perjantai 31. tammikuuta 2014

Rakettien paukkuessa hevosen vuoteen 2014


Tänään on juhlittu kiinalaisen uuden vuoden aattoa ja juhlahumu on ollut aamusta alkaen hyvin kuuluvaa, illan pimetessä jo myös näkyvää. Ihmetyttää näiden tapa pommittaa ilotulitteita jo päivällä valoisan aikaan, varsinkin kun sää on pilvinen ja sumuinen, kuten tänään. No, ehkä se pauke on enemmän se juttu kuin loiste! Hämmästyttävää on myös se, että monet kaupat ja ravintolat ovat olleet kiinni, nekin, jotka ovat yleensä ihan aina auki. Kolmas kokeilemamme  delivery-paikka oli tänään avoinna, mekään emme olleet varautuneet tähän. Vuosi sitten olimme Thaimaan lämmössä.

Me vietimme edellisen länsimaalaisen uuden vuoden täällä Kiinassa ja ostimme Andyn avustuksella hieman pommeja. Hän tosin ihmetteli, miksi vääränä päivänä haluamme ampua raketteja, mutta ohjasi meidät avuliaana pienen tupakkakaupan takahuoneeseen. Olimme ajatelleen muutamaa yksittäistä rakettia tai korkeintaan jotain ihan pientä pataa. No, nopeasti kävi ilmi, että pienin saatavissa oleva setti on 70 ammusta, mutta yleensä kukaan ei osta alle 100 ammuksen pakettia. Ostimme 2 kpl. Sen pienimmän sekä oliskohahan ollut sen 150 paukkua sisältävän.

Täällä näitä ei oikein voi nimittää padoiksi, pienen muuttolaatikon kokoiset jytkäleet olivat aika pelottavia. Itse en tykkää raketeista yhtään, no, tykkään katsella kaukaa, mutta pelkään itse ampumista. Mies ja lapset taas rakastavat, tappio 1-4 on nieltävä. Suomessa olen tarkka etäisyyksistä ja suojauksesta ainakin silmien osalta.

  

Melkoisia jytkyjä laatikkomme taivaalle ampuivatkin. Olin varma, että kyllä se kaatuu ja kohta talo palaa soihtuna....

   
Tänään pääsimme siis kokemaan ensimmäistä kertaa kiinalaisen uuden vuoden juhlintaa ja pommituksia. Pauke alkoi tosiaan jo iltapäivällä ja paras huipennus oli tietenkin klo 12 yöllä. Sen jälkeen hiljeni, toisin kuin Suomessa, jossa pauke jatkuu klo 04 saakka kai suunnilleen.


Me emme olleet ostaneet raketteja, koska ampuminen compoundilla oli  jyrkästi kielletty. Me olimme kai ainoat tottelevaiset. Klo 19 lapset olivat kaveriperheen kanssa leikkimässä rosvoa ja poliisia, kun ikkunamme alta ammuttiin oikea super-star -osastoa oleva pommisarja. Pahaksi onneksi kaveriperheen 8 v L oli piilossa melkein vieressä, onneksi Ellan kanssa, mutta järkytys oli kuulemma melkoinen. Eerokaan ei ole mikään rakettifani, mutta oli ilmeisesti onneksi kuitenkin kauempana.

Kun lapset olivat turvallisesti kotona rakettien keskeltä, oli tulitusta ihan mukavaa seurata. Sumu vaan taas teki tepposensa, vaikka ilmanlaatu ei ollut mitenkään kauhean paha, Silti näkyvyys edes viereisille compoundeille oli vähän heikko.



'

Omppu  on kiinalainen koira, eikä vähästä hätkähdä. Tänään talvisodan meininki taisi olla kuitenkin vähän liikaa, kun mielluummin käpertyi ihmisten jalkoihin ja pelkkä Cokis-tölkin aukaiseminen sai sen säpsähtämään. Onneksi tosiaan pauke taukosi täysin n. klo 00:30



Hyvää yötä ja hyvää hevosen vuotta kaikille!

Te, jotka olette syntyneet vuosina 1906, 1918, 1930, 1942, 1954, 1966, 1978, 1990, 2002 ja 2014, teillä on aihetta juhlaan!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Minhangin Beverly Hills

Meitä shanghailaisia hemmoteltiin tänään upealla kirkkaalla taivaalla sekä +18 asteen lämpötilalla!

Siitä intoutuneena lähdimme Ompun kanssa pitkälle kävelylenkille viereiselle Forest Manorin compoundille.

Ollessamme ensimmäisellä house hunting -matkalla ja käydessämme tutustumassa brittiläiseen kouluun, mielenkiintomme herätti ihan vieressä oleva, korkeiden muurien ja vehreän pensasaidan takana näkyvä kaunis compound. Kysyessämme agentilta sitä, mikä paikka tuo on, saimme vastaukseksi klassikon: "It is veeeeryyy expensive". Teki mieli vastata niin ikään klassikolla: "Niin, en kysynyt mitä se maksaa, vaan mitä siellä on saatavilla...". No, en sitten kuitenkaan ja jäimme siihen käsitykseen, että kyseessä on lähinnä ökyrikkaiden amerikkalaisten alue. Sittemmin olemme viisastuneet myös tämän compoundin osalta, kaikkialla on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja, täälläkin ihan normaaleille ihmisille sopivia villoja.

Tänään keskityimme Ompun kanssa kuitenkin lähinnä luksukseen ja kauneuteen (no, se on aina katsojan silmässä)!


Alueelle toivottaa tervetulleeksi roomalaistyylinen, aika mahtipontinen suihkulähde.


Koirienkin oletetaan osaavan pissiä oikeaan paikkaan. Omppu ei selkeästi ole aristokraattista alkuperää...

Klubitalokin on täällä pikkuisen isompi...


Alueen maisema-arkkitehti on tykästynyt paitsi roomalaiseen tyyliin, myös pyhiin lehmiin, näitä näkyy sekä sisäänkäynnillä että täällä klubitalolla.


Talot olivat suuria ja puhtoisia, monessa paikassa melkein kuin kulisseja...




Torneja ja erkkereitä riittää...


Monen talon kohdalla tuli elävästi mieleen kliseinen amerikkalainen elokuva...Tästä puuttuu vain angstinen teini heittelemässä koreja.



 Korskeat portit pitävät kutsumattomat vieraat loitolla.


Ripaus Venetsiaa kehiin...


Koristeellisia yksityiskohtia ja pastellivärejä riitti



Lisää venetsialaista tunnelmaa seuraavassa kanaalissa


 Uima-altaassa melkein kuin joessa - vesi ehkä vaan vähän puhtaampaa.


Ja sitten omalla kanootilla Klubille lounaalle :)


Tilaa aina tarvitaan!




Parhaimmissa villoissa oli ihan omat suihkulähteet. Tässä omat peurat (tai porot) kirmaamassa takapihalla!


 Tämä aution näköinen talo muistuttu Forest Riviera -compoundilla haaveilemaamme "palatsia". Tämäkin näytti autiolta, siihen lienee omat syynsä...

 

Forest Manorin kylkeen rakentuu korkeita ja koristeellisia kerrostaloja, sisarcompound nimeltä juhlavasti Palacio di Madrid.


 Niin...

Odotellesani tämän postauksen kuvien latautumista, luin uudestaam Mian Unelmia -postauksen ja aloin miettiä, julkaisenko tätä ollenkaan. Se todellisuus, missä se "kaikista onnekkain" osa kansainvälisistä ja kiinalaisista täällä elää, eroaa niin räikeästi jopa rikkaasta ja keskiluokkaisesta kiinalaisesta, saati köyhästä shanghailaisesta väestöstä. Me taviksetkin elämme äärimmäistä luksusta, sitä ei voi missään kiistää. Meidän ympärillämme pyörivät kiinalaiset ovat myös onnekkaita. Andy esittelee uutta iPhone 5:staan ja Ayi asuu tässä ihan lähellä tietääkseni ihan mukavasti. Silti hänkin mielihyvin asuu meillä Ompun kanssa ollessamme poissa.

Yksi viety puhelin, monta harmittavaa menetettyä kuvaa. En ikinä unohda vierailuamme Emilian luistelupuvun ompelijattaren kotiin lähellä Lujiabang Lu:n räätälimarkkinoita, myöhään illalla. Yksikin kuva (sieltä puhelimesta) kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa. Niitä en koskaan ehtinyt tallentaa. Yritän silti kuvailla: Kapeaakin kapeampi kuja, kiinalaisia katukeittiöitä vierivieressä himmeiden valojen alla. Kuja jolle en ikinä uskaltaisi yksikseni.

Jyrkät ja epätasaiset portaat ylös melkein pimeässä, apea hehkulamppu oli luultavasti sytytetty meitä varten, portaikolla leveyttä niin, että yksi kerrallaan mahtui juuri kulkemaan. Sysipimeässä eteisessä kolme ovea, joista yksi avautui meille pieneen, himmeään betonilattiaiseen huoneeseen ja siitä paremmin valaistuun, ehkä 10m2 ompelimoon. Puku vaati hieman korjauksia ja odotellessamme katselimme ympärillemme ja hytisimme kylmissämme. Emilia ensimmäisenä huomasi ompelimon pitkän pöydän alla patjan ja siinä lasten vuodevaatteet. Tajusimme, että perheen lapsen nukkumapaikka oli siellä pöydän alla. Samalla meille valkeni, että koko perheen ainoa nukkumapaikka oli se samainen ompelimo - yöksi lattialle laitettiin patjat vanhemmille, ne nojasivat siellä seinään. Luoja kuinka meitä hävetti odotella siellä puvun korjaamista sopiviin mittoihin. Ainoa lohduttava seikka oli se, että tiesimme kaiken rahan menevän suoraan tälle perheelle, jossa äiti suunnitteli ja leikkasi, mies ompeli. Räätälimarkkinoilla on aina se välistä vetävä agentti mukana matkassa.

Pois lähtiessämme kylmässä betonilattiaisessa huoneessa lapsi peseytyi pesuvadissa. Pienellä pöydällä oli keittolevy ja riisinkeitin sekä muutamia keittiövälineitä. Kun hallilla joku äiti jaksoi moittia työn jälkeä ja maksamaamme hintaa, meinasin tosissani tirvaista turpaan. Harvoin olen ollut niin iloinen maksamastani rahasta kuin tässä tapauksessa.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

On mansikoiden aika!

Ne ovat täällä! Jo lentokentältä kotiin ajaessamme huomasin, että pomelot ja banaanit teiden varsien pienillä myyntipöydillä olivat vaihtuneet pieniin punaisiin! Valveutuneena huomasin niiden myös saapuneen länkkärikauppoihin, sikamaisen kalliina luomuversioina tietenkin. Silti oli pakko maistaa!

Olen onnekas, koska saan nykyisin nauttia kahdesta sesongista, tammi-helmikuussa Kiinassa ja kesä-heinäkuussa Suomessa. Minun on pakko tunnustaa, että nämä kiinalaiset ovat parempia!

Jaksan aina nillittää kiinalaisista ruoka-aineksista ja kyllä niissä paljon nillitettävää onkin. Eilen sain taas syyn vähän aikaa käyttää ulkomailta tuotua UHT-maitoa, kunnes taas taivun lasten "yummy-maidon" (=kiinalainen tuoremaito) edessä.

Mutta nämä mansikat!


 

Lasten Suomi-koulu alkoi eilen ja sain mansikoiden ansiosta syyn vierailla ihanalla hedelmätorilla, aivan vanhan kotimme lähistöllä. Mansikoiden lisäksi muistin taas yhden erinomaisen plussan täällä Kiinassa asumiseen! Prisman kalpean ja kalliin hedelmäosaston äärellä saan kiittää tämän maan ihanaa tuoreiden hedelmien ja vihannesten tarjontaa.

Vielä viime vuonna olin niin skeptinen, että pesin suunnileen kirsikatkin astianpesuaineella ennen syömistä, nyt olen niin paatunut etten edes kuori kurkkua ;) No joo, huuhtaisen kaiken suodatetulla vedellä enne syömistä kuitenkin. Mutta yritän aina muistaa myös sen, että eipä niitä Suomeen tuotuja apeita tomaattejakaan varsinaisesti lähdevedellä ole kasvatettu.

Andy toi minut alunperin tänne hedelmämarkkinoille ja sen jälkeen olen harvakseltaan ostanut hedelmiä mistään muualta.


Paikka on melko karu ja edelleen suljen silmäni alueen ulkopuolella elävänä myytäviltä kyyhkysiltä ja kanoilta, en vaan voi katsoa. Mutta nämä hedelmät!

  





Samassa paikassa on myynnissä myös kukkia, melkoisen paljon edullisemmin kuin Shanghain kukkatorilla Gubeissa. Värjätyt pajunkissat kuuluvat kiinalaiseen uuteen vuoteen. Andy ei oikein ymmärtänyt selostustani siitä, kuinka lapset Suomessa vaan poimivat näitä ojien varsilta ja koristelevat värjäämisen sijaan.



Tarjonta ei ole valtavaa, mutta aina saan täältä maljakot täyteen jämärämpylöillä...





Seuraavan kuukauden taidan elää suunnilleen mansikoilla! Verryttelemme kahdella kilolla...

Illallinen 56. kerroksessa

Tänään ohjelmassa oli mukavat illalliskutsut ystäväperheen luona, Pudongissa. Teemana oli nyyttikestit, joissa kaikki tuovat jotain omasta kotimaastaan. Olenko julistanut tarpeeksi sitä, kuinka vihaan tätä "bring something from your country" -teemaa ;)?  Mutta nyt oli ihan eri juttu, kyseessä illalliset - ei leipomista, kuten koulun jutuissa.

Kavereiden kodista, Shimao Riviera Gardenin 56. kerroksesta on juhlavat näkymät: "pallotorni", "reikätalo" sekä tuleva maailman top 3:een kohoava "tötterötalo" näyttävät olevan ihan vieressä. Tänään(kin) valitettavasti ilmanlaatu oli sellainen, ettei suunnilleen joen toiselle puolelle nähnyt.




Meillä oli kuitenkin pöytä koreana!

Pöytämme kattauksen alussa. Tarjolla oli mm.:


Tempura kanaa japanilaisittain...



Vihanneksia ja dippejä


japanilaista...munakoisoa yms.


sushia....



Suomea edustivat Virvan mahtava perunasalaatti sekä lihapullat ja itse kyhäämäni tuorejuusto-savulohi -levite.  Sekä ihanat korvapuustit"




Australialainen viinitilan omistaja toi maistettevaksi upean kokoelman viinejä!





Viimeinen, dekanterissa tarjottu Shiraz oli varmuudella parhaiden ikinä maistamieni viinien joukossa!

Illan emännän Tomon kiinan opettaja Sherry ja kaverinsa Grace, kokkasivat meille dumplingeja. Ja voin käsi sydämellä sanoa, että nämä dumpligit olivat parhaita mitä olen koskaan syönyt!


Veggie...

 
 Maissia, herneitä, sipulia, possua...






Aivan mahtavaa! Kiitos Tomo ja muut kokit!