Uudenvuoden spektaakkeli

Tämä viimeinen kouluviikko on huipentunut huolella valmisteltuihin uudenvuoden juhlallisuuksiin.

Osasin odottaa hienoja esityksiä, mutta silti juhlat ylittivät odotukset.

Tiistaina oli vuorossa luokkien 2-5 esitykset. Niiden teemana olivat kiinalaisen horoskoopin eläinteemat. Jokaisella luokalla oli oma eläimensä ja näimme siis 14 esitystä.

Lavastuksesta olivat vastanneet koulun kuvataideopettajat ja musiikista huolehti musiikinopettajista ja muutamasta yläluokkien oppilaista koottu bändi.

Oppilaat olivat harjoitelleet tosissaan ja koko esitys olikin enemmän musikaali kuin perinteinen koulun juhla. Toki on samaan syssyyn todettava, että tottakai tällaisessa yksityisessä koulussa on hieman erilaiset resurssit tällaiseen kuin suomalaisessa koulussa perinteisesti. Asut oli tilattu joko vartavasten netistä tai teetetty luokan musiikkiopettajan suunnitelman mukaan.

Huomasin melkein heti alkumetreillä, ettei kuvauskalustoni, istumapaikkani eikä taitoni saa tallennettua juhlaa miksikään valokuvien ilotulitukseksi. Lisäksi pätkänä perinteiseen tapaan sain kärsiä siitä, että juuri minun eteeni sattuu se 2 metrinen hujoppi, joka heiluu ja kuvaa kaiken sekä hänen tuuheatukkainen seuralaisensa. Niinpä keskityin kerrankin rauhassa juhlan seuraamiseen!

Tuuhea tukka ja kuvaava hujoppi :)

Emilian luokka esitti kissoja ja Ellan luokka koiria. Juhla huipentui tietenkin siihen, kun lohikäärmeen vuosi hyvästeltiin ja käärmeen vuosi otettiin vastaan.

 

Seuraavana päivänä oliva vuorossa lastentarhan ja ekaluokkalaisten esitykset. Heidän teemanaan olivat Kiinan eri alueet. Jokainen luokka oli perehtynyt omaan alueeseensa makujen, tanssien, laulujen ja perinteiden kautta ja niistä oli koottu hienot videot esitysten alkuun.

Nämä pienet ovat aina niin hellyttäviä hapuilevine esityksineen, mutta tässäkin juhlassa harjoittelu näkyi! Ja asut olivat tietenkin aivan viimeisen päälle.

Eeron luokkan teemana oli Peking. Minua oli kielletty tulemasta juhlaan, koska asut ovat kuulemma aivan kamalat. En tietenkään totellut.

Poikani jurottaa tämän mestariotoksen takarivissä.

Esiintymisen riemu oli tietenkin parasta molemmissa esityksissä. Joskus suomalaisissa koulun juhlissa tuntuu, kuin osa olisi pakotettu lavalle - kuten ehkä onkin :) Täällä eturivin paikoista oltiin ylpeitä. Ehkä meidän suomalaisten kansanluonteeseen ei tosiaan kuulu lavaflirttailu ja lanteiden heiluttelu. Ei liene sattumaa, että poikani oli sijoittanut itsensä takariviin aina kun mahdollista...

Tästä on hyvä jatkaa kohti lomaa!