsalaiset ovat osanneet tämänkin homman tuotteistaa ja myydä näin? Me suomalaiset haemme ruisleipämme ja karjalanpiirakkamme Nancylta Pudongista pienestä myymälästä, eikä Nancy todellakaan ole suomalainen, ei edes eurooppalainen. Mutta ruisleipää ja karjalanpiirakoita löytyy hänen ansiostaan meidänkin joulupöydästämme!

Nyt täytyy pakon edessä poistua nukkumaan, riisipuuron keittäminen täkäläisestä riisistä jäi testaamatta, joten täytyy paneutua siihen heti aamusta!

Sähkökatkos, katastrofisuunnitelma ja seikkailu

Eilen illalla tulimme kotiin Pudongin suunnasta puoli yhdeksän aikaan. Ella oli jäänyt kotiin Emilian harkkojen ajaksi. Ihmettelin, kun talo näytti aivan pimeältä. Vain läppärin näytön valo näkyi himmeänä ulos.

Ovella selvisi, että "sähkökatkos" oli kestänyt jo jonkin aikaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sähkökatkos, vaan ainoastaan meidän talomme oli pimeänä. Onneksi autokuskimme Andy soitti puolestani toimistoon ja selitti tilanteen ja saimme homman käyntiin nopeammin. Tämä on nimittäin tapahtunut kerran aikaisemminkin, tosin aamulla ja vaati aika monta soittoa molemminpuolista yhteisymmärtämättömyyttä, kunnes joku keksi tulla ovelle katsomaan mistä on kysymys.

Tilanne ei oikeastaan hirveästi naurattanut. Kello lähestyi yhdeksää, olin yksin kolmen lapsen ja yhden koiran kanssa ja tiesin millaiseksi jääkaapiksi talo yön aikana muuttuisi, jos ei sähköjä saataisi toimimaan. Meiltä myös selvästi puuttui katastrofisuunnitelma, jollainen jossain muuttajan oppaassa kehotettiin jokaisen laatimaan ensimmäisinä päivinä alkaen sairaalaan rekisteröitymisestä ja kuivamuonan varaamisesta, päättyen juuri tällaisiin arjen hankaluuksiin! Talossa oli kynttilöitä vaikka muille jakaa, mutta tulitikkuja ei löytynyt mistään. Meillä on kaasuliesi, mutta omituista kyllä, senkin sytytin on ilmeisesti riippuvainen sähköstä, koska se ei toiminut, vaikka kaasua tuli ulos yllin kyllin. Ja ilman tulitikkuja olimme senkin kanssa avuttomia.

Huoltomies ilmestyi ovelle ja kävi kääntelemässä nappuloita sisällä ja ulkona. Pääkatkaisija on rikki, kuului tuomio. Huoltomiehellä oli onneksi tulitikut matkassa ja saimme kynttilät palamaan.

Lapsilla on Ikean yövalot, jotka toimivat jonkin aikaa latauksen varassa. Ei sillä, että niistä kauheasti valoa lähtisi, mutta olivatpahan valopilkkuina pimeydessä. Eero oli saanut tonttupussista oikein hyvän taskulampun, mutta ei sitä tuossa tilanteessa tietenkään mistään löytynyt.

 

Yritin nopeasti pähkäillä suunnitelmaa sen varalle, että jäämme yöksi ilman sähköä. Ihan vieressä on Holiday Inn -hotelli, sinne pääsisi nopeasti lämpimään, mutta mahtaisivatko he ottaa koiraa?  Tiesin ettei Ellaa saa lähtemään ilman Omppua, eikä itseänikään ajatus pimeästä ja kylmästä talosta ja koirasta siellä yksinään houkutellut. Yksi vaihtoehto oli linnoittautua porukalla meidän sänkyymme ja pukeutua lämpimästi. Eihän lämpötila tietenkään mitenkään vaarallisen alas laskisi, mutta ei se mitään kauhean mukavaa oleskelua olisi.

Mutta koska tämä on Kiina, huoltomies polkaisi jonnekin ilmeisen lähelle ostamaan uuden pääkatkaisijan, siis klo 21 jälkeen illalla ja palasi asentamaan sen. Voi lasten pettymystä kun seikkailumme päättyi ennen kuin se ehti edes alkaa! Mutta seikkailuhan on vain asennekysymys ja joskus on hyvä heittäytyä.

Niinpä toteutimme villeimmän skenaariomme nukkua olohuoneen lämpimällä matolla siskonpedissä varaten mukaan kaikki peitot, tyynyt ja viltit mitä talosta löytyy! Valot pois, yläkertaan pakkaamaan välttämättömät tavarat kyytiin ja leiriä rakentamaan!

Minä sain armon nukkua sohvalla! Meillä oli hyvin kurinalainen ja järjestäytynyt leiri. Lapset rakensivat leirin alusta loppuun ja tekivät eväät, jotka jaettiin tasapuolisesti leirissä. Vesipisteessä jokaisella oli oma juomapullo (huomaa joulutähden luoma viidakkotunnelma!).

Kerroimme kummitusjuttuja kynttilöiden valossa ja höpöttelimme melkein puoleen yöhön. En muista koska olen nukkunut niin makeasti kuin sohvapedilläni :) Suosittelen seikkailemaan, se tekee hyvää!