Sopivasti kiinalainen

Kun me nyt asumme Kiinassa ja täältä takaisin suomalaiseen kotiin muutamme, on toki ajankohtaista miettiä, että mitä Kiinasta viemme mukanamme.

Meillä on valmis koti siellä Suomessa, lähinnä lasten huoneet kaipaavat ehostusta, mutta hekään eivät kaipaa mitään erityisen kiinalaista.

Tiedän muutaman ystävän, joilla on suunnattoman kauniita kiinalaisia kalusteita kodeissaan. Kaappeja, vitriinejä, senkkejä. Meillä ei ole paikkaa näille, piste.

Olen lisäksi jossain määrin ärsyttävä minimalisti, en yhtään siedä röyhelöä ympärilläni. Kuitenkin ajattelen, että Kiina saa näkyä ja sen pitää näkyä edes pikkuisen. Onhan se ollut niin merkittävä osa elämäämme!

Minulla on kokoelma pienia kiinalaisia juttuja, ei ensimmäistäkään kiinalaista kalustetta siis! Nämä saa helposti pois, jos kausi ja kiinnostus menevät ohi.

Tämä on jotain ihan järkytävää. En ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa: Ostin Xi'anissa tällaisia pikkuisia sotilaita. En yhä edelleenkään tajua, että miksi. Mikään pölynkerääjä hyllyssä ei ole ikinä houkutellut. En tiedä miksi nyt näin :) Itse asiassa Emilia toi nuo pienet ja me ostimme museosta isommat.

Onneksi ei kuitenkaan keulinut niin pahasti, kuin useilla täällä, joilla on näiden Xi'anin terracottasotilaiden miehenkokoisia kopiopatsaita kodeissaan ja pihoissaa. Nämä saa helposti siirrettyä takavasemmalle siinä kohdassa, kun itsekin tajuan, kuinka naurettavilta ne näyttävät taustaa tuntemattomille. Mutta tunnearvoa näillä totisesti on.  Yksi hienoimpia kiinakokemuksia. Been there, done that. Didn't get the T-shirt but these :)

Kiina tulee näkymään seinillämme paitsi Simo Turusen upeina kuvina, myös kaduilta ostettuna taiteena. Nimemme taiteili paperiin Xi'anissa buddhatemppelin kierroksella ihastuttava munkki ja Lushan -kauppa kehysti ne upeasti, kuten kaiken muunkin täältä hankkimamme.

Kiina minussa?  Sitten taas. Olen aivan liian kiinalainen. Rakastan Kiinaa ja kiinalaisuutta. Täällä on paljon huonoa, mutta minusta silti enemmän sitä hyvää. Jos minun pitäisi valita, Suomi tai Shanghai -mahdotonta. Täysin mahdotonta. Juuri nyt mietin ja ennustan, että lastemme elämä vaan tulee tapahtumaan muualla kuin Suomessa. Tuntuu vaikealta ajatella heitä suomalaiseen systeemiin...Vaan mistäs sitä koskaan tietää, toivottavasti he solahtavat systeemiin kuin kalat veteen, samalla tavalla kuin aikanaan tänne sopeutuivat.

Mutta kuten me täällä tapaamme sanoa:

IHMINEN VOI LÄHTEÄ KIINASTA,MUTTA KIINA EI IKINÄ LÄHDE IHMISESTÄ!