Markkinakadulla tai oikeastaan paikallisessa kauppahallissa oli paikallisen ruoan koko kirjo näytillä ja ostettavissa. Jonkinlaisessa riisijauhosta ja jostain tehdyssä soosissa marinoidut vihannekset ovat kuulemma oikein perinteistä japanilaista ruokaa.
Suunnitelmamme oli täyttää maha kadun maistiaisilla ja niitähän riitti!
No, emme me kuitenkaan pystyneet kulkemaan pysähtymättä kauniin pienen sushipaikan ohi. En voi uskoa että mokasin kuvat ihanista sashimeistamme. Ainekset olivat jo sinänsä herkullisen näköisiä.
Nyt on makrillisesongin viimeiset hetket ja makrilli olikin herkullista. Japanilainen seuralaiseni äimisteli, kun jätin nahan syömättä - se on kuulemma se paras osa. Jaahas.
Seuralaiseni Tomo sanoi vielä pari päivää jälkeenkin päin että tässä paikassa oli aivan kertakaikkisen erinomainen sushi, yksi parhaista mitä hän on syönyt. Ja se on paljon sanottu japanilaiselta se.
Tarjonta oli kalapainotteista ja kaikkea saa valmiina. Ruoka koostuu japanissa usein pienistä annoksista erilaisia juttuja.
Tietynlaisten lihapalleroiden, no tavallaan dumblingien kääreeksi tehty taikina vaatii nuijimista oikein olan takaa!
Ostoskadulta siirryimme etsimään kahvilaa pientä hengähdystaukoa varten. Minulla on paitsi oma viini, myös pizzeria Kioton keskustassa. Pahaksi onneksi se oli kiinni!
Surffailimme pienimuotoisen shoppailun kautta takaisin majapaikkaamme ja sieltä kohti illan ohjelmaa.
Koska Kiotossa on ruska-aika, on kaupungissa erityisiä ruskakohteita. Yksi niistä oli Kiomitzu-dera, eli Kiomitzun temppeli ( kirkkaan veden temppeli). Se oli erityisesti valaistu ja aukioloaika oli klo 21.30 saakka.
Muutama muukin oli päättänyt suunnata Kiomitzuun illan päätteeksi ja nautiskelimme oikein perinteisestä japanilaisesta bussikyydistä tupaten täydessä bussissa.
Vaellus mäkeä ylös oli kuin karjamarkkinoilla kulkemista. Mutta kyllä paikka oli kaunis!
Kyomitzun temppeli on rakennettu alunperin vuonna 778, mutta sotien ja muiden tuhojen jälkeen merkittävä osa nykyisistä rakennuksista on kolmannen Shogunin Iemitsu Tokugawan rakennuttamia vuosina 1631-1633.
Suuntasimme matkan "kuun puutarhaan", jonne ei normaalisti pääse ollenkaan sisään. Tämä on yksi kuuluisimmista japanilaisista temppelipuutarhoista ja mm. jokaisella kivellä puutarhassa on oma tarinansa.
Paikassa ei saanut valokuvata, mutta ostimme postikortteja. Korteista kuvatut kuvat eivät tee oikeutta paikan kauneudelle.
 |
| Kuva: Kiomitzu Dera postikortti |
 |
| Kuva: Kiomitzu Dera postikortti |
Tällaisena me sen näimme iltavalaistuksessa.
 |
| Kuva: Kiomitzu Dera postikortti |
Tältä se näytäisi talvella.
 |
| Kuva: Kiomitzu Dera postikortti |
Jatkoimme matkaa Kiomitzun lavalle, josta on kuuluisa näkymä Kioton keskustaan. Väenpaljous täällä oli jokseenkin ahdistavaa. Näkymää Kioton keskustaan ei oikein saanut kaiken sen porukan ja selfieiden kuvaamiseen tarkoitettujen keppejen lomasta.
Ruska oli kuitenkin suunnattoman kaunis ja Kiomitzun lavan rakenteet hienot.
Onneksi temppelin vieressä oleva pagoda oli suljettu. Jalat alkoivat olla tässä vaiheessa jo hieman lopussa ja taatusti olisimme hulluina kiivenneet pagodan ylimpään kerrokseen!
Ruokapaikkaa etsimme tovin jos toisenkin. Osassa oli kuulemma ruoka jo loppu ja osa oli seuralaiseni mielestä liian korealaisia tai kiinalaisia. Lopulta päädyimme pieneen ja mukavaan paikkaan.
Pikkujoulusesonki se on Japanissakin. Isolle seurueelle kiikutettiin mm. tällaisia jouluruokia:
Meillä oli herkullinen, kuuden ruokalajin illallinen. Kaunista ja ihanaa.
Pääsimme "kotiin" vasta klo 23.30 emmekä ehtineet kylpyläämme, mikä oli iso pettymys. Mutta päivä oli mitä mainioin!
Majapaikkamme ei ehkä ole ulkoisesti kovin luxus, mutta hauskaa meillä oli.
Japanilainen kotatsu on matala pöytä, jonka päällä on iso peitto ja sen päällä pöytälevy. Pöydän alla on lämpövastus. Jalat tuikataan pöydän alle ja peitto alavartalon päälle ja nautitaan!
Ihanaa!
Vaikka kylpeminen jäi välistä, kotatsun lämmössä vietetty suunnittelutuokio vei loputkin voimat ja uni taas maistui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti