Paras kaveri

Viikko on taas humahtanut jonnekin! Ehkä raportoin parista hauskasta jutusta myöhemmin, koska tämä viikko on mennyt aivan liian nopeasti :) Lisäksi kodissamme on aivan liian vähän tietokoneita suhteessa niitä käyttävien määrään...Niinpä tilanne on ajautunut siihen, että minä surffailen ja luen lehtiä ja kirjoja lasten iPadilla ja he surffailevat minun koneellani, jossa on toimiva VPN (= Kiinan palomuurin ohittava ja mm. Facebookin käytön mahdollistava ohjelma)

Tämän viikon ylivoimaisesti paras ja odotetuin juttu oli Eeron parhaan kaverin saapuminen kaupunkiin! Aamukalenterin edistyminen on välillä ollut (ja on edelleen) hieman etuajassa, koska tarrojen liimaaminen on vaan niin hauskaa. Mutta merkintä A on silti ollut puheissa ihan jatkuvasti aina siitä saakka kun päivämäärä kaverin saapumiselle varmistui.

Keskiviikkona se sitten tapahtui! Ja jotenkin silti aivan valmistautumatta. Meillä oli buukattuna kaikenlaista luistelusta kiinan oppitunteihin yhdistettynä miehen työmatkoihin. Onneksi saimme kuitenkin raivattua tilaa kalenteriin lähes maksimaaliselle yhdessäololle näille kahdelle. Koska emme olleet aivan varmoja saapumisajasta, joka taas riippui kaverin äidin töistä täällä, en uskaltanut luvata Eerolle mitään keskiviikon aikataulusta.

A kuitenkin saapui aivan nappiajoituksella, hieman ennen koulubussin saapumista. Pikaisen tupatarkastuksen jälkeen passitimme äidin ja mummin hotellille ja jatkoimme kahdestaan koulubussipysäkille. Vieras ei meinannut pysyä nahoissaan ja tunnelmaa keventäessämme päivitimme pikaisesti kuulumiset isin uudesta työpaikasta Suomen koulun opettajan, koulukavereiden ja kouluruoan maittavuuden kautta eskarimuistoihin.

Kun Eeron bussi sitten saapui ja kaverukset viimein kohtasivat toisensa n. puolen vuoden tauon jälkeen, kului suunnilleen 10 sekuntia häkellyttävää hiljaisuutta ja "moi, moo-i, moi, moo-i" -nyökyttelyä. Sitten kaikki oli kuin ennenkin. Ekan illan harjoittelimme ja A uskomattoman rohkeana poikana lähti illan päätteeksi yksin Andyn kyydissä n. 30 minuutin matkalle hotellille äidin ja mummin luokse.

Torstaina saimme mieleisen yövieraan. Iltapäivä ja ilta kuluivat aivan liian nopeasti ja oli vaikea komentaa nämä kaksi nukkumaan, ihme hölötystä kuului vielä puoliltaöin. Silti uupuneena heräsin samaan äänen ennen kuutta seuraavana aamuna ja homma jatkui. Eerolla oli anottuna vapaapäivä koulusta.

Miten niin käsikonsolipeli ei voisi olla parityöskentelyä? Välillä on myös vaikeaa näiden 7 vee leikeissä päätellä sitä, mikä on "taistelua" ja taistelua. Tosin en kyllä muista näillä kahdella koskaan olleen oikeaa taistelua kahdestaan, pientä leikin aihetta koskevaa kinaa lukuun ottamatta.

 

Nämä kaksi 7-vuotiasta pystyivät myös siihen, mihin 40-vuotias insinöörihenkinen mies ei pystynyt. Kolmisen kuukautta Wii-konsolimme on ollut toimimatta, koska sitä ei ole pystynyt asentamaan. Painostuksen alla mies on käynyt muutaman kerran räpeltämässä jotain kaapeleita, mutta jotain on aina puuttunut ja muutenkin asennus on ollut kuulemma jotenkin poikkeuksellisen vaikeaa. Jo keskiviikkona pojat pääsivät hommasta hajulle ja etsivät Suomesta tuttua kaukosäädintä. Tuhahtelimme innostukselle ja vakuuttelimme ettei tuolla kaukosäätimellä ole mitään tekemistä Wiin kanssa. Eikä sillä ollutkaan. Mutta silti pojat saivat tänään Wiin toimimaan. Kuulemma vaan laittoivat sen Wiin päälle! Mitä sanoinkaan aikaisemmassa postauksessa siitä, kuinka muna on kanaa viisaampi ??? Suomen toivo lepää näiden kahden harteilla, vapise Rovio ja Nokia!

Tänään saattelimme A:n seurueineen ensin lentokenttähotelliin ja huomenna lennolle kohti Suomea ! On aika tehdä uusi aamukalenteri...