Ruokaostoksilla

Alan pikkuhiljaa hahmottaa mitä mistäkin kannataa täällä meidän kotikulmillamme ostaa. Edelleen ruokaostoksilla käyminen vie tolkuttomasti aikaa, koska tavaroiden löytäminen ja vaihtoehdoista valitseminen on työlästä. Harhaostoksiakin on tullut muutamia: itse ostin vaatekaappiin tarkoittetuja "ilmanraikastimia", jotka osoittautuvat niin kauhean hajuisiksi että ne oli pakko heittää suoraan roskikseen, mies taas osti kiireessä suolana jotakin omituista glutamaattia, jonka käyttötarkoitusta en lähtenyt selvittämään vaan sekin sai mennä.

Sain muilta suomalaisilta vinkin, että City Shopeissa on edullisemmat ja paremmat (orgaaniset) vihannekset kuin Carrefourissa. Niinpä suuntasin tänään ensimmäistä kertaa sinne ja haalin ison kasan vihanneksia ja hedelmiä.

 

Jos haluaa ja oikein nirsoilee, pystyy täällä syömään oikeastaan ihan samalla tavalla kuin kotonakin. Toki valikoima länsimaisissa elintarvikkeissa on suppeampi ja aika hintava. Lisäksi light-tuotteita ei oikein tunneta eikä täällä varsinaisesti juustoilla herkutella - ne ovat aika kalliita ja valikoima on aika niukka, joskin City Shopista saa näköjään haalittua ihan kunnon juustotarjottimenkin kasaan jos sellaista kaipaa.

Joillekin tutuille jutuille on ollut pakko antaa periksi :)

Eksotiikan nälkää ei tarvitse lähteä tyydyttämään paikallisille toreille, ihan Carrefourin "basaari-osasto" tarjoaa näin alkuun mm. valikoiman kuivattua kalaa kaikissa muodoissa.

Olen aina ulkomailla ihaillut tuoreen kalan ja muiden merenelävien valikoimaa, eikä se petä täälläkään.  Halutessaan päivälliskalan voi valita altaasta polskimasta!

Toistaiseksi olemme pysytelleet aika tylsästi ihan tutuissa ja turvallisissa ruoissa, lapsilla on kulttuurishokkia ihan riittävästi muutenkin, lievittäköön makaronilaatikko ja uunibroileri sitä näin alkuun. Tosin koin broilerin valmistuksessa pienen shokin, kun siististi pakettiin sullottua lintua huuhdellessani esiin retkahtikin pää ja jalat.

Veden kantamiseen supermarketista hyydyimme parissa päivässä ja nyt saamme näppärästi veden kotiin jättipulloissa ja lisää tulee puhelinsoitolla saman päivän aikana. Urhea pieni ukko polkee polkupyörällä tavarakärryssä iso pino jättimäisiä pulloja ja kerää samalla kierroksella tyhjät pullot takaisin kiertoon.

Suomi-koulu

Tänään alkoi Suomi-koulu!

Minut tuntevat tietävät, kuinka hyvin ehdin ja muistan lukea erilaiset toimintaohjeet, joten tuttuun tapaan suunnistimme Suomi-kouluun kerran lukemani ja sen perusteella muodostamani muistikuvan perusteella. Tällä kertaa olimme poikkeuksellisesti puoli tuntia etuajassa.

Puxin puolen Suomi-koulu järjestetään lauantaisin WISS -koululla, joten paikka oli tuttu ja siis aivan naapurissa. Kuten WISS-koulu, myös Suomi-koulu on kasvanut kovasti. Ryhmiä on nyt alkuun viisi ja ne on jaettu suunnilleen luokkatasojen mukaan, hieman yhdistellen. Kavereita tuntuu löytyvän kaikille myös tuota kautta.

Ilokseni isoimmat, Ellan ryhmä, alkavat suorittaa etäkoulu Kulkuria, eli tekevät lukuvuoden aikana suomalaisen peruskoulun äidinkielen opetussuunnitelman mukaisen sisällön kokeineen. Kokeilu laajenee todennäköisesti jo keväällä alemmille luokkatasoille. Meillä on ihan omasta takaa hankittuna koko porukalle Kulkurin äidinkielen materiaalit, eli halutessamme ja jaksaessamme myös nuoremmat pystyisivät suorittamaan Kulkurin koulun ohessa. Nyt alkuun keskitymme kuitenkin rauhassa varsinaiseen kouluun ja kielen oppimiseen. Eeron kanssa tosin tutkailemme jo nyt Pikkumetsän Aapista ja opettelemme lukemaan. Eerolla on kauhea motivaatio päällä, koska täällä lapset ovat tavallisesti aloittaneet koulun jo n. 3-vuotiaina kindergardenin puolella ja oikeastaan kaikki luokkakaverit osavat lukea ja kirjoittaa.

Kun lapset olivat oppitunneilla, me vanhemmat seurustelimme keskenämme ja tutustuimme toisiimme. Hauskaa, kuinka näin isossa kaupungissa tuntuu löytyvän koko ajan kytköksiä tuttuihin ja tutun tuttuihin. Piirit ovat lopulta aika pienet.

Hyödynsimme myös Suomi-kaupan antimia Turkinpippureilla, sinapilla ja Fazerin sinisellä, omat varastot ovat huvenneet lahjoihin eri puolille.

Kirjavinkki

Saimme perehdytyksessämme pitkän listan kirjallisuusvinkkejä ja erilaisia nettilinkkejä. Perehdytys oli niin viime hetkellä, ettemme ehtineet hankkia kirjoja tuolta listalta mukaamme, vaan niitä pitää ehkä pyytää tuliaisiksi vierailijoilta.

Yhden kirjahankinnan teimme ja se on käytännön kannalta osoittautunut loisto-ostokseksi! Silmiini osui kerran Suomalaisessa Kirjakaupassa lastenkirja "Tuhat sanaa kiinaksi" ja ostin sen vähän vitsinä lapsille selailtavaksi. Lapset innostuivat kirjasta tosi paljon ja muuttoa odotellessa siitä on innokkaasti opeteltu merkkejä ja sanoja.

Kirjan hyödyllisyys valkeni meille aikuisille vasta paikan päällä.  Se koostuu aukeamista, joissa on iso teeman mukainen kuva.

Laidoille on koottu isosta kuvasta yksityiskohtia ja niiden alta löytyy ko.sanan merkki sekä sana kirjoitettuna. Ei vaihtoehtoja, ei synonyymeja, kiiretilanteessakin kirjasta on helppo etsiä sanoja kun löytää oikean teeman. Helppoa kuin mikä. Tämän avulla olemme opetelleet tilaamaan taksin, oppineet lukusanoja, selittäneet remonttireiskalle miksi pönttö on tukossa...

Veikkaanpa, että jos joskus saan aikaiseksi rekrytoida meille Ayin, tulen tarvitsemaan mm. tätä kotitöihin liittyvää aukeamaa :)

Heather Amery & Stephen Cartwright: First Thousand Words in Chinese (suom. Tuhat Sanaa Kiinaksi). Kustannusyhtiö Nemo (2011). Kirjan sanat voi kuunnella netissä kiinankielisen lukijan lausumana ja netistä löytyy myös ääntämisohjeita: www.nemokustannus.fi/tuhatsanaa

Kiinan kurssille ajattelin ilmoittautua ensi viikolla, eli ehkä jossain vaiheessa pääsen tästä opuksesta eroon! Lapset tuntuvat imevän kiinaa itseensä sienen tavalla - WISS koulussa on mandariinikiinaa yksi oppitunti joka päivä.

Saamaltamme varsinaiselta kirjalistalta itseäni kiinnostivat ainakin nämä:

Sami Sillanpää: Kiina-ilmiöitä (2008). HS toimittaja asui vuosia Kiinassa ja kirja on koottu hänen pakinoistaan. Tykkäsin niistä kovasti silloin kun niitä julkaistiin Hesarissa.
Petri Saraste: Laowai - kiinalaista menoa (2008). MTV3 kirjeenvaihtajan kirja Kiinasta.
Jonathan Watts: Kun miljardi kiinalaista hyppää (2011). The Guardian -lehden toimittajan kirja Kiinan kasvusta ja siitä mitä siitä seuraa. Keskusteltu, kehuttu ja kritisoitukin kirja.

Meidän piti hankkia myös kiinan oppikirja Zou Ba! (Tanja Kettunen ) mutta sekin oli tilaustuote eikä ehtinyt matkaamme.

Romaaneista rahdissa minulle on saapumassa järkälemäinen kirja Villijoutsenet - kolmen kiinattaren tarina (Chang Jung, 1992) jonka sain äidiltäni ja joka löytyi myös tuolta suosituslistalta. Aloitetaan siis sillä!

Ensimmäiset koulupäivät

Eilen koitti ensimmäinen koulupäivä. En tiedä kumpaa jännitti enemmän, äitiä vai lapsia. Koulubussi tuli, oli myöhässä, mutta huoli onneksi lapsemme kyytiin. Palautus tapahtui sekin todella paljon myöhässä, mutta kaikki kolme lasta löysivät tiensä myös takaisin.

Mietin jo eilen mitä oikein kirjoittaisin tästä kokemuksesta. Ensimmäisestä päivästä jäi hieman ristiriitaiset tunteet. Toisaalta kaikki meni hienosti. Jo se oli silkka voitto, että kaikki löysivät oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja pysyivät ryhmän mukana.  Eero oli osannut eksyttyään kertoa olevansa Blue -luokalla :). Toisaalta tämä alku on odotettuakin rankempaa. Koulupäivät ovat valtavan pitkiä, klo 8:30-15:30, myös ekaluokkalaisilla. Vaikka välissä on taukoja, on päivä kieltä osaamattomalle tosi rankka. Ehkä eniten innoissaan oli alunperin kaikkien vastahakoisimmin muuttoon suhtautunut esikoinen Ella. Pulputimme koko eilisen illan kotonakin englantia. Eero taas itki pariinkin kertaan aivan lohduttomasti. Vaikka kuinka yritämme selittää ettei tarvitse ymmärtää, riittää että seuraa mitä muut tekevät, on pienelle rankkaa yrittää pysyä mukana. Eerolla on onneksi ihana kaveri tästä samalta compoundilta ja vaikka pojat eivät olekaan samalla luokalla, oli kamu auttanut jo monessa kiperässä tilanteessa.  Kohta pääsen hakemaan koulubussilta taas yhden päivän kokeneempia koululaisia! 

Me vanhemmat pääsimme tänään kokemaan kiinalaisen terveystarkastuksen, joka oli paljon melua tyhjästä. Taas yksi lomake, tietojen kirjaus, verikoe ja nopea röntgen. Ulkona olimme alle tunnissa saapumisesta.  Kun maailma on pieni, se on todella pieni. Tapasimme terveystarkastuksessa Vieraana Shanghaissa -blogin perheen!

Koska homma hoitui niin nopeasti ja olimme muutenkin virkistävästi poistuneet lähiöelämästämme, karkasimme kahdestaan aamiaiselle Xintiandille. Olkoonkin yksi Shanghain turistirysistä, tykkään kadunpätkän tunnelmasta ja vehreydestä.

Arki alkakoon!

Tänään oli käytännössä viimeinen orientoitumispäivämme. Huomenna alkaa arki. Koulu ja työt, myös kotirouvan työt. Nämä household-hommat tuntuvat vievän loputtomasti aikaa ja hermoja.

Vietimme lokoisan päivän lähinnä uima-altaalla chillaillen. Ei ostoksia, ei sähköposteja, ei soittoja Winnielle, ei mitään muuta kuin rentoutumista.

Koulupuvut on silitetty ja reput pakattu! Koulubussi hakee klo 8.10 melkein oveltamme ja toivottavasti palauttaa lapset oikeaan paikkaan klo 15.30. Olen kehittänyt (toivottavasti täysin turhan) pelon siitä, että koulun logistiikassa ovat listat seonneet ja Eero laitetaan väärään bussiin ja hän päätyy jonnekin aivan vieraaseen paikkaan. Siksi laadin myös hätälappusia sekä kouluun että bussikuskille tai muulle sivulliselle.

Kotiutumista ja kouluun tutustumista

Viides päivämme Kiina-elämää. On ollut jotenkin hassua alkaa perustaa kotia käytännössä aivan nollasta. Ja yhtä hassua on se, kuinka paljon parissa päivässä saakaan haalittua roinaa, kun oikein antautuu shoppailun valtaan :) Harmi että unohdin ottaa kuvan Ikean lastistamme: 5 kärryllistä kamaa, joista 3 ihan täynnä taloustavaroita. Taksikuskit nauroivat meille ja kuormallemme, mutta siihen olemme jo tottuneet.

Olemme compoundillamme varmaan jo kuuluisuuksia kaikkine talo-ongelminemme. "The 169 Family". Toivottavasti ne alkavat olla jo taakse jäänyttä elämää. Talomme oli tyhjillään yli kolme kuukautta ennen saapumistamme ja kesä on ollut kuuma sekä kostea ja taifuuni viime viikolla teki tuhojaan vähän kaikkialla. Vuokraisäntä lensi eilen Hongkongista ihmettelemään ongelmia ja antoi käskyjä porukalle "alamaisia" jotka nyökyttelivät innokkaasti. Parvekkeelle tulee lisää rännejä, keittiön kaappeja korjataan, seiniä maalataan, lamppuja vaihdetaan... Ehkä. Agenttimme varmaan pelästyy joka kerta kun näkee minun soittavan. Me kiltit suomalaiset, jotka ravintolassa syömme mukisematta umpikypsäksi paistetun pihvin ja haaleat lisukkeet ja vakuuttelemme että ihan hyvää oli, olemme täällä Kiinassa muuttuneet Vaativiksi Asiakkaiksi. Mikään ei muuten vaan kertakaikkiaan onnistu. Onneksi tapaamani suomalaiset ovat vakuuttaneet, että ongelmatonta taloa ei ole. Joka viikko saa olla korjauttamassa jotain. Ja tällä compundilla on kuulemma poikkeuksellisen hyvin rakennetut talot.

Tänään kävimme tutustumassa kouluun. Se sai minut entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että kouluvalintamme oli onnistunut! Todella mukava henki ja kivat opettajat, jotka rohkaisivat äitiä ja lapsia. Emilian luokalla on toinen suomalainen tyttö, Ella ja Eero ovat ainoita lajissaan. Kuulin eilen myös sen, että vaikka asumme aivan koulun vieressä, lapset kulkevat koulubussilla. Kyse ei ole niinkään matkasta vaan systeemistä. Lapset haetaan busseilta ja ohjataan luokkiin. Päivän päättyessä lapset ohjataan numeroituihin busseihin takaisin kotimatkalle. Sitten tulikin kiire alkaa tilailla meidänkin lapsille kuljetusta, onneksi sain sen onnistumaan! Lisäksi lapset vain tuupataan ekana päivänä bussiin, vanhemmilla ei ole tapana olla mukana ensimmäisenäkään koulupäivänä. Ehkä se on hyväkin asia. Eerolle kyllä ajattelin rustata lapun jossa on nimi ja luokka sekä teksti "Please help me!" ja tunkea shortsin taskuun.

Koulupuvut on valmiina, maanantaina se sitten alkaa!

Kiinalainen aloitus

Olemme perillä!

Saapumisemme ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Lentokenttäkyytiämme ei lennon saapuessa klo 06.55 löytynyt mistään. Soitto perään antoi toivoa: ”almost there”. Almost oli lopulta reilusti yli kaksi tuntia, joka siinä vaiheessa alkoi olla erityisesti lapsille melkoinen koettelemus.  Lisäksi myöhästymisen takia juutuimme aamuruuhkaan, jonka olisimme ehkä välttäneet jos kyyti olisi tullut ajallaan. 

Kun viimein pääsimme talolle, tuli todella mukava olo. Lapset rakastuivat sokkeloiseen taloomme heti ja huonekalutkin olivat tyydyttävästi löytäneet perille ja oikeisiin paikkoihin. Lasten sängyistä yksi oli tilatun värinen, kaksi ei. Vaihto kuulemma onnistuu, hieman vain epäilen, koska sängyt on jo kasattu. Sohvapöytä osoittautui maanantaikappaleeksi haljenneen pinnan vuoksi ja sen vaihto on onneksi jo käynnissä (ehkä). Keittiön tuolit puuttuivat ja meillä ei talossa ole tällä hetkellä ainoatakaan tuolia. Muuten kalusteet asettuivat ihan mukavasti taloon, ottaen huomioon että tilasimme ne ilman huoneiden mittoja. 

Iltapäivällä alkoi löytyä vähän kaikenlaista. Tähän mennessä tapahtunutta: yksi toimimaton lämminvesivaraaja, yksi toimimaton kuivausrumpu, yksi pienimuotoinen vesivahinko, ei kaapeli-tv:tä, ei internetyhteyttä (jota mies olisi kipeästi tarvinnut työntekoon), pari putoamisen partaalla olevaa lasihyllyä keittiön kaapeissa, lämpimän veden puutteen vuoksi toimimaton astianpesukone.

Tällaisella alueella asumisen hyviin puoliin kuuluu se, että kiinalaisen mittapuun mukaan valtavan nopeasti apuun ryntää vähintään 2-3 univormupukuista heppua valmiina auttamaan ja ihmettelemään.

Nämä ovat tietenkin lopulta pieniä asioita. Tärkeintä on, että lapset tuntuvat päässeen alkuun todella hyvin.  Tottakai koulun alku jännittää, kuumuus ja kosteus välillä kiukuttaa ja ensimmäisten päivien pakollinen shoppailu ärsyttää, mutta jopa keskimmäisemme Emilia, todellinen huithapeli, on viikannut vaatteensa millintarkasti kaappeihin ja odottaa kärsimättömästi lisää huonekaluja päästäkseen sisustamaan huonettaan. 

Tässä kolmannen päivän aamuna kahvia juodessa alkaa tuntua kotoisalta!  Kunhan lapset heräävät, lähdemme loikkaamaan uima-altaaseen. Ja nettikin siis jo toimii :)