Kauneushoitolassa

Tälläkään kertaa en panostanut itseeni, vaan koiraamme. Omppu tarvitsi kipeästi huoltotoimenpiteitä.

Tällaisen takkuturkin kuljetin turkinhuoltoon.

Täällä Kiinassa on hinnoittelun ja aikataulun puolesta houkuttelevaa ulkoistaa koiran turkin hoitaminen muualle. Kun huomaat tarpeen, homma hoituu samana päivänä, yleensä odottaessa. Itse odotan Suomessa aikaa kampaajallekin yleensä n. 3 viikkoa. Pesemään koiraa joutuu tottakai ihan itsekin. Omat hiukset likaantuvat tässä ilmassa tavallista nopeammin, samoin koiran turkki.

Tällä viikolla aloin kaikenkaikkiaan valmistella Ompun viemistä Suomeen ihan käytännössä ja tajusin samalla kuinka kova kuumuus saa koiran läähättämään. Halusin myös trimmauksen mahdollisimman lyhyeksi, vastoin kaikkien Bichon -porukoiden suosituksia. En halua pöyheää villakoiraa vaan koiran,  jolla on mukava olla +30 asteen helteessäkin.

Olen tavallisesti käyttänyt Ompun kennelin hyvää ja edullista paikkaa, mutta nyt en jaksanut lähteä varailemaan aikaa, vaan turvauduin lähellä olevan Carrefourin paikkaan. Se olikin ylellinen ja 100 RMB kalliimpi kuin aikaisemmin käyttämämme, mutta tuolla myös kynnet leikattiin todella hyvin. Se on itselleni tosi hankala toimenpide. Andy on aina huolissaan siitä, että maksan kaikesta liikaa, niinpä hän etsi läheltä 3 paikkaa jossa trimmauksen voi jatkossa tehdä 200 RMB halvemmalla.

Hakiessani Omppua tutustuin liikeen valikoimaan. Länsimaisia kalliita ruokia on tietenkin tarjolla, niitä mekin käytämme, mutta emme osta niitä ihan näin kalliisti.

En oikeasti meinannut tajuta sitä mitä tässä myydään: On siis olemassa kissojen ja koirien kynsilakkoja! Minä joka kammoan pelkästään leikkaamista.... Ehkä tuo oranssi voisi tehdä säväyksen Ompun tassuissa.

Täällä olen kaivannut välillä TIGI:n shampoita ja muita hiustenhoitotuotteita. Ainoa paikka, jossa olen niitä nähnyt on Pudongin Super Brand Mall:n  Citysuper -kauppa, hintaan kertaa 2 Suomeen verrattuna, eikä sielläkään sitä mitä olisin halunnut.
 
Vastaavaa saa kuitenkin näemmä koiralle ihan kotikulmilla...Tässä siis turkin värjäykseen tarkoitettuja tuotteita.

 Kovin tutulta näytää myynnissä ollut shamppoo, ei BED HEAD vaan PET HEAD.

 

Mutta saimme takaisin hyvin valkoisen ja hyvin puhtaan herran, jota jumaloimme päivä päivältä vaan enemmän :)

Synttärikutsut

Tänään meillä vietettin Ellan kaverisynttäreitä.

Sain jonkinlaisen rimakauhun näihin synttäreihin siitä, kun heti koulun alettua Ella sai yhdeltä luokkakaveriltaan kutsun synttäreille. Painettu nelivärikutsu oli hieno ja kutsuttuna oli koko luokka, kaikille oli järkätty bussikuljetus koulusta juhliin ja vanhemmille oli tarjolla cocktailit lapsia hakiessa. Ajattelin että jaahas, mihinkähän olemme taas päämme pistäneet. Lisää vettä myllyyn toi se, kun yritin kysellä millaisia (kaveri)synttärilahjoja täällä on tapana hankkia ja joku totesi, että alle 300 RMB (melkein 40 €) ei saa oikein mitään. Suomessa kaverisynttäreiden lahjat kai pyörivät 10-20 € paikkeilla.

Emilia ja Eero eivät halunneet pitää kaverisynttäreitä viime syksynä, kaverikuviot eivät olleet oikein vielä asettuneet kohdalleen. Syynä ei ollut rimakauhu, koska jo syksyn aikana sai huomata, että meitä expatteja on täällä moneen junaan. Juhlat ovat olleet laidasta laitaan, tavallisista kotisynttäreistä juhlapalvelun viimeisen päälle järjestämiin pitoihin. Myös nuo synttärilahjat ovat asettuneet ihan tuttuihin mittasuhteisiin.

Meillä oli tänään pienet, mutta sitäkin paremmat synttärit! Vieraita oli vain muutama, eikä järjestetty ohjelma ollut leffaa + Twisteriä kummempaa, mutta hauskaa oli. Juhlien oli tarkoitus loppua klo 16 mutta tyttöjen jatkot venyivät aina seitsemään asti ja ne keskeytti ainoastaan se, kun vanhemmat alkoivat soitella vieraita kotiin illalliselle.

Kakkukynttilöiden virkaa sai toimittaa 12 värikästä tuikkua.

Ostin muutaman tarjoiluastian Andyn vinkkaamilta "markkinoiden markkinoilta" torstaina - niistä myöhemmin enemmän.

 

Vanha kunnon Twister toimii aina.

En aio edes sarkasmin nimissä aliarvioida leipomisponnistelujani näiden kalaasien eteen. Heti klo 8 aamulla aloin valmistaa mokkapaloja. Jep. Lastemme ikiaikainen vaatimus synttäreille ovat mokkapalat. Luovin mainiosti läpi puutteellisten aineiden ja vähän hassusti kuumenevan uunin ja mokkapaloista tuli erittäin hyviä! Lisäksi valmistin pikkupizzoja. Kuivahiiva vaatii vielä vähän harjoittelua ja siksi etsin ohjeen netistä. Tuloksena aika "pullavia", hyvin nousseita pizzoja, mutta ei se makua haitannut. Ensi kerralla vähemmän hiivaa ;).

Maitokaakaosta ja vedestä valmistetut mokkapalat "rääppiäisvaiheessa", mistään muusta ei ole kuvia, koska aika meni vauhdilla.

Samaan aikaan Eero edusti perhettämme melkein naapurissa ihanan pienen J:n 3-v synttäreillä. Noissa juhlissa oli mukana heliumilmapalloja, pomppulinna ja ilmapallokaaria, ohjelmaa  ja hieno iso kuvatuloste ovella päivänsankarista. Nekin juhlat olivat kuulemma kerrassaan mainiot, harmi että emme päällekkäisyyden vuoksi ehtineet mukaan.

Ensi syksynä varmaan kokeilemme jotain vähän erilaista, nyt kun oppia on hankittu jo 9 kuukautta!

Exhibition ja pari konferenssia

Ei, en ole käynyt messuilla enkä osallistunut konferensseihin. Enkä ole unohtanut äidinkieltäni (miikhä she on she sana she niinku guitaaaar, you know...). Tässä IB-koulumaailmassa törmää sellaisiin juttuihin, joihin en osaa löytää suomalaista ilmaisua, koska näitä ei suomalaisessa koulussa tehdä. Näyttely on tietenkin suora käännös ensimmäiselle ja vahempien vartti vastaa kai parhaiten seuraavaa, mutta molemmat ovat aika paljon enemmän. Selvennys siis lienee paikallaan.

5. luokka on IB-koulussa viimeinen alakoulun luokka ja se päättyy eräänlaiseen opinnäytetyöhön eli tähän exhibitioniin. Työ aloitettiin maaliskuun alussa oppilaiden ja vanhempien yhteisellä infotilaisuudella, josta ei selvinnyt oikestaan muuta kuin se, että kyseessä on iso juttu joka vaatii paljon työtä ja paneutumista. Hyvä! Apua! Mitä pitää tehdä?

Ensimmäisenä koko 5. luokka-aste kokoontui pohtimaan keskeistä teemaa tämän vuoden exhibitionille. Se tapahtui ryhmissä ideoimalla, opettajien sparrauksella, avainsanojen äänestämisellä ja lopulta valituista avainsanoista keskeinen teema erilaisten ehdotusten joukosta äänestämällä. Mielestäni 11-12 vuotiaiksi porukka sai aikaan aika ylevän teeman:

"Sharing the Planet: Raising awareness of social and environmental issues locally can solve problems globally"

Jokainen ryhmä otti tämän teeman lähtökohdakseen ja kaikkien täytyi perustella valitsemansa aihe ja lähestymistapa tämän teeman kautta. Ryhmät muodostettiin kiinnostuksen kohteiden perusteella, yli luokkarajojen. Ellan ryhmässä oli 4 henkilöä kolmelta eri luokalta.

Koulukirjasto opasti materiaalin ja lähteiden etsimisessä ja työn edistyminen kirjattiin verkossa Wikiin, johon tallennettiin lähteet ja käytiin keskustelu ryhmän jäsenten välillä sekä sovittiin työnjaosta. Wikin tapahtumaloki ja aktiivisuus on osa arvostelua. Vanhemmilta toivottiin aktiivisuutta lähteiden vinkkaamisessa lapsille, ei tehtävän tekemistä heidän puolestaan. Koska Ellan ryhmän aihe oli melko ajankohtainen, vinkkasin harva se päivä: "lue Hesari".

Matkan varrella käytiin kahdessa IB-koulussa tutustumassa heidän työhänsä ja saatiin kullanarvoisia ideoita ja vinkkejä oman jutun toteutukseen. Rusinana pullassa oli kuulemma kiva nähdä muita kouluja ja tavata niiden oppilaita.

Työ huipentui lopulta ihan konkreettisesti näyttelyyn, joka esiteltiin ensin eilen oman koulun oppilaille ja tänään opettajille ja muulle henkilökunnalle, vanhemmille sekä vierailevien koulujen oppilaille. Materiaaleja työstettiin kuumeisesti koko viimeisen viikon ajan, Ella ja ruotsalainen Matilda rustasivat viimeisiä tuotoksia tiistaina seitsemään asti illalla.

Mutta valmista tuli ja hyvin ajallaan! Ellan ryhmän aiheena oli siis - tadaa, yllätys, yllätys: Lintuinfluenssa ja muut maailmanlaajuiset virukset ja pelätyt pandemiat" (näin hyvin vapaasti suomennettuna).

Aihe oli "tutkijoiden" mielestä paikallisesti ajankohtainen ja pendemioiden kautta maailman-laajuisesti tärkeä. Lisäksi he halusivat tuoda esiin faktoja näille taudeille sekä kertoa paikallisella tasolla tautien ehkäisemisestä. 

Aihe valikoitui kuulemma siten, että ensisijaisena mielenkiinnon kohteena olivat uhanalaiset eläimet. Koska tosi moni ryhmä teki työnsä niistä ja samaan aikaan uutisoitiin hirmuisesta määrästä Kiinassa tapettuja kanoja lintuinfluenssauhan takia, ryhmä päätti, että jonkun on puolustetettava myös näitä tuotantoeläimiä. Miten arvaankaan, että lapsukaisellani on tämäntyyppisessä järkeilyssä ollut sormensa pelissä? No, jos lapsen ensimmäinen ammattihaave n. 3-vuotiaana on "ympäristöaktivisti" niin kaipa siitä jotain voi päätellä...vihreää maiharia odotellessa...

 

 Keskeinen tieto koottiin julisteisiin.

 

Ja havainnollistettiin kuvilla ja muilla.  Sekä annettiin selkeät toimintaohjeet tautien ehkäisyyn paikallisesti.

Meitä hieman nauratti, kun tämä paita meinasi unohtua Ellan päälle, kun koulupäivän päätteeksi suuntasimme ortopedin vastaanotolle. Mikähän olisi ollut reaktio Shanghai Unitedissa tällainen paita yllään kulkevaan tyttöön?  

Lopuksi kävijät haastettiin vastaamaan kysymyksiin. 

Myös muilla ryhmillä oli hienoja juttuja esillä.

 

Osa oli tehnyt tieteellisiä kokeita, tässä kokeilu siitä, miten puhdas vesi ja happosateet vaikuttavat kasveihin.

Sitten niihin konferensseihin. WISS-koulussa on tämän lukuvuoden aikana ollut 2 kertaa n. 30 minuutin pituinen opettajien, vanhempien ja oppilaan tapaaminen, jossa on käyty läpi kulunutta jaksoa ja siitä saatua todistusta. Tänään oli vuorossa tunnin pituinen, oppilaan ohjaama tapaaminen. Ideana siis, että oppilas kertoo vanhemmilleen miten luokassa on opiskeltu.

 

 Lukunurkkaus. Tämä on minulle tuttua kauraa, olenhan "reading mum" ;)

 

Matematiikkaa pelien kautta.

Koulussa opiskellaan paljon tietotekniikkaa. Eero tekee parempia "paukkareita" kuin minä ja tytöt käyttävät sujuvasti taitto-ohjelmaa. Eeron tekemä "multimediaesitys" (joo, olen mainostoimistosta...) kuvista, tekstistä ja musiikista sai aikaan "wau" -efektin.

Tunnin kulku ruksittiin tehtävälistaan ja lopussa vanhemmat saivat antaa palautetta. 

Hauskinta oli video kiinankielisestä dialogiharjoituksesta lääkärin vastaanotolta! Muistattehan ruotsintunnilta: "Jag ska ha en flaska Siffis. Jag ska ha en flaska Jaffis. Hej på dig!". Harvoin kuulen lasten puhuvan kiinaa, Eero välillä Ayille jotain höpöttelee, mutta tuo pätkä sekä nauratti että valaisi. Lapsille vaan ne kamalat "toonit" on helppoja ja puhuminen sujuvaa, vaikka sanavarasto on vielä suppea siksi, että lapset opettelevat myös merkkejä ja ne vasta vaikeita ovatkin!

Emilian konferenssista ei ole kuvia, mukavimpana juttuna musiikkitunnilta taltioidut esitykset! Täällä laulaminen ja soittaminen ei ole pakkopullaa :) Ellan luokka säästyi konferensseilta Suuren Päivän takia.

Aika hullu perjantai huipentui massiiviseen ruuhkaan. Kun käyttää yli 2 tuntia 20 km matkaan, alkaa miettiä, onko koko hommassa mitään järkeä! Huomenna vietetään synttärikutsuja, pitää herätä leipomaan :( Eli kiireesti nukkumaan!

Askarrellaan!

Pääsin jälleen käyttämään ydinosaamistani, kun Eeron koulusta tuli toimeksiantona ASKARTELUprojekti. Tällä kertaa opintojakson aiheena oli ympäröivä yhteiskunta ja sen tiimoilta ekaluokkalaiset ovat tehneet retkiä mm. paloasemalle.

Tehtävänä oli valmistaa 3D-malli omasta ympäristöstä, paikan ja toteutustavan sai valita itse. Ja niinpä askartelimme oman asuinalueemme.

Asuinalue syntyi pizzalaatikkoon ja sitä varten lainattiin hieman isonsiskon askartelumateriaaleja. Pääarkkitehti oli tietenkin Eero ja me Emilian kanssa toimimme muotoiluapuna ja auttelimme kuumaliiman kanssa. Toteutuksessa on käytetty mm. muovailuvahaa, pikkuautoja ja legoja.

Uima-altaan ovat kansoittaneet pelottavan näköiset tyypit. Mutta he ovat kuulemma sukeltajia, siksi hurjat kypärät päässä.

Koska ollaan Kiinassa, vartijoita on klubitalon edessä tietty melko monta ja he ovat hyvin virallisen näköisiä. Pienoismalliin piti sijoittaa "tällaisille alueille tyypillisiä palveluja" ja meillä oli vähän vaikeuksia keksiä näitä palveluja, joten vartijat edustavat myös tätä osastoa. Pitäisi varmaan sijoittaa tuonne vielä joku korjaajajamppa seisoskelemaan.

Alueen autot ovat tutunnäköisiä eräästä puhki katsotusta elokuvasta :) Nämä olivat mittasuhteiltaan sopivimmat. Pääarkkitehdin kynänkäyttö on hieman suurpiirteistä, mutta niinhän kunnon taiteilijoilla pitää ollakin.

 

Kasvillisuutta varten pihamme puksipuut joutuivat harvennukseen.

Alueen kaavaviranomainen on ollut hyvin avarakatseinen. Alueelle mahtuu perinnetaloja

Sekä myös hmmm... hyvinkin rohkeaa arkkitehtuuria.

 Tämä keltakattoinen mökki on kuulemma meidän talomme.

 Huomenna koko komeus pitäisi saada raahattua kouluun!

 

Että tällaisissa kehittävissä puuhissa näin viikon aluksi!

Jo joutui armas aika

Tänään vietettiin Suomi-koulun kevätjuhlaa! Vuorotteluperiaatteella kevätjuhlan paikkana oli tällä kertaa lastemme koulu WISS tuossa ihan naapurissa.

Liekö osuutta viime yön jääkiekkopelin aiheuttamalla valvomisella, mutta kuvat ovat järkyttävästi sopivan sumuisia myös vieraista lapsista julkaistavaksi :) Jep, jep.

Ohjelmia oli harjoiteltu ja myös opettajat (ja samalla blogaajakollega) heittäytyivät tarvittaessa hienosti rooleihinsa.

Juhla huipentui liikuttavasti Suvivirteen ja sitä seuranneeseen Äidin lauluun. Kaikki äidit saivat lapsilta ruusun juhlan päätteeksi. 

Shanghaissa on huisisti Suomi-koululaisia!

Kaikki oppilaat saivat todistuksen ja 4 oppilasta palkittiin kunniakirjoilla. Ella sai sellaisen joulujuhlassa. Esikoisen ja keskimmäisen todistukset olivat hienot, kuopuksella on "hieman" petrattavaa osastolla käyttäytyminen ja huolellisuus ;)
 

Kesälahjana oppilaat saivat T-paidat, joissa oli Tatu ja Patu kirjojen kirjailijan ja kuvittajan tervehdys Shanghain Suomi-koululaisille.

Olen ollut valtavan tyytyväinen Suomi-kouluun. Opettajat ovat osanneet asiansa ja olen täysin varma siitä, että Suomi-koululla oli iso merkitys myös Eeron aivan yhtäkkiä ilmaantuneeseen lukutaitoon. Se oli koulun osalta pahin pelkoni tänne muutettaessa. Ajattelin ettei poika ehkä opi lukemaan ensimmäisen kouluvuotensa aikana kielten sekamelskan vuoksi. Nyt sujuu sekä suomi että englanti. Kahden kielen sekoitus on aiheuttanut pieniä ääntämiongelmia, mutta kaikkiaan aivan mieletön edistys syksystä.

Ella on saanut suorittaa Suomi-koulussa Etäkoulu Kulkurin 5. luokan suomenkielen oppimäärän. Mahdollisille tänne syksyllä suuntaaville antaisin "mittavan" kokemukseni perusteella sen neuvon, että Suomi-koulu riittää kaikilla luokkatasoilla oman äidinkielen opiskeluksi. Itse hankin kaikille lapsille Kulkurin kautta oppimateriaalit äidinkieleen, mutta pitkien koulupäivien ja kahden uuden kielen kanssa pähkäilyn lisäksi paukkuja ei ole juurikaan riittänyt Suomen materiaaleihin. Eeron kanssa olen käyttänyt vähän Kulkurin Pikkumetsän Aapisen opettajan opasta, mutta kunnia lukutaidosta kuuluu muualle kuin minulle opettajana. Tytöt eivät rehellisesti sanottuna ole edes koskeneet äidinkielen oppimateriaaleihin vaan tehneet Suomi-koulun tehtäviä. Ellalla on Kulkurin myötä ollut hieman enemmän läksyjä ja myös kokeita, mutta ei hartioita halkaisevaa määrää. Mikäli Kulkuri-kokeilu laajenee ensi syksynä myös muille luokka-asteille, otan sen ilomielin myös muille lapsille.

Suomi-koulusta on löytynyt myös kavereita sekä lapsille että aikuisille. Vanhemmilla on ainakin Puxin puolella ollut tapana jäädä koulun ajaksi hengailemaan koululle juttelemaan, lukemaan suomalaisia lehtiä, vaihtamaan kirjoja sekä ajautumaan kalliisiin heräteostoksiin Suomi-kaupasta. Kun olet tarpeeksi kauan ulkomailla, huomaat maksavasi ilolla kympin pussillisesta turkinpippureita tai tuubista suomalaista sinappia!

Suomi-koulu pidetään lauantaisin klo 9.30-11.45 Puxin puolella WISS-koululla ja Pudongin puolella SCIS-koululla. Vaikka lauantaiaamun herätys ei ole aina ollut mieleen ja meillä harrastusjuttujen puolesta lauantait olisi helpointa käyttää muuhun toimintaan, on ajankohta osoittautunut ihan hyväksi. Muutamat muut "maakoulut" kokoontuvat arkisin koulupäivän päätteeksi. En usko sen olevan kauhean hedelmällinen ajankohta oppimiselle. Lisäksi tuo vanhempien verkostoituminen on mahdollista oikeastaan ainoastaan lauantaisin, kun koulu on tyhjä muusta toiminnasta.

Suomi-koulun uusia nettisivuja odotellessa lisätietoa koulusta löytyy Shanghain Suomalaisten sivuilta.

Lupaus lunastettu

Lupasin joskus aikaisemmin, että jos Eero jaksaa  käydä 10 kertaa tennistunneilla, ostan itselleni mailan ja lupaan käydä "pelaamassa" hänen kanssaan säännöllisesti. Edellisen viikon maanantaina koitti sitten se viimeinen tennistunti. 

Tämän viikon tiistaina kävin hankkimassa Decathlonista itselleni mailan. En ryhtynyt tämän hankintani kanssa hifistelemään laadulla, vaan otin sen simppeleimmän ja halvimman :)

Lisäksi hankin kasan palloja..

 

 

Torstaina kävimme ensimmäisen kerran pelaamassa kahdestaan!

Reipas poikani jaksoi kulkea koko kevään joko potkulaudalla tai pyörällä maila selässään tunneille. Jos minä meinasin unohtaa tunnin, Eero muisti sen joka maanantai. Eilen noudatimme samaa kaavaa :)

Hallissa oli aika surkea valaistus, mutta...

Eero opetti minulle oikeita otteita...

 

Ei meillä suurta ottelua syntynyt, mutta melkein trooppisessa lämpötilassa ihan leikkiminenkin sai hien pintaan. Olipa kivaa! Jatkossa aiomme pallotella jokaisen viikon maanantaina!

 

Eeron kuva: Äitimaila, isovelimaila ja vauvat ;)

 

Huhu kertoi, että alueemme uima-altaat ovat auki, mutta huhu osoittautui uutisankaksi. Kuulemma Kesäkuussa altaat avataan, eikä ihme, kun kiinalaiset kulkevat vielä toppatakeissaan vaikka lämpötila lähentelee kolmeakymppiä. Tyhmää. Sisäallas on kuitenkin auki, sinne siis!