Tyttöjen valtakunta

Minusta ei ikinä olisi ns. sisustusblogaajaksi.  Meillä on ensinnäkin ihan tavallista ja olen muutosvastarintainen ihminen. En tykkää irtotavarasta enkä osaa ostaa sisustuskamaa vain ostamisen tai muodin ilosta. Täällä Kiinatalossa olen lisäksi jotenkin antanut asioiden vaan mennä, koska oikeastaan mikään täällä "irtaimistoa" lukuunottamatta ei ole omaa. Lisäksi puitteet monessa kohdassa sotivat omaa makuani vastaan. Moni täällä hankkii kiinalaisia huonekaluja Suomeen vietäväksi, mutta meillä on jo koti, johon ei mahdu ja jonka tyyliin ei sovi oikeastaan mitään tuotavaa täältä Kiinasta. Tarjolla on myös ihania moderneja kalusteita ja klassikoita (sekä niiden kopioita), mutta niitäkään meille ei kotiin vaan yksinkertaisesti mahdu. Haluaisin tuoda kotiin kuitenkin edes pienen häivähdyksen Kiinaa tästä jaksosta, kuten olemme tuoneet (miehen) lyhyemmistä jaksoista mm. Intiassa sekä omista matkoistamme aikaisemmin. Minulla on yksi paikka ja yksi pieni huonekalu mielessäni ja sen ehkä hankin tai sitten en. Äitienpäivää odotellessa...

Ajattelin nyt kuitenkin avata hieman taloamme kotijoukoille, joita vakaista aikomuksista huolimatta ei ole kauheasti täällä vielä vieraillut ;) "Mummeleiden" vierailunkin jälkeen huonejärjestys on hieman muuttunut. Siivosin tyttöjen huonetta ja kun se kerrankin oli edes suunnilleen edustuskelpoinen, otin myös muutaman valokuvan.

Alkuun  molemmilla tytöillä oli omat huoneet, mutta Emilian huone alakerrassa oli alkujaankin vähän huono idea. Emilia ei tykännyt nukkua yksinään alakerrassa. Pari kuukautta sitten tytöt päättivät muuttaa yhteiseen huoneeseen niin, että molempien sängyt ovat ylhäällä ja leikit sekä kirjoituspöydät Emilian entisessä huoneessa alakerrassa. Näin saimme myös kunnollisen vierashuoneen taloon. Aikeissa on ostaa Emilian entiseen huoneeseen vuodesohva. Nykyinen työhuone ei oikein toimi vierashuoneena, koska siinä ei ole ovea.

Kun toinen tykkää vihreästä ja toinen pinkistä, toinen hepoista ja toinen Hello Kittyistä, on vähän hankalaa yhdistää huonetta.  Lisäksi ennen muuttoamme hankituista peruskalusteista esim. lastenhuoneissa oli ainoastaan yksi toivomamme valkoinen sänky ja kaksi ei toivomaamme mustaa. Onneksi tytöillä tarjolla oli tosi iso huone.  Tytöt ovat saaneet oikeastaan täysin vapaat kädet laittaa huoneensa omakseen.

Emilian puolisko huoneesta on enemmän pinkki. Valkoiset päiväpeitot hankimme peittämään näiden kahden erivärisen sängyn riitelyä.

 

Emppu on luistellut itselleen vaikuttavan Hello Kitty -kokoelman. Isointa, Pekingistä hankittua Kittyä lukuunottamatta muut ovat Tintti- ja Mini- sarjoissa (äidin tai mummin) jäälle heittämiä Kittyjä.

Ompun paikka sijaitsee keskellä... Vaikka ei hän tuolla nuku, vaan valitsee päivän mukaan jommankumman sängyn jalkopään ja käpertyy sinne nukkumaan.

 Ellan puolella on vihreää.
 

Ja tietenkin heppoja talleineen (ja Eevi sekä kaikki muut heppatyypit: tämä on äidin asettelu siivousta tehdessä, joten virheet ovat minun, ei Ellan ja en jaksanut sitä aitausta alkaa pystyttämään ;).

Huone on oikeastaan todella iso. Yhden seinän peittävä taso oli alkuun inhokkini isoine "kultaisine" vetimineen, mutta vaihdettuani niihin vetimet, taso ei enää ole niin hallitseva. Yleensä se on täynnä tyttöjen vaatteita, ennen pehmoleluja, mutta kun Omppu oppi hyppäämään tasolle ja ystävystymään hmm... liian läheisesti mm. pehmohevosen kanssa, ne on poistettu kaappeihin ;)

Verhoratkaisu odotta vielä valaistumista. Paksut, vauvan kakan väriset ja homehduttavat verhot on poistettu ja jäljellä ovat valkoiset valoverhot.  Huoneeseen tarvittaisiin myös 3 kpl kapeita laskosverhoja, mutta tämä pinkki-vihreä värimaailma, joka tulisi kulkea läpi huoneen siirtää hankintaa jonnekin  tulevaisuuteen tai se vaan vaietaan pois :)

 

Neideillä on tietenkin myös oma kylpyhuone.

 

Yläkerran aula on oikeastaan myös lasten valtakuntaa.

Siellä on TV, DVD sekä Wii. Pelit sekä täällä huikeasti kasvanut DVD-kokoelma valtaa hyllytilaa. Hämmästyttävän nopeasti uutuudet löytävät tiensä DVD-kauppoihin, Esim. Hobbitin ensi-illasta oli kulunut tuskin viikkoa kun sen josai meillä täällä syrjäkylällä täydellisenä kopiona.

Ellan ja Eeron joululahjaksi saamat säkkituolit sijoittuivat lopulta tänne, koska niille ei oikein ollut tilaa huoneissa ja tähän tilaan ei mahdu minkäänlaista sohvaa. Vihreänharmaa ei ole paras mahdollinen väri yhtään mihinkään, mutta onneksi löysin jo paikan, missä vastaavien "Fatboy" tyyppisten löhötyynyjen värivalikoima on paljon laajempi, ehkä nämä päätyvät meillä joskus kotona ulos. 

Alan jo tottua tämän talon koristeellisuuteen ja kun elämä on väliaikaista, ei kaikkiin pieniin yksityiskohtiin jaksa kauheasti panostaa. Olisin halunnut vaihtaa kaikki verhot talossa, mutta toistaiseksi ainoastaan yläkerran aulan ja Eeron huoneen verhot on vaihdettu. Tuntuu tyhmältä teettää verhoja omaan piikkin, kun niillä ei ole mitään käyttöä kotona Suomessa. Kesällä aion mitata kaikki ikkunat talossa ja teettää täällä mm. silkkiverhoja ja päiväpeitteen omaan kotiimme.

Eeron huoneen esittelen joskus, kunhan herra saa Legonsa ojennukseen :)

Eräs viikko kiinaelämää

Tämä viikko on ollut jotenkin tapahtumaköyhä, ihan vaan perusmeininkiä: koulua, jumppaa, luistelua, kotona oloilua. Niin ja olihan vappukin.

Viikon kohokohtana ehkä se, kun imuri räjähti (ei hyvin mene...). Siis ihan todella räjähti! Oikeastaan ainoastaan töpseli posahti, mutta pamaus oli sellainen, että luulin vähintään jonkun talon monesta kristallikruunusta rysähtäneen maahan. Johto purkautui 20 cm ja oikosulku vei koko talosta vaihteeksi sähköt. Onneksi Ayille ei käynyt mitään. Jos käsi olisi ollut kiinni pistokkeessa, olisi sähköisku ollut varmasti melkoinen.

Ehdin jo hätäpäissäni käydä imuriostoksilla, koska suomalaisena ajattelin, että korjaaminen ei joko onnistu tai ainakaan kannata. Onneksi en ollut ehtinyt heittää vanhaa imuria roskiin. Ehkä sen hinta (1000 RMB = n. 120 €) kodinkonekaupassa sai miettimään vielä hetken. Ayi ja Andy olivat molemmat sitä mieltä, että sen saa korjattua. Ja saihan sen. Ajelimme taas kerran Andyn kanssa jonnekin ihme kaduille.

Ja kas, paikallisessa Oy Sähkö & Putki & Sekatavara Ab:ssa homma hoitui odottaessa.

Täällä, kuten muissakin vastaavissa putiikeissa lapset hoituvat siinä vanhempien työpaikoilla sivussa. Muutama ämpäri ja laatikko esteeksi ovelle, etteivät pienokaiset ryömi kadulle vanhempien ollessa kiinni asiakkaiden kanssa.   

Kymmenen minuuttia myöhemmin poistuimme kaupasta tyytyväisinä. Homma maksoi 10 RMB (n. 1,20 €)! Ja siihen sisältyi myös vessanpöntönavaaja ;) Kiinalainen viemärijärjestelmä ei kestä poikani paperinkulutusta...

Seuraavaksi suuntasimme etsimään mattopesulaa.

Meillä on makuuhuoneissa valkoiset nukkamatot ja siitä lähtien kun Omppu tuli taloon, ne ovat kärsineet hieman vaurioita. Ellan huoneen, jossa Omppu on vauvasta saakka nukkunut, matto oli kaikista kamalimmassa kunnossa ja se on lojunut varastossa jo kuukauden verran. En ole kuullut mairittelevia kokemuksia mattojen pesusta täällä, mutta koska matto oli käytännössä jo pilalla, ajattelin uhrata sen koekaniiniksi. Kerroin etten aio käyttää pesemiseen isoja rahoja, koska matto ei ole arvokas ja voi olla ettei se lähde puhtaaksi. Ajattelin, että n. 250 RMB olisi "kipurajani". No, hinta oli 90 RMB (n. 11 €). Matto on kooltaan n. 140 x 200 cm.  Toimitusaika on 3 päivää. Jos loputulos on edes tyydyttävä, kiikutan sinne kaikki talon matot.

Minä joka kitisen aina täkäläisistä korkeista hinnoista tietyille asioille, yllätyin kerrankin oikein positiivisesti. Ja totta on, että kiinalaiset osaavat nypätä meiltä ulkomaalaisilta helposti 2-4 kertaisen hinnan paikallisiin verrattuna, asiasta kuin asiasta. Oikeastaan se on se mikä ärsyttää. Siksipä Andy yleensä hoitaa kaupalliset neuvottelut näissä palveluissa ja paras lopputulos syntyy jos en ole mukana ollenkaan näyttämässä valkoista naamaani :) Olen melko varma, että hinnat olisivat olleet ihan erilaiset jos minä olisin sönkännyt siellä englanti-kiina-elekieltä.

Eli olipa hurjan jännittävä viikko!

Ai niin, oli meillä vappupicnic omalla pihalla ja se oli varsin mukavaa! Meinasi koko vappu unohtua, mutta nykyisin osaan jo aika nopeasti haalia kasaan tiettyjä juttuja vaikka se vaatiikin aika monessa kaupassa pistäytymistä. Te, joilla on ulottuvilla Stockan Herkku, kumartakaa siihen suuntaan älkääkä valittako ruuhkista, kiitos.

Karjalanpiirakat tietenkin Nancylta Pudongista (onneksi oli sinne asiaa muutenkin). Paikalliset kananmunat ovat epäilyttävän keltaisia, I don't want to think about why...

Vähän lihapullia, nakkeja, juustoja ja May's Delin perunasalaattia.

 Jälkkäriksi irtokarkkeja, mansikoita ja keksejä ynnämuuta.

Tällä picnicillä ei ollut tarjolla kuohuvaa... Mutta taatusti kylmää juotavaa.

International Day

Eilen oli yksi tähän asti mukavimmista päivistämme täällä Kiinassa!

Aloitimme aamun Ellan synttäriaamiaisella, joka ensimmäistä kertaa 12 vuoteen oli mahdollista syödä ulkona! Jo aamusta näki, että päivästä tulee kaunis. Siihen olisi melkein voinut jäädä, mutta tehtävät koululla kutsuivat.

Eilen oli nimittäin WISS-koulun International Day, joka on suurin tapahtuma kouluvuoden aikana. Jokainen WISS:n 44 maasta esittäytyi omalla teltallaan ja tarjosi pientä syötävää. Lapset kiertävät teltoilla hakemassa leimoja passiinsa ja leimaa varten pitää yleensä suorittaa joku tehtävä.

Kaikkia toivotaan pukeutumaan maansa kansallispukuun tai väreihin. Meidän Team Finland lähti eilen koululle tällaisissa vetimissä.

Sää todella suosi, lämpötila oli n. + 30 astetta ja kerrankin aivan kirkkaansininen taivas suorastaan häikäisi, huomaan että kuvatkin ovat vähän tavallistakin epäterävämpiä, kuvaaminen oli hankalaa kirkkaassa auringonpaisteessa.

Toiminnan maiden teltoilla organisoivat oppilaiden vanhemmat. WISS:ssä on 24 suomalaista oppilasta, perheitä ei ole edes puolia tuosta, koska meidän tapaamme tosi moni perhe on kolmilapsinen. Porukka on kuitenkin aktiivista. Tällä kertaa hylkäsimme vihaiset linnut ja teemaksi valittiin sauna.

Erään perheen Au Pair oli maalannut upean taustakankaan teltallemme.

Tarjottavaksi teimme lihapullia, jotka pujottelimme suomenlipulla varustettuihin cocktailtikkuihin tomaatin ja kurkun kanssa. 

 Tarjolla oli myös Marianne-karkkeja.

Telttamme vetonaula oli minikokoinen sauna! Vihta oli peräisin Le Chambordin pensasaidoista ;) Asiaankuuluvat saunajuomat oli eräs perhe kantanut mukanaan Suomesta.

Itse sauna oli yhden perheen poikien "leikkimökki", lauteina toimi keittiöjakkara ja kiuas oli valmistettu roskakorista.

Lapset joutuivat vastaamaan muutamiin saunaa koskeviin kysymyksiin leimansa eteen.

 

Tunnollisina jaoimme myös Suomitietoutta esitteiden merkeissä.

Päivä alkoi lohikäärmetanssilla.

Tämän jälkeen jokainen maa vuorollaan tuli kentälle lippuineen. Team Finland oli pukeutunut asiaankuuluvasti.

Lippuparaatiin osallistui vaikuttava joukko meikäläisiä!

 Australia oli tuonut paikalle Koalan. Mahtoi tyypillä puvun sisässä olla tukalaa helteessä...

Lapset kypsyvät aina kun paasaan siitä, että menettepä tulevaisuudessa melkein minne tahansa maailmankolkkaan, teillä on siellä kaveri. Tänään se konkretisoitui ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Koulun johtaja, joka kuulutti maat kentälle tokaisikin osuvasti, että olo on kuin Euroviisuissa.

Paraatin jälkeen päästiin itse asiaan, eli maiden telttoja kiertämään.

Naapuritelttamme Belgia oli keskittynyt olennaiseen :) Myös monet viinimaat tarjoilivat viinejään. Voin vaan kuvitella lööpit, jos Suomessa koulun juhlassa tarjottaisiin vanhempien toimesta alkoholia toisille vanhemmille. Tämä tapahtuma oli siis tietenkin tarkoitettu yhtä paljon aikuisille kuin lapsillekin.

Yllättäen oma suosikkini oli Italia ;) Ei vaan, Italian porukka oli todella panostanut tarjoiluun. Pöytään kannettiin koko ajan uutta sapuskaa: bruschettaa, pizzaa, ilmakuivattua kinkkua, mozzarellaa, oliiveja...Team Finlandin epävirallisen raadin mukaan päivän laadukkainta viiniä, Illyn espressoa... Ilmeisesti jollakin vanhemmista on täällä ravintola ja siinä tarjoilun salaisuus.

Amerikkalaiset tarjoilivat chili con carnea, vaahtokarkkeja suklaavesiputouksen ohessa ja tietenkin omenapiirakkaa.

Ranskalaiset tietenkin croisantteja ja patonkia sekä herkullisia makkaroita.

Japanilaiset todellakin valmistivat sushia, vaikkakin pikaversiota!

 Korealaisten pulgogi oli herkullista.

Kaikesta ei ole edes kuvia, Israelin teltalta sai pitaleipää, Uusi-Seelanti ratsasti turvallisella maidollaan ja teltan jäätelöjono oli melkoinen. Belgian porukka paistoi vohveleita. Meksikon salsa toi vedet silmiin.


Tanskan legot ja Suomen muumitalo ja -laiva vetivät Nurseryn porukkaa :)

Päivän päätyttyä olimme kaikki aivan uupuneita!  Päivästä jäi kaikenkaikkiaan todella kiva mieli. Monen kurjan asian keskellä helposti unohtaa, miten suuri rikkaus lapsille on mahdollisuus kasvaa osana tätä kansainvälistä yhteisöä ja oppia ymmärtämään eri maiden kulttuureja. Kun piipahdimme Eeron kanssa juomatauolle ilmastoituun jumppasaliin, hän alkoi luetella salin kattoon ripustetun lippunauhan maita. Ihmettelin että miten voit tietää nuo. No kun meidän luokan Jaden on Indonesiasta ja Kiki on Koreasta ja se ja se sieltä ja sieltä.

Uupumuksesta huolimatta jaksoimme kuitenkin vielä illan päätteeksi lähteä  "lähikuppilaan" syömään synttäri-illallista. Hieno päivä! Tänään on vuorossa kotona kokattu synttäripäivällinen ja mikä parasta, kokki en suinkaan ole minä :)

 

Huomenna juhlimme!

Jotta esikoisen 12 v syntymäpäiväjuhlat eivät jäisi koulun International Day:n varjoon, pakko laittaa hieman ennakkoa, varsinkin kun tähän aikaan hän ei pääse tätä lukemaan ja Suomessa on vasta ilta ja meillä jo alkuyö :).

Jotenkin uskomatonta! Mutta silti siitä on vain hetki aikaa. Tuntuu, että jokainen hetki noiden lasten elämässä on kuitenkin "sitä parasta aikaa". Aina vouhotetaan muistamaan ja korostamaan vauva-aikaa, kun se on niin ihanaa ja lyhyt ja sitten sitä kaipaa - ikäänkuin se olisi se lapsuuden paras aika. Höpsis! Ei se todellakaan ole. Se on ihanaa, mutta kaikki muukin on huippukivaa

Oli niin kivaa höpsöttää Mian pikkuisen F:n kanssa eilen ja miettiä onko tämä porkkana vai tomaatti ja pakata valkoista kimmeltävää käsilaukkua mukaan lounaalle tuteilla ja muulla tarpeellisella. Pikkutytöt (ja pojat) on niiin ihania. Mutta vähän erilailla ne isommat on vähintään yhtä ihania! (käytinkö nyt varmasti  tarpeeksi sanaa "ihanaa" päästäkseni Marco Bjurströmiksi?).

Kun oikeasti joutuu vähän haastamaan itseään, että öö... mitenkäs tämä asia onkaan? Toistaiseksi ne välillä vähän ärsyttää, mutta enimmäkseen ilahduttaa, juuri tällä hetkellä karttuvalla kielitaidolla ja kansainvälisellä suhtautumisellaan ja ihan vaan olemalla :)

Ehkä kiroan jossain vaiheessa jonkinlaista rajojen asettamisen tuskaa, mutta toistaiseksi vain iloitsen esikoiseni varttumisesta, yhä pienenä tyttönä, mutta aina vaan järkevämpänä ja ajattelevaisena sellaisena! Hän tietää asioita joita en tiedä! Oikeasti!

Näin iltamyöhällä voi paljastaa myös muutaman salaisuuden (hän nukkuu jo).

Lahja numero yksi on "jumppapuku -allowance"

Täällä kaikenlaisen ompelemisen teettäminen on järkevää ja siksikin ajatuksena oli teettää täällä ainakin yksi uusi kilpailupuku liian pieneksi jäävien tilalle. Alla on yksimielisesti kaunein puku, jonka olemme tyttären kanssa viimeaikoina kisoissa nähneet. Heille, jotka tämän upean voimistelijan kuvasta tunnistavat, tarkoituksena ei todellakaan ole kopioida, vaan hakea vaikutteita, mm. ihan eri väreissä :)

Saa nähdä onnistuuko. Paikka jossa mm. luistelupukuja tehdään on jo tiedossa ja täällä bling blig kuuluu aina asiaan, pikemminkin  he kysyvät että ettekö halua enempää strasseja? :)

Koska jumppapuku pakosta myöhästyy, hain Decathlonista täsmälahjana uikkarit, uimalasit ja uimahatun  saadakseni jotain konkreettista pakettiakin kasaan, vaikka uskon jo 12 v arvostavan myös noita eritäin kivoja kirjekuoria ;)

Lounastreffit sushin merkeissä

Jaha, ekaa kertaa onnistuin äsken julkaisemaan postauksen, jossa oli pelkkä ostikko ja sekin väärin kirjoitettu :) Hiiri vähän lipsahti. Nyt näyttää VPN takkuavan ja onnistuin kai tuolla klikkauksella muuttamaan asetuksia. No, aina ei voi onnistua kertalaakista... Yritetäänpä siis uudestaan ja toivotaan parasta!

Meillä oli tänään taas kerran mukavat lounastreffit Mian ja pikkuisen F:n kanssa. Suunnistimme Cool Docksiin, jonne meidän on pitänyt monta kertaa aikaisemminkin mennä. Olemme sujuvasti kiristäneet tahtia näiden lounastreffien suhteen, koska meillä on aina niin mukavaa! Paitsi se, että olemme molemmat niin valovoimaisia persoonia, meillä on paljon yhteistä: Olemme muuttaneet tänne ihan samaan aikaan ja käyneet koko byrokratiahässäkän samanaikaisesti. Törmäsimme toisiimme blogimaailman ulkopuolella ekan kerran täysin sattumalta ollessamme terveystarkastuksessa täällä Shanghaissa - small world. Lisäksi meillä on samanikäisiä lapsia suunnilleen samoilla luokka-asteilla ja on mukavaa vertailla eri koulujen erilaisia tapoja ja opetusta. Lisäksi minä saan aina hyvän syyn tulla keskustaan :)

Koska syömme "aina" italialaista, päätimme nyt kokeilla jotakin muuta.

Valitsimme japanilais-korealaisen ravintolan lähinnä sushi -annoksen houkuttelemana. Se olikin ihan ok, ei mieleenjäävää.

Pääruoaksi tilasimme lohta ja katkarapuja, sekin hyvää, mutta ei erinomaista. Ruokaa oli ainakin taatusti riittävästi, lisukkeina pöydässä oli misokeittoa, salaattia ja kaikenlaista muuta.

 

Cool Docks on mukava paikka ja lounasaikaan myös mukavan hiljainen!

 Tämä Angry Birds siirtyi Radical Design Weekin jälkeen tänne, en tiedä mistä se alunperin tuli.

Lopuksi suoritimme pienen kävelymaratonin, kun emme osuneet ihan heti lauttasatamaan ja joen ylitettyämme suuntasimme reipasta kävelyvauhtia Super Brand Mall:ille, molemmilla korkkarit jalassa. Nyt hieman jaloissa tuntuu :)

 Mutta vaiva palkittiin! Sain viimein hankittua jogurttikoneen. Hello Kitty -mallia se on siksi, että se oli koko kaupan ainoa kappale ja moisen vaivan nähtyämme Hello Kitty ei haitannut lainkaan :)

Voi kuinka me teitä kaivataan

Emilian osallistuminen luistelutestiin viikonloppuna herätti taas kamalan ikävän myös Ellan voimistelujuttuihin. Ellalla ja jumppakavereilla on tietenkin oma, ainutlaatuisensa kaveruus, mutta mielestäni meillä äideillä oli lisäksi se omamme, jossa jaoimme ilot ja surut niin voimisteluun kuin kaikkeen muuhunkin liittyen.

Hömppäosastolta muistan, kuinka vertailimme kisoissa myynnissä olevia pukuja ja kuinka jonkun mielestä yksi sopisi jollekin ja taas joku toinen toiselle. Tilailimme porukalla tossuja Espanjasta. Halasimme kun jollain oli omassa elämässä vähän vaikeampaa. Omalta osaltani koko homma huipentui siihen, kun muuttokiireissämme Kiteiden ihanat äidit huolehtivat Portugaliin leirille lähteneestä neitosestamme koko reissun ajan, en voi koskaan kylliksi kiittää siitä!

Kaikista vertaisryhmistä Suomessa kaipaan eniten näitä jumppaporukan äitejä, "Kiteiden kankeat äidit" -ryhmää. Me emme touhunneet järjettömän paljon yhdessä, mutta jotenkin meillä vaan oli hieno yhteishenki ja jonkinlainen henkinen yhteisymmärrys. Ehkä hyvin pienenä seurana yritimme myös näkyä Suomen voimistelukartalla ryhmämme intohimoisen valmentajan Sannan tukena. Tietenkin myös Sanna liityy tähän porukkaan.

Muistan luultavasti ikuisesti sen päivän, kun kerroin Sannalle muutostamme tänne Kiinaan. Voi sitä itkun määrää, minun itkuni. Sanna hienosti järkeili omatoimisen harjoittelun ohjeita yms. vaikka oli selvästi harmissaan asiasta. Harjoittelu täällä Shanghaissa onnistui lopulta mutkien kautta, olen siitä kertonut jo ennenkin ja edelleen kiitollinen, mutta harmissaan siitä, että todella pitkien koulupäivien vuoksi Ella ei pääse harjoittelemaan läheskään kuten ennen. On kuitenkin pakko kehua tässäkin tapauksessa motivaatiota omatoimiseen harjoitteluun.

Kohta pääsemme kesäksi Suomeen. Sun Svoli -tapahtuman (eiku tietenkin Sun Lahti -tapahtuman, kirjoitus kulkee taas nopeammin kuin ajatus...) missaamme, samoin Jyväskylän omat luokkakisat, mutta tärkeintä on takuulla tavata kaikkia kavereita! Vanha, viime kesältä oleva video siis jumppatervehdyksenä tähän väliin, kun uudempaa materiaalia ei oikein ole :)

Kiinalainen luistelutesti

Joo, kuulostaa joltain kiinalaiselta kidutusmenetelmältä, mutta ei sitä ole.

Kiinassa lasten taitoluistelu ilmeisesti perustuu samantapaiseen luokkasysteemiin kuin suomalaisessa voimistelussa. Eli tarvitsee saavuttaa tietty taitotaso siirtyäkseen seuraavaan luokkaan, iällä ei ole merkitystä. Uskon ja ajattelen että tämä ei päde kiinalaisessa valtiollisessa lahjakkuuskarsinnassa, jossa on varmaan kovemmat otteet.  Suomessa pienen kansakunnan käytössä on "lempeä" n. 6-7 vuotiaana alkava "tulos tai ulos" -meininki, jossa ainoastaan syntymävuosi ratkaisee. Vaikka ikäeroa olisi viikko, edellisen vuoden puolella syntynyt on hankalammassa asemassa seuraavan vuoden puolella syntyneeseen nähden ja jos vaadittavia taitoja ei ole tiettyyn päivään mennessä saavutettu, ei etenemään pääse. Mutta tottakai raja on aina vedettävä jonnekin ja loppuvuodesta syntynyt Emppu on aina näissä jutuissa pärjännyt ihan hienosti, ei siis ole mitään hampaankolossa, kunhan purnaan systeemiä vastaan ja toivon että jotain edistystä tapahtuu :)

Tänään oli tämän alueen kiinalaisille taitoluistelijoille suuri päivä, eli tasotesti. Emiliakin osallistui siihen, mutta enemmänkin siksi, että saisi n. vuoden tauon jälkeen tehdä ohjelman kuten kisoissa. Itse testillä ei sinänsä ollut merkitystä.

Emilia pyrki tasolle 4, en edes tiedä monta tasoa systeemissä on. Homman säännöt olivat kuitenkin selvät ja poikkesivat aika paljon suomalaisesta. Kaatuminen olisi ollut paha juttu, mitään vähääkään riskialtista ei siis kannattanut yrittää ja Emiliankin ohjelmaa helpotettiin ja lyhennettiin paljon. Mahdollisimman puhtaasta, vaikka helpommasta ohjelmasta sai paremmat pisteet. Jos nyt yhtään muistan tai olen ymmärtänyt oikein, Suomessa kaatumisesta ei näiden pienempien kohdalla rangaista, mutta yrittämisestä palkitaan.

Seuraavassa minikokoisena tämän päivän suoritus, Empun luvalla. Etsi videosta melkein kaatuminen :)

Tulipahan tämäkin kokeiltua. Kunpa löytyisi Ellalle joku samantapainen voimistelujuttu, kun Suomessa kaikki tuntuu sijoittuvan kevääseen ja alkukesään. Syksyllä taas kisakalenteri alkaa vasta kun olemme taas jo täällä. Lapsille kun kisaaminen tuntuu olevan homman suola, oli tulos mikä hyvänsä! Tärkeintä ei ole voitto vaan asianmukainen tunnelma!