Mekko-ostoksilla

Tämä viikko on ollut takkuilevan nettiyhteyden sävyttämä! Ärsyttävää ja hermoja raastavaa, kun ei pääse kunnolla edes sähköpostiin, saati bloggeriin tai Facebookiin. Aloin jo epäillä niiden 50.000 (vai montako niitä nyt oli) uutteran kiinalaisen, joiden tehtävänä on etsiä netistä kaikenlaista epäilyttävää ja vahingollista, kohdistaneen katseensa minuun ja blokanneen yhteytemme ikiajoiksi. Ilmeisesti olin joko väärässä tai olen käyttäytynyt siivosti, koska yhteydet tuntuvat taas pelaavan, edes hetken!

Mutta aiheeseen...

Meillä on mukava autonkuljetta ja oikein mukava auto. Näitä kahta olen parin viimeisen viikon aikana hyödyntänyt oikein urakalla. Olen suunnistanut korttipakkani kanssa ympäriinsä.

Eilen lähdin hetken mielijohteesta paljon puhutulle LuJiaBang Lulle, eli tekstiilimarkkinoille.

Paikka on kolmessa kerroksessa oleva kangasbasaari, jonka kojut on kuitenkin numeroitu melko loogisesti. Tarjolla on luonnollisesti valtava määrä kankaita, joista voi teettää oikestaan mitä tahansa.

Silkkiä luonnollisesti löytyy kaikissa väreissä ja kuoseissa.

Homman varsinainen idea on kuitenkin se, että kojujen ompelijoilla on näytillä erilaisia malleja ja valitsemastasi mallista ja kankaasta tehdään sitten omilla mitoilla varustettu versio. Tietenkin myös omasta mallista teettäminen onnistuu.

Mikäli olet Chanel -tyylin ystävä, löydät taatusti mieleisesi mallin näiltä kujilta. 

 

Syksyn mittaan on tulossa pari tilaisuutta, joihin tarvitaan hieman muodollisempaa asua, jollaista ei vaatekaapistani tällä hetkellä löydy. Hoviompelijani ja ystäväni lopetettua ompeluhommat, olen vain haaveillut mittatilausmekoista. Että terveisiä ja kiitoksia vaan sinne :)

Iltapuvuissa löytyy valikoimaa joka lähtöön, myös hillittyä bling blingiä.

Ja vähän överimpää bling blingiä!  Ehkä vielä tulee eteen tilaisuus, jossa on asianmukaista verhoutua paljettiin.

 

Erään kojun kohdalla jäin katselemaan yhtä mekkoa. Myyjä tietenkin ryntäsi heti kiinni ja vakuutteli mekon olevan aivan erinomainen minulle. Tottakai! Sitten hän ylpeänä esitteli kuvaa, jossa puku on Kate Middletonin päällä. Ilmankos se näytti etäisesti tutulta. No, ehkä emme jaa Katen kanssa ihan samaa ruumiinrakennetta, valitettavasti, joten mekko sai jäädä.

Mutta myös todella ystävälliseen ja voisin sanoa jopa asiantuntevaan palveluun sai törmätä. Oli oikeasti mukava saada perusteltuja vinkkejä miksi juuri joku tietynmallinen mekko sopisi minulle. Päädyin teettämään yhden koekappaleen, ihan arkisen mekon. Saan sen viikon päästä. Katsotaan mitä siitä tulee.

Jos vain saan siippani raahattua tänne, luulen että paitaongelmat on ratkaistu. Lisäksi uuden puvun tarve on hyvin ilmeinen. Haaste voi olla saada raahattua anti-shopping -henkinen mies tähän paikkaan.

Tosin minulla on ässä hihassa. Olen huono tinkimään. Olen vähän kehittynyt, mutta olen edelleen huono. Mies taas on tuossa hommassa oikea törkimys. Vastaavissa paikoissa työnjakomme on se, että minä valitsen mitä haluan, mies alkaa tinkimisen ja minä poistun korvat punoittaen paikalta. Voinhan aina uhkailla ostavani paikan tyhjäksi myyjien pyytämään hintaan ellen saa tinkimisen ammattilaista mukaan!

Kuten asiaan kuuluu, oli tarjolla myös paljon ihan aitoja kashmir-huiveja, merkki-paitoja, aurinkolaseja ynnämuuta. Sopuhintaan! Perfect for you, lady!

Yhteen ihanan pehmeään ja valtavan isoon torkkupeittoon sorruin myös tällä katsastusmatkallani. Näitä tulen hankkimaan tuolta lisää!

Kuluvalla viikolla olemme myös yrittäneet tehdä kodistamme hiukan kodikkaampaa. Saimme siis vuokraisännältä budjetin ostaa taloon huonekalut ja jotta homma pysyisi edes joten kuten kasassa, olemme keskittyneet ensin saamaan taloon peruskalusteet. Tässä hommassa olemme pyrkineet olemaan melko neutraaleja (talossa ehkä asuu meidänkin jälkeen joku) ja kustannustehokkaita. Tänään haalin vielä muutamia mattoja, tylsästi Ikeasta ja nyt alkaa tuo "allowance" olla käytetty. Vielä saa kuitenkin Huangpussa virrata vettä ennen kuin tämä paikka on oikeasti koti.

Tavaramme ovat kuitenkin jo Shanghaissa. Jostain paperista puuttuu tuikitärkeä leima, sitä menemme hoitamaan huomenna. Ehkä kun tavarat saapuvat, mukaanluettuna ne varmaan 150 pehmolelua jotka oli pakko saada mukaan, alkaa ainakin lastenhuoneissa näyttää kotoisan sotkuiselta.

Ikeassa mieleen tuli Eeron haikea huokailu piparkakkujen perään ja sieltähän niitä saa! Mahtaakohan laatikollisesta olla yhtäkään jäljellä?