Sataa, sataa ropisee!

Olemme muuttaneet, olemme elossa ja hyvissä voimissa! Meillä vain ei ole ollut nettiyhteyttä viikkoon. Kaikenlaisten kaapeleiden ja modeemien hankinnan, ehkä kymmenen luvatun ja yhden toteutuneen IT-hemmon vierailun ja hermojen menettämisen jälkeen, HEUREKA! Se toimii. Muutto ja kiinalaisten yksi tärkeimmistä lomista ei ole hyvä yhdistelmä. No, muutosta ja uudesta kodista enemmän sittemmin.

Meidät on lähes saartanut tulva. Kiinaan osunut taifuuni ulotti reunarippeensä myös tänne Shanghaihin.  En ole ikinä kokenut näin kovaa ja yhtämittaisesti pitkään jatkunutta sadetta. Kyllähän täällä syksyisin aina sataa, mutta nyt tuli kuin saavista kaatamalla 2 vuorokautta putkeen. Yöllä oli pakko nousta tarkistamaan joko vesi tulvii parvekkeen kautta sisään.

Meillä ei ole onneksi ollut mitään vaaraa, kuten monessa muussa paikassa. Amerikkalainen koulu tosin oli ainakin eilen suljettu, mutta ne nyt aina liioittelevat.

Aamulla näkymä ikkunasta oli lohduton. Nurmikko velloi vedessä ja tuuli riepotteli ympäristöä.

Lapsia koulubussille viedessä sateen määrä oikein konkretisoitui. Kävimme nuorimmaisen kanssa pienen neuvottelun aamulla siitä, onko pakko laittaa kumisaappaat ja vedenpitävä takki. Hänen mielestään hupparissa ja lenkkareissa olisi pärjännyt mainiosti. Tai vielä parempi idea: crocsit paljaisiin jalkoihin niin ei haittaa jos kastuu - kätevää!

No, kävi ilmi etteivät edes ne kumisaappaat olleet tarpeeksi. Tämän kaarisillan ylitämme normaalisti aamulla. Tänään ei tarvinnut yrittää.

 

Nurmikkoalueita pitkin pääsi onneksi kulkemaan, mutta mistä tahansa yritti polkuja pitkin, oli tie poikki.

 

 

 

Talomme lähistöllä olevassa pienessä uima-altaassa ei varmaan tänä syksynä enää uida, joen mutavesi oli iloisesti tulvinut sinnekin.

Ja juuri tänään minulla oli asiaa keskustaan. Taksia ei tarvinnut edes yrittää soittaa. Sateella on aina vaikea saada taksia ja jo tilatessa sanotaan että menee tunti tms. Tänään toisaalla taksia yrittäneelle kaverille oli sanottu, että TÄNÄÄN ei saa taksia. Hienoa.

Kiitin kauniisti täällä olevaa Shuttle Bus -palvelua. Minibussi kulkee yhdelle metroasemalle sekä käytännössä keskustaan Jing An -temppelille. Ja se on vieläpä ilmainen. Vaikka bussi oli 20 minuuttia myöhässä, ehdin sen ja metron yhdistelmällä keskustaan tunnissa, mikä on hyvin jopa liikenteen ollessa sujuvaa. Eräs Emilian luokkalainen oli myöhästynyt koulusta 2 tuntia, normaali tunnin matka keskustan asuinalueelta oli vienyt 3 tuntia. Koulun tälle illalle kaavailema vanhempien keskustelutilaisuus siirtyi ensi viikkoon, koska tulvien takia koululle on vaikeaa päästä. 

Ehkä me ulkomaalaiset vaan dramatisoimme turhaan, kiinalaiset kahlasivat tyynesti polvia myöten vedessä ja rouvat ajelivat skoottereillaan korkokengät sadeviitan alta vilkkuen. Jalat vaan vähän ylös pahimman lätäkön kohdalla.

Oli miten oli, toivottavasti tämä on huomenna ohi ja pääsemme aloittamaan normaalia arkea täällä uudessa kodissa ilman muuttohässäkkää ja vedenpaisumusta!

Ilta kaupungilla

Perjantaina vietimme ystävän syntymäpäivää! Kaiken muun hässäkän lomassa oli ihana irroittautua kaupungille, pakkaaminen oli onneksi jo hyvässä hoidossa.

Emilian luistelun jälkeen lapset jäivät Shimao Riviera Gardeniin Empun kummisedän hoitoon ja me rouvat suuntasimme kaupungille. Sitä ennen nautimme ihanan illallisen.

Hyvä liha ja hyvä viini ovat täällä yhdistelmä, josta pitää nauttia silloin kun sitä on tarjolla. Tänään oli.

  

Jatkoimme iltaa Revolucion Baariin ja meillä oli oikein hauskaa.

Harmi että tämä viereinen baari oli suljettu. Olisiko meitä hotteja beibejä pidätellyt mikään? Revolucionin vadelmamojitoa voi kuitenin suositella (RMB 40 = n. 5 €). 

Olimme siis kuitenkin ihan oikeasti baarissa. Täällä oli paljon länsimaalaisia. Hurjaa. 

Vaikea sanoa, oliko tässä sesonki jo hyvin ennakoitu tai vaan edellisestä unohdettu

 

Sitten lähdimme kiinalaiselle yöpalalle.

Ensin vihreät vihannekset oranssiin koriin. 

Sitten kaapeista sieniä, tofua, vihanneksia ja lihaa sekaan.

Lopputuloksena soppa! Hyvää!

West Hair&Spa ja paluu blondiksi

On vähän jäänyt muuton ja muun hässäkän jalkoihin tämä blogin kirjoittaminen.

Eilen tein kuitenkin jotain hyvin jännittävää, kävin nimittäin kampaajalla! Täällä tällainen rutiinitoimenpidekin on välillä vähän hasardia, lopputuloksesta ei välttämättä oikein tiedä. Väri on se jännitysmomentti, kyllä täällä leikata osataan.

Länsimaisten suosima West Hair Salon toimii täällä Shanghaissa sekä Puxissa että Pudongissa ja lisäksi Pekingissä. Puxin piste sijaitsi ennen ihan tulevan kotimme vieressä, Jinfeng roadilla. Tilat eivät olleet kovin kummoiset, enemmän tuli mieleen joku Pirjon Parturi-Kampaamo, mutta hinnoitella he osasivat jo silloin. Väri ja leikkaus hartiamittaisiin hiuksiin RMB 680 (82 €), eli ihan Suomen hinnoissa. Tupa oli aina täynnä ja kaikilla tutuilla lopputulos oli aina tosi onnistunut, silti viivyttelin viime syksynä sinne menemistä viimeiseen saakka. Hiuksia kun on päässä aika paljon ja olen kaavoihin kangistunut ihminen, pelkäsin jotain kamalaa oranssia lopputulosta. Hyvin kuitenkin meni niillä ehkä kahdella kerralla kun siellä kävin.

Nyt Puxin West Hair Salon on muuttamut Shanghai American Schoolia vastapäätä rakennettuun isoon ostoskeskukseen, Fashion Park Malliin ja on siis edelleen tulevan kotimme naapurustossa. Kuulin jo etukäteen että hinnat ovat uusien tilojen myötä tuplaantuneet, mutta avajaistarjouksena kaikista palveluista sai -50% syyskuun lopuun.

Samalla nimi on muuttunut muotoon West Hair&Spa, eikä suotta. Hoito-osasto oli iso ja upea.

Myös uusi hiussalonki on ihan eri maailmasta kuin aikaisempi paikka. Iso ja vaalea tila oli melko täynnä asiakkaita, enpä siis kehdannut kuvata.

Asiakkaiden viihtyvyyteen panostetaan, kampaamokäyntiin kuuluu n. 20 min niska-hartiahieronta ja pesupaikalla päätä hierotaan oikein kunnolla. Mukavuutta lisää täällä se, että täällä ihan ostarien partureissakin on pesupaikoilla mukavat tuolit, joissa saa pötkötellä vaakatasossa. Hukkapätkänä arvostaa sitä, ettei tarvitse roikkua niska jumissa sen lavuaarin varassa takapuoli melkein ilmassa :) Tämän hintaisessa paikassa pötköttely on tietenkin itsestäänselvyys.

Virvokkeita muistetaan tarjoilla ja aamukymmeneltä saksalaisella seurueella oli kuohuviini jäissä siivittämässä kokonaisvaltaista kampaamokäyntiä manikyyreineen ja pedikyyreineen - kateellinen, minäkö?

Salongin johtaja Dennis on tarkka ja käy tarkistamassa kaikissa vaiheissa työn jälkeä. 

 Jotenkin sain suostuteltua itseni raitoihin, vielä pelottavampaa kuin pelkkä väri. Ahneuksissani ajattelin, että nyt kun se on -50%, voin käydä sitten värjäämässä ne pois vielä tällä viikolla jos jotain kamalaa sattuu.

Hinnoittelu on todellakin käytännössä tuplaantunut. Hinnoittelu menee, kuten monessakin paikassa siten, että tekijän kokemus määrää leikkauksesta veloitettavan hinnan. Stylisti lyhentää tukan hintaan 180 RMB (22 €) kun Dennisin tekemänä siitä saa pulittaa 1280 RMB (155 €). Hinnasta päätellen minun pääni kimpussä hääri Senior Stylist listahintaan 380 RMB (46 €). Dennis käy kuitenkin yleensä itse heilumassa saksien kanssa vielä viimeistelemässä lopputuloksen.

Värien hinnat alkavat lyhyiden hiusten RMB 580 (70€) päättyen ekstrapitkien hiusten raitoihin RMB 1280 (155 €).

Tarjolla on tietenkin Jäsenyys, tuo nykyisin ah niin yleinen keino hankkia rahaa kassaan jo etukäteen. Pulittamalla RMB 3000 (365 €)  jäsenyydestä, saa listahinnoista jatkossa 25-35 % alennusta, eli mitä enemmän palveluita käyttää, sitä enemmän tuosta kolmesta tonnista saa takaisin. Yritin laskeskella mielessäni, olisiko jäsenyydessä minulle järkeä, avajaistarjouksena kun olisi saanut lisäksi RMB 1000 voucherin. Silti päätin jättää tarttumatta tarjoukseen. En usko että tulen Westin spa-palveluita kovasti käyttämään. Hinnoittelu on jo valmiiksi aika paljon korkeampi kuin monessa muussa hyvässä paikassa ja ihan uuden kotimme vieressä sijaitsee mm. samalla lailla ylellinen ja ihana Dragon Fly.

Toisaalta, ehkä tulen katumaan katkerasti, uusi vaalea pääni ajaa minut ehkä takaisin värjäyskierteeseen josta pyristelin eroon n. 10 vuotta sitten.


Hah-hah-haaa...

West Hair&Spa (Puxi)

2 Floor Fashion Park Mall

569 Yunle Road, Minhang District

(SAS-koulun vieressä)

Uusi uljas WISS

Tänne aikovat ovat kyselleet minulta koulujuttuja, siispä kerron vähän meidän kouluvalinnastamme sekä valitsemamme koulun uusista tuulista.

Kuten olen jo monta kertaa aikaisemminkin sanonut, Shanghaissa on valtavasti hyviä kansainvälisiä kouluja. Koulun valinnassa kannattaa, jos vain mahdollista, ottaa huomioon sen etäisyys valitusta asuinalueesta. Ja toisaalta, asuinalue kannattaa valita koulun lähistöltä. Ja toisaalta, nämä molemmat kannattaa valita järkevältä etäisyydeltä työssä käyvän  työpaikasta (jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, tietenkin kompromissi).

Tärkeimpiä "sääntöjä" ovat:

1) Jos liikut ruuhkan aikaan, älä valitse asuntoa työpaikasta/koulusta niin, että joudut ylittamään/alittamaan joen.

2) Taksit eivät käytä maksullisia moottoriteitä, jotka taas matkustusajassa lyhentävät matkaa paljon. Eli jos liikut taksilla, älä laske aikaa moottoriteiden varaan.

3) Metro on nopea vain, jos linjalla ei ole tolkuttomasti pysäkkejä, joissa jokaisessa aikaa kuluu ainakin 2 minuuttia. Meiltä pääsee lievässäkin ruuhkassa autolla nopeammin keskustaan kuin metrolla.

4) Selvitä se, kuinka monen mutkan kautta lasten koulubussi kulkee omalle asuinalueelle. Autolla mitattu, ei ruuhka-aikaan laskettu 20 minuutin etäisyys asuinalueelle koululta kasvaa helposti tunniksi, jos koulubussi pysähtyy useammalla compoundilla mennessä/tullessa. Pitkien koulupäivien ja isompien lasten harrastusten kuormaan jokainen 10 minuuttinen ekstraa on liikaa.

Me haarukoimme ensin miehen työn ja paljon matkustamisen kannalta järkevän sijainnin asumiselle. Se sijoittui Hongqiaon lentokentän ja ulosmenoteiden tuntumaan. Tässä alueella oli monta hyvää koulua, joista valinnan teimme lopulta British International School of Shanghain (BISS) ja Western International School of Shanghain (WISS) välillä.

Miksi sitten valintamme osui WISS:n? Intuitiolla! Jotenkin vaan vastaanotto oli lämmin ja koulutilat mukavat ja modernit. Ekstraa ehkä erään opettajan perusteellinen esitelmä omasta luokastaan ja ummikko-opilaiden edistymisestä. Ensimmäisen kouluvuoden perusteella lasten kertoman mukaan kyseessä on koulun kamalin (=eniten kuria pitävä) opettaja.Kyseinen ope ei ole opettanut yhtäkään lapsistamme, mutta olemme olleet kovin tyytyväisiä kouluun.

Täksi vuodeksi valmistui uusi rakennus, jonne siirtyi koko Primary Schoolin opetus. Kuvani on otettu tutustumispäivänä, jolloin kaikki oli vielä hieman kesken, kiinalaiseen tyyliin.

Lastentarha, eli Early Years Building on entisellään, omassa rauhassaan.

 

Uusi rakennus valmistui tänä syksynä ja sinne siirtyi koko Primary School.

Uudessa rakennuksessa aina 2 luokka-astetta on samalla käytävällä, tilat ovat väljät ja raikkaat. Luokkahuoneet ovat todella tilavia.  Secondary school sai vanhasta päärakennuksesta omat tilat ja samalla mm. kiina, musiikki, kuvaamataito jne. saivat enemmän tilaa.

 

Uudessa jumppasalissa on mm. kiipeilyseinä. Vanhasta salista kunnostetaan ymmärtääkseni auditorio/teatteri.

Uudessa rakennuksessa on myös uusi uimahalli, joka on vieä hieman kesken. Vanha uima-allas on matala ja säilyy lastentarhan ja alaluokkien käytössä, tämä uusi on kilpauimarien käytössä-.

WISS:ssä on oma uimajoukkue sekä jalkapallojoukkueita eri ikäryhmille, niihin pitää hakea erikseen testien kautta. 

Kaikki muu iltapäivätoiminta on vapaaehtoista ja suuremmaksi osaksi maksutonta. Kerhoja on origamista lautapelien kautta käsitöihin ja maksullisissa urheiluklubeissa taistelulajeista joogaan ja voimisteluun.

 

Uutta tänä vuonna on WISS Shop, josta voi ostaa koulupukuihin tarvittavia vaatteita. Tänä vuonna jokaiselle oppilaalle on myönnetty myös RMB 2000 allowance koulupukuihin, mikä on mainio juttu. Lapset voivat myös itse hakea kaupasta tilille tarvittavia vaatteita, mikä helpottaa elämää melkoisesti.

Olen todella tyytyväinen tähän koulupukukäytäntöön, kaikilla on samat vaatteet, ei tarvitse miettiä asiaa. Lukioluokilla saa olla omat vaatteet, mutta säännöt ovat tiukat: Ei lävistyksiä, ei napanäkyy paitoja, ei varvastossuja, ei tatuointeja, ei minihameita, ei spaghettiolkaimia, ei tank-toppeja jne.

Bussikuljetukset on isoimmille compoundeille järjestetty myös koulupäivän jälkeisistä aktiviteeteistä.

Opetuksessa olen pitänyt todella positiivisena asiana sitä, että kaikki lapset opiskelevat kiinaa yhden oppitunnin päivässä. Joissain kansainvälisissä kouluissa lapset, jotka tarvitsevat EAL-opetusta (english as an additional language) eivät opiskele kiinaa alussa ollenkaan, vaan keskittyvät englannin oppimiseen. Mielestäni meillä lapset ovat omaksuneet loistavan englannin tietenkin EAL-opetuksen ansiosta, mutta myös ihan normaalina luokkatyöskentelynä. Upeaa on se, että he kaikki osaavat vuoden jälkeen myös auttavasti kiinaa, sekä merkkeinä että puhuttuna.

Jos joutuisin nyt kouluvalinnan eteen, valintamme luultavasti olisi edelleen WISS kaikista muista hyvistä kansainvälisistä kouluista.

Sundowner Party

Tänään vietettiin WISS-koulun eräänlaista syyskauden avausta Sundowner Partyn merkeissä.

Säätiedotus ja menneet päivät eivät luvanneet meille kovinkaan hyvää juhlasäätä. Keskiviikkona täällä Puxissa myrskysi ja salamoi, perjantai oli kuulemma Pudongissa ihan älytön: kadut tulvivat ja liikenne seisoi tavallistakin pahemmin.

Täksikin illaksi luvattiin epävakaista. Kävin vielä varulta hankkimassa picnic-eväiden kylkeen muutaman sateenvarjon hajonneiden tilalle. Juhlat alkoivat viideltä, mutta yleisöä pyydettiin saapumaan pikemminkin hieman myöhässä, koska valmistelut ottavat aikaa.

Synkät pilvet koulun takana eivät luvanneet kauhean hyvää...

Porukkaa kuitenkin onneksi saapui paikalle todella paljon!

Suomi on tähän asti komeillut WISS:n oppilastilastoissa kärkiviisikossa, mutta viime keväänä kolme perhettä, kussakin 3 lasta, lähtivät jatkamaan matkaansa Shanghaista muualle. Yksi perhe Suomeen, yksi Pekingiin ja yksi Intiaan. Väkisinkin hiipi mieleen, että nämä kaikki 3 vaihtoehtoa olisivat kenties meilläkin mahdollisia vuoden kuluttua... Hui, en halua edes ajatella tässä vaiheessa kuin sitä numero ykköstä.  Saimme kuitenkin edelleen aikaan ihan kivan picnicin!

 

Koulu tarjosi BBQ:n, jonka anti oli ihan ok, kouluruoaksi!

Ohjelman teemana oli Afrikka, koska WISS:n teemana on tällä lukukaudella Etelä-Afrikka ja Ruanda. Etelä-Afrikkaan on kuulemma suunnitteilla myös opintomatka, mutta sen toteutuminen on vielä eävarmaa.

 

Musiikki oli afrikkalaisia rytmejä ja esiintyjinä samoin afrikkalaisia tanssijoita.

 Sade ei tullutkaan ja ilta oli hauska. Radikaalisti pienentyneellä, mutta sitäkin pippurisemmalla suomalaisella porukalla jatkamme eteenpäin!

Mitä sä teet kaiket päivät?

Kysymys on aiheellinen. Mietin sitä välillä itsekin kovasti.

Kesällä Suomessa ollessamme ja kavereiden kanssa jutellessa, tuli aina jossain vaiheessa puheeksi se, että meillä kävi ayi 5 h päivässä hoitelemassa kotiaskareita. Samaan hengenvetoon naureskeltiin yhteistuumin sitä, mitä ihmettä minä sitten täällä päivisin teen?

Kun olimme alunperin lähdössä tänne ja olin kuullut juttuja näistä kotiapulaisista ja niiden välttämättömyydestä, ajattelin että ei me vaan tarvita, onhan minulla aikaa siellä siivoilla ja pyykkäillä. Ayin kuitenkin pestasimme n. kaksi viikkoa täällä oltuamme.

Nyt kun palasimme Suomilomalta takaisin, olemme tilapäisesti kokonaan ilman ayia, koska muutamme sen verran pitkälle, ettei vanha aiyimme olisi sinne pystynyt (eikä halunnut) kulkemaan. Kun siivous on ollut käytännössä minun vastuullani (onhan minulla aikaa...), huomaan kuinka välttämätön se ayi kuitenkin oikestaan on.

Toissapäivänä sattui historiallinen tilanne: Lähdin ex-tempore uima-altaalle keskellä päivää!

Ja suomalaiskansallinen puolustuspuhe: Olin sentään aamulla siivonnut ja käynyt lenkillä koiran kanssa ja muistaakseni vähän silittänytkin ja kävin kuitenkin kuntosalilla ennen paheellista aurinkotuoliin lösähtämistäni... Mutta olipa ihanaa! Täytyy ottaa uusiksi ennen muuttoamme. Tällä compoundillamme pääsee nimittäin yleensä amupäivisin ja päivisin nauttimaan kaikista palveluista ylhäisessä yksinäisyydesssä. Nytkin niin kuntosali kuin valtava allasalue olivat minun yksityisessä käytössäni. Racquet Clubilla tuskin palvelut ovat vailla käyttäjiä.

Missä siis kaikki muut (ja yleensä minäkin) ovat päivisin?

Aika moni puoliso (täällä on sekä naisia että miehiä kotivanhemman roolissa) tekee joko jonkinverran töitä etänä Suomeen, suorittaa opintoja joko Suomeen tai paikallisissa yliopistoissa tai on mukana koulun ja muiden tahojen vapaaehtoistoiminnassa. Suuri osa myös opiskelee kiinaa. Itselläni se vie kaksi puolikasta päivää viikosta.

Aloitin tänä syksynä Shanghain Suomi-koulun viestintävastaavana ja se on työllistänyt palaverien ja perehtymisen muodossa menneinä viikkoina. Tänäänkin on tiedossa yksi tapaaminen siihen liittyen. Suomi-koulu pyörii pitkälti vapaaehtoisvoimin ja väen vaihtuessa uusia ihmisiä täytyy saada mukaan toimintaan tai toiminta loppuu.

Moni suomalainen on mukana myös Shanghain Suomalaiset ry:n toiminnassa. ShaSu järjestää erilaisia tapaamisia ja toimintaa täällä asuville suomalaisille ja on tärkeä taho suomalaisten verkottumisessa, kuten Suomi-koulukin.

Täällä huomaa helposti ajautuvansa mukaan erilaiseen puuhasteluun, jos ei muuta, niin Suomi-koulun kirjaston kirjoja päällystämään. Pari tuntia hujahti kontaktimuovin, kahvin ja juttelun lomassa viime lauantainakin ja samalla löytyi jo uusia potentiaalisia kavereita uudella asuinalueellamme.

Koulu osallistaa vanhempia myös kovin mielellään erilaisiin puuhiin, itse kävin viime vuonna Eeron luokan "lukuäitinä" ja tällä saralla on tarjolla kaikenlaista askaretta toimintaa kaipaaville. Koululla toimii huvitoimikunta, vanhempaintoimikunta, hyväntekeväisyystoimikunta jne.  Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä eniten koulun kautta paikallisille lapsille suunnattava hyväntekeväisyystyö. Lauantaisin WISS:ssä toimii tässä lähellä asuville kiinalaisille lapsille tarkoitettu englanninkerho, jossa vetäjinä toimivat WISS:n oppilaat ja vanhemmat. Harmillisesti se on juuri Suomi-koulun aikana.

Ellan IB-opintoihin kuuluu 10 h "community service" -opintoja. Tuo enkunkerho olisi mahdollinen paikka suorittaa ne, mutta päällekkäisyydestä johtuen Ella suorittaa nuo 10 h ilmeisesti sunnuntaisin kiinalaisille lapsille järjestettävän tanssikerhon apuopettajana.
 
En ollenkaan kiistä sitä, etteikö osa kiireistäni johtuisi ihan sosiaalisista syistä :) Ystäväperheemme on nyt kokonaisuudessaan täällä Shanghaissa ja meillä rouvilla on hyvä syy tutustua yhdessä kaikenlaisiin tuikitarpeellisiin paikkoihin, kuten Lujiabang lu:n "räätälimarkkinat", kangasmarkkinat, lounaspaikat...  Mutta nämäkin jutut ovat tärkeitä aina välillä siksi, ettei pää hajoaisi. Suosittelen lämpimästi kaikkia tänne (tai ihan mihin tahansa ulkomaille) tulevia hankkiutumaan erilaisiin yhteisöihin, osallistumaan koulun järjestämiin kemuihin ja/tai muuten vaan tutustumaan ihmisiin. Vaikka kansainvälisessä yhteisössä yltiösosiaalisuus välillä vähän ahdistaa, en itsekään ole mikään seurapiiripersoonallisuus, on tärkeää hankkiutua säännöllisesti kodin seinien ulkopuolelle ja juttusille kohtalotovereiden kanssa. Yksi mukava lounas kantaa pitkälle.

Meillä tietenkin päiviä kuormittaa harrastusrumba, onneksi emme ole ainoita. Samainen tuttavaperhe matkaa Pudongista 3-4 kertaa (?) viikossa fudistreeneihin ja -peleihin aivan uusille kotikulmillemme, BISS-koululle. Me taas matkaamme sieltä 3-4 kertaa viikossa Pudongiin luistelemaan. Naureskelimme, että pitäisköhän vaihtaa lapsia???  Näistä iltamenoista johtuen yritän pitää ainakin yhden päivän viikossa niin, ettei minulla ole mitään muuta varsinaista ohjelmaa kuin käydä läpi hengästyttävää sähköpostitulvaa koulusta, käydä ruokakaupoissa ja hoitaa tätä kotia.

Ja takaisin siihen ayin välttämättömyyteen. Törmäsin siihen ihan turvallisuusmielessä, kun edellisellä viikolla tein matkaa Pudongista kotiin tavoitteena ehtiä sinne ennen koulubussin saapumista, koska lapsilla ei ole avaimia (niitä on meillä ruhtinaalliset 2 kpl) ja on tietenkin muutenkin kivempaa että joku on kotona heidän tullessaan. Tajusin jo aika alkumatkasta etten tule ehtimään. Kesti yli tunnin päästä Pudongista Puxin puolelle! Matkaa on muutamia kilometrejä.  Liikenne jumittui Yan'an tunneliin. On aika voimaton tunne, kun istuu autossa eikä voi tehdä tilanteelle yhtään mitään muuta kuin miettiä, kenelle soittaa, että voisitko sanoa lapsille että odottelevat terassilla tms. tulossa ollaan tai ottaa heidät huomaansa. Ehdin lopulta melkein ajoissa.

Toinen on tietenkin siivoaminen. Tämä ihana Shanghain ilma sisältää mustaa nokea, joka tunkeutuu sisälle ja lisää siivoamisen tarvetta älyttömästi. Välillä kun ayimme hinkkasi lattioita joka toinen päivä, tuntui ettei siinä ole mitään järkeä. Nyt huomaan, että kyllä siinä on. Täällä vaan on yksinkertaisesti siivottava enemmän.

 

Kiireitä lisää tällä hetkellä myös yksi melko mukava juttu, nimittäin muutto. Tai siis muuttaminen ei ole mukavaa, uusi asunto ja sen ympäristö ovat! Asunto on siellä tyhjillään ja olemme toiveikkaita, että pääsisimme ainakin viemään tavaraa jo paljon ennen syyskuun loppumista, mutta näistä kiinalaisista koskaan tiedä. 

Mies esitti neronleimauksen, että pysymme kyllä muuttamaan tavaramme Andyn Buickilla, vain terassin kalusteet vaativat kuljetuksen. Jep, jep. Eihän meille tullut tänne rahtina kuin n. 30 laatikkoa tavaraa Suomesta, haimme Ikeasta n. 4 ostoskärryllistä astioita ja muuta kamaa ja saavuimme maahan mukanamme 6 täpötäyttä matkalaukkua ja matkan varrella muutakin on tullut pikkuisen hankittua. Saisi siinä muutaman reissun edestakaisin sahata. Ehdotus vaiettiin kuoliaaksi ja Andy lupasi jo hankkia meille muuttoauton kunhan muuttopäivä selviää. 

Sitähän tässä odotellaan!

Koira Suomesta Kiinaan

Vihdoinkin uskallan kirjoittaa tämän! Saimme nimittäin tänään koiramme Ompun pakollisesta 7 vrk karanteenista kotiin. Koira oli hyvin likainen, takkuinen ja pahanhajuinen, mutta muuten voi oikein hyvin. Me siis selvisimme karanteenista paljon helpommalla kuin moni muu tuttu.

Olemme niin huojentuneita!

Laitan lyhyesti tähän sen, miten itse toimimme. HUOM! Meidän koiramme on alunperin kiinalainen, eli saattaa olla, että pystyimme oikaisemaan jossain asioissa verrattuna alunperin ulkomaalaiseen koiraan. Lisäksi Omppu matkusti käsimatkatavarana, joka on ylivoimaisesti helpoin tapa tuoda lemmikkieläin maahan.

Melkein heti 15.6. Suomeen saapumisemme jälkeen aloin selvittää paluuta Kiinaan. Googlettamalla löytyi erittäin hyvä sivusto: Second Chance Animal Aid Shanghai

Lopulta tämän sivuston ohjeita noudattamalla saimme koiran kivuttomasti maahan. Koska epävirallisista nettisivuista ei koskaan tiedä ja Kiinassa ohjeet saattavat muuttua nopeastikin, kysyin viimeisimpiä ohjeita myös suurlähetystöstä. Sain vastaukseksi tämän linkin. Se aiheutti lähinnä enemmän ahdistusta kuin helpotusta, koska tuolta ei selvinnyt yhtään mitään.

Vahvistusta uskomuksilleni sain Sannalta (Kippis Iso Kiina -blogi) sekä kahdelta muulta koiran Kiinaan tuoneelta suomalaiselta kaverilta.

Kiina siis vaatii kaikessa yksinkertaisuudessaan:

1.Terveystodistus

Mukana on oltava todistus terveystarkastuksesta, jossa todetaan koiran olevan kaikinpuolin terve ja matkustuskuntoinen. Koiran osalta todistuksesta tulee käydä ilmi lisäksi:

- Koiran nimi
- Rotu.  Ja erikseen se, että kyseessä on koira ;)
- Sukupuoli
- Ikä
- Syntymäaika
- Paino
- Säkäkorkeus
- Mikrosirun numero ei ole pakollinen, mutta se kannattaa aina lisätä.

Todistus pitää hankkia kunnan eläinlääkäriltä ja siihen kannattaa pyytää ainakin yksi leima.  Todistukselle ei yllättäen ole olemassa mitään valmista lomaketta, vaan se saa olla vapaamuotoinen. Koska itse stressasin tätä, ohessa malli, joka kelpasi mainiosti:

Todistus ei saa olla kymmentä päivää vanhempi maahan tultaessa. Todistuksessa on oltava omistajan nimi ja sen tulee olla täsmälleen sama kuin omistajan passissa.

2. Todistus Rabies -rokotuksesta

Me pyysimme eläinlääkäriltä erillisen todistuksen, luultavasti maininta terveystodistuksessa olisi riittänyt. Meillä oli turvanamme vielä Suomeen saapumisestamme jäljellä oleva todistus rabieksen vasta-aineista,  joka oli testattu Maaliskuussa 2013.

3. Matka

Lähtöselvityksessä ei Suomen päässä kyselty koiralta yhtäkään paperia. Koira punnittiin kassin kanssa (pitää olla yhteensä alle 8 kg). Koiran lentolippu maksoi 75 € (Suomeen päin se maksoi 100 €). Paikat olivat tuttuun tapaan aivan viimeisillä riveillä. Matka meni jälleen hyvin, 9 h lennon aikana Omppua harmitti lähinnä koneesta poistumisen aiheuttama hässäkkä.

4. Quarantine Inspection

Maahan saavuttaessa mennään ensin normaalisti passintarkastukseen ja haetaan matkatavarat hihnalta. Tullin yhteydessä on karanteenitoimisto, se tosin on n. 100 m. sivussa tavallisesta tullista eikä sitä ole merkitty mitenkään selkeästi.


Koska Omppu oli niin hiljaa ja rauhallisesti, sekä pienessä kassissa, minulla on edelleen lievä aavistus, että olisimme pystyneet kävelemään kaikessa rauhassa maahan ilman karanteenia. Kukaan ei ollut katsomassa ja matkalaukkuja oli 5 kpl. Ompun laukku olisi solahtanut niiden sekaan aika sujuvasti.

Mutta koska juuri kiinalaisten viranomaisten kanssa en viitsi alkaa ryppyilemään, menimme kiltisti erikseen kysymään karanteenibyroota.

Siellä oli ystävällinen ja englanninkielentaitoinen eläinlääkäri vastassa. Hän katsoi paperit ja kyseli hetken koiran EU-passin perään. Kun sanoin koiran olevan kiinalainen ja ettei meillä siksi ole passia, edellä kuvatut dokumentit riittivät mainiosti. He eivät edes halunneet nähdä kiinalaista rokotusvihkosta, jossa on sinetit ja merkinnät kaikista rokotuksista. Lisäksi minun passistani otettiin kopio. Karanteeni maksoi 2000 RMB (n. 220 €) ja se piti maksaa käteisenä. Maksusta sai fapiaon.

Koiralle annettiin vettä, kysyttiin kuinka monta kertaa päivässä se tarvitsee ruokaa ja haluammeko toimittaa karanteeniin jotain erikoisruokaa. Lisäksi kysyttiin, kuinka monta kertaa päivässä sen pitää päästä tarpeilleen. Kyydin karanteeniin kerrottiin lähtevän n. 35 minuutin päästä. Sain nipun papereita ja puhelinnumeron, josta voin kysellä koiran perään.

5. Vapautus karanteenista

Päällekkäin karanteenin kanssa meille tuli ajankohtaiseksi uusia asumislupamme. Sen kummemmin ajattelematta (emämoka minulta!) kävimme passikuvassa ja toimitimme koko perheen passit poliisilaitokselle lähelle miehen työpaikkaa. Ne saa kuulemma takaisin joskus Syyskuun puolivälissä. Tarvittaessa saa väliaikaisen passin, jollaisen mies tietenkin myös tarvitsee ja se maksaa 800 RMB. Emme edes ajatelleet minun ehkä tarvitsevan sellaista tänä parina viikkona.

Vaan sitten saman päivän iltana kopsahti tajuntaan se, että tottakai luultavasti tarvitsen passin saadakseni koiran pois karanteenista. Epäilykseni vahvisti muutama kaveri samalla compoundilla sekä kirjalliset ohjeet. Alkuperäinen passi pitää esittää lemmikkiä noudettaessa. Yksi uneton yö ja selvittelyä tilapäisen passin saamiseksi myös minulle (joka olen papereissa se omistaja ja passin ja omistajan tietojen tulee täsmätä). Soitto karaanteenibyroohon ja suuri yllätys: Asiakaspalvelua. Jos minulla on kopio passista ja jonkinlainen henkkari jossa on kuva, ne riittävät. Ja olihan minulla. Skannattu passin tietosivu ja sivu, jossa on asumislupa sekä suomalainen ajokortti. Ajokorttia ei edes tarvittu. Ystävällinen virkailija kirjoitti, naputti ja löi leimoja. 10 minuutin päästä mopolavajuttu toi Ompun ja ruotsalaisen miehen kissan meille odottaville omistajille. Byroon ukkeli otti vielä valokuvan muistoksi (= todisteeksi siitä, että olemme molemmat vastaanottaneet lemmikkimme hengissä vastaan ja jos tunaroimme kotimatkalla eläimet hengiltä, se on vain oma syymme).

Salakuvasin hieman :)

Odotustila, jonne lemmikit tuodaan

En  nyt kauheasti uskaltanut ruveta paparazziksi enkä tietenkään nähnyt eläinten säilytystiloja, mutta ymäristö oli tosi siisti ja vehreä. Oikeastaan on pakko sanoa, että Jialiang Kennel, josta Ompun aikanaan haimme, oli aika paljon karumpi ympäristö.

Pesun, ruoan, parin tunnin kampaamisen ja rakkauteen hukuttamisen jälkeen Omppu alkaa olla entisellään.