Tupatarkastus

Tänään meille tulee vuokraisäntä käymään. Se on aina jotenkin hupaisa spektaakkeli. Hän on Hongkongissa asuva liikemies, ilmeisen varakas henkilö, joka omistaa useita taloja tällä alueella. Hän käy Shanghaissa muutaman kuukauden välein ja yleensä sinä aikana jotain on talossa pitänyt korjata ja hän tulee maksamaan nuo korjaustyöt ja tarkastamaan että homma on tehty kunnolla.

Ensin paikalle saapuu "agenttimme" (=jotakin kiinteistönvälittäjän ja yleisen apuhenkilön väliltä) varmistelemaan että minulla on kaikki kuitit ynnämuut tallessa ja esillä. Sitten pihaan ajaa kiiltävä musta auto, josta nousee vuokraisäntä. Viimeisenä saapuvat "hännystelijät" eli 2-3 jonkinlaista työmiestä.

Minua aina jotenkin nolottaa, kun vuokraisäntä alkaa jo oven ulkopuolella riisua kalliin näköisiä, varmaan käsintehtyjä kenkiään. Joka kerta sanon ettei tarvitse, mutta aina hän ne ottaa pois ja tallustelee sisään silkkisukissaan ja tummassa puvussaan.

Sitten kierretään talo ja minä kerron mikä on vialla. Agentti kääntää "valitukseni" vuokraisännälle ja kirjoittaa muistikirjaan listaa samalla kun vuokraisäntä meluaa korjausmiehille kiinaa ja osoittelee seiniä. Tänään minä aion valittaa uuninluukusta, joka ei sulkeudu kunnolla sekä terassin liukuovista, jotka aukeavat itsekseen ja nostavat meidän lämmityskulumme talvikuukausina taivaisiin. Niin ja parista maalaushommasta ja vuotavasta pesukoneesta. Seuraavan viikon aikana yleensä talossa häärii työmiehiä korjaamassa epäkohtia. Tämä valittaminen siis tapahtuu ihan hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä, täällä nyt vaan tuppaa jutut hajoamaan aika usein.

Vierailu päättyy siihen, että vuokraisäntä kaivaa hervottoman nipun seteleitä ja maksaa kuitteja vastaan tehdyt korjaustyöt. Vuokraisäntä poistuu ensimmäisenä, sitten hännystelijät ja viimeisenä agentti, joka kerää kuitit talteen. Vierailu kestää yleensä n. puoli tuntia.

Pitänee ruveta hieman siistimään paikkoja, onneksi olin kaukaa viisaana ostanut vähän kukkia taloon :)

Formula 1 Shanghai Grand Prix

Monenlaisten aikataulusäätöjen jälkeen tartuin tilaisuuteen käväistä katsomassa Formula 1 -osakilpailua, joka käytiin tänä viikonloppuna täällä Shanghaissa. Perheen kesken tehdyssä jaossa minä lähdin katsomaan aika-ajoja, mies itse kisaa - kummallekin mieluinen ratkaisu!

Rata oli suuri ja hieno, vastapäinen katsomo aika-ajoissa ainoastaan puolillaan, tänään kisassa oli luultavasti eri meininki. 

Heti alkuun on todettava, että intohimoiselle fanille katsomo paikanpäällä ei todellakaan ole oikea paikka seurata kisaa. Meidän paikkamme olivat kaarteessa, jossa autot hidastivat ja niistä siis näki edes vilahduksen. Suorilla vauhti on luultavasti niin kova, ettei autoja suunnilleen edes näe. Äänet olivatkin kisan vaikuttavinta antia, ne eivät telkkarissa toistu ollenkaan samanlaisina.

Myös tulospalvelu ja kuulutukset olivat aika ankeita, tilanteen sai selville parhaiten netistä tiedotusvälineitä seuraamalla. Tulostaulu oli minikokoinen, eikä ollenkaan ajantasalla.

Meidän Kimillä oli valtavasti faneja! Eikä ollenkaan suomalaisia, vaan paikallisia. Tuntui, että suomenlippuja oli ylivoimaisesti eniten katsomossa.

Olin odottanut jotenkin paljon "tuotteistetumpaa" tapahtumaa krääsämyynteineen, baareineen ja oheisviihteineen, mutta paikka oli jotenkin suorastaan karu. Juotavaa ja syötävää sai ostaa muutamasta kioskista katsomoiden ulkopuolella ja kaikki "kisahumu" puuttui.

 

Kimi pärjäsi kuitenkin hienosti ja fanit olivat iloisia! Ilmeisesti tulospalvelu ei tänään itse kisassa ollut kauhean paljon parempaa, koska raportoin juuri herraseurueelle lopullisen järjestyksen suomalaisten iltapäivälehtien uutisten perusteella!

Terassiprojekti

Muutimme tänne periferiaan osittain siksi, että perhe halusi terassin, pihan, grillin ja omakotitalon.

Terassi on tähän saakka ollut oikeastaan täysin hyödyntämättä, koska siellä ole ollut grilliä eikä kalusteita. Oli siis korkea aika ryhtyä tuumasta toimeen, koska nyt on oikeastaan parhaat ilmat istuskella ja syödä ulkona, kesällä on monesti liian kuuma.

Ellan kepparit ovat majoittuneet paremman tallin puutteessa terassin nurkkaan.

Raahasimme joulukuusemme ulos kuolemaan, mutta siihen se ei ole vielä suostunut... Tuohon se raasu unohtui.

Terassilta löytyy myös "ihanat" takorautaiset ja kultaiset kaiteet, niille emme voi mitään. 

Herraseuralaiseni toivat minulle yllättäen viikonloppuna kukkia, ihan pyytämättä! Kyllä, minulla on heitä nyt tilapäisesti kaksi. Oman miehen lisäksi Emilian Shanghaihin muuttanut kummisetä, jonka perhe seuraa perässä jonkin ajan kuluttua, jaksaa vielä toistaiseksi ilahduttaa meitä vierailuilla tänne Shanghain Keravalle.

Lähdimme Andyn kanssa aamupäivällä kalusteiden metsästysmatkalle. Kiertelimme kaikenlaisia ihmepaikkoja, olisihan se pitänyt tietää, että se ensimmäinen, aivan tässä vieressä sijaitsevassa kaupassa nähty systeemi oli kuitenkin lopulta se sopivin.

Pöytä ei ole suurensuuri, mutta eipä tuohon tilaan olisi ainakaan leveyssuunnassa paljon massiivisempi mahtunutkaan. Lisäksi meillä on kotona Suomessa juuri tämänkokoiselle setille paikka ja tarve. 

Koko pöytäpinnan kokoinen, irrotettava lasilevy oli hyvä juttu.

 

Nämä ovat polyrottinkia, mielestäni luonnossa kivemman näköiset kuin kuvissa - ei tuollaista kiiltävää, vaan aika tummaa mattapintaista harmaata taijotakinsinnepäin :) Olen ährännyt omiksi tarpeikseni erilaisten puukalusteiden öljyämisen ja maalaamisen kanssa, en jäänyt kaipaamaan, kun kotiterassimme valokatteen romahdus tuhosi viime talvena aikaisemmat, kovapuiset kalusteet. Lisäksi tämä Shanghain ilmasto ehkä kohtelee tätä materiaalia ja tummaa väriä suopeasti, tämäkin kun on osittain taivasalla. Kotiin toiselle terassille haluan sitten joskus kiiltävät, valkoiseksi maalatut kalusteet - mutta vasta sitten kun sen päällä on kunnollinen kate ja ympärillä mieluiten lasit!

Kepparit saivat uuden väliaikaisen sijoituspaikan toiselta seinustalta. Saa nähdä, poimivatko muuttomiehet ne tästä samasta paikasta aikanaan paluukuormaan, vai saadaanko niille talli aikaiseksi...

 

Joulukuusi jatkaa kuolemista kulman takana, mutta vain, koska en mitenkään olisi saanut sitä yksin kammettua reunan yli maahan. Herraseuralaisia odotellessa...

 

Päätimme pitää terassin avajaiset heti samana iltana, vaikka juhlaruokana ei spaghettia kummempaa ollutkaan. En vielä aamulla tiennyt, että iltapäivällä meillä on pöytä ja tuolit sekä auringonvarjo takapihalla. Joskus täällä Kiinassakin asiat sujuvat ja kun ne sujuvat, toimitus on usein ripeä!

Teimme sentään vähän valkosipulileipää tilaisuutta juhlistamaan!

 Jos sää sallii, hörpin huomenna aamukahvit uuden pöytäni ääressä :)

Kivoja uutisia ja yksi ei niin mukava

Meillä alkoi viikko hienosti!

Ensin saimme kennelistä viestin, että Ompun sikahintainen verikoe - edellytys Suomeen viemiselle - on "mennyt läpi". Jihuu! Tuuletimme perheen pienimmän urotekoa kuin urheilusaavutusta, vaikka hänellä ei siihen ollut osaa eikä arpaa :) Täällä vaan tottuu siihen, etteivät asiat yleensä ihan kertalaakista onnistu, joten pienistä asioista oppii iloitsemaan...

Toinen yllättävä ja mukava uutinen saavutti meidät illalla jäähallilla. Emiliaa syksyn valmentanut temperamentinen Vasili on palannut Shanghaihin ja aloittaa työt jo tällä viikolla. Jotain huhuja olimme kuulleet, mutta yllätys oli silti melkoinen. Nykyisessä kiinalaisessa valmentajassa ei ole ollut mitään vikaa, valmennusosaamisen nyt ei tällä tasolla tarvitse mitään maailmanluokkaa tietenkään ollakaan, mutta jotenkin vaan Emilian ja Vasilin kemiat kohtasivat paremmin. Ehkä suomalainen ja venäläinen mielenlaatu ovat lähempänä toisiaan? Loppuilta kuluikin sitten kirja pään päällä kotona talsiessa, Vasilin ikuinen "valituksen" aihe on nimittäin ryhti. Onhan se toki parempi myöhäänkin, mutta ehkä huomiseen mennessä ei tuolla kotiharjoittelulla kauheasti edistystä saada aikaan ;)

Ei kahta ilman kolmatta? Mitähän mukavaa tuleva viikko voisi vielä tuoda tullessaan? Yllätysvieraita?

Se vähemmän mukava juttu on tietenkin Shanghaihin saapunut lintuinfluenssa. Se ei normaalissa arjessa näy, eikä sitä osaa mitenkään erityisesti pelätä, mutta eihän tuollainen mukavaakaan ole. Kotiin ei voi kuitenkaan linnoittautua, joten elämä jatkuu ihan normaalisti.

Koulussa alkoi eilen oppilaiden ja henkilökunnan pistokoemainen lämpötilojen mittaaminen, Eeron sanoin "meidän nenästä otettiin kuvia". Siipikarjan tarjoilu koulussa on lopetettu ainakin viikoksi ja flunssaoireita tarkkaillaan tavallista tarkemmin ja hygieniaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
Vähänkään flunssaiset oppilaat neuvotaan pitämään kotona ja raportoimaan koululle oireista. Toivottavasti kohu laantuu yhtä nopeasti kuin se alkoikin.

Paluu kotiin ja mukava viikonloppu

Kävimme vielä keskiviikkona iltakävelyllä Ellan kanssa ja kävely venyikin yli tunnin mittaiseksi. Päädyimme kiertämään koko lähisaaremme, joka oli todella kaunis ja rauhallinen iltavalaistuksessa.

Nämä yksi lapsi kerrallaan tehdyt pienet jutut ovat niin tosi tärkeitä sekä minulle että lapsille. Pääsee juttelemaan kaikesta ihan erilailla kuin porukan keskellä. Juttumme rönsyilivätkin Suomen jumpparyhmän kuulumisista oman vanhan luokan asioiden kautta Kiinan historiaan ja meillä oli taas tosi mukavaa.

Meitä oikeastaan hieman harmitti se, että emme olleet saaneet hotellista huoneita enää seuraavaksi yöksi, mutta torstaiaamuna asia ei harmittanut enää yhtään.

Jos käsite "mustanaan väkeä" voi konkretisoitua, se konkretisoitui täällä. Edellisenä iltana saimme haahuilla Ellan kanssa ylhäisessä yksinäisyydessä näitä rantateitä, nyt ne olivat aivan täynnä porukkaa, joka kulki jonoissa matelemalla eteenpäin. Puoli Kiinaa sekä n. 20 bussillista turisteja tuntui pakkautuneen yhden aamun aikana Hangzhouhun. Inhoan jonottamista ja tunkemista ja sitä se olisi tuolla ollut seuraavat kaksi päivää, jotka olivat kiinalaisten kansallisia vapaapäiviä.

Andy oli ajanut meitä hakemaan 5 tuntia, me ajoimme takaisin 2 h 30 minuuttia. Se kertoo jotain ruuhkista Hangzhoun suuntaan. Oli kivaa olla taas kotona ja saada trimmattu ja yhtä höpsö Omppu taas kotiin. Kaatosateinen viikonloppu on kulunut Emilian kanssa tehtyä luistelureissua lukuunottamatta verkkareissa ja perinneruokia, hernekeittoa ja karjalanpaistia syödessä :) Kiitos kaikille näihinkin liittyneistä tuliaisista!

Hotelli Shangri La Hangzhou oli ihan mukava, tyypillinen laadukas kiinalainen hotelli. Ei ehkä ihan tähtiensä veroinen, omasta mielestäni vähän kulahtanut. Verrattuna vaikka Ningbon Shangri La -hotelliin, joka oli ihana.  Itäinen, uudempi siipi oli hienompi, joten ehkä kannattaa toivoa sieltä huoneita. Me olimme kuitenkin erittäin tyytyväisiä väliovella varustettuihin kahteen huoneeseemme kaunilla alueella - ne täyttivät tarkoituksensa mainiosti. Parasta hotellissa on sijainti: Se on aivan järven rannalla, lähellä on paljon ravintoloita ja nähtävyyksiä sekä pieniä kauppoja. Veneet järvelle lähtevät ja palaavat aivan hotellin edestä, vaikka siis muualtakin pääsee kyytiin.

Hotellissa oli monta ravintolaa, jotka olivat selvästi kiinalaista keskitasoa kalliimpia (siis länsimaisten ravintoloiden kategoriassa). Testasimme italialaisen Pepperinon, jossa oli kalliit, mutta myös ihan mainiot pizzat. 

Hangzhoun lomaan kannattaa varata ainakin 2-3 päivää ja mukaan kunnon patikointiin ja säähän soveltuva varustus, parhaiten näkee kävelemällä ympäriinsä, hyppäämällä veneen kyytiin tai pyöräilemällä. Shangri La:sta oli saatavilla polkupyöriä, mutta niiden varaamisen kanssa saa olla vikkelä: Isommalle porukalle sopivaa kokoonpanoa voi olla yhtäkkiä vaikea saada ja varsinkin lastenpyöriä oli näkyvillä aika rajoitetusti. Ihan pieneten pyöriä tuolla ei näyttänyt olevan, mutta ehkä kysymällä olisi löytynyt.

Mukavaa lauantaita kotijoukoille ja muille!

Kenraali Yuefei ja hänen temppelinsä

Eero halusi päivällä nähdä temppelin, mutta ihan sopivaa ei järvikierroksellamme sattunut kohdalle, ihan pieniä vain. Niinpä päätimme vielä iltapäivällä käväistä ihan kahdestaan hotellin vieressä sijaitsevassa temppelissä. Se on sotaherran, kenraali Yuefein muistoksi rakennettu temppeli ja mausoleumi ja samalla yksi West Lake -alueen kuulemma tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Koska seuralaiseni ei ollut erityisen innokas siitä, että yritin lukea infotauluja temppelin sisällä, selvitin kenraalin taustoja vähän Wikipediasta yms.  jälkikäteen. Herra Yuefei oli  Song Dynastian (1127-1279) aikaan hallinnut kenraali. Yuefei oli arvostettu ja lojaali kenraali, joka tuli kuuluisaksi joukkojen hallitsemisesta ja esimiestaidoistaan ja joutui lopulta petoksen uhriksi ja kuoli raa'asti vain 39-vuotiaana. Temppeli on rakennettu alunperin 1221 ja sitä on kunnostettu ja jälleenrakennettu monta kertaa.

Itse temppelissä on valtava Yuefein patsas ja alttari sen edessä.

Hänelle on tuotu kaikenlaista pientä purtavaa hedelmistä riisiin ja jyviin, joukossa huomaavaisesti myös pari vesipulloa.

 

Sivurakennuksissa oli muutama näköispatsas lisää, mutta ei tarjoilua.

Alue oli jälleen kerran aivan valtavan kaunis ja vehreä. Näissä temppelipuistoissa liikkuessa tulee väkisinkin mieleen, milllaista elämä mahtoikaan olla täällä silloin kauan sitten. Jotenkin ympärille pystyy kuvittelemaan sillkkiin pukeutunutta porukkaa käyskentelemässä lammikoiden ympärillä ja kirjaamassa suuria ajatuksiaan jälkipolville mietittäväksi. Toisaalta verkkaista ja rauhallista elämää, toisaalta julmaa juonittelua, joka saattoi koska tahansa päättyä hengen lähtöön ilman sen kummempaa syytä.

Kenraalin asekokoelmaa oli näytillä.

Ja myös hautapaikka temppelin alueelta löytyy. Siitä ei löytynyt ihan täyttä varmuutta, onko herra Yuefei haudattu tänne kokonaisuudessaan, vai onko kyseessä vain muistomerkki.

Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ja 7-vuotiaskin oli tyytyväinen mietitystä herättäneen temppelin antiin.

Temple of general Yuefei
Hangzhou, West Lake area.
Beishan Road.

Avoinna: 7:30am to 5:30pm.
Sisäänpääsymaksu: 25 RMB aikuiset/ 12,50 RMB lapset/alle 120 cm maksutta.

Kaunis, kaunis West Lake

Vietimme aamun ja aamupäivän täällä Hangzhoussa, West Laken alueella. West Laken alue kuuluu UNESCO:n maailmaperintökohteisiin.

Ensin suuntasimme hotellin edessä sijaitsevalle lähisaarelle ja kiipeilimme sokkeloisia polkuja pitkin kukkulalle katselemaan maisemia.

Jo tutuksi tullut "sumu" haittaa hieman maisemien katselua. Vaikka West Laken alueella tuntuu kuin olisi pikkukaupungissa, on Hangzhou todellisuudessa n. 6 miljoonan asukkaan kaupunki.

Seuraavaksi siirryimme veneilemään ja päädyimme järven keskelle.

Kiinalaiset tykkäävät ottaa paljon valokuvia ja nimenomaan oikein perusteellisia poseerauskuvia. Takana jonottavaa väkeä ei ujostella kun leidit hakevat hyvää asentoa ja herrat edullisinta kuvakulmaa :)

Myös lapsemme "pääsivät" taas ikuistetuiksi kiinalaisten kuviin. Nyt kehitimme uuden kostotoimenpiteen, lapset valokuvasivat takaisin heitä kuvanneita. Osa häkeltyi, osa vain nauroi ja kuvasi entistä enemmän.

 

Läheskään kaikki alueella oleva vanhalta näyttävä ei ole vanhaa, koska maan värikkään historian aikana paljon on tuhoutunut ja vasta myöhemmin niitä on alettu rakentaa uudelleen. 

 Osan ei ole kai tarkoituskaan näyttää vanhalta. Kultaa ei koskaan voi käyttää liikaa...

Päätimme kierroksemme Leifeng Pagodalle, joka on rakennttu uudelleen vasta 2000-luvun alussa. Alkuperäinen, 900-luvulla rakennettu pagoda romahti vuonna 1924, koska ihmiset varastivat siitä tiiliä, joiden uskottiin tuovan terveyttä ja hedelmällisyyttä.

Uusi pagoda on rakenntu alkuperäisen pagodan raunioiden päälle.

 

Ylimmästä kerroksesta avautuu hieno näkymä järvelle - tai avautuisi jos ei olisi sumuista. Tosin meillä kävi hieman huono tuurikin, kun päivä oli myös aika pilvinen.

Nyt suuntaamme todelliseen Shangri La:han, hotellin spa-osastolta löytyi ihan kunnollinen sauna! Eilen otimme ensimmäiset löylyt kahdeksaan kuukauteen!

Eivätkä saunan ulkopuolella jääkaapissa odottaneet viileät pyyhkeetkään tuntuneet saunomisen päälle hassummilta