Lähtiessä en jotenkin ollenkaan varautunut tähän, että täällä expat-elämässä sitten takaisin päin ne useimmat erot ovat lopullisia, tai ainakin sitten satunnaisten tapaamisten varassa. Meillä suomalaisilla on helpompaa, vaikka hajaannummekin ympäri karttaa kotiinpaluun myötä. Aina tulee kuitenkin asiaa Vaasaan, Kuopioon, Turkuun, Jyväskylään, Helsinkiin... Se on vain halusta kiinni ottaa puhelu ja kutsua itsensä kahville. Ulkomaalaisten kanssa on vähän mutkikkaampaa, vaikkei tietenkään mahdotonta missään nimessä.
Tänään vietimme sellaisia läksiäisiä, että tämän perheen poistuminen naapurustostamme varmasti kirpaisee ja kauan.
Karkit juhlien kohteen mukaan!
Samoin juomat, juhlan sankarin toiveiden mukaisesti.
Nyyttäreiden tarjoilu oli muutenkin aivan loistava, onneksi kuumassa säässä meidän oli melkein pakko ahmia pöydän antimet pois nopeasti. Raketin allasalue tarjosi oikein mukavat puitteet piknikillemme ja myös pienille vieraille, jotka saivat kellua liiviensä varassa altaassa.
Tämän perheen lähtö kirpaisee ja kovasti.
Ensinnäkin tietenkin itse juhlan kohde Marianne on melko mahtava tyyppi. Kun kerroin, että Zerot ovat Mariannen läksiäisiin, lapset kysyivät innoissaan, että koska ne ovat? "Aamupäivällä". "Höh, mehän ollaan koulussa, eikä päästä!" "Niin, nää on aikuisten juhlat" "Höh!!!". Kippiksen Sannan mainiot kaksoset olivat kuulemma sitä mieltä, että Mariannesta tulisi hyvä presidentti Suomelle. Kannatetaan. Näimme jo itsemme Lujiabang Lu:n luomuksissamme kättelyjonossa.
Toisekseen, me olemme onnistuneet tekemään maailmaan kolme melkein täysin saman ikäistä lasta. Rosvo ja Poliisi -peli on ollut koko täällä raketilla asumisen kohokohtia. Koskaan ei ole tylsää, kun yleensä aina on saatu vähintään kuusihenkiset joukkueet kasaan. Nooa ja Ella, Stella ja Emilia sekä Lola ja Eero. Yleensä tämä kokoonpano on houkutellut myös naapurit osallistumaan ja mitä isompi porukka, sen hauskempaa. Mitäs nyt sitten???
Sitten vielä lisäksi on syntynyt sellainen sielunkumppanuus, jonka uskon ja toivon kestävän samalla tavalla kuin Ellan pari sydänystävyyttä ovat kestäneet. Emilia ja Stella vaan loksahtivat kohdalleen ja tämän kaveruuden ero on tässä ehkä kuitenkin se koskettavin. Onneksi kesälläkin on hyvää aikaa tavata ja pääkaupunkiseudulle on aina muutenkin asiaa, joten eiköhän vierailut puolin ja toisin onnistu jatkossakin.
Jossain vaiheessa tuntui, että kaikki lähtevät. Ympärillä pyöri vain päivämääriä siitä, koska kukakin lähtee. Tuntui ettei tänne jää oikein ketään. Sitten yhtäkkiä alkoi ensinnäkin tulla jäämisiä: "No, ei me lähdetäkään vielä…" ja pikkuhiljaa myös uusia. Ja taas jääviä ja taas uusia. Pieni ja sinnikäs suomalainen yhteisömme siis säilyy ja pyörittää edelleen sekä Shanghain suomalaisia että Shanghain Suomi-koulua. Molemmat ovat aktiivisia myös Facebookissa! Jos suuntana on Shanghai, käy kurkkaamassa! Tämä ei ole maksettu mainos ;)
Me suuntaamme Suomeen viikon päästä. Mr. Omena kävi tänään terveystarkastuksessa ja rokotuksessa. Hän on nyt dieetillä mahtuakseen kuljetuslaukkuun ja pysyäkseen 8 kg painorajan sisällä laukkuineen. Noooo….jos nyt pari makupalaa kuitenkin...
Täältä me tulemme taas! Mutta me kuitenkin vielä lähdemme, kertaalleen! Yritetään tavata kesällä.
Esitän kuitenkin saman toivomuksen kuin jouluna: me olemme täällä vain hetken ja meille se aika omassa kodissamme on myös arvokasta ja se kotimme on Jyväskylässä! Jos vain ajamme ympäri Suomen, tapaamme kyllä teitä kaikkia ihania ja rakkaita ihmisiä, mikä on tärkeää ja fantastista. Mutta myös meille saa ajella tai junailla. Sinne ja takaisin on teille saman verran kuin meille. Ohikulkumatkalla saa aina poiketa ja vartavasten lähteä. Aina löytyy yösija ja tarjottavaa! Tapaamisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti