Huomenna Huangshan

Päätimme lähteä hieman ex-tempore reissuun vuorille! Seuraava viikko on lomaa koulusta ja myös kiinalainen kansallinen lomaviikko.

Olimme juuri muuttaneet Kiinaan, kun sain käteeni Shanghain Suomi-koulun julkaiseman Shanghailu -lehden numeron, jossa oli reissutarina suomalaisen perheen matkasta Anhuinin maakunnassa sijaitsevalle Huangshanin vuoristoalueelle, joka tuntee myös nimen Yellow Mountain.

Nuo sumuiset kuvat vuorilta vaan jotenkin kolahtivat. Tästä tuli itselleni yksi sellainen paikka Kiinassa, jossa haluaisin käydä! Huomenna siis suuntana Huangshan ja vuoristo.

Uhmaamme kiinalaista kansallista lomaa ja ruuhkaa. Olen myös hyvin skeptinen sen suhteen, että varaamassani Huangshan Resort & Spa -hotellissa oli tällä kiihkeällä lomakaudella vielä keskiviikkona kaksi Deluxe Twin -huonetta jäljellä. Tripadvisor jakoi hyvin vahvasti mielipiteet, mutta toisaalta: tämä ei ole se kohde, jossa ollaan hotellilla, täällä mennään ylös vuorille! Ehkä tämä on myös mainio paikka asennekasvattaa lapsista reppureissaajia. Naurattaa vieläkin kaverin juttu: sanapelissä "mitä tulee mieleen näistä kahdesta sanasta yhdessä", Eeron kaverin mielleyhtymä sanoista painajainen ja loma = Lentokenttähotelli. Nämä ovat täysin poispilattuja!

Säät eivät aio ennusteiden mukaan suosia meitä, silti aion kiivetä sinne vuorelle.

Lapset olivat aivan järkyttyneitä ostamastani sadeviitasta, näitä käyttää Kiinassa kaikki! Myös Omppu on näköjään hieman tyrmistynyt. Hah, hikoilkoot Polarn o Pyret hengittävissä ja kosteussuojatuissa takeissaan + 30 asteen lämmössä kaatosateessa, kun minä menen ja kiipeän ilmavassa viitassani! Tai sitten ei. Parasta on saada teinit järkyttymään: "Siis aiotko sä oikeeeeeestiiiii laittaa ton päälle????" "Mun kaverit kuolee nauruuuuun!!!".

Se nähdään sitten ;) Ihanaa olla nolo äiti! Huomenna edessä n. 6 h autossa istumista, toivotaan ettei vastassa ole mikään aivan kamala homekolo, vaan edes suhtkoht mukava majapaikka! Siitä sitten ylöspäin.

Taobaon ihmeellinen ja kummallinen maailma

Tänään lähdin Life of Sanna -blogin Sannan kanssa Taobao-kurssille tähän kotikulmille.

Taobao on yksi eniten käytetyistä www-sivustoista Kiinassa ja se on maailman kahdenkymmenen käytetyimmän sivun joukossa n. 500 miljoonalla käyttäjällä.

Sivustolla on myynnissä yli 700 miljoonaa tuotetta eräänlaisissa pienissä "kuluttajalta kuluttajalle" -kaupoissa. Tavallaan kuin eBay, mutta ei kuitenkaan. Tuotteet ovat uusia ja hinnoista voi tietyiltä osin myös tinkiä. Hinnat ovat pääsääntöisesti jo valmiiksi hyvin halpoja.

Joo, tällaisenkin käyttöön tarvitaan kurssi - koska sivusto on kiinaksi. Kurssin järjesti Community Center Shanghai ja se maksoi RMB 300 (2 h).

Taobaosta on helppo hakea tuotteita, mutta ostamiseen tarvitaan luonnollisesti rekisteröityminen. Eipä senkään uskoisi olevan kovin monimutkaista, mutta kyllä se voi olla, kuten tänään huomasimme.

Koska Kiina on temppuillut googleen pääsyn kanssa jo pitkään ja edellisillä kursseilla on ollut hankaluuksia, saimme jo ennen kurssia ohjeet:

1. Tuo mukanasi läppäri, ei tablettia, johon on asennettu valmiiksi Google Chrome (käänntämistä varten) sekä VPN-yhteys.
2. Puhelin, jossa on kiinalainen SIM-kortti
3. Osoitteesi kiinaksi koneellasi, jotta voit kopioida sen tiliisi
4. Joku muu sähköpostiohjelma kuin GMail. Suositeltavaa on tehdä yahoo-sähköpostitili valmiiksi, muut ohjelman ovat kuulemma tökkineen rekisteröitymisvaiheessa.
5. 102 RMB pientä testiostosta ja rahan tilille lataamisen harjoittelua varten.

Kuulosti selkeältä ja luin yllättäen jo eilen kaikki muut, paitsi kohdan 3, jota en lukenut ollenkaan. Tein jopa yahoo-tilin valmiiksi.

Meitä oli alussa yhdeksän innokasta oppilasta, jotka tuskin maltoimme odottaa tämän aarrearkun avautumista meille. Kunhan ensin hoidetaan rekisteröityminen pois alta. Ajattelin, että otan sujuvat ruutukaappaukset vaiheista ja ohjeistan halukkaat (Kiinassa asuvat) tässä step-by-step. rekisteröitymisessä. Näin ei tule tapahtumaan.

Alkuun pääsi helposti. Etusivun vasemman yläkulman teksteistä piti vain tietää se, mikä johtaa rekisteröitymissivulle. Klik.

Seuraava kohtakin on teoriassa hyvin helppo. Jopa arvaamalla tietää sen kohdan, mihin tulee syöttää oma puhelinnumero ja sen jälkeen alapalkkiin tuleva vahvistuskoodi. Tämä vaihe olisi ollut mahdollista tehdä myös englanniksi, mutta ehkä pienen VPN-kamppailun johdosta minulle jäi epäselväksi miksi teimme sen kiinaksi.

Ja tästä alkoivatkin hankaluudet. Noin puolella meistä rekisteröityminen ei hyväksynyt puhelinnumeroa.  Tämä johtuu siitä, että kuten Suomessa, myös täällä Kiinassa puhelinnumerot kiertävät. Jos puhelinnumero on vaihtanut omistajaa aivan hiljattain, ei sillä rekisteröityminen onnistu. Sitä varten on sähköpostirekisteröityminen. Koska sekin aiheutti isoja teknisiä hankaluuksia (teimme rekisteröitymistä yli tunnin koko kahden tunnin kurssista), opettaja alkoi selvittää puhelinnumerolla tapahtuvaan rekisteröitymiseen liittyvää ongelmaa. Selvisi, että jos numeroa on ikinä koskaan käytetty rekisteröitymiseen Taobaossa, se ei enää kelpaa. Edes siis ajan kuluessa. Näin kuului selitys ainakin tänään, asia voi olla toisin huomenna.

Lopusta puolikkaasta puolet kamppaili vahvistuskoodin kanssa. Tiedättehän nuo ihanat vinksin vonksin olevat kirjain- ja numerosarjat, jotka pitää osata syöttää kenttään oikein, jotta pystyt todistamaan ettet ole kone. Yleensä ei aiheuta suuria haasteita. Nyt aiheutti. Kaksi meistä onnekkaista, joiden puhelinnumero kelpasi, kamppaili koodin "näkemisen" kanssa. Välillä koodit olivat  aivan kummallisia, useammankaan ihmisen tihrustamisen jälkeen koodista ei saanut mitään selvää, koska sitä peitti osin sininen pallukka. Joskus koodi sattui olemaan ihan selkeä, mutta eipä hyväksytty silti. Pari kertaa alusta aloitettuani ja kerran koneen uudelleen käynnistettyäni, uskomatonta mutta totta, pääsin läpi! Bling!

Opettaja oli aivan helisemässä tämän aivan liian ison ryhmän ja tökkivän nettiyhteyden kanssa, kaikki menivät eri vaiheissa ja opeparka juoksenteli milloin kenenkin luona neuvomassa eteenpäin. Koko ryhmä ei voinut jäädä odottamaan heitä, jotka jumittuivat vaiheeseen yksi. Tässä vaiheessa unohdin ajatukseni järjestelmällisistä ruutukaappauksista, auki oli ehkä viisi erilaista ikkunaa enkä enää pysynyt perässä mikä oli mikäkin.

Muutamat meistä kuitenkin pääsivät eteenpäin, kohtaan jossa piti lisätä osoite. Tässä kohdassa olisi ollut hyödyllistä lukea etukäteen lähetettyjen ohjeiden kaikki kohdat. Osoite olisi löytynyt gmailista, jonne ei päässyt. Osoite löytyi myös puhelimesta tekstiviesteistä, mutta wifin ruuhkauduttua puhelimella ei päässyt nettiin lähettämään sitä yahoo-osoitteeseen. Jep.

Mutta onnistumisen iloa, tämäkin vaihe tuli selätettyä.

Seuraavaksi päästiin siihen, miten ostokset maksetaan. Taobaon suosituin tapa maksaa ostokset on maksaa Alipay -nimisen palvelun kautta (muitakin tapoja taatusti on).

Rahalipuukkella maksaminen on turvallista ja helppoa, (muitakin tapoja on) joskin niille pitää ensin käydä lataamassa rahaa Postissa. Me latasimme harjoitukseksi 100 rämpylää. Opettaja oli hankkinut lipukkeet valmiiksi.

Tämän latauslipukkeen täyttämisessä kurssin ohjeläpyskä on aluksi taatusti suuri apu!

Sitten vain ostoksille! Toinen erittäin hyvä vinkki oli se, että kun Taobaosta hakee englanniksi vaikkapa hakusanalla Lego, se näyttää vain niiden myyjien tarjonnan, jotka ovat lisänneet tuotekuvauksen sanan myös englanniksi (tai siis länsimaisin kirjaimin). Näin saa suppeamman ja yleensä aina paljon kalliimaan valikoiman myyjiä hakutulokseksi. Sana kannattaa aina kääntää ensin google translatella kiinaksi (simplified on ok) ja hakea sillä. Näin tosiaan myös oli.

Yhtäkkiä en keksinyt mitään mitä olisin etsinyt! Kääk! No, eihän käytössä ollut kuin kymmenisen euroa, eli se 100 RMB. Huonekaluja sillä ei ihan irtoa...

Harmitti muiden ja erityisesti Sannan puolesta, joka ei puhelinnumerohässäkän takia päässyt edes luomaan tiliä. Se, miksei sähköpostirekisteröityminenkään muutamilla onnistunut jäi siinä omaa tiliäni puurtaessani epäselväksi. Ensimmäinen luovutti jo vahvistuskoodivaiheessa ja lähti pois. Onneksi näille teknisten ongelmien takia epäonnisille luvattiin uusi opetuskerta.

Minä sain kuin sainkin tehtyä ensimmäisen Taobao-ostokseni: jumppatossut Ellalle ja Nalle kaura-ruishiutaleita!

Oltermanni sai ainakin vielä jäädä Taobaon hyllyille. Yksityisyrittäjän toimituksen kylmäketju hieman mietityttää, seitsemän päivän toimitus ei varmaankaan tapahdu missään kylmälaukussa.

Kurssi oli tosi hyvä ja hyödyllinen meille, joilla homma onnistui. Osallistujia oli siis aivan liikaa, koska ensinnäkin nettiyhteys ei oikein jaksanut niin isoa ryhmää ja toiseksi opettaja joutui sinkoilemaan eri vaiheissa olevien luona ja eteenpäinpäässeet odottelivat jatko-ohjeiden kanssa aina silloin kun joku matkalla tökkäsi. Sinänsä opetusmateriaalin kanssa olisi hyvin pystynyt etenemään itsekseenkin, jos kaikki olisi sujunut hyvin.

Kursseja järjestetään eripuolilla Shanghaita ja tiheään tahtiin. Nettisivuilta www.communitycenter.com löytyy aikataulu. Kannattaa ehkä varmistaa etukäteen se, kuinka monta osallistujaa kurssille otetaan.

Nyt odottelemme huonekalurouvien kanssa sovittua Taobao shoppailuiltaa. Olemme värvänneet kaverin kiinanopettajan tinkimisavuksi ja onneksi yksi ryhmämme jäsenistä on kokenut konkari Taobaosta tilaamisessa ja tietää hintatason ja systeemit. Nimittäin silloin on tarkoitus pelata hieman isommilla panoksilla huonekaluostosten merkeissä!

Ja jos kaikki edellä kuvattu tuntuu helpoimmillaankin liian työläältä, kannattaa tutustua Tao How -palveluun, joka kuulemma hoitaa Taobaoshoppailun puolestasi pientä korvausta vastaan, tinkimisine kaikkineen. Itse pääsin tämän kanssa vasta alkuun, tuonne rekisteröityminen hoitui kolmessa minuutissa!

Harrastuskalenteri 2014-2015

Jaahas, on päästy melkein Lokakuuhun, tuohon meidän tasapainoisten ja ihanien vaakojen synttärikuuhun!

Säätämisen jälkeen on lasten harrastuskalenteri asettunut melkein uomiinsa ja myös tai tai tietää, missä pitäisi milloinkin olla!

Emilia sulatti jään vedeksi  ja ryhtyi uimaan kilpaa koulun joukkueessa. Kolme kertaa viikossa. Aivan uusi lajivaltaus itselleni. Liikunnan pääsykokeissa kysyttiin, olenko entinen kilpauimari, kun perhonen sujui. Tyrmistyneen ilmeeni jälkeen sain kuulla, että voimistelijat ovat kuulemma yleensä pahimpia kiviä altaassa. Höh, en usko! Sittemmin ei ole kilpauimariksi luultu, vaikka uimisesta tykkäänkin!

Tennis kuuluu sunnuntain ohjelmaan - asummehan Shanghai Racquet Clubilla! Tavoitteena saada Emiliasta ja Eerosta pelikaverit, minä kun en osu edes siihen palloon.

Tiistaisin kuitenkin vielä pidetään luistelukaveri Lysshan kanssa "skatedate" Bailianin pienellä jäällä. Kuulemma axel ja kaksoisritti pitää aina saada, vaikkei luistelisikaan tavoitteellisesti!

Suomi-koulussa tuli muuten puheeksi, että Emppu, joka tarvitsee IB-kouluun ns. yhdyskuntapalvelua 10 h lukukaudessa, pitäisi mielellään suomalaisille pienille lapsille luistelukoulua tuolla Bailianissa, toki 1-3 lasta kerrallaan. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä kommenttiboksin kautta!

Ellan osalta olen valtavan innoissani. Siis innoissani siitä, että hän on viimein innoissaan! Kaikenlaisen säätämisen jälkeen olen vihdoin löytänyt oikean ja korkealaatuisen balettistudion. Ei siis rytmistä voimistelua edelleenkään muuten,  kuin kaksi kertaa viikossa pieni maistiainen välineiden kanssa, jotta tuntuma säilyy. Mutta OIKEA balettistudio täällä Shanghaissa!

Jos minä saisin päätää, olisi tanssi se juttu. Mutta minähän en tietenkään päätä.

Tanssi klassisena balettina ja ennenkaikkea muuna tanssina valtaa tunteja viikosta, voimistelu on silti se suuri rakkaus. Saa nähdä mitä keväällä tuleman pitää.

Ja Eero.

WISS:ssä alettin jo keväällä höyrytä pienten poikien  ja myös isompien  joukkueesta nimellä Stoke City WISS Academy. No, ehkä tiedätte sen englantiulaisen huippujengin. Minä en tiennyt, vaan luulin kyseessä olevan jonkinlaisen hupinimen, kuten vaikka "Käpylä FC Barcelona" tms. Tryoutit järjestettiin Syyskuussa.  Saman päivän aikana kävi ilmi, että valinnoissa on mukana mm. Stoke City Academyn johtava nuorisohenkilö ja että valmentajatkin ovat WISS:n palkkalistoilla nimenomaan tämän Stoke Cityn värvääminä, etsimässä sitä jotain, joka ehkä joskus maksaisi panostuksen takaisin.

Eero, juuri kengännauhojen solmimisen opittuaan ja 2 kk jalkapalloa pelattuaan halusi osallistua testeihin, eikä todellakaan tullut valituksi  tuohon valioiden joukkoon, vaikka hienosti pelasikin.  Eero jatkaa siis koulun joukkueessa jalkapalloa sekä kaksi kertaa viikossa tennistä täällä meillä! Eeron paras suomalainen kaveri on Stoke City by WISS:n kantavia voimia, heti ekassa pelissä kaksi maalia!

Kuva Pia Heikkurinen

Rouvat huonekaluostoksilla

Kuukausi on tullut verryteltyä, nyt on korkea aika ryhtyä tositoimiin! Meillä on näillä näkymin suunnilleen kahdeksan kuukautta jäljellä ja kaikenlaista pitäisi hankkia, "nyt kun kerran ollaan täällä". Vähän kaikkialla pitäisi käydä, "nyt kun kerran ollaan täällä" ja kaikenlaista kivaa pitäisi kokea ja nähdä, "nyt kun kerran ollaan täällä". Niinpä niin. No, en voi väittää, etteikö kaikkea ylläolevaa olisi tullut jo tehtyäkin!

Onneksi melkein kaikki tänne muuttaneet uudet suomalaiset perheet ovat asettuneet näille kulmille! Kun me muutimme, melkein kaikki tuntuivat suuntaavan Pudongiin. Nämä uudet perheet ovat selkeästi bloginsa lukeneet ja osoitekorttinsa keränneet, he ovat jo kiertäneet enemmän paikkoja kuin minä kahden vuoden aikana suunnilleen yhteensä! Siinä siivellä minäkin olen taas aktivoitunut shoppailuhommiin!

Tänään lähdettiin viisihenkisellä rouvaporukalla kiertämään huonekalukauppoja. Meillä oli hyvin kunnianhimoinen suunnitelma, sellainen, joka Suomessa olisi helppo heittää! Ajattelimme kiertää jopa kuusi (6) kpl melkoisen lähekkäin sijaitsevaa kauppaa. Jumitimme tietenkin heti ensimmäiseen yli suunitellun aikataulun.

Tämä kauppa on hyvin hämmentävä. Ensisilmäyksellä ajattelet saapuneesi erittäin kalliiseen designputiikkiin. Heti näyteikkunassa on reteästi Kartellia, Aarniota, Eamsia, Poulsenia... No, hintoja vilkaistuasi tajuat aika nopeasti, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää. Mutta hyvänen aika, millaisia versioita, laadukkaita - erittäin laadukkaita! Myös hintalapuissa kerrotaan hyvin avoimesti suunnittelija, malli ja tuotenumero.

  

 Kaiken saa lapsille minikokoisena.

 

Pohjoismainenkin suunnittelu on löytänyt tiensä tänne...

 

Ripusta-se-kaikki, sammakkoperspektiivistä. Tää ei nyt kuvassa kyllä ehkä oikeen...ehkä mun kuvakulma pettää tai sitten aina ei vaan voi onnistua, Kiinassakaan.

Siskolle pikku vinkki...

Tämä kauppa on kuitenkin hirmuisen paljon enemmän kuin tämä hieman arveluttava design, nyt tuli salakuvattua enemmän sitä puolta. Heillä on myös erittäin paljon ihan kaikkea muuta sisustustavaraa, kauniita huonekaluja, tekstiilejä ja erityisesti lapsille upeita kalusteita (sellaisia Muurame -henkisiä, muttei todellakaan kopioita). En nyt laita tähän liikkeen nimeä enkä osoitetta, saa kysyä kommenttiboksin kautta, yhteystiedot jättämällä jos kiinnostaa (en julkaise).

Vilkkaan keskustelun ja reippaasti ylitetyn aikataulun jälkeen siirryimme kiinalaisempaan maailmaan!

Kava Kava on konsepti, jossa asiakkaalle tehdään mittojen ja mielihalujen mukaan kiinalaistyylisiä huonekaluja, enimmäkseen komeroita tai pöytiä, mutta tietty mitä vaan. Voit valita hyvinkin antiikkisen oloista, kulutettua tyyliä tai melkoisen moderniakin, vain pienellä kiinalaisella säväyksellä maustettuna.

Esillä on vain mallit isommista kalusteista, toki nekin saa ilman muuta halutessaan ostaa. Hinnat ovat esillä ja niistä ei tingitä.

 

Kava Kava:n juttu on myös se, että vaikka kaluste näyttää ulkoa arvokkaalta ja jopa hyvin vanhalta, ne mitoitetaan ja varustetaan vaikkapa vanhan kunnon Ikean mukaan: legot ja muu sälä pokkana piiloon kiinalaiseen kaappiin Ikean muovikoreihin ja sitten vaan kertomaan, kuinka meillä leikitään vain näillä esillä olevilla käsityönä tehdyillä puuleluilla ja kehittävillä lautapeleillä.

Kuva: Kava Kava:n kuvasto

Kava Kavasta saa myös kivoja pieniä esineitä, tällaisen rasian hankin jossain vaiheessa (8 kk ja koko ajan se "jossain vaiheessa" vaan vähenee...).

Iskin silmäni myös mielestäni ihaniin lamppuihin, mutta jos julkaisen kuvan tässä, ystävät ja tuttavat ajattelevat minun tulleen hulluksi. Kuvaaja ei todellakaan tällä kertaa onnistunut julkaisemisen arvoisesti. Ehkäpä joskus vielä näette livenä...

 Myös kaikenlaisia koreja, pieniä kaappeja, puisia laatikoita ja jakkaroita löytyy Kava Kavasta.

 

Kava Kava:

Hong Qiao: No. 639 Hong Gu Rd. , Chang Ning District

Downtown : 810 Ju Lu Rd., Jing An District

Seuraavaksi suuntasimme LuShan Framing & Interiors -putiikkiin, muutaman korttelin päähän. 

Tämä paikka on ulkomaalaisten suosiossa erityisesti siksi, että he kehystävät hyvinkin sopuhintaan ja laadukkaasti kaikenlaista kankaista valokuviin ja lasten piirustuksista diplomeiden kautta läpikuultaviin kuviin.  Parasta paikassa on kuulemma palvelu ja silmä sille, millainen paspis, millainen kehys ja miten homma hoidetaan. Olen nähnyt lukuisia kauniita lopputuloksia ja minulla olisi sekä paljon valmista kehystettävää, että yhteisömme mahtavan valokuvaajan otoksia ensin ostettavana ja sitten kehystettävänä. Siis jossain vaiheessa - tiedättehän! 

Kauppa muuten oli tosi pieni ja ahdas, kahdessa kerroksessa ja aika täyteen ahdettu. Siksi kauniitakaan esineitä ei aina oikein erottanut. Aina välillä joukolla bongasimme jonkun kivan jutun ja mietimme porukalla: "ajattele tuo jossain suuressa tilassa muuten tosi pelkistetyn kalustuksen keskellä". No, nyt tarvitaan vaan se suuri ja pelkistetysti kalustettu tila... Parhaimpia ei mahtunut edes kuvaamaan.

Pari kiinalaista kaappia, melko monta astetta Kava Kava:n valikoimaa, miten sen nyt sanoisi - uskottavampia? Olisko se oikea sana?

Taas yksi siihen "suureen ja valkoiseen tilaan" sopiva kaluste, musta vanha sivupöytä. Siis oikeasti vanhan näköinen. Tosi kaunis, mutta hukutettuna kaiken sälän alle.

 

Olen etsinyt pihallemme kivistä lyhtyä ja ihan kotoisesta Viherlandiasta on löytynyt ihan tyydyttäviä ratkaisuja, mutta vähän sellaisia teollisia. En ole vielä aloittanut tarmokasta etsimistä (jossain vaiheessa sitten), mutta täällä oli pari vaihtoehtoa:

Hyvin kiinalainen :

 Ei ehkä niinkään makuuni.

Ja sitten enemmän japanilainen:

Jo sinne päin, muttei ehkä ihan. Mutta arvatkaa kuka lähtee Japaniin!!!! Marraskuussa. Ja vieläpä japanilaisen matkaseuralaisen kanssa. Nagoya ja Kioto, 4 vrk - ilman lapsia, saati miehiä...Tadaa!

LuShan Framing & Interiors, No. 2001 Hami Road, Chang Ning District.

No, mutta takaisin asiaan: LuShanin vierestä löytyi ihan sattumalta toinen, uusi putiikki ja tietenkin sinne piti poiketa.

Se oli kovin kummallinen kauppa. Jonkinlainen sekoitus ihan kaikkea.

Oli vanhannäköiseksi kulutettuja kalusteita

 

Monet ihan kauniitakin (ei edellä mainittu yksilö omaan makuuni kuitenkaan).

Sitten oli tosi omituisia juttuja:

 

Valokuvakehys, jossa ruotsalainen teksti! Kehyksen kuva ja teksti eivät ehkä ihan sovi yhteen, mutta tekstihän on oikeastaan aika naseva, terkkuja vaan mummeille: "Om jag vetat att det var så kul med barnbarn så hade jag skaffat dem först..." (jos mummit nukuitte siellä kansakoulussa: "Jos olisin tiennyt, miten kivaa lastenlasten kanssa on, olisin hankkinut heidät ensin...).

Tosi outoa törmätä tällaiseen sivukadulla Shanghaissa! No, toisaalta: myydäänhän meille Euroopassakin kaikenlaista taulua, tyynyä, kangasta ja pahimmillaan jopa tatuointeja kiinalaisista merkeistä, emmekä suurimmaksi osaksi tajua yhtään mitään, mitä siinä lukee. Kiinalaisille tämä on ihan just samanlainen asia. Tekstiä nätillä fontilla, kuka sitä osaa lukea ja mitä sillä on väliä mitä siinä lukee!

Nämä olivat putiikin yksi parhaimmasta annista: Kolme pikku-Buddhaa, joista yhdellä kädet silmillä ( en näe), yhdellä sormet korvissa (en kuule) ja yhdellä kädet suun edessä (en puhu), eli "see no evil, hear no evil, speak no evil" japanilaisen "kolmen viisaan apinan" legenda. Ehkä palaan tähän tarkemmin myöhemmin Japanihuumassani!

Paikka oli todellakin siis omituinen sekoitus amerikkalaisia rekisterikilpitauluja, kiinalaisia huonekaluja ja täysin kummallisia lamppuja. Kuvani ei tee oikeutta oikealla sijaitsevalle kookospalmua esittävälle lampulle (tuolle ruskealle, epäilyttävän näköiselle möhkäleelle), jotenkin se on vaan...en nyt edes kehtaa sanoa. No, sanotaan siveästi: kamala.

 

 Hmm...

Yläkerrassa oli lopulta ihania posliinisia tee-astiastoja ja muuta pientä, ja japanilainen ystävä löysikin sieltä japanilaisen, uudenvuoden viettoon liittyvän "aterialaatikon", jonka tarina oli mielenkiintoinen. Meistä muista kukaan ei olisi tajunnut sitä, mikä tuo esine on. Meille se oli puna-musta laatikosto kantokahvalla. Kun se oli nostettu siihen pöydälle yksinään ja kuulin mihin se on tarkoitettu, se oli oikeasti tosi kaunis. Meillä on vielä niiiiin paljon ymmärrettävää aasialaisesta kulttuurista ylipäänsä, saati sen alalajeista. Juttu on tuolla vaatehuoneessamme kuplamuoviin pakattuna, vien sen huomenna Suomi-kouluun. Muuten en ehkä malttaisi olla kuvaamatta sitä ja kertomatta myöskin käyttötarkoitusta.

Soku furniture & homeware, No. 2001 (vieressä) Hami Road, Chang Ning District.

Ankaran rupeaman jälkeen olikin aika siirtyä lounaalle, valitsimme lähellä (Hong Mei lu) sijaitsevan intialaisen, Bukkharan.

 Intialainen ravintola Bukkhara, No. 3729 Hong Mei lu, International Pearl City:n rakennuksessa.

Niin hyvää kuin ruoka olikin, oli palvelu armottoman hidasta ja meidän oli pakko lykätä Hongqiaon kukkamarkkinoiden putiikit yms. tuonnemmaksi. Lupaan hankkia Emilian luistelukaverin äidiltä, häneltä joka tietää kaikesta kaiken, tietooni myös sen jonkun alueen, jota kukaan meistä ei tiennyt!

Ladyt, kiitos ihanasta päivästä ja jatketaan taas. Sitten jossain vaiheessa! Potkikaas mua nyt vähän, kaverit!

Ni Hao Maailma!

Jotenkin ehkä vain Kiinassa voi tapahtua tällaista!

Neljä kokonaista päivää ilman nettiä, reilusti yli viikko ilman sosiaalista mediaa, mukaanluettuna tämä blogi!

Meillä on Shanghai Racquet Clubilla ollut se mahtava etu, että nettiyhteyteemme on sisältynyt VPN, eli se kuuluisa portti ulkomaailmaan: Facebook, Youtube, Blogger, Instagram, Twitter jne.  Näihin ja moneen muuhun ei siis Manner-Kiinassa ole pääsyä ilman erillistä, kansallisen sensuurin ohittavaa "tunneliohjelmaa" eli VPN:ää. Hui kauhistus! Nyt oikeasti kirjoitin sen kaiken tähän, kohta olen ehkä kirottu ja suljettu pois kaikesta - jälleen kerran! Jos minusta ei kuulu niin...

Itse olin täysin hukassa näiden kanssa ennen Kiinaan saapumistamme ja olin suunnilleen valmis luovuttamaan, kun kukaan ei muka virallisesti tiennyt mitään, kunnes sain aivan viimeisinä päivinä ennen lähtöämme suomalaisen opiskelijan, Saran kautta hieman ymmärrystä ja lopulta toimivan VPN-yhteyden. Kiitos Sara!

VPN-ohjelmien kanssa homma on jonkinlaista kissa ja hiiri -leikkiä hallituksen kanssa. Kiinastahan ei virallisesti pitäisi päästä näihin paheksuttaviin länsimaisiin kanaviin, mutta kaikki tietävät keinot niihin pääsemiseen. Välillä hallitus huomaa yhden ohjelman ja se lakkaa toimimasta ja käyttäjät etsivät taas muuta.

Yhtäkkiä meillä ensin lakkasivat toimimasta Facebook ja Youtube ja sitten myös Google (sen myötä gmail, jonka varassa olen!). Google ei yleensä ole riippuvainen sensuurista, ellei valtio muuta päätä. Kuulin, että hallitus on puuttunut tähän Racquetin yleiseen yhteyteen, joten oli syytä aktivoida oma taas toimintaan. Vaan mitenkäs teet sen ilman nettiyhteyttä?

Ensin palautui yhteys, pätkien ja takkuillen, mutta silti! Uskomatonta miten avuton ihmisestä nykyisin tuleekaan jos ei pääse nettiin! Tänään, compoundin toimivaa VPN-ohjelmaa odotellessa sain viimein aktivoitua oman Astril VPN-yhteytemme! Ja maailma on taas avoinna!

Terve taas kaikille!

Ni Hao Shanghai!

Ja vielä kerran lähtee! Siis uusi lukuvuosi ja meille uusi Kiinavuosi käyntiin.

Saavuimme sateiseen Shanghaihin vajaa viikko sitten. Erinäisistä syistä johtuen sain vaihteeksi matkustaa astetta mukavammin.

Mies matkusti kolmen lapsen ja yhden koiran kanssa 50 riviä taaemapana. Vaakatasossa nukkuen matka toki sujuu melkoisen paljon mukavammin.

No, luksusta seuraa meille tavallisille kuolevaisille aina paluu arkeen. Käyköön siitä nyt vaikka se, että kone pysäköi jostain tuntemattomasta syystä jonnekin hornan tuuttiin ja meitä matkustavaisia kuskasi terminaaliin yksi bussi kerrallaan. Lisäksi Ompun karanteenitouhuissa menee oma aikansa. Kuskimme Lu oli kuitenkin taas yhtenä hymynä meitä vastassa.

Vapaehtoisena lähdin suoraan kotiovelta kauppaan. Ja siellä se taas iski. TYHJÄN OSTOSKÄRRYN OIREYHTYMÄ: Seisot supermarketissa, etkä keksi yhtäkään artikkelia, joita voisit ajatella mielihyvin ostavasi. Tämä nyt kuulostaa taas luokalta "first world problems", mutta se vaan lyö kuin märkä rätti vasten kasvoja joka ikinen kerta. Väsymys tekee osansa, haju tekee osansa ja kaiken sellaisen normaalin puute tekee osansa. Kun Suomessa totut notkuvien maitotuotehyllyjen valikoimaan, kilometriin juustoja ja leikkeleitä, kontillisiin mitä erilaisimpia leipiä, pakasteita, yms. yms.  Kun lähdimme, lähikorttelin Siwakin tarjoili tuoreita mansikoita, vadelmia ja mustikoita.

Kukaan ei voi Kiinassa väittää kuolevansa nälkään, ei todellakaan. Siksi tämä ruikutus varmaan kuulostaa tosi tyhmältä. Mutta kaikki on vaan niin erilaista. Edelleen.

Ja vielä kerran siis pakkasimme laukkumme pullolleen kaikkea ihanaa ja tarpeellista Suomesta:

Nämä ns. Putin-Juustot olivat saapumassa suomalaisiin kauppoihin, juuri samana päivänä kun me olimme Prismassa hankkkimassa laukkujen täytettä. Kun lastasimme juustohyllyllä 4 kpl isoja Oltermanneja kärryymme, ohi kulkenut työntekijä vilkaisi meitä vähän kuin olisimme pikkuisen hölmöjä ja hamstraamassa noita himoittuja juustoja. Tokaisun "hei, noi ei sit oo niitä Putin-Juustoja" melkein pystyi lukemaan hänen katseestaan. No, Kiinassa tottuu tekemään itsestään vähän friikin kaikenlaisissa tilanteissa, niin eipä haitannut.

Myös apteekissa minua on epäilty ihan perustellusti hieman vaaralliseksi itselleni, kun olen ladannut kärryyn arsenaalin särkylääkettä. Sittemmin olen oppinut ostamaan erissä. Kantapään kautta opittu kynsien ja hiusten huono kunto saivat nyt pakkaamaan mukaan kalkkitabuja muun lisänä. Hyttysmyrkkyä, särkylääkkeitä, Nasolinia, huulirasvaa, perusvoiteita..... jne. jne.

Oi, seuraava on niin omistettu Mialle Vieraana Shanghaissa -blogista. He ryökäleet jo lähtivät takaisin Suomeen. Mutta Mialta opin mm. värikoodatut siivousrätit. SINI -moppeja emme tällä kertaa tuoneet, koska ayimme diggailee enemmän tuota 200 multivariate bucket moppia. Mutta aina voi tuoda vähän tujumpaa siivousainetta. Nyt kyllä vähän epäilyttää, kun meillä tuoksuu aika vahvasti kloriitilta ihan joka paikassa, vaikka ohje oli että vaan kylppäreihin...

Shanghain ilma ja vesi. Oikeat kauneuden kulmakivet hieman herkkäihoisemmalle. Vuosi meni ilman mitään, toisen vuoden syksy melkein ja sitten hiukset ja iho alkoivat muistuttaa variksenpelättimen vastaavia. On juostu mitä erinäisimmissä paikoissa, saatu hieman kummastuttava diagnoosi kiinalaiselta lääkäriltä, leikattu hiuksia, värjätty hiuksia, kuorittu ihoa ja tuhlattu omaisuus erilaisiin mömmöihin. Kiitos ja kaunis suomalaiselle ihotautilääkärille, joka kummasteli kiinalaisen lääkärin diagnoosia ja totesi aikalailla muuta. Vajaassa viikossa oikein hyvät ohjeet ja lääkkeet. Niiden lisäksi ja jälkeen jokainen nainen tarvitsee hieman ihanuutta elämään :) Nämä tuotteet todettu mainioiksi.

Mukaan pakattiin myös suomenkielistä luettavaa. Tänne muuttaville lapsiperheille vinkkaisin Suomi-koulun erittäin laajan ja mainion kirjaston valikoiman  ja välttäisin ylenmääräistä lastenkirjojen kantamista  tänne. Toki ne lempparit on kiva omistaa, mutta Parvelat, Kunnakset, Lindgrenit, Janssonit, Disneyt yms. löytyy Suomi-koulun kirjastosta. Suomi-koulun kirjastossa toimii myös aikuisille "ota yksi - tuo yksi" kirjanvaihtotori, jolle soisin enemmän aktiivisuutta. Itse ainakin lukemisfriikkinä kaipaan englanninkielisen lisäksi ihan suomalaista luettavaa!

 

Tax-freenä toimme taas edes vähän elektroniikkaa. Tähän myös muuttajia asumisluvan kanssa kannustan, muussakin kuin elektroniikassa. Lähtiessä tosin kannattaa ottaa huomioon mahdollinen jono palautuspisteessä ja varata tarpeeksi aikaa. Meidän lähtiessämme tuloaulan pisteessä oli valehtelematta 100 m jono, turvatarkastuksen jälkeen tax-free aulassa ainoastaan muutama asiakas, mutta tämä vaihtelee.

Ja Omppu. Voi Omppu. Huomenna saamme koiran karanteenista (7 vrk). Matka meni edestakaisin mainiosti ja paperihommat silkalla rutiinilla. Nyt neljä kertaa Suomeen ja takaisin lentäneenä rauhoittelen kaikkia, jotka kuljetuskassin mittojen kanssa tuskailevat (max. korkeus ohjeissa 20 cm, jep.) Ketään ei oikeasti kiinnosta, kunhan kassi mahtuu penkin alle (meillä 28 cm). Piste. Paino pitää toki olla alle 8 kg, kassi ja koira.

Omppu vietti merkkipäivää merillä.  2-vuotias on jo aika cool meren kanssa ja tykkäsi myös uida.

 

Lisäksi hänestä tuli perheemme ainoa kaksoiskansalainen. Ompulla on nyt lemikin EU-passi ja kiinalainen passi.

Eilen kävimme WISS:ssä tutustumispäivässä, odotukset ovat oikein hyvät:

Eerolla paras suomalainen kaveri R luokalla, ihan lottovoitto! Lisäksi kaksi muuta bestistä Israelista ja Saksasta samalla luokalla ja kuulemma ihan huippu opettaja! Miinuksena USA:lainen kaverin yllättävä muutto kotiin. Puitteet kolmanteen vuoteen ovat kunnossa!

Emilialla ensimmäinen secondary year. Kiva luokka ja pari parasta kaveria samalla luokalla. Luokanvalvoja vaikutti ihan huipulta esittelyssä.

Ellalla paras kaveri samalla luokalla ja paljon muita kivoja tyyppejä. Luokanvalvojana tiukka matikanope, vanhempien nökökulmasta tosi jees!

Suomalaisia perheitä täällä on uusia ja vanhoja. Yhden supermukavan perheen olen jo tavannut! Kaksospojat saanevat WISS:n Kindergartenin sopivasti sekaisin - aivan mahtavat pojat! Jääkiekkoileva O on samalla luokka-asteella Emilian kanssa, heille löytynee jutun juurta vähintään jäähalleista. Lisäksi perheen isompi K -lady solahtaa varmasti hyvin suomalaisyhteisön isompien joukkoon.

Pakko vielä hieman päättää mennyttä kesää:

Kiitos kaikille teille, joiden kanssa tapasimme! Ne hetket olivat kultaakin kalliimpia! Ihanaa, että ehdimme tavata etenkin niiden kanssa, joiden kanssa se edellisenä kesänä jäi väliin.

Puhelinkeskustelut ilahduttivat samoin! Erityisterkut sille yhdelle aivan spesiaalille ystävälle: mun puhelin näytti puhelun kestoksi melkein 3 h ja aurinko melkein nousi!!!  KIITOS siitä ja kaikista kymmenistä vuosista. Toivottavasti A sai paketin ;)

Tämä kesä meni taas liian nopeasti. Nopeammin kuin edellinen. Olen tosi pahoillani, etten ehtinyt enempää teitä kaikkia tavata.

Julistin, että meitä saa tulla moikkaamaan, me emme liiku. Silti liikuimme lähinnä mökille Lounais-Suomeen. Pahoittelut teille, jotka sinä aikana Keski-Suomen ohititte.

Suku on pahin, mutta tämä kesä oli jotenkin mainio sukukesä! Vietimme kaksi mahtavaa lomaviikkoa siskoni perheen kanssa mökillämme. Viimeinen vauva, prinsessa O lähtee esikouluun - ei voi olla totta! Muutenkin nämä viisi ovat jo jotenkin jotain sellaista, kuin omassa lapsuudessani mökillä - heidän pitää saada seikkailla ja meidän vanhempien pitää ymmärtää päästää irti!

Ilahdutti myös serkkuni perheen vierailu mökille! Täällä me kaikki lapsena peuhattiin, nyt oli kulunut varmasti 25 vuotta edellisestä vierailusta. Pikkuiset S ja S olivat kerrassaan hurmaavia!

Myös kummipoikamme N:n, eli toisen serkkuni ja hänen poikansa vierailu oli mahtava juttu :) Me serkkuni Mikan kanssa hypimme "jyrkkikseltä", joten eiväthän nyt jälkeläisemme voi olla arempia.

Ihanan äitini kaksi sisarusta ovat meille myös kuin omaa perhettä.

Shanghaissakin vieraillut, oikeastaan Ompun kummitäti R kävi vierailulla mökillä, voi miten hauskaa meillä taas olikaan.

Lisäksi meillä on suuri onni omistaa "varaisovanhemmat", eli serkkuni vanhemmat R+J jotka ovat aina mielessämme! Kun kone laskeutuu ja aletaan miettiä, että mitä ja koska missäkin, lapset aina miettivät, että koska mennään tapaamaan "Oravanhoitajaa ja... no, te tiedätte!"

Tämä postaus on jo kauhean pitkä. Nyt kun tätä kirjoitin ja mietin, kuinka vähän kaikkia rakkaista kuitenkaan tavattiin ja kuinka vähän kaikeasta olen ehtinyt kertoa, pitänee tehdä vielä kesä 2014 -postaus erikseen. Katsotaan mitä laiska jaksaa =D!