perjantai 15. maaliskuuta 2013

Ajetaan, ajetaan, varo-varo-vasti


 

 ... ettei kaatuisi kallis lasti.

Tänään "pääsin" taas todistamaan skootterin ja auton yhteentörmäyksen jälkiä eräässä risteyksessä. Maassa pötkötteli nainen, vieressä seisoi n. 3-vuotias lapsi ja muita ihmisiä, skootteri oli siinä melko palasina vieressä. Toivon todella, että 3-vuotias oli jonkun sivullisen auttajan lapsi, eikä maassa makaavan naisen poika.

Monen muun asian ohessa liikenne täällä on asia, joka ei lakkaa hämmästyttämästä. Jos vain pystyisi ja ehtisi ottamaan valokuvan kaikista häkellyttävistä tilanteista, niitä olisi melkoinen galleria. Valitan jo etukäteen tämän postauksen kuvia, suurin osa on otettu auton ikkunasta liikkeellä "ei voi olla totta" -reaktion jälkeen.

Ensinnäkin tämä lasten kuljettaminen. Suomessa vouhotetaan turvaistuinten testituloksista ja tapellaan siitä, pitääkö lasta kuljettaa selkä menosuuntaan 3-vuotiaaksi asti vaikka lapsi istuisi polvet suussa. Täällä ei olla turhan tarkkoja! Kätevin kulkuneuvo lasten kuskaamiseen on skootteri tai mopo.

Lapsi kyytiin koulun portilla ja menoksi!




Kypärää ei tietenkään käytä juuri kukaan, ei edes talvella lämmikkeenä. Hurjimpia näkyjä ovat koulukyydit, joissa aikuisella on kypärä ja sekä edessä että takana istuu lapsi paljain päin.

Pieniä vauvoja on helpointa kuljettaa sylissä ja vielä helpompaa jos on kaveri auttamassa.


 Oma "ei voi olla totta!" -ennätykseni tapahtui tässä lähellä: Mopoa kuljetti nainen, edessä seisoi pienehkö poika ja tarakalla istui hieman vanhempi tyttö, jolla oli vauva sylissä! Toivottavasti heillä oli lyhyt matka, sillä hetkellä seurue oli autotiestä erotetulla mopokaistalla.

 Kuljetuskalustokaan ei aina ole ihan viimeisen päälle... Vähän teippiä ja matka jatkuu!


Oman henkeni edestä pelkään jalankulkijana varsinkin silloin, kun jostain suunnasta lähestyy sininen kuorma-auto. Nämä työn sankarit ajavat suunnilleen satasta ihan pikkuteilläkin, soittavat sentään lähestyessään huomaavaisesti torvea niin, että sydän meinaa pysähtyä eikä niissä taida olla jarruja ollenkaan.


Kuorma on sidottu huolella, yleensä aina jotain tipahtaa. Hedelmät kulkevat näiden sinisten hirviöiden lavalla röykkiönä ilman turhia pressuja, aina silloin tällöin tiellä saattaa olla muutama mandariini tai pomelo. Jos jotain on kiinnitetty pressulla, puolet siitä liehuu uljaana tuulessa.



Myös täysikasvuisia puita on kätevä kuljettaa siirrettäväksi paikasta a paikkaan b ihan vaan tuossa lavalla, vähän köyttä ja siinä se.

Oma lukunsa ovat pientavaraa kuljettavat mopoilijat ja pyöräilijät!



Jos on esimerkiksi ostanut Ikeasta patjan tai kirjahyllyn, on aivan turhaa hankkia sitä varten kuljetusta, koska kaiken saa pakattua mopon kyytiin. Se vaatii vain vähän kekseliäisyyttä.



Kätevin menopeli tavarankuljetukseen onkin peräkärryllä varustettu polkupyörä. Taas oli kamera ihan väärässä paikassa, kun tänään näin tällaisen kuorman perään vielä lisukkeeksi viritetyn lentolaukun, joka oli kahvasta kiinnitetty pyörän perään ja kulki perässä omilla pyörillään.

Kuka enää jaksaa hämmästellä moneen kerrokseen viritettyjä teitä ja sitä, että kolmikaistaiselle tielle mahtuu ihan mainosti 5 autoa rinnakkain kun oikein tunkee. Tai että pientareen kautta voi helposti ohittaa.


Tai jotenkin pitkästyä tavallisena perjantaina Yan'an elevated roadilla, jolloin kilometrin matkalla ehtisi kirjoittaa novellin. Tänään pelasin muun tekemisen puutteessa Angry Birdsia :)


Onneksi ei tarvitse itse ajaa näissä olosuhteissa!

torstai 14. maaliskuuta 2013

Koiran rekisteröinti ja vieminen Suomeen


 
Viimeisen viikon olen hoitanut erinäisiä asioita Ompun saamiseksi mukaamme Suomeen. Lähtö olisi näillä näkymin kesäkuun alussa ja tietenkin asiat jotenkin jäivät viime hetkeen. Papereita on jälleen täytetty sekä leimattu ja setelit ovat vaihtaneet omistajaa tiuhaan.

Suoritin myös vihdoinkin koiran rekisteröinnin paikallisella poliisiasemalla. Koiralupa on pakollinen ja niitä kuulemma myös tarkastetaan. Luvattomasta koirasta saa sakkoja ja pahimmillaan koira voidaan ottaa pysyvästi pois. Koska elämämme on koiran kanssa rajoittunut melkeinpä compoundimme muurien sisäpuolelle, olen odottanut tämän kanssa näin pitkään. Lisäksi kennelin omistajan mukaan kannatti odottaa rokotusten antamisen ja mikrosirun laittamisen jälkeen saatavaa immuniteettitodistusta joka helpottaa prosessia.



Rekisteröintiä varten tarvitaan tietenkin kaikenlaisia papereita, eivätkä eri paikoista saatavat ohjeet ole mitenkään yksiselitteisiä:

Shanghain suomalaisten sivuilla neuvotaan varaamaan seuraavat dokumentit:

- vuokrasopimus
- värivalokuva omistajasta
- kokovartalokuva koirasta
- kopio passista
- kopio työluvasta
- kopio asumisluvasta

Shanghain suomalaisten sivuston mukaan lupa maksaa keskusta-alueella 2000 RMB ja ulkopuolella 1000 RMB (n. 120-250 €)

Relocation toimistomme mukaan taas tarvittiin seuraavat asiat:

- kopio passin kuvasivusta ja asumislupasivusta
- kopio vuokrasopimuksesta ja selvitys siitä, että vuokranantaja omistaa kiinteistön sekä kopio (?) vuokranantajan henkilötodistuksesta
- lupa vuokranantajalta pitää lemmikkiä asunnossa
- 8,5 x 5,5 cm värikuva koirasta
- tieto mahdollisesta karanteenipaikasta kohdemaassa

Toimiston mukaan lupa maksaa alueellamme n. 500 RMB (n. 60€) ja luvan hakemisen yhteydessä annetaan aina Rabies -rokotus.

Kennelin omistajan mielestä lupaa varten tarvitaan ainoastaan

- koiran immuniteettitodistus
- vuokrasopimus
- kopio passin kuvasivusta  ja asumislupasivusta

Kennelin mukaan lupa maksaa meidän alueellamme 300 RMB (n. 40 €) eikä rokotuksia tarvita jos ne ovat kunnossa.

Kennel oli tällä kertaa oikeassa. Tämä kortti helpottaa siis systeemiä kummasti, se teki myös eilen vaivalla hankkimani valokuvat turhiksi. Yhtään paperia ei tarvinnut poliisiasemalle jättää, eikä heitä oikeastaan kiinnostanut mikään muu kuin tämä kortti, vuokrasopimusta ja passiani he vilkaisivat. Kortin saa omalta eläinlääkäriltä eikä se ihme kyllä edes maksanut mitään.


Lupakortin saa n. kuukauden kuluessa.

Rekisteröinnin lisäksi Suomeen vieminen vaatii monta askelta käsittävän proseduurin ja se on aloitettava hyvissä ajoin, n. 4 kuukautta ennen matkaa:

1. Koira pitää tietenkin olla rokotettu vähintään Rabiesta vastaan. Annettuna pitää olla myös kaikki kohdemaassa vaadittavat muut rokotukset ja lääkitykset.

2. Koiralla pitää olla mikrosiru

3. Verinäyte, joka otetaan vähintään 30 päivää viimeisen Rabies -rokotuksen jälkeen, on pakollinen. Verinäytteen ottamisen jälkeen Kiinassa täytyy pysyä vähintään 90 päivää ennen matkaa. Verinäyte analysoidaan Englannissa. Verinäytteen ottaminen maksoi huimat 2300 RMB (n. 285 €).

4. 7 päivää ennen matkaa tehdään terveystarkastus ja anotaan kansainvälistä terveystodistusta, jonka saa 2 päivää ennen matkaa.

Itse matkustaminenkin vaatii tietenkin selvitystyötä. Finnairin sivuilla on hyvät yleisohjeet lemmikkien kuljettamiseen. Omppu painaa tällä hetkellä 6 kg ja elämme toiveissa että saisimme kuljettaa koiran matkustamossa, raja on 8 kg kuljetuskasseineen. Aasian koneissa on ilmeisesti rajoituksia ruumassa kuljettamista koskien, viime kesänä compoundimme Labrador -pentu Pablo ei voinut lentää Finnairilla, vaan perhe lensi KLM:llä Amsterdamin kautta. Finnairin osalta kyseeseen olisi tullut ainoastaan rahtina kuljettaminen ja se olisi maksanut tuhansia euroja. Tämä asia on meillä vasta selvityksen alla, joten tietämykseni asiasta on kuulopuhetta :)

Meillä on jo paluuliput Suomeen olemassa, nyt täytyy siis ryhtyä tuumasta toimeen Ompun saamiseksi samalle lennolle!

 
Kukkulan kuningas :)

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Minä puhun kiinaa!

Olen aloittanut kiinan opiskelun vuoden alussa. Käyn tunneilla maanantaisin ja perjantaisin, 2 h kerrallaan. Kun aloitin, en osannut edes numeroita kymmeneen.

Kiinasta tekee tietenkin tosi vaikean se, että pitäisi oppia merkit. Meidän lapsemme opiskelevat kiinaa 5 h viikossa ja he oppivat kiinaa merkkienkin kautta. Kuitenkin kiinassa kielioppi ja sanajärjestys ovat tosi helppoja. Kun oppii vähän sanoja ja pikkuisen verbejä sekä opettelee joitakin paikannimiä ja fraaseja, oppii helposti tekemään lauseita.

Minun kurssini opetus on ollut erittäin käytännönläheistä. Emme opiskele merkkejä, vaan pinyin kirjoituksella sanoja ja lauseita. Opettelemme tietenkin paljon myös tosi vaikeita "tooneja", eli sitä, miten kukin sana lausutaan. Tooni muuttaa sanan merkityksen täysin ja väärin äännettynä voit esimerkiksi tilata appelsiinimehun sijasta appelsiineja.Vertaistuki on mahtavaa, meidän kolmen henkilön ryhmässämme tuskailemme samoja asioita ja tunnin sisältö muodostuu yleensä sen mukaan, mitä kukakin on jossain käytännön tilanteessa tarvinnut eikä osannut. Viime perjantaina olimme ostoksilla :) Kärsivällisinkin kauppamies olisi kyllästynyt meidän hyvin hitaisiin vihannesostoksiimme...

Silti on tuntunut aivan mahtavalta osata ohjeistaa taksi kiinaksi oikeaan osoitteeseen erilaisten etappien kauttta ja neuvoa milloin menemään suoraan, kääntymään vasempaan tai oikeaan. Oli myös palkitsevaa osata selittää kiinaksi compoundimme portille että tarvitsemme siis 2 taksia tänne tulleen yhden sijaan.

Meillä on ollut kuskimme Andyn kanssa välillä hieman hankalaa kellonaikojen suhteen. Kun sanoin englanniksi 15 vailla se saattoi Andylla tarkoittaa 15 yli. Nyt osaan kertoa ajat kiinaksi ja väärinkäsitykset ovat loppuneet, erityisesti juuri sellaisissa ajankohdissa kuin 15 yli tai 15 vaille sekä puoli.

Olenkin rohkeasti heittäytynyt puhumaan kiinaa aina kun tilaisuus tulee. Ellan mielestä puhun siansaksaa enkä osaa käyttää tooneja, mutta jos kerran tulen ymmärretyksi, kelvatkoon!  Olen tosi onnellinen kun osaan taksissa kertoa minne olen menossa, osaan edes vähän jutella ayimme kanssa ja erityisesti ihanan kuskimme Andyn kanssa harjoittelen sanoja jatkuvasti!


perjantai 8. maaliskuuta 2013

Vanhat vesikaupungit kotikulmilla

Lähes kaksi viikkoa on vierähtänyt vieraiden kanssa kulkiessa ja tuntuu, ettei muka mitään olla ehditty nähdä. Ja silti olemme tehneet ihan hurjasti asioita. Täällä hieman turtuu kaikkeen. Onneksi molemmat "mummelit" (=äitini ja kummitätini) ovat käyneet Shanghaissa aikaisemminkin, eli perusteet on voitu ohittaa helposti.

Tällä viikolla olemme suunnanneet jo kahdesti "vesikaupunkeihin", jotka molemmat sijaitsevat ihan tässä meidän lähellä.

Ensin suuntasimme Qibao -vanhaan kaupunkiin. 

Etsimme hieman ex-tempore neulomislankaa pipon virkkaamista varten ja kuskimme Andy lupasi selvittää mistä sellaista saa. Itse en virkkaa, neulo, kudo enkä ompele, joten tietämykseni aiheesta oli pyöreä nolla. Andyn vaimo osasi ohjata meidät tähän ensimmäiseen vesikaupunkiin täsmäostoksille ja myös nähtävyyksiä katselemaan. Saimme reissulta siis paljon muutakin kuin lankaa, joka on jo kummitätini taitavissa käsissä realisoitunut pipoksi!



Andy on myös kaikenaikaa hieman huolissaan siitä, etten osta mitään hömppää ylihintaan ja neuvoo tinkimään. Niinpä hän lähti auton parkkeerattuaan oppaaksemme Qibaon kujille. Täällä ei juuri "länkkäreitä" näkynyt, mutta kiinalaisia oli sitäkin tiheämmin. Andy korosti, että jos haluatte ostaa matkamuistoja, täältä niitä saa halvalla ja todellakin kiinalaisia pussukoita yms. sälää sai todella halvalla.







Qibao town: Metron linja 9, pysäkki Qibao

Tämä oli tietenkin vasta verryttelyä! Seuraavana päivänä suuntasimme  hieman kauemmas, Zhujiajiao -kaupunkiin, Shanghain Venetsiaan. Sinne on meiltä n. 40 minutin ajomatka. Koska jo Qibaossa oli vettä , siltoja, kanaaleja, paljon ihmisiä ja myytävää, emme oikein odottaneet vielä paljon, paljon ihanampaa paikkaa!


Shanghaihin saapui kevät tällä viikolla, lämpötila on kivunnut 20 asteen paikkeille. Puihin ilmestyivät silmut ja T-paita oli tarpeeksi aurinkoisilla osuuksila!


Mieli teki vesille...


Ja vesille päädyimme! Oma veneemme soutaja.







En vaan usko, että jossain Suomenlinnassa voisi kuivatella täkkejä ja alusvaatteita kaiken kansan nähtävillä :).




Mummelit halusivat maistaa paikallista ja niinpä sianpotka päätyi mukaamme!




Ja se maistui ihan joulukinkulle!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Susie

Jaksan harvoin kirjoittaa mainospostauksia, mutta tätä kauppaa haluan mainostaa kaikille lähistöllä asuville ja myös Susielle sen lupasin!

Helmiä ja erilaisia pukeutumiskoruja saa täällä hankittua pilkkahintaan lukuisista paikoista, meitä lähinnä on Hongmei Lu:n Pearl City (2. kerros). Itseäni markkinatouhu aika usein ärsyttää ja inhoan tinkimistä. Monesti joku ihan kiva juttu jää kauppaan ihan siksi, etten jaksa aloittaa sitä laskimen kanssa 5 RMB kerrallaan säätämistä. Mieluummin maksan siitä, että saan rauhassa katsella, hipelöidä ja ihmetellä ja hinta on sitten enää mukavan juttelun päässä.




Korukauppa Susie on tällainen. Löysin tämän suomalaisten kavereiden kanssa ja tänne palaan aina ja aina uudestaan!

Susie puhuu hyvää englantia ja on auttavainen, mutta ymmärtää pysyä etäällä ja antaa asiakkaan katsella, kokeilla ja ihailla. Asiakaspalvelu on omasta mielestäni kiinalaisittain poikkeuksellisen miellyttävää.

"Omenamme" söi Emilian ihanista hopeisista, käsityönä tehdyistä ja joulupukilta saaduista korvakoruista kotona toisen muodottomaksi metallimöykyksi.  "Timantit" (=zirkonit???)  olisivat ehkä löytyneet joskus, jos olisimme tunteneet paloa tutkia Ompun hmm...hieman tarkemmin... Korut oli ostettu Susielta ja sinne vein ehjän kappaleen syödyn kanssa korjattavaksi ja homma hoituu.





Alkaen 20 RMD korut on koottu sisääntulon lähelle. Olen löytänyt itsessäni koruihmisen ja ostanut jopa 4 kpl näitä "pukukoruja" ja nirsona tykännyt kaikista myös jälkikäteen ja niitä käyttäen. Vapiskaa ystävät, tuliaisna saattaa olla joku ihmellinen koru ;)



Kaikenlaista uniikkia löytyy valmiina ja toiveiden mukaan teetettynä.  


Suomalaisten ystävien tuliaisina suosimat, viinilasin jalkaan useamman henkilön kekkereillä kiinnitetävät yksilölliset tunnisteet olivat tosi kivoja. Äiti hankki näitä heti setin juhannukseksi ;)





Tytöille olen hankkinut korvakoruja Susielta luottaen niiden hopeisuuteen, ensimmäistäkään hankaluutta ei ole toistaiseksi ilmennyt.


Myös uniikkipuolella löytyy valinnan varaa tyyleistä, laaduista ja hinnoista.









Susie: 
413 HuangHua Rd Ming Hang District, Shanghai
Avoinna: 9.30-18.30 joka päivä. 

torstai 28. helmikuuta 2013

Vieraita ja merkkilaukkuja

Kun blogissa on hiljaista, meillä käänteisesti menee elämä vauhdikkaasti. Viikonloppu toi tullessaan vieraita, äitini ja tätini. Koska aikaa on ainoastaan kaksi viikkoa, olen noudattanut armeijamaisen tiukkaa aikataulua, tänään mm. lähtö kohti keskustaa oli klo 8.10 heti koulubussin lähdettyä. Tänne ei ole tultu nukkumaan ja lorvimaan!

Olemme jo ehtineet käydä monessa paikassa, niistä ehkä myöhemmin! Ajattelin kertoa yhdestä mielenkiintoisesta kaupasta, josta sain vinkin mieheni kollegalta (miespuolinen!) viime keväänä. Nyt vasta ehdin itse liikkeeseen.

Kyseessä on siis käytettyjen käsilaukkujen kauppa, joka sijaitsee aivan Jing'an temppelin vieressä (metropysäkki Jing'an temple, line2). Koska minulla oli ainoastaan skannattu kopio paikan kortista ja osoite ainoastaan kiinaksi, yritin jo aikaisemmin paikallistaa myymälää ja samalla tuli katsastettua hieman hintatasoa. Jo nettisivuilta kävi ilmi ettei kyseessä tietenkään ole mikään kirpputori, josta selviäisi pikkurahalla.

Jouduimme turvautumaan menomatkalla taksiin, eikä määränpää ollut mitenkään kristallinkirkas, vaikka olinkin osannut sen verran tulkita, että se sijaitsee Nanjing Roadilla. Taksi pysähtyi Jing'an temppelille ja aika nopeasti löysimme myymälän ison ostoskeskuksen ja temppelin väliseltä kävelykadulta.

Luksusmerkit eivät ihan suoranaisesti ole se oma juttuni, eivätkä "mummitkaan" olleet oikein shoppailutuulella, ainakaan kaupan hintatason vaatimaan heräteostokseen. Katselimme siis ympärillemme vain kaikessa rauhassa.  Ja naisellisesti kuitenkin hieman ihastelimme :)

 
Kaupan merkkivalikoimaan kuuluvat mm. Chanel, Hermès, Louis Vuitton, Prada ja Dior. Näiden merkkien tarjontaa on eniten, mitään keskihintaista on turha täältä etsiä. Jokunen Burberry olisi irronnut alle 1500 RMB (n. 180 €). Laukut ovat pääsääntöisesti uudenveroisia. Jos jonkinlaisia merkkejä käytöstä oli, nekin lähinnä sellaista patinoitumista ja tummumista ja laskettavissa "paranee vanhetessaan" -kategoriaan ja ne laskivat hintaa hieman.


Kalleimmat yksilöt oli sijoitettu vitriiniin.



 LV on Kiinassa suosiossa ainakin jos kadulla tehtyihin havainnointeihin on luottamista.


Tätä jopa pikkuisen ihailin, vaikka malli on vanha - eli siis klassikko, kuten itsekin olen ;). Tosi hyvä koko ja kätevä kaiken kaikkiaan. Olihan tuossa nuo 20 v päivät ja.... No ehkä silti ei. Katsotaan.



Uusi tai ainakin käyttämätön Dior olisi jollekin halukkaalle tarjolla sopuhintaan 26.800 RMB (n. 3.300 €). Itse en lukeudu noihin halukkaisiin, vaikka hinnan perästä olisi 2 nollaa pois...



Chanel-ressukka oli joutunut alennusmyyntiin. Klassikko irtoaisi nyt vajaalla 26.000 RMB:llä (2.600 €, eikun  tietenkin n. 3.200 €, ajatusvirhe)

Myynnissä oli myös kelloja, koruja, kenkiä, lompakoita ja huiveja.

Ulkomaalaiset merkkituotteet ovat usein Kiinassa kalliimpia kuin Euroopassa, eli jollekin fanille ja oikean hintatason tiedostavalle tässä on varmasti hyvä kohde tehdä jopa löytöjä. Myytävät laukut ovat siis aitoja, ainakin sillä varmuudella kuin Kiinassa minkään voi olettaa aito olevan. 

Yritetäänpä taas osoitetta kiinaksi(kin), ainakin suunnilleen.

Paris Station
巴黎站: 南京西路1678弄17号
1678 Nanjing Xi Lu, Jing An Qu, Shanghai

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

IB-koulu: Middle Years Programme

Koululla järjestettiin tänään IB-systeemin "Middle Years Programme" -info. Ella siirtyy ensi syksynä 6. luokalle ja samalla yläkouluun. Siinä yhteydessä Primary Years Programme vaihtuu tähän uuteen "curriculumiin". Yläkoulun opiskelijat ovat 11-16 -vuotiaita.

Tässä systeemissä kouluvuosi ei määräydy suoraan syntymävuoden mukaan, vaan raja asettuu kohtaan 1.5. Ellan kanssa olimme hankalassa valintatilanteessa, koska kolmen päivän perusteella hän olisi oikeastaan jo kuulunut 6. luokalle tänne tullessamme. Osaamisen puolesta ratkaisu olisi ollut helppo, sen verran suomalaiseen kouluun on luottoa. Kielikysymys lopulta ratkaisi sen, että päädyimme aloittamaan 5. luokalta. Aika näyttää onko ratkaisu ollut oikea, ainakin psykologisessa mielessä ja kielen oppimisen  kannalta uskon sen olleen ainoa järkevä vaihtoehto. Puhtaasti opiskelusisältöjen osalta 5. luokan asiat ovat olleet vähän turhan helppoja ja hieman stressaan mm. matematiikan osalta suomalaisen opetussuunnitelman sisältöjen olevan aika paljon edellä siitä, mitä täällä on opiskeltu.

Homman ideologia säilyy entisellään: kasvetaan kansainvälisyyteen, erilaiset oppijaprofiilit ohjaavat opiskelua, arvioinnin perusteena ovat kokeiden lisäksi erilaiset itsenäisesti toteutettavat projektit jne. Isoin muutos on siinä, että koulutyö jakaantuu entistä selkeämmin oppiaineisiin, mikä meillä suomalaisessa koulussa on itsestäänselvyys.


Kuva: http://www.ibo.org/myp/

A-kieli on ns. "äidinkieli", joka WISS-koulussa on mahdollista valita englannista, kiinasta, espanjasta ja lähiaikoina kuulemma myös saksasta. WISS:ssä on tällä hetkellä edustettuna 45 kansallisuutta: 44. oli Jamaica (Eeron luokalla oleva poika) ja 45. on Pakistan. Suomalaisia on muistaakseni n. 23, mutta hämmästyttävän moni on perheestä, jossa 3 lasta käy samaa koulua.

B-kieli on toinen kieli, joka on mahdollista valita englannista, kiinasta ja espanjasta (muistaakseni).

Mikäli oppilas tarvitsee EAL-tukea, se toteutetaan B-kielen paikalla. Tämä on omasta mielestäni varsin tyhmä juttu. Esimerkiksi Ellan kohdalla koko 5. luokan ajan on paahdettu kiinaa yksi tunti päivässä englannin ohella ja EAL-tuki on tullut sen lisäksi. Oletettavasti opiskelusisällön muuttuessa mutkikkaammaksi ja englannin kielen painottuessa yhä enemmän kirjallisuuteen jne. tarvitsevat nämä vain yhden vuoden aikaisemmin opiskelleet edelleen jonkin verran tukea "akateemisen englannin" kanssa. Näin kiina jäisi kokonaan pois, juuri kun siinä on saavutettu hyvä lähtötaso. Miksi ihmeessä siihen on sitten pitänyt tässä alussa tuhlata voimavaroja jos sen opiskeluun ei yläkoulussa ole mahdollisuutta? No, täytyy katsoa ja kysellä.

Osa suomalaisen koulun oppiaineista on niputettu yhteen. Esimerkiksi Humanity oppiaineen alla opiskellaan historiaa, maantietoa, taloutta, psykologiaa, politiikkaa, sosiologiaa... Technology taas pitää sisällään tietenkin tekniikkaa, muotoilua, suunnittelua, materiaaleihin tutustumista (vapaasti suomennettuna ja valikoiden poimittuna). Science muodostuu mm. biologiasta, kemiasta ja fysiikasta.

Matematiikassa ja kielissä on tasoryhmät, joiden raja on kuitenkin häilyvä ja oppilas voi siirtyä tasoryhmästä toiseen helposti. Valittavana ei siis ole mitään laajaa tai perusoppimäärää, vaan tilanne arvioidaan tapauskohtaisesti aika ajoin. 

Koulunkäynti säilyy edelleen luokkamuotoisena, mutta se oma kotiluokka tulee katoamaan ja opetus tapahtuu suomalaisen yläkoulun tapaan aineluokissa aineenopettajien johdolla.

10. luokka huipentuu laajaan projektiin, joka dokumentoidaan ja arvioidaan kansainvälisten IB-kriteerien mukaan. Kuulemma palautuksen deadline on tämän viikon perjantaina keskiyöllä ja koulu on täynnä melko stressaantuneita 10. luokkalaisia :)

Sen verran näin vaivaa, että selvitin jo valmiiksi kotikaupunkimme Jyväskylän englanninkielistä opetustarjontaa. Viitaniemen yläkoulussa on tarjolla englanninkielistä opetusta. Se oli hyvä uutinen, koska Viitaniemi on toinen (?) liikuntapainotteisista yläkouluista Jyväskylässä ja oli jo valmiiksi hyvä vaihtoehto yläkouluksi.

Lyseon lukiossa on mahdollista suorittaa IB-lukio. No, ehkäpä tuo on asioiden edelle menemistä :) Mistäpä sitä tietää missä huitelemme kun tuo asia on ajankohtainen! Jos se edes koskaan on ajankohtainen. Tällä hetkellä Ellan tulevaisuudenhaave on hevossiittola yhdessä sydänystävä Eevin kanssa ja ehkä siihen ei IB-lukioita kaivata. Olen kyllä yrittänyt korostaa, että tuossa tapauksessa jomman kumman on uhrauduttava ja opiskeltava eläinlääkäriksi.