perjantai 3. elokuuta 2012

Terveys tarkastettu

Saattelin juuri äsken esikoisemme kymmenen päivän ulkomaanmatkalle. Tämä on ehkä pisin aika ikinä kun olemme olleet erossa ja taatusti ensimmäinen kerta kun hän lähti ovesta passin kanssa ilman vanhempia. Kornia, koko Kiinajuttumme perustuu siihen, että saisimme viimein olla perheenä yhdessä ilman että yksi on jatkuvasti poissa. Nyt sitten kokeilemme viimemetreillä tällaista ihan poikkeuksellista erossa olemista.

Me vanhemmatkin olemme viimein päässet terveystarkastuksen makuun. Verta on imetty 4 putkiloa, sydän on filmattu, verenpaine mitattu, keuhkojen kunto testattu sekä spirometrialla että keuhkojen röntgenkuvalla, erilaisia piippauksia on kuunneltu kuulokkeissa lapsuuden puhelinkoppia muistuttavasssa kopperossa, katseltu linsseissä erilaisia salmiakkikuvioita ja kerrottu mihin mikäkin osoittaa. Tänään sain 2 piikkiä, maanantaina on luvassa 2. En edes tiennyt minua uhkaavasta taudista nimeltä Japanin aivokuume ennen Kiinajuttuamme. No, nyt sekin riski on torjuttu, vaikka taudin kuulemma saa ainoastaan jos suunnilleen lähtee kesätöihin riisipelloille tai muuten rypee jossain maaseudun sikatiloilla. Vaan mistä senkään koskaan tietää. Sainhan Thaimaastakin jonkun ihme ihottuma-nivelkipu -oireyhtymän hyttysenpistosta, vaikka eksoottisimmillaan loikoilimme parvekkeen porealtaassa Phuketissa.

Maanantaina lääkäri sitten analysoi veriputkiloiden tulokset ja nyt vaan henkeä pidätellään ja odotellaan ettei löydy esim. lepraa, kuppaa, HIViä tai keuhkotuberkuloosia.  En pistä ollenkaan pahakseni tällaista perusteellista terveystarkastusta, aina tasavuosina on ihan hyvä tsekata tilanne ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän alkaa mietityttää että mitähän se verenpainemittari osoittaakaan tai mitä sieltä verestä löytyy. Mutta ihan pikkuisen ehkä protestoin tällaisen proseduurin läpikäymistä siksi, että Kiinan viranomainen sen vaatii. Varsinkin kun miettii maan omien kansalaisten terveydenhuoltoa. Enpä usko paikallista väestöä skannattavan suurella huolellisuudella aina heidän hakeutuessaan uusiin tehtäviin tai paikkoihin.

No, oikeastaan odottelemme siis lähtölupaa kunhan lääkärin allekirjoitukset ovat papereissa. Lasten passit palautuivat tänään Z-viisumien kanssa, joten he ovat vapaita lähtemään!


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

On laiva valmiina lähtöön...

...se kaukomaille käy.

Tämä Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu on mielessä kun tänä viikonloppuna käynnistyy haikeiden hyvästien sarja.

Esikoisemme sydänystävä on meillä kyläilemässä ja tuskin kuivin silmin pystymme huomenna bussin ovella hyvästelemään. Ystävyyssuhde, joka alkoi 3 kk iässä, on kestänyt jo 11 vuotta. Kun kaveri muutti toiseen kaupunkiin, tytöt opettelivat kulkemaan itsekseen bussilla. Kaiken se kestää, uskon että myös tämän!

Lasten serkut vanhempineen lähtivät juuri ja tuntui hassulta sopia tapaamista ensi kesälle, vaikka harvoin tapaamme useampaa kertaa vuodessa kun välimatkaa on useampi sata kilometriä ja kaikilla omat menonsa.

Muutenkin meillä pyörii non-stop lastentarha, mieheni kokkaa isoilla padoilla keittoa ja spaghettia ja porukkaa tulee ja menee, heitä kuitenkin vielä tapaamme ennen lähtöä. Otamme kaiken irti viimeisistä viikoista!

Olen kauhea itkupilli. Tiedän että minun on pakko saada itsestäni irti vielä vierailu lastemme ihanaan päiväkotiin kun se elokuussa avaa ovensa. Johtaja Sinikka on ruusukimppunsa ja halaukset todellakin ansainnut, hänestä muodostui lähes vara-mummi erityisesti kuopuksellemme lähes viiden vuoden päiväkotijakson aikana. Viimeisenä päivänä ovella nieleskelin kyyneliä ja olin hyvin lyhytsanainen, olin juuri sulkenut työpaikkani oven ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa takanani, itku tuli vasta autossa.

Myös koululla minun on käytävä. Esikoisen opettaja oli äitini mukaan ollut kyynelten partaalla kertoessaan todistustenjakotilaisuudessa muutostamme. Olin itse Shanghaissa. No, ehkä meitä on sitten kaksi itkijää.

Varsin haikeat hyvästit tulevat eteen myös esikoisen voimisteluryhmän äitien kohtaamisessa. "Kiteiden Kankeat Äidit" on ollut ihana vertaisryhmä, yhdessä on itketty ja naurettu, tsempattu toinen toisiamme niin lasten voimistelujutuissa kuin ihan omankin elämän koukeroissa.

Omat ystävät ja sukulaiset, äiti, sisko perheineen, kummilapset... Voi kauhistus, voisin tosiaan varmaan pullottaa ne kyyneleet ja viedä Baden Badeniin. Muistakaa rakkaat, että teille on aina yösija kristallikruunun alla jos Shanghaihin satutte.



Peppi Pitkätossun Jäähyväislaulu:

On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy
missä taivaalla illan tullen, ei Pohjantähteä näy.

Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan,
käymme ystävä armas surren, sua jäämme me kaipailemaan.

Ja ellet sä luoksemme tulla, vois milloinkaan uudestaan,
niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan.

Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa.
Monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa.

Me tiedämme että sä lähdet, vain koska muuta et voi.
Ja me toivomme että nyt sulle, pian taas laulu onnesta soi.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Viisumihakemuksia ja viherhommia

Siinäpä meidän puuhat parina viimeisenä päivänä. Kun omistaa talon jonka ympärillä on enemmän kuin pari koivua, ei syksy kuulu varsinaisesti suosikkivuodenaikoihin. Haravointi ja kaikki muu paikkojen putsaaminen lehdistä on aika työläs urakka. Tänä vuonna lehtien pudotessa me olemme ihan muissa maisemissa. Tämä asia hieman hirvittää, vaikka talon huolto onkin järjestetty. Osittain siksikin olemme yrittäneet tehdä muita pihatöitä pois alta. Ostin itselleni ihanan uuden koneen, pensasleikkurin. Puskaa on mennyt matalaksi metsurin elkein.

Siistinä sisätyönä olemme täyttäneet viisumihakemuksia käsi kipeänä. Oletko käynyt Kiinassa viimeisen 12 kuukauden aikana? Missä ja miksi? Oletko käynyt muissa maissa viimeisen 12 kuukauden aikana? Missä ja miksi? Onko sinulla mielenterveysongelmia? No pikkuhiljaa alkaa kyllä olla...

Olemme viisumien kanssa myöhässä. Se johtuu terveystarkastuksesta joka odottaa työterveyshuollon avautumista elokuun alussa. Pieni mutka matkassa on myös se, että esikoisemme tarvitsee passinsa takaisin kymmeneksi päiväksi ulkomaan leirin vuoksi tässä välissä. Juhlallinen ja huolella leimattu kutsu saapui DHL:llä viime viikolla, lentoliput saimme varattua ja passit sekä viisumipaperit ovat lähteneet konsulaattiin eilen. Toivotaan siis suopeutta ja nopeutta viranomaisilta.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Sisustuspuuhia

House hunting -matkalla tuli nähtyä jos jonkinlaista taloa ja kalustusta ja vaikkei mikään hyltätyistä taloista varmaan lopulta kaatunut huonekaluihin, sai nuhjuinen ja eriparinen tai aivan superkoristellinen tai hyvin tummasävyinen sisustus ihan hyvänkin talon tuntumaan tunkkaiselta ja ankealta.

Kodiksemme valikoitui lopulta koko kierroksemme viimeinen talo La Chambordin compoundilla. Talon yksi hyvä puoli oli se, että talo oli kalustamaton. Kiinalaistyyppisen vääntämisen ja kääntämisen jälkeen saimme vuokraisännältä tietyn summan, jolla saamme itse ostaa kalusteet! Sopii minulle oikein hyvin...



Etsimme alunperin modernia ja mahdollisimman skandinaavisesti sisustettua villaa, valitsemamme talo on kuitenkin jonkinlainen sekoitus modernia ja hyvinkin koristeellista. Kalustuskin on siis mietittävä siitä näkökulmasta. Lisäksi osa kalusteista olisi saatava hankituksi jo ennen kuin itse saavumme paikan päälle. Viime yönä sitten laadinkin yksityiskohtaista yhteenvetoa agentillemme Winnielle kalusteista jotka hänen tulisi hankkia meille jo etukäteen. Oman haasteensa asiaan tuo se, että meillä ei ole talosta pohjapiirustusta saatika mittoja. 

Onneksi Ikeaan voi aina luottaa ja Kiinan Ikeasta budjetillamme tuntuu saavan hieman enemmän kuin Suomen vastaavasta. Kalustus ei koskaan voi olla liian valkoinen, eihän? Valitut kalusteet ovat siis valkoisia, valkoisia ja valkoisia. No, pöytä on ruskea. 

Olohuoneen täytteeksi tulee Ikean Ektorpia


Ja Hemnesiä




















Vaalea, melko iso ja moderni keittiö oli se, mihin talossa ensin ihastuimme. Laadukkaan oloiset kodinkoneet ja puhtaat (myös puhtaan tuoksuiset, ei homeiset) keittiönkaapit, saareke ja erillinen ruokailutila olivat plussaa kaiken näkemämme jälkeen.




Vaalea keittiö ja ruokailuhuoneen tummaa puuta olevat kiinteät kalusteet saavat kaverikseen näillä näkymin tällaisen tumman pöydän


Ja tällaiset tuolit


Makuuhuoneissa jatkuu sama linja





Hemnesiä meille ja Malm -sarjaa lapsille


Kaikki kalustekuvat:IKEA


Nämä ja tiedot patjoista on kasattu yhteen sisältäen nimen, värin, tuotenumeron, kuvan, kappalemäärän ja tiedon huoneesta johon ne tulevat ja lähetetty Winnien toimistoon. Pessimisti ei pety, mutta hämmästyn jos kaikki kalusteet ovat saapuessamme talossa, oikeissa huoneissa, oikean värisinä! Loput, ei niin kiireelliset kalusteet hankimme itse kotiuduttuamme.

Sokerina pohjalla: Ihan jokaisella ei ole talossaan kultaista kylpyhuonetta, mutta meilläpä on! Onneksi vain yksi. Ehkä vielä opin elämään sen(kin) kanssa.





torstai 19. heinäkuuta 2012

Asiat etenevät - välillä tuskastuttavan hitaasti!

Huomaan kirjanneeni asioiden edistymistä tänne viimeksi yli kuukausi sitten! Kuukautta ei kuitenkaan ole loikoiltu, vaan muuttoasiat ovat edenneet päivä kerrallaan ja lomaillakin ollaan ehditty.

Tällaisiin projekteihin liittyy yleensä jonkinlainen "to do" -lista ja kun asia on hoidettu, se vedetään listalta yli. Helppoa ja yksinkertaista. Tässä muutossa vaan yli vedettäviä, valmiita asioita syntyy jotenkin tuskastuttavan hitaasti. Kiinassa meilit hautuvat päivä tolkulla ja vastaus aiheuttaa välillä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia! Thank you, have a good day, bye bye.

Koulu hyväksyi viimein kaikki kolme lastamme oppilaiksi. Toimitimme hakemuspaperit ainakin kolmeen kertaan kolmelle eri henkilölle kaikkine liitteineen, aina jotain muka puuttui, vaikka ne oli todistettavasti skannattu samaan dokumenttiin. Kaivoin jostain arkistojen kätköistä sellaisetkin keräilyharvinaisuudet kuin lasten syntymätodistukset - tarvitsin niitä ensimmäisen kerran ikinä ja esikoinen on sentään 11 vuotta!

Erilaisia papereita ja todistuksia on haalittu sieltä ja täältä ja mappi alkaa täyttyä.


Melkoisen tarkan terveystarkastuksen saamme vielä käydä läpi saadaksemme lopullisen armon muuttaa Kiinaan, sekin on odotellut suomalaisen lomakuukauden vuoksi turhan pitkään.

Muutto on edennyt siihen pisteeseen, että meille kannettiin iso kasa pahvilaatikoita jotka saamme täyttää mutta emme sulkea. Muuttofirma tulee kuulemma pakkaamaan mukaan lähtevät astiat - en pistä pahakseni. Olisivat pakanneet kaiken muunkin, mutta tuntuu helpommalta miettiä mukaan lähtevät asiat itse konkreettisesti laatikkoon latomalla. Lapsetkin ovat jo homman aloittaneet, first things first :)


perjantai 15. kesäkuuta 2012

Harrastamisen vaikeus

Jossain aikaisemmin kerroinkin, että tyttäremme harrastavat rytmistä voimistelua ja taitoluistelua. Molemmat ovat kilpailevissa ryhmissä ja harjoittelevat melko paljon, 4-6 kertaa viikossa.

Näiden harrastusten jatkaminen oli yksi tärkeistä asioista muuttoa harkitessamme. Ensin tie tuntui toivottomalta. Pienempien lasten "kuperkeikkakouluja" expattien lapsille löytyi kyllä, mutta vähänkään vakavamman harrastamisen kanssa tuntui törmäävän seinään, eivätkä asiat ole vieläkään mitenkään kauheasti selkiytyneet, jonkinlaisia ratkaisuja on kuitenkin näköpiirissä.

Kuva: Jukka Sohkanen (kuvassa Ella)

Rytmisen voimistelun osalta valmentaja löytyi Sport for Life -organisaation kautta. Valmentaja Zeching Oh on indonesialainen, sikäläisen maajoukkuetason ja Kaakkois-Aasian mestaruuskisojen menestynyt voimistelija. Haasteena on vielä löytää harjoittelupaikka, jossa pääsisi edes silloin tällöin tekemään kunnon matoilla ohjelmia. Ellan valmentaja on jo lupautunut lähettelemään uusia ohjelmia videoina meille ja muutenkin olemaan mukana etävalmentajana. Saapa nähdä mitä tästä tulee.



Taitoluistelu aiheutti ensin enemmän harmaita hiuksia: Shanghai ei tuntunut ilmastonkaan puolesta olevan mikään ideaali paikka harrastaa taitoluistelua. Ahkeralla googlettamisella sentään pääsi pidemmälle kuin voimistelun puolella: Pudongissa on Mercedes Benz -arena, kansainväliset mitat täyttävä kaukalo, jossa toimii myös luisteluseura, Century Star Skating Club Shanghai, jolle löytyi myös www-sivusto: http://www.centurystar.com.cn/ Pahaksi onneksi sivusto on kiinaksi, eikä oikein taivu edes google translatoriin. 

House Hunting -matkalla selvisi, että myös Puxin puolella on jäähalli, jossa voi harrastaa jääkiekkoa (yksi katsastamamme talon Landlord osasi kertoa tämän, koska hänen poikansa harrasti jääkiekkoa). Agenttimme lupasi selvitellä asiaa, mutta toiveikas retkemme Puxin "jäähallille" johti ostoskeskukselle, josta löytyi yleisöluisteluun sopiva jääkenttä, sekin suljettu remontin vuoksi. 

Toivottavasti saisimme nämä lapsille tärkeät harrastuskuviot selvitettyä. Kuopuksemme Eero ei vielä harrasta mitään, mutta ilmoitti tuossa äsken haluavansa harrastaa golfia :) jaahas, taas yksi "edullinen" ja Kiinan "tilavassa" ympäristössä varmasti helposti järjestettävissä oleva harraste!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Le Chambord

House Hunting matka on tehty. Siitä on jo yli viikko. Viikko on mennyt sulatellessa ja ihmetellessä. Nyt pitäisi reagoida, mutta se on niiiiiin vaikeaa.

- 14 Compoundia
- 3 koulua
- yli 20 taloa tai asuntoa

Ei yhtäkään "se on tässä" -osumaa. Ehkä vaadimme liikaa? Meillä on 3 lasta ja meidän on pakko vaatia tiettyjä perusasioita, kuten riittävä määrä makuuhuoneita ja niiden järkevää sijoittelua talossa. Lisäksi haluamme hieman extraa - muutammehan ihan vieraaseen paikkaan ja se vaatii meiltä kaikilta paljon. Lisäksi lapset haluavat talon ja puutarhan, vaikka tarjolla olisi upea Shanghai Raquet Club: Kerrostalo ei käy.

Rakastuimme Lakeside Villa -alueen moderneihin taloihin ja ilmapiiriin, emme kuitenkaan löytäneet sitä juuri meille sopivaa taloa, japanilaistyylisiin puutarhoihin ihastuimme ja tykkäsimme alueen yleisistä tiloista. Tosi hyvä paikka lapsiperheelle ilman muuta.




Jos valinnan voisi tehdä vain talon perusteella, valintamme olisi tässä:


Alue on Xi Jiao, joka on vasta valmistumassa,  mutta keskeneräinen alue sai meidät epäröimään. Löytyisikö täältä lapsille kavereita? Eläisimmekö keskellä tyhjiä luxustaloja?





Alueena yli muiden nousi Le Chambord. Alue aivan WISS koulun vieressä. Mahtava club -alue ja mikä  parasta, ainoastaan 10 min kävelymatka koululle. Ongelmana näytti olevan se, että meille mieleistä ja budjettiin sopivaa taloa ei löytyisi tältä alueelta. Kun perjantain viimeinenkin "kammotuskohde" oli käyty katsastamassa, totesimme jo, ettei tuleva asuinaluemme valitettavasti ole tämä.




Viimeinen yllätyskohde koko matkalla sekoitti pakan taas kuitenkin täysin. Kalustamaton vaalea talo, omaan makuumme liian "kultainen" kiinteä sisustus, moderni valkoinen keittiö, hieno puutarha, hyvä pohja... Nyt neuvottelemme vuokrasta ja siitä, kuinka saisimme hankittua kalustuksen oman makumme mukaan (=Kiinassa skandinaavinen IKEA).



Olisiko tässä tuleva kotimme?