Ajetaan, ajetaan, varo-varo-vasti

 

 ... ettei kaatuisi kallis lasti.

Tänään "pääsin" taas todistamaan skootterin ja auton yhteentörmäyksen jälkiä eräässä risteyksessä. Maassa pötkötteli nainen, vieressä seisoi n. 3-vuotias lapsi ja muita ihmisiä, skootteri oli siinä melko palasina vieressä. Toivon todella, että 3-vuotias oli jonkun sivullisen auttajan lapsi, eikä maassa makaavan naisen poika.

Monen muun asian ohessa liikenne täällä on asia, joka ei lakkaa hämmästyttämästä. Jos vain pystyisi ja ehtisi ottamaan valokuvan kaikista häkellyttävistä tilanteista, niitä olisi melkoinen galleria. Valitan jo etukäteen tämän postauksen kuvia, suurin osa on otettu auton ikkunasta liikkeellä "ei voi olla totta" -reaktion jälkeen.

Ensinnäkin tämä lasten kuljettaminen. Suomessa vouhotetaan turvaistuinten testituloksista ja tapellaan siitä, pitääkö lasta kuljettaa selkä menosuuntaan 3-vuotiaaksi asti vaikka lapsi istuisi polvet suussa. Täällä ei olla turhan tarkkoja! Kätevin kulkuneuvo lasten kuskaamiseen on skootteri tai mopo.

Lapsi kyytiin koulun portilla ja menoksi!

Kypärää ei tietenkään käytä juuri kukaan, ei edes talvella lämmikkeenä. Hurjimpia näkyjä ovat koulukyydit, joissa aikuisella on kypärä ja sekä edessä että takana istuu lapsi paljain päin.

Pieniä vauvoja on helpointa kuljettaa sylissä ja vielä helpompaa jos on kaveri auttamassa.

 Oma "ei voi olla totta!" -ennätykseni tapahtui tässä lähellä: Mopoa kuljetti nainen, edessä seisoi pienehkö poika ja tarakalla istui hieman vanhempi tyttö, jolla oli vauva sylissä! Toivottavasti heillä oli lyhyt matka, sillä hetkellä seurue oli autotiestä erotetulla mopokaistalla.

 Kuljetuskalustokaan ei aina ole ihan viimeisen päälle... Vähän teippiä ja matka jatkuu!

Oman henkeni edestä pelkään jalankulkijana varsinkin silloin, kun jostain suunnasta lähestyy sininen kuorma-auto. Nämä työn sankarit ajavat suunnilleen satasta ihan pikkuteilläkin, soittavat sentään lähestyessään huomaavaisesti torvea niin, että sydän meinaa pysähtyä eikä niissä taida olla jarruja ollenkaan.

Kuorma on sidottu huolella, yleensä aina jotain tipahtaa. Hedelmät kulkevat näiden sinisten hirviöiden lavalla röykkiönä ilman turhia pressuja, aina silloin tällöin tiellä saattaa olla muutama mandariini tai pomelo. Jos jotain on kiinnitetty pressulla, puolet siitä liehuu uljaana tuulessa.

Myös täysikasvuisia puita on kätevä kuljettaa siirrettäväksi paikasta a paikkaan b ihan vaan tuossa lavalla, vähän köyttä ja siinä se.

Oma lukunsa ovat pientavaraa kuljettavat mopoilijat ja pyöräilijät!

Jos on esimerkiksi ostanut Ikeasta patjan tai kirjahyllyn, on aivan turhaa hankkia sitä varten kuljetusta, koska kaiken saa pakattua mopon kyytiin. Se vaatii vain vähän kekseliäisyyttä.

Kätevin menopeli tavarankuljetukseen onkin peräkärryllä varustettu polkupyörä. Taas oli kamera ihan väärässä paikassa, kun tänään näin tällaisen kuorman perään vielä lisukkeeksi viritetyn lentolaukun, joka oli kahvasta kiinnitetty pyörän perään ja kulki perässä omilla pyörillään.

Kuka enää jaksaa hämmästellä moneen kerrokseen viritettyjä teitä ja sitä, että kolmikaistaiselle tielle mahtuu ihan mainosti 5 autoa rinnakkain kun oikein tunkee. Tai että pientareen kautta voi helposti ohittaa.

Tai jotenkin pitkästyä tavallisena perjantaina Yan'an elevated roadilla, jolloin kilometrin matkalla ehtisi kirjoittaa novellin. Tänään pelasin muun tekemisen puutteessa Angry Birdsia :)

Onneksi ei tarvitse itse ajaa näissä olosuhteissa!