Päivä kaupungilla

Lähdimme jo aamusta Emilian kanssa taas kerran luistelemaan. Tämä kuulostaa varsin pro-hommalta, mutta oikeasti tähän nyt vain sattui tällainen kolmen päivän putki! Kun ahkera luistelija oli jäällä, vietin itse laatuaikaa Venti Latten kanssa Huangpun rannalla. Löysin yllättäen MB -hallilta Starbucks -kahvilan. Tuleva kantakuppilani!

Oman autonkuljettajamme lomaillessa, meillä on sijainen, joka ei puhu sanaakaan englantia. Yritämme sohia satunnaisia sanoja kiinaksi, lapset ovat sata kertaa parempia kuin me aikuiset, onneksi. Luistelun jälkeen suuntasimme siis kaupungille, mutta ihan tarkkaa osoitekorttia ei löytynyt, eikä yhteisymmärrystä määränpäästä kuskin kanssa syntynyt.

Mieheltäni löytyy aina joskus ihan outoja paikkoja, joissa hän on joskus kavereineen käynyt. Nytkin lompakosta löytyi sattumalta yhden, kuulemma tosi kivan paikan kortti, josta ei kyllä saa ruokaa. Ja juuri ruokaa lapset tässä tilanteessa kaipasivat, mutta eipä muuta kuin kohti kortin paikkaa. Kai siinä lähellä on jotain.

Taas kerran hämmästyimme siitä, millaisia paikkoja tästä miljoonakaupungista löytyykään. Saavuimme Moller Villan alueelle, jossa toimii myös pieni hotelli. Paikka oli kuin keidas keskellä kaupunkia. Itse Villassa oli häät, joten suuntasimme alueella toimivaan Moller Princess Rose Cafehen.

Ulkona pöydät ovat todella kauniissa ympäristössä ja paikka onkin täydellinen piipahtamiseen vaikka kahville tai yhdelle kylmälle kaupunkikierroksen lomassa.

Me päätimme olosuhteiden pakosta myös hieman syödä. Tilasimme lautasellisen dumblingeja ja pizzan lapsille.

Dumplingit eivät missään tapauksessa olleet huonoimpia syömiäni, jos nyt eivät ihan parhaimmasta päästäkään. Pizza katosi sen verran nopeasti, ettei sitä ehditty dokumentoida. No, ehkä sekään nyt ei ollut ihan parasta mahdollista tasoa.

Lasten kyllästyttyä ruokien odottamiseen, annoimme tehtäväksi kuvata ympäristöä. Kuvamateriaalia kertyi yhteensä varmaan satoja, on pakko suorittaa karsintaa.

 

Ellan hevospatsas ei yllätä. 

 

Emilia kuvasi mm. kultakaloja.

 

 

Eeron kuvista valitsin tähän ruusun, joka osoittautui tekokukaksi. Poikani, tuleva kukkakauppias? Oikeasti, opettelimme minun vähäisillä taidoillani sitä, kuinka lähikuva kuvataan tietyllä asetuksella ja maltetaan odottaa että kuva tarkentuu.

 
Moller Princess Rose Cafe on siis erinomaisella sijainnilla siunattu kuppila, joka minun on pakko esitellä myös sisältä: Ensin pittoreskia romanttista tyyliä....

Ja sitten modernia, punaista keinonahkaa 70-luvun tyyllin. Voisi toimia, mutta ei metrin päässä toisistaan. Siis minun mielestäni. Ehkä olen vain rajoittunut!

 

Jatkoimme päivää siirtymällä ydinkeskustaan hieman shoppailemaan.  Tällä kertaa kävimme vain GAP:issa, josta tytöt pelottavan varmoin ottein valitsivat jotain ostettavaa.  Ostokset pääsivät hyötykäyttöön illan viiletessä.

 

Koska kaupunki on melko tukossa viikonlopun Moon Festivalin vuoksi, poistuimme illalliselle lähemmäksi kotiamme, Hongmei Lu:lle ja sieltä kotiin.