Loppuja ja alkuja

Kun lähdimme Kiinaan, lainasin hieman Peppi Pitkätossun ihanan jäähyväislaulun sanoja. Silloin ero ystävistä tuntui jotenkin niin dramaattiselta. Mutta siellähän he ovat onneksi pysyneet ja Suomen lomilla on tavattu, naurettu ja itketty.

Lähtiessä en jotenkin ollenkaan varautunut tähän, että täällä expat-elämässä sitten takaisin päin ne useimmat erot ovat lopullisia, tai ainakin sitten satunnaisten tapaamisten varassa. Meillä suomalaisilla on helpompaa, vaikka hajaannummekin ympäri karttaa kotiinpaluun myötä. Aina tulee kuitenkin asiaa Vaasaan, Kuopioon, Turkuun, Jyväskylään, Helsinkiin... Se on vain halusta kiinni ottaa puhelu ja kutsua itsensä kahville. Ulkomaalaisten kanssa on vähän mutkikkaampaa, vaikkei tietenkään mahdotonta missään nimessä.

Tänään vietimme sellaisia läksiäisiä, että tämän perheen poistuminen naapurustostamme varmasti kirpaisee ja kauan.

Karkit juhlien kohteen mukaan!

Samoin juomat, juhlan sankarin toiveiden mukaisesti.

Nyyttäreiden tarjoilu oli muutenkin aivan loistava, onneksi kuumassa säässä meidän oli melkein pakko ahmia pöydän antimet pois nopeasti. Raketin allasalue tarjosi oikein mukavat puitteet piknikillemme ja myös pienille vieraille, jotka saivat kellua liiviensä varassa altaassa.

Tämän perheen lähtö kirpaisee ja kovasti. 

Ensinnäkin tietenkin itse juhlan kohde Marianne on melko mahtava tyyppi. Kun kerroin, että Zerot ovat Mariannen läksiäisiin, lapset kysyivät innoissaan, että koska ne ovat? "Aamupäivällä". "Höh, mehän ollaan koulussa, eikä päästä!" "Niin, nää on aikuisten juhlat" "Höh!!!". Kippiksen Sannan mainiot kaksoset olivat kuulemma sitä mieltä, että Mariannesta tulisi hyvä presidentti Suomelle. Kannatetaan. Näimme jo itsemme Lujiabang Lu:n luomuksissamme kättelyjonossa.

Toisekseen, me olemme onnistuneet tekemään maailmaan kolme melkein täysin saman ikäistä lasta. Rosvo ja Poliisi -peli on ollut koko täällä raketilla asumisen kohokohtia. Koskaan ei ole tylsää, kun yleensä aina on saatu vähintään kuusihenkiset joukkueet kasaan. Nooa ja Ella, Stella ja Emilia sekä Lola ja Eero. Yleensä tämä kokoonpano on houkutellut myös naapurit osallistumaan ja mitä isompi porukka, sen hauskempaa. Mitäs nyt sitten???

Sitten vielä lisäksi on syntynyt sellainen sielunkumppanuus, jonka uskon ja toivon kestävän samalla tavalla kuin Ellan pari sydänystävyyttä ovat kestäneet. Emilia ja Stella vaan loksahtivat kohdalleen ja tämän kaveruuden ero on tässä ehkä kuitenkin se koskettavin. Onneksi kesälläkin on hyvää aikaa tavata ja pääkaupunkiseudulle on aina muutenkin asiaa, joten eiköhän vierailut puolin ja toisin onnistu jatkossakin.

Jossain vaiheessa tuntui, että kaikki lähtevät. Ympärillä pyöri vain päivämääriä siitä, koska kukakin lähtee. Tuntui ettei tänne jää oikein ketään. Sitten yhtäkkiä alkoi ensinnäkin tulla jäämisiä: "No, ei me lähdetäkään vielä…" ja pikkuhiljaa myös uusia. Ja taas jääviä ja taas uusia.  Pieni ja sinnikäs suomalainen yhteisömme siis säilyy ja pyörittää edelleen sekä Shanghain suomalaisia että Shanghain Suomi-koulua. Molemmat ovat aktiivisia myös Facebookissa! Jos suuntana on Shanghai, käy kurkkaamassa! Tämä ei ole maksettu mainos ;)

Me suuntaamme Suomeen viikon päästä. Mr. Omena kävi tänään terveystarkastuksessa ja rokotuksessa. Hän on nyt dieetillä mahtuakseen kuljetuslaukkuun ja pysyäkseen 8 kg painorajan sisällä laukkuineen. Noooo….jos nyt pari makupalaa kuitenkin...

Täältä me tulemme taas! Mutta me kuitenkin vielä lähdemme, kertaalleen! Yritetään tavata kesällä. 

Esitän kuitenkin saman toivomuksen kuin jouluna: me olemme täällä vain hetken ja meille se aika omassa kodissamme on myös arvokasta ja se kotimme on Jyväskylässä! Jos vain ajamme ympäri Suomen, tapaamme kyllä teitä kaikkia ihania ja rakkaita ihmisiä, mikä on tärkeää ja fantastista. Mutta myös meille saa ajella tai junailla. Sinne ja takaisin on teille saman verran kuin meille. Ohikulkumatkalla saa aina  poiketa ja vartavasten lähteä. Aina löytyy yösija ja tarjottavaa! Tapaamisiin!

Emilian Xi'an

Kahden viikon kuluttua meidän pitäisi olla Suomessa! Hip hurraa. Tällä kertaa kuitenkin vain kesäloman ajan. Kolmas vuosi täällä on tosiasia. Näin kiinavuoden lopuksi vielä Emilian (11 v) matkakertomus Xi'anista. Viides luokkataso teki opintomatkan Xi'anin exhibitionista selvittyään. Reippaat 5.luokkalaiset matkustivat ilman vanhempia neljän päivän reissulle. Puheenvuoro siis Empulle:

Kuva: www.wiss.cn

Kuten tuossa juuri huomauttettiin meillä oli tämmöinen luokkaretki Xi'aniin. Me menimme moneen eri paikkaan ja teimme erilaisia juttuja, kuten:  Kävimme katsomassa Terracotta sotilaat. Kävimme myös tutustumassa niiden pienien kopioiden tekemiseen. Kävimme Muslimi kadulla ja myös monessa muussa Xi'anin paikassa missä pitäisi todellakin käydä jos menee Xi'aniin.

Menimme ensimmäisenä päivänä katsomaan hienoja terracotta sotilaita ja sitten pääsimme itse tekemään meidän omat sotilaamme. Aluksi aloitimme pienellä kierroksella tehtaan läpi. Ja se tehdas oli itse asiassa kaikista tehtaista ensimmäinen, joka aloitti tekemään pieniä kopioita terracotta sotilaista. Me  teimme meidän omat kopiomme ja se savi, jota me käytimme, oli samaa kuin oikeissa sotilaissa oli käytetty silloin monta tuhatta vuotta sitten, joten se oli aika heikkoa. Juuri siksi me emme uskaltanneet pistää niitä tuleen valmistumaan ja kovettumaan ja juuri tästä syystä patsaat rikkoituivat niin helposti. Omaltani lähti pää.

Muslimi katu on vanha katu joka on lähellä Xi'anin keskustaa. Se on erittäin vanha ja ja antiikkinen. Valitettavasti kameran muisti oli täynnä joten täältä ei ole kuvia. Se on yksi paikoista jonne pitäisi mennä jos vierailee Xi'anissa. Sitä kutsutaan Muslimi kaduksi sillä kauan aikaa sitten vain muslimit asuivat siellä. Se oli heidän uskontonsa keskus. Nyt se on enimmäkseen tori jossa myydään esimerkiksi: Pieniä Muslimi snackejä (olen maistanut joitakin ja aika hyviä jos voi sanoa), rihkamaa (koruja, leluja, ja muuta tälläistä) ja siellä on myös kiinalaisia ravintoloita (todella paljon) Me kävimme myös siellä ja pelasimme risti-nollaa. Säännöt olivat helpot: 2 joukkuetta, jokainen joukkue saa 15 Rämpylää. Ja vuoroillaan heidän pitää ostaa jonkinlainen muslimi-kiinalainen välipala (listalla on snackejä mistä voi valita) ja jokaisen joukkueesta pitää maistaa tätä välipalaa että voivat merkitä sen ruudukkoon. Jolla on ensiksi rivi voittaa. Saimme mös aikaa shoppailla, ja sen jälkeen menimme syömään yhteen niistä monista ravintoloista.

Päiväni Xi'anissa olivat aika mukavia vaikka herätys oli 6:45 joka aamu ja hotelliin tultiin kello 8 tai 9 illalla! Ja olimme bussissa aika paljon ja tarjolla oli vain ja ainoastaan kiinalaista ruokaa. Mutta kaikki ohjelma ja aktiviteetit olivat hyvin järsjestetty ja olivat myös hauskoja. Minulla oli rankkaa mutta kyllä se oli sen arvoista kun pääsi näkemään noin paljon hienoja nähtävyyksiä!

T:Emilia

Xi'an: Terrakotta sotilaat ja Banpu village

Mieheni ei ole mikään matkailun takia matkustaja, niitä matkapäiviä kun kertyy se 150 vuodessa ihan muutenkin. Hänellä on kuitenkin muutamia kohteita, jotka ovat sitä "pakko nähdä" -osastoa. Se, että häämatka joskus vuonna yksi ja kaksi suuntautui Australiaan, ei ollut sattuma.

Joskus vuosia sitten, paljon ennen kuin Kiinaelämämme alkoi, tulivat puheeksi terrakottasotilaat. En ollut koskaan kuullutkaan.

Nyt kun Kiinassa ollaan, onhan tämä aivan pakko käydä katsomassa.

Yhdistyneen Kiinan ensimmäinen keisari Qin Shi Huang ( 259-210 eaa)  toivoi, että hänen kuolemansa jälkeen hän voisi valloittaa maailman tai edes Kiinan uudelleen ja tarvitsi tietenkin armeijan turvaamaan selustaansa. Hän määräsi jopa 700.000 työntekijää luomaan yli 8.000 savesta rakennettua sotilasta, hevosta ja vaunua turvaamaan tämän uuden elämänsä. Työ kesti yli 8 vuotta. Qin Shi Huang kuoli vain 39-vuotiaana, hänen hautaansa peittää pyramidin muotoinen vuori. Hautaa ei ole tähän mennessä avattu.

Vuonna 1974 maanviljelijä löysi sotilaiden rauniot etsiessään kaivon paikkaa. Perimätiedon mukaan sotilaat löydettiin jo paljon aikaisemmin, mutta taikausko esti kertomasta löydöstä viranomaisille ja yhteisö pysyi hiljaa. Nämä viljelijät kuitenkin toivat löytämänsä savisen pään julkisuuteen ja siitä alkoi yksi maailman mittavimmista arkeologisista kaivauksista, joka jatkuu edelleen.

Tämä on ehkä yksi vaikuttavammista paikoista joissa olen ikinä käynyt, eivätkä kuvani taatusti tee asialle oikeutta. Kiinan muurilla oli hienoa, mutta koska siitä on niin paljon kuvia ja muuta, tuli vähän sellainen olo, että ok, tässä se nyt on, näyttää samalta kuin kuvissa. Kuin joku Eiffel tai Big Ben.

Tätä en jotenkin osannut odottaa. Terrakottamuseo on jaettu kolmelle kentälle, joista ykkönen on isoin

Tämä on se löytäpaikka. Sotilaat on jaettu käytäviin tietyllä logiikalla.

Edessä olivat he, jotka uhrasivat henkensä ensimmäisenä vihollisen hyökätessä.

jokainen sotilas on oma yksilönsä mm. erilaisine kasvonpiirteineen. Sotilaat ovat onttoja ja ne on tehty "makkaratekniikalla" savesta, eli rakennettu kerros kerrokselta savipötköistä.

Kaivaukset alueella jatkuvat edelleen, vain murto-osastoilaista on saatu kaivettua ja koottua.

Palaset kootaan "sotilassairaalaan", jossa ne kootaan pala palalta alkuperäisiksi niin hyvin kuin pystytään.

(Kuva otettu kuvasta museossa)

Osaa löydöksistä ei ole avattu vielä, koska odotetaan tekniikkaa, jolla sotilaiden värit pystyttäisiin säilyttämään.

Alunperin jokainen sotilas oli paitsi yksilöllinen ulkomuodoltaan, myös väritetty. Kun kaivauksiin ryhdyttiin, värit haihtuivat ilman vaikutuksesta nopeasti. Vain joitakin yksilöitä pystyttiin pelastamaan ilmatiiviisiin laatikoihin.

National Geographic on tehnyt kuvan, jolta terrakotta-armeijan uskotaan näyttäneen.

Kuva: National Geographic

Kolmoskenttä on pienin ja siellä uskotaan sijaitsevan johtoportaan sotilaita. 

Ja heppoja...

Tällaisista paloista (ja paljon pienemmistä murusista) sotilaat on koottu uudelleen.

Muutamia yksilöitä on säilötty ilmatiiviisiin laatikoihin. Tässä sotilaassa näkyy paitsi väritys, myös hiusten ja kengänpohjien yksilöllinen kuviointi. Ja näitä on siis 8.000  erilaista.

Toinen kohteemme oli Banpu-ihmisten kylä 6000 vuotta sitten. Terrakottien jälkeen kuumana päivänä tämä jäi ehkä hieman taka-alalle, mutta oli silti upea kokemus. Oppaamme Julien mukaan kylä löydettiin ihan sattumalta 1950-luvulla.  Rakennusten arkkitehtuuri noudattelee samaa kaavaa

.

Kuolleet lapset laitettiin ruukkuihin ja sijoitettiin lähelle taloa. Pikkuisen kaameaa.

Muut vainajat haudattiin maahan ja heille laitettiin mukaan ruukuissa tarvittavaa ravintia jne.

Hui. Tämän jälkeen olimme valmiita takaisin hotellille testaamaan allasta ja etsimään illan ruokapaikkaa.

Xi'an: Big Wild Goose Pagoda ja kaupungin nähtävyyksiä

Keskiviikkona suuntasimme jo klo 05 kohti lentokenttää, vähän tyhmästi Pudongiin. Omaan aikatauluumme sopivimmat lennot vaan lähtivät sieltä. Emilia oli siis lähtenyt oman porukkansa kanssa Xi'aniin jo tiistaina ja me hämmentävästi matkasimme kompaktilla 2 aikuista + 2 lasta -kokoonpanolla. Koko ajan etsiskelin sitä yhtä, kunnes muistin, että ai niin...

Saavuimme Xi'aniin jo klo 10.30, meillä jäi tunnin verran aikaa hengähtää hotellissamme (Renmin Squaren Sofitel) ennen kuin oppaamme Julie haki meidät päivän kierrokselle. Yritin tutustua Xi'anin must see -kohteisiin netissä, mutta en jotenkin saanut mitään kuvaa kaupungista, niinpä päätimme täyttää lyhyen vierailumme mahdollisimman tehokkaasti ja ottaa käyttöön auton ja oppaan. Ensimmäisenä päivänä vain minä ja kaksi lasta lähdimme matkaan miehen poistuessa sovittuihin työjuttuihin Xi'anissa.

Ensin ohjelmassa oli tervetullut lounas. Lounaan aluksi saimme lyhyen dumbling-koulun. Vaikka puuha on sinänsä tuttua, en vaan käsitä miten kiinalaiset vaan rutistavat dumblingin käsien välissä tiiviiksi, ilman että täyte pursuilee tai reunat ratkeilevat.

Jonkinlaisia kökkäreitä saimme väännettyä kasaan ja kokki poistui kypsentämään niitä meille (kuvan kauneimmat pussukat ovat kokin käsialaa...).

Lounas sisälsi paljon muutakin kuin itse tekemämme dumblingit. Paikallisia makuja enemmän kuin tarpeeksi.

Lounaan jälkeen ohjelmassa oli The Big Wild Goose Pagoda, joka sijaitsee Daci'en temppelin alueella.
Täällä meillä oli temppelin oma opas, joka vei meitä kolmea ympäri isoa aluetta ja kertoi seikkaperäisesti kaikesta. Uskomattoman avartava kokemus!

Daci'en temppeli on vanha buddhalainen temppeli, joka on kuuluisa mm. siitä, että siellä on suoritettu yksi kiinan mittavimmista sutrojen käännöstöistä. Paikallisia buddhalaisia oppeja epäillyt munkki Xuanzang matkusti kävellen Intiaan hankkimaan oikeaa tietoa buddhismista. Matka kesti kaksi vuotta. Intiassa vierähti kolme vuotta ja matka takaisin kävellessä taas sen pari vuotta. Mukana valtava määrä materiaalia käännettäväksi.

Temppelissä on valtava määrä tietoa buddhismista, ihastuttava oppaamme avasi meille eri tilojen tarinoita antaumuksella ja kiinnostavasti.

The big wild goose pagoda on rakennettu temppelin alueelle vuonna 652 Tang Dynastian aikaan. Se rakennettiin aikanaan säilömään buddhalaista materiaalia, jonka Xuanzang oli kerännyt ja käännättänyt.

Kuten monet muutkin pagodat, myös tämä on kertaalleen romahtanut ja rakennettu uudelleen, jonka jälkeen se on osittain romahtanut ja taas korjattu. Nyt pagodaa vaivaa kallistuminen, joka alkoi maanjäristyksestä ja on pahentunut pohjaveden ottamisesta alueella. Kallistuneen pagodan oikaisemiseksi on ryhdytty kiinalaiseen tapaan mittaviin toimiin.

Hauskinta pagodassa on sen tarina. Perimätiedon mukaan buddhalaisuudessa oli kaksi erilaista linjaa, joista toinen salli lihan syömisen. Tämän koulukunnan munkin äimistelivät eräänä päivänä, kun eivät löytäneet mistään lihaa. Hanhiparven lentäessä temppelin ylitse, johtajahanhi - se suurin ja kaunein, menetti yhtäkkiä siipensä ja mätkähti keskelle temppelin aluetta. Tästä valaistuneena munkit päättivät rakentaa tähän pagodan ja lopettivat samalla lihalla mässäilyn.

Xi'anissa vanhat rakennukset on koristeltu valtavan kauniisti. Tässä pari esimerkkiä temppelin alueelta

Kierroksen lopuksi oppaamme tutustutti meidän kalligrafian saloihin ja selitti ensin mistä Xi'anin nimi tulee muinaisina ja nykyisinä merkkeinä. Xi'an merkitsee suoraan käännettynä "läntistä rauhaa".

Saimme myös omat nimemme kirjoitettuna, leimattuna ja signeerattuna.

Aivan mahtava kierros, jonka Eero nimesi koko Xi'anin lempparikseen. Pitäisikö huolestua, kun poika on niin kiinnostunut näistä buddhalaisista temppeleistä, kyselee ja pohtii? Tuleva munkki?

Temppelilstä jatkoimme matkaa Xi'anin kaupungin muurille. Päivä oli aivan valtavan kuuma (Emilian mukaan melkein 40 astetta) ja leveällä muurilla aurinko porotti aivan suoraan. Emme ihan hirveästi jaksaneet innostua sinänsä upeasta muurista, joka siis ympäröi kaupungin keskustaa ja on yksi Kiinan parhaiten säilyneistä puolustukseen rakennetuista muureista.

Muuri on 12 metriä korkea ja 12-14 metriä leveä ja yllättävän tasainen.

Paras tapa tutustua muuriin olisikin ottaa pyörä alle ja lähteä polkemaan. Ajetaan me tandemilla...

Näin kuumana päivänä sitä ei huvittanut edes ajatella ja pyörät olivatkin aika visusti parkissa.

Tiesin, että Emilian porukalla tällainen pyöräkierros tehtävineen oli ohjelmassa ja kun en ohjelmaa ulkomuistista hahmottanut, pystyin vain toivomaan, ettei se ollut samana päivänä kuin oma vierailumme muurille. Mutta he olivat onneksi olleet muualla.

Muurilla on n. 100 metrin välein vartiotorneja, joissa sotilaat pystyivät päivystämään vihollisia. Välimatka oli valittu taktisesti niin, että kahden tornin väli ei ylittänyt kahden jousella ammutun nuolen välimatkaa, joten kiipeilijät oli helppo eliminoida.

Kaunis koristelu jatkui täälläkin.

Viimeinen kohteemme oli kaupungin rumputorni. Kun kelloja ei ollut, annetiin kaupunkilaisille merkkejä ajasta kahdella tavalla. Aamuisin kellotornista kumisi kello sen merkiksi, että on aika alkaa päivän työt ja illalla rumputornista pärisi rumpu tiedoksi, että on aika lyödä hanskat tiskiin.

Rummuilla tiedotettiin myös muita erilaisia asioita, kuten vuodenaikojen alkamisia ja päättymisiä. Eri rummut eri hommiin.

Rumputornia vastapäätä näkyy kellotorni

Rumputornin juurelta alkavat myös muslimikorttelit, joissa myydään ruoan lisäksi kaikkea 100 % varmuudella feikkiä, kuten oppaamme kertoi.

Tornia ympäröi parveke, josta oli kivat näkymät eri puolille kaupungin keskustaa.

Täälläkin koristelu. Mietin, että mitä näkemääni nämä muistuttavat. Sitten tajusin. Istanbulin Sinistä moskeijaa ja muita moskeijoita siellä! Xi'anissa on vahvat ja vanhat juuret Islamille ja varmasti tämä näkyy kaikkialla? Tämä on siis ihan oma johtopäätökseni eikä välttämättä ollenkaan tosi. Emme ehtineet käydä suuressa moskeijassa ainakaan tällä vierailulla.

Tajusin vasta paljon myöhemmin, etten edes ottanut kuvaa koko tornista. Sain sentään kuvan kellotornista iltavalaistuksessa, jolloin se olikin paljon hienompi.

Ehdimme hotellille takaisin vasta seitsemän maissa illalla, kiitos massiivisten liikenneruuhkien ja kaupunkia tuntemattoman kuskimme, jonka yritys oikaista kapeaakin kapeamman muslimikadun kautta navigaattorin neuvosta oli ajankäytöllisesti hieman tuhoisa. Otsikolla kävellen olisit jo perillä. Mutta emmehän me sitä siinä vaiheessa tienneet.

Ei tarvittu kovin pitkää pohdintaa siihen päätökseen, että syömme hotellilla sinä iltana. Valintana oli Sofitelin brasilialainen Churrasco ja sen BBQ buffet. 

Tästä kokemuksesta varmaan myöhemmin, nyt en jaksa ladata yhtäkään kuvaa vaan nukkumatti kutsuu.

Seuraavaksi hieman siitä, miksi Xi'aniin päätimme joskus lähteä käymään, jo silloin kun tänne muutimme. Emilia lupautui kertomaan myös vähän omasta reissustaan.

Jo tämä ensimmäinen päivä antoi selvyyttä Ellan "humanities" (yhteiskuntaoppi, historia, maantieto jne.) opettajan ja luokanvalvojan lausahdukselle ylimääräistä lomaa kysellessäni: "humanities" opettajana minun olisi hyvin vaikea evätä vapaa koulusta sillon, kun oppilas matkustaa Xi'aniin. Hän ei koulussa saisi puoltakaan siitä tiedosta muutamana päivänä kuin hän saa samassa ajassa Xi'anista.

Kaikki mahdolliset asiavirheet tekstissäni, ovat omiani. Kuuntelimme korvat höröllä ja olen erityisen ylpeä 8-vuotiaastani, joka selvästi painoi asiat mieleensä ja myös kyseli paljon, paljon Julielta. Paljon sellaista, joka ei ollut tullut edes mieleeni. Yritän kirjoittaa kaiken kokemamme mahdollisimman nopeasti ylös, koska tieto ei varmaan pysy päässäni liian pitkään ;). Luvassa siis Xi'ania tavallisen tallaajan turistioppaan verran...