Tästähän oli puhuttu siitä lähtien, kun tänne muutimme. Syksyllä 2014 oli jo melkein lennot varattuna, mutta ei onnistunut. Serkustani Mikasta, joka on minulle melkein kuin se puuttuva isoveli ja rakkaasta kummipojastamme Niklaksesta tuli kuin sattuman kaupalta ne viimeiset vieraamme. Ja huh, minkälaiset yhdeksän päivää vietimmekään täällä Shanghaissa.
Pojat saapuivat aivan supernopeasti kentältä aina luotettavan Lu:n kyydillä. Taitailla oli vielä imuri keskellä olohuonetta, koska odotimme vieraita saapuvaksi n. tunti kyseisestä ajankohdasta. Onneksi skumppa oli kylmässä.
Jännitin hieman etukäteen sitä, miten Eero ja Niklas tulevat toimeen. Edellisistä treffeistä oli aikaa ja compoundille oli juuri muuttanut se paras suomalainen ystävä Roope. Mietin, että jääkö Niklas nyt sitten jotenkin sivuun. Höh, turha pelko. Supersosiaalinen, englanninkielistä koulua käyvä Nikke solahti kuin kala veteen poikien porukkaan. Lopulta seitsemän pikkupoikaa oli meillä syömässä vappubrunssia ja livahtivat sen jälkeen touhuamaan ulos jotakin...
Olimme yllättyneitä, että sekä Mika että Niklas jaksoivat lähteä kaupunkikierrokselle jo heti saapumispäivänä! Ja jaksoivat valvoa itseasiassa yömyöhään. Sattumalta myös meidän lapsillamme oli perjantai vapaata, samoin Heikillä, joten käytimme päivän keskustaan tutustuessa.
Annoimme itsellemme yhden löövipäivän, eli saapumista seuraavan lauantain loikoilimme kotosalla leffoja tuijotellen. Silti kävimme illalla lähikadulla syömässä ja lapset kävivät uimassa. Mika - THE SAW. Yhtäkuin uusi Halloween tai Hohto.
Muuten kyllä menimme paikasta toiseen hyvin aktiivisesti. Tässä serkukset vesikaupungissa...
Mikan ja Niklaksen kanssa nousimme korkealle, kuitenkin vain Pearl Toweriin. Näinköhän minulta jää Financial Towerin lasilattia näkemättä? "Reikätalossa" olen toki muuten päässyt vierailemaan, Park Hyatt - hotellin maisemat ovat mielessä lähtemättömästi!
Keskiviikkona illastimme yhdessä kummisetäni, eli isäni veljen Timon kanssa. Timo teki vielä yhdet messut suomalaiselle liike-elämälle täällä Aasiassa ennen hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Jatkoimme illallista jatkoilla talollamme aikaiseen aamuun. Huh, huh tätä sukua.
Hauskinta kaikessa oli se, että vuorokausi myöhemmin japanilainen ystäväni Tomomi meni hakemaan messuilta Suomen osastolta lahjoituksia Suomi-koululle ja törmäsi yhtäkkiä Timoon, jonka kanssa ovat tutustuneet mökillämme tyyliin vuonna 1995. Shanghaissa asuu n. 20 miljoonaa ihmistä ja nämä kaksi tapaavat messukeskuksessa ja vielä tunnistavat toisensa. Ei voi olla totta!
Meillä oli jokaiselle päivälle ohjelmaa ja vaikka vieraat ymmärsivätkin sen tosiasian, kuinka aika täällä vaan menee ja kaikki kivoimmat jutut ehdittiin tehdä, jäi silti paljon kokematta. Oli vielä suunnitelmia, mutta sen tajuaminen, että täällä voi hyvin kestää 2 h liikenneruuhkassa, sai vieraatkin karsimaan toivelistaa.
Pojat kävivät parturissa viimeisenä iltana, kaksi hurmuria...
Olen todella onnellinen, että kaikki teistä kynnelle kykenevistä kävivät täällä. Tämä on ollut uskomaton kevät. Nyt on jäljellä muutto ja kammottavat jäähyväiset kaikkien kanssa. Toisaalta katse alkaa kääntyä kohti Suomea ja kaikkea hyvää siellä! Kyllä tästä hyvä tulee1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti