Aamuvirkut Shanghaissa

Nyt kun Suomi-koulu on loppunut, Emilia on päässyt (ja äiti joutunut) osallistumaan lauantaiden aamujäille.

Nämä aamujäät ovat siitä houkuttelevia, että halli on silloin suljettu muulta yleisöltä ja jäällä on ainoastaan kourallinen taitoluistelijoita. Shanghai Thunderbirdsin n.7-10 vuotiaat kiekkoilijat aloittavat vielä aikaisemmin, heidän jäänsä alkaa klo 07. Samalla porukalla on jää perjantai-iltaisin alkaen klo 22. Kuulemma osa lähtee aamulla viideltä kotoa ehtiäkseen verryttelemään, pukemaan varusteet ja jäälle ajallaan. Kamalaa! Tuohon en kyllä suostuisi, olkoon jälkikasvu millaisia Teemuja, Sakuja tai Mikaeleja tahansa. Samat ongelmat siis täällä maailman äärissä jääajan kanssa kuin Suomessakin.

Heräämme siis lauantaisin n. klo 6 ja suuntaamme vähän seitsemän jälkeen kohti Pudongia. 1,5 h jää alkaa klo 8.15.

Aamutuimaan Lupu Bridgelläkin on tilaa...

Mersuareenan valaistus ei todellakaan hemmottele puhelimen kameralla bloginsa kuvat ottavaa. Josko sen järkkärin kesällä sitten... Tosin näin paljon hölmöjä kuvia elämästämme tuskin tulisi otetuksi ellei kamera kulkisi aina taskussa.


Onneksi Starbucks hallilla avaa ovensa yleensä ainakin 15 minuuttia etuajassa. Tätä ei ikinä tapahtuisi Suomessa :) Muistan kuinka ruokakaupassa kesätöissä piti seisoa siinä ovella avaimen kanssa, asiakkaat lasioven ulkopuolella, odottamassa että kello lyö tasan yhdeksän, ovia ei saanut avata sekuntiakaan aikaisemmin. Huomatkaa, jälleen yksi positiivinen huomio minulta Kiinasta!

Joen rannassa mukavassa säässä lattea ja aamiaista nauttiessa aikainen aamu ei enää oikeastaan tunnu hassummalta!

Kun kotona ollaan kaupan kautta käytynä jo klo 11 maissa, on kuitenkin koko päivä vielä edessä!

Tänään voinkin keskittyä keräämään sappea ja kiukkua huomiseen House Huntingiin ollakseni mahdollisimman ärhäkkänä asiakkaana aamulla, mikään muu ei täällä oikein auta. "Sattumalta" yleensä lopussa löytyykin sitten jokunen ihan kelvollinen asunto kaikkien kammotusten joukosta jos vaan jaksaa vaatia ja valittaa. Ja ei äiti, tämä ei ole minun kiukutteluani, vaan oikeastaan kaikkien näkemys asiaan ;) Emme ole mitenkään ainoita,  jotka ovat vuokranneet sen viimeisen näytetyn asunnon. Sen, joka on sitten ihan tosiaan sattumalta jäänyt aikaisemmin näyttämättä. Ja usein se on se kallein. Peliähän se tietenkin on. Puolin ja toisin. Huomenna me pelaamme tosissamme ;)

Mukavaa lauantaita!

House hunting osa 2 ja ennakkoluuloinen suomalainen muija

Olemme päättäneet lähteä etsimään uutta kotia!

Vanha talo on ok, jotenkin siinä vaan on  niin paljon sellaista, jota emme hyväksy. Viimeisenä asiana edellisen talven sähkölaskumme, jotka ylittivät kaikki sietokyvyn rajat. Compoundimme toimistoukkeli nauroi meidän laskuillemme, me emme nauraneet. Syitäkin osasimme ihmetellä. Lisäksi talossa on sellaisia epämääräisiä juttuja, joita emme osaa edes vaatia korjattaviksi aina ja aina uudestaan, kuten ilmastoinnin kautta usein leviävä viemärin haju. Sekä home, joka tuntui pesiytyvän erityisesti tyttöjen makuuhuoneeseen nurkkiin talven aikana.

Kun meillä on kuulemma mahdollisuus katkaista vuokrasopimus 15.6. alkaen (= sama päivä kun lähdemme Suomeen), päätimme katsastaa mahdollisuudet asunnonvaihtoon jo tässä vaiheessa!

Turvauduimme taas miehen työnantajan hyväksymän välittäjän palveluihin. Olin jo varautunut suuren esiurputukseen ja sehän kyllä seurasi.

On aivan pakko antaa esimakua ajalta, jolloin en blogia päivittänyt ja kävimme ensimmäisellä house hunting- matkalla. Mm. tällaisia helmiä meille myytiin aluksi  yli 3500 € kuukausivuokran hintaan. Haluan olla rehellinen hintojen osalta, koska varmasti kaikki tänne tulevat "pääsevät" osaksi systeemiä.

Aivan ihana kokonaisuus omalla alueellamme Le Chambordilla, valitettavasti kahden kerroksen korkuinen, luonnossa viininpunainen ja muovinen panelointi ei oikein kuvassa pääse edukseen.... (seinä ei siis todellakaan ole "wenge" tai "merbau", jos joku erehtyy, vaan luonnossa viininpunainen vinyyli... (kuva on kiinteistönvälittäjältä). Eli siis pöydän päällä olevan liinan värinen.

Tätä viininpunaista kokonaisuutta suoraan vastapäätä on mintunvihreällä laatoitettu avokeittiö, jonkinlaisella puuviilulla varustettuine ovineen. Silmä lepää tässä yhdistelmässä, pahus ettei ole sellaista panoraamakuvaa... Myös koko muu talon värimaailma oli yhtä mielenkiintoinen. Muusta varustelusta: Jos olisin ollut hakemassa ensimmäistä opiskelijasolua Teekkarikylästä, olisin voinut edes ajatella näin yököttäviä pesutiloja. Mutta hyvänen aika, en noilla hinnoilla! Jaiks. Tämä ihanuus on edelleen saatavilla, miksi ihmeessä??? ;)

 

Tämä setti kokonaisuutena on oikeasti paljon kauheampi kuin kuvissa.

 

Rehellisest tämä alla oleva taisi olla ensimmäinen kohtaamamme olohuone. Kysyin, että mitenkäs kalustuksen laita? Vastaus. "Nämä ovat tämän huoneen kalusteet ja tämä vuokrataan kalustettuna, eli kalusteiden arvo on huomioitu vuokrassa. " Teki mieli kysyä, että kuinka paljon vuokraa saa alennettua kauheista kalusteista johtuen, jos ne viedään pois ennen muuttoamme?... anteeksi jos loukkaan jonkun ikäiseni makua :(

 

Ennakkokyselyissä olimme laittaneet ehdoksi myös sen, että (kerrostalot poislukien) haluamme

kunnollisen pihan. Tämä läntti oli jo juhlava tarjous verrattuna moneen muuhun.

Olen joskun mainostanut, että meillä oli 2 taloa ylitse muiden, jotka hävisivät muiden palveluiden vuoksi. 

Tässä on numero 1:

Kanadalaisen arkkitehtipariskunna oma talo. Sisustusratkaisut eivät noudattele omaa tylsää valkoista makuani, mutta osaan kai jossain määrin sentää nähdä sen, missä joku on onnistunut erilaisessa jutussa. En tykkää kiviseinästä, mutta kuvan ulkopuolella huone oli mahtava!

 

 Keittiölle ei mikään näkemäämme vetänyt vertaa. Kodinkoneet mm. Gaggenau - täällä!

 

Mutta, se mutta. Alueella kuulemma ei asunut oikeastaan muita eurooppalaisia ja pariskunta ei ollut oikein huomannut kuulemma lapsiakaan sinä pyörimässä. Katsaus klubitalolle kriteerillä "anna luoja tämän olla edes kohtuullinen, niin se on tässä". Mutta ei, vastassa oli limainen, vihreänä lillunut uima-allas ja kuollut yhteinen alue. Syy lasten puuttumiseen selvisi samalla.

Sitten se seuraava:

Jos tämä olisi Kulosaaressa...No, olkoon, edes Jyväskylän Haukkalassa... Kyllä, tämä oli ulkoisesti ihan unelmatalomme!

 Tämä oli sisustettu, erilainen, mutta kun kerran täällä ollaan, miksi ei vähän erilaista???

 

Valtava kattoterassi, johon olisi voinut tehdä vaikka minigolfradan :)

 

 

MUTTA: Se muttta. Alueella oli vain 3-4 taloa valmiina, kaikki muut "luurankovaiheessa". Alue oli siis valtava. Alueella ei olisi ollut mitään palveluja, olisimme ollut suunnilleen ainoa perhe koko isolla alueella, odottaen muita muuttavaksi sisään vuosien varella. Vähän sama kuin meillä on nyt tapahtumassa Le Chambordilla uuden alueen varrella, ilman vanhan alueen asukkaita.

Toivottavasti olemme viisaampia Sunnuntaina klo 9.30 ja löydämme tulevan kotimme. Jos ehdin, kerron huomenna hieman vaihtoehdoista!

I know

Olenko koskaan kertonut teille Andysta? Ai olen. Siis suunnilleen jokaisessa kirjoituksessani... Andy on ollut autonkuljettajamme marraskuusta saakka ja osoittautunut suoranaiseksi arkemme pelastajaksi.

Monessa perheessä Ayi on se, joka huolehtii käytännön asioista ja meidänkin ayi Sue on ihan ok: Hän siivoaa ja tilaa vettä sekä korjausmiehiä hoitamaan vikoja ja hoitaa työnsä ihan moitteetta. Hän on kuitenkin jotenkin meillä vaan töissä. Kuulostan varmasti nyt snobilta moittiessani tätä työsuhdetta, mutta olisin kaivannut siivoojaa enemmän jonkinlaista kotiapulaista, joka olisi ottanut isomman roolin vaikkapa lasten kanssa.

Meille alunperin tulut ayi oli ihana: Hän auttoi aina Eeroa kiinanläksyissä ja opetteli englantia Eeron muista läksyistä. Hän osasi aina tarttua sellaisiin juttuihin, jotka vaativat toimenpiteitä ja jätti sitten jonkin vähäpätöisemmän homman tekemättä. Lapset tulivat hänelle aina ensimmäisinä. Hän lähti hoitamaan omaa tytärtään provinssiin ja saimme tilalle "serkun". Serkku ayi saattaa alkaa imuroida olohuonetta, vaikka näkee miehen tekevän töitä siellä  ja soittavan työpuheluita. He tekevät niin, koska tapana on ja siitä on hankalaa poiketa. Hän myös saattaa pestä lattiaa ruokapöydän alta, vaikka lapset söisivät siinä välipalaa. En osaa selittää, kuulostan ainoastaan typerältä valittajalta, vaikka en todellakaan tarkoita sitä.

Mutta Andy. Hän tipahti meille kuin taivaan lahjana. Ensimmäinen kuskimme oli ihan ok, hän ei koskaan hymyillyt tai oikeastaan edes puhunut, vaikka osasi loistavaa englantia.  Hoiti hommansa ja that's it. Yhtäkkiä meille vain ilmestyi uusi auto ja uusi kuski, Andy. Ei mennyt edes päivää, kun tajusimme minkälaisen helmen olimmekaan saaneet avuksemme.

Aluksi Andy ei juurikaan puhunut englantia ja meillä oli paljon kommunnikointiongelmia. Sittemmin minä olen oppinut vähän kiinaa ja Andy on oppinut paljon englantia ja mm. aikatauluongelmat ovat taakse jäänyttä elämää. Andy on erityisen sitoutunut Emilian ja Ellan harrastuksiin. Ella on käytännössä jatkuvasti kulkenut yksin Andyn kyydissä harkkoihin ja lauantaina uskalsin ensimmäisen kerran päästää Emilian kahdestaan Andyn kyydillä luistelemaan ja homma tietenkin toimi moitteettomasti.

Homma menee yleensä niin, että minulla on mielessäni jokin hankinta tai palvelu, johon tarvitsen ratkaisun. Kuvailen ongelmani englanniksi ja osin kiinaksi ja käytämme tarvittaessa Andyn kämmentietokonetta apuna käännöksessä. Jos Andy sanoo "I don't know", ottaa palvelun löytäminen hetken aikaa ja muutaman puhelinsoiton. Yleensä aina viimeistään puhelinsoiton jälkeen hymyilevä Andy toteaa "I know". Ja sitten menemme kohti tätä paikkaa.

Viimeisinpänä "markkinoiden markkinat" eli tukku. Kävimme täällä jo etsiessäni terassikalusteita. Ensimmäinen tapaamisemme ei todellakaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä:

 Palikkaihmisen makuun edes jotain hieman palikkamaisempaa :)

 Sä saat potkut! Hjallikselle uusi työpöytä...

Nämä kennohyllyt olivat oikeastaan aika hauskat, ajatellen tyttöjen huoneen värimaailmaa. No ei sitten kuitenkaan.

Nyt suuntaismme "hotellitukkuun". En siis ole vielä ehtinyt Shanghain kuuluisille hotellimarkkinoille, mutta Ellan syntärikutsuille laseja etsiessäni Andy toi minut toistamiseen tähän outoon paikkaan.

Huonoksi onneksemme vettä satoi aivan saavista kaatamalla, enkä oikein päässyt vauhtiin tällä hotellitarvikekadulla :) Ostin 6 + 6  kpl ihan peruslaseja, haussa olisivat ollet "pulleammat" punaviinilasit, mutta nämä varmasti ajavat asiansa täällä ollessamme.

Jos olisin ollut vähemmän kiireinen, enemmän motivoitunut ja vettä olisi tullut edes vähän vähemmän, olisin viihtynyt tässä valkoisessa taivaassa luultavasti vaarallisen kauan.

 

Tukkutorilla kun oltiin, nämä tyypit jaksoivat nillittää siitä, että eivät myy yksittäisiä kappaleita. Himoitsin kuvan keskellä olevaa neljän kipon ja mustan puisen tarjottimen settiä, mutta he eivät myyneet sitä meille, koska se oli mukamas varattu.

 Ostin kuitenkin tällaisen hassun setin.

 Sekä kuvassa hassusti kiiltelevän tarjoiluastian.

 Miten tulikin aika paljon mieleen Villeroy&Bochin tykkäämäni New Wave -sarja....

Kuva: Villeroy&Boch

Astioita metsästäessamme törmäsimme myös tutun näköiseen liikkeeseen.

 

Kauneushoitolassa

Tälläkään kertaa en panostanut itseeni, vaan koiraamme. Omppu tarvitsi kipeästi huoltotoimenpiteitä.

Tällaisen takkuturkin kuljetin turkinhuoltoon.

Täällä Kiinassa on hinnoittelun ja aikataulun puolesta houkuttelevaa ulkoistaa koiran turkin hoitaminen muualle. Kun huomaat tarpeen, homma hoituu samana päivänä, yleensä odottaessa. Itse odotan Suomessa aikaa kampaajallekin yleensä n. 3 viikkoa. Pesemään koiraa joutuu tottakai ihan itsekin. Omat hiukset likaantuvat tässä ilmassa tavallista nopeammin, samoin koiran turkki.

Tällä viikolla aloin kaikenkaikkiaan valmistella Ompun viemistä Suomeen ihan käytännössä ja tajusin samalla kuinka kova kuumuus saa koiran läähättämään. Halusin myös trimmauksen mahdollisimman lyhyeksi, vastoin kaikkien Bichon -porukoiden suosituksia. En halua pöyheää villakoiraa vaan koiran,  jolla on mukava olla +30 asteen helteessäkin.

Olen tavallisesti käyttänyt Ompun kennelin hyvää ja edullista paikkaa, mutta nyt en jaksanut lähteä varailemaan aikaa, vaan turvauduin lähellä olevan Carrefourin paikkaan. Se olikin ylellinen ja 100 RMB kalliimpi kuin aikaisemmin käyttämämme, mutta tuolla myös kynnet leikattiin todella hyvin. Se on itselleni tosi hankala toimenpide. Andy on aina huolissaan siitä, että maksan kaikesta liikaa, niinpä hän etsi läheltä 3 paikkaa jossa trimmauksen voi jatkossa tehdä 200 RMB halvemmalla.

Hakiessani Omppua tutustuin liikeen valikoimaan. Länsimaisia kalliita ruokia on tietenkin tarjolla, niitä mekin käytämme, mutta emme osta niitä ihan näin kalliisti.

En oikeasti meinannut tajuta sitä mitä tässä myydään: On siis olemassa kissojen ja koirien kynsilakkoja! Minä joka kammoan pelkästään leikkaamista.... Ehkä tuo oranssi voisi tehdä säväyksen Ompun tassuissa.

Täällä olen kaivannut välillä TIGI:n shampoita ja muita hiustenhoitotuotteita. Ainoa paikka, jossa olen niitä nähnyt on Pudongin Super Brand Mall:n  Citysuper -kauppa, hintaan kertaa 2 Suomeen verrattuna, eikä sielläkään sitä mitä olisin halunnut.
 
Vastaavaa saa kuitenkin näemmä koiralle ihan kotikulmilla...Tässä siis turkin värjäykseen tarkoitettuja tuotteita.

 Kovin tutulta näytää myynnissä ollut shamppoo, ei BED HEAD vaan PET HEAD.

 

Mutta saimme takaisin hyvin valkoisen ja hyvin puhtaan herran, jota jumaloimme päivä päivältä vaan enemmän :)

Synttärikutsut

Tänään meillä vietettin Ellan kaverisynttäreitä.

Sain jonkinlaisen rimakauhun näihin synttäreihin siitä, kun heti koulun alettua Ella sai yhdeltä luokkakaveriltaan kutsun synttäreille. Painettu nelivärikutsu oli hieno ja kutsuttuna oli koko luokka, kaikille oli järkätty bussikuljetus koulusta juhliin ja vanhemmille oli tarjolla cocktailit lapsia hakiessa. Ajattelin että jaahas, mihinkähän olemme taas päämme pistäneet. Lisää vettä myllyyn toi se, kun yritin kysellä millaisia (kaveri)synttärilahjoja täällä on tapana hankkia ja joku totesi, että alle 300 RMB (melkein 40 €) ei saa oikein mitään. Suomessa kaverisynttäreiden lahjat kai pyörivät 10-20 € paikkeilla.

Emilia ja Eero eivät halunneet pitää kaverisynttäreitä viime syksynä, kaverikuviot eivät olleet oikein vielä asettuneet kohdalleen. Syynä ei ollut rimakauhu, koska jo syksyn aikana sai huomata, että meitä expatteja on täällä moneen junaan. Juhlat ovat olleet laidasta laitaan, tavallisista kotisynttäreistä juhlapalvelun viimeisen päälle järjestämiin pitoihin. Myös nuo synttärilahjat ovat asettuneet ihan tuttuihin mittasuhteisiin.

Meillä oli tänään pienet, mutta sitäkin paremmat synttärit! Vieraita oli vain muutama, eikä järjestetty ohjelma ollut leffaa + Twisteriä kummempaa, mutta hauskaa oli. Juhlien oli tarkoitus loppua klo 16 mutta tyttöjen jatkot venyivät aina seitsemään asti ja ne keskeytti ainoastaan se, kun vanhemmat alkoivat soitella vieraita kotiin illalliselle.

Kakkukynttilöiden virkaa sai toimittaa 12 värikästä tuikkua.

Ostin muutaman tarjoiluastian Andyn vinkkaamilta "markkinoiden markkinoilta" torstaina - niistä myöhemmin enemmän.

 

Vanha kunnon Twister toimii aina.

En aio edes sarkasmin nimissä aliarvioida leipomisponnistelujani näiden kalaasien eteen. Heti klo 8 aamulla aloin valmistaa mokkapaloja. Jep. Lastemme ikiaikainen vaatimus synttäreille ovat mokkapalat. Luovin mainiosti läpi puutteellisten aineiden ja vähän hassusti kuumenevan uunin ja mokkapaloista tuli erittäin hyviä! Lisäksi valmistin pikkupizzoja. Kuivahiiva vaatii vielä vähän harjoittelua ja siksi etsin ohjeen netistä. Tuloksena aika "pullavia", hyvin nousseita pizzoja, mutta ei se makua haitannut. Ensi kerralla vähemmän hiivaa ;).

Maitokaakaosta ja vedestä valmistetut mokkapalat "rääppiäisvaiheessa", mistään muusta ei ole kuvia, koska aika meni vauhdilla.

Samaan aikaan Eero edusti perhettämme melkein naapurissa ihanan pienen J:n 3-v synttäreillä. Noissa juhlissa oli mukana heliumilmapalloja, pomppulinna ja ilmapallokaaria, ohjelmaa  ja hieno iso kuvatuloste ovella päivänsankarista. Nekin juhlat olivat kuulemma kerrassaan mainiot, harmi että emme päällekkäisyyden vuoksi ehtineet mukaan.

Ensi syksynä varmaan kokeilemme jotain vähän erilaista, nyt kun oppia on hankittu jo 9 kuukautta!