Kesä Suomessa

Jalkapallofinaalin tunnelmissa on hyvä päivittää hieman myös blogia, kun tappio hieman kuohuttaa.

Lähdimme vähän varkain, jotenkin iski pieni koirapaniikki ennen lähtöä ja jäi tapahtumat kirjoittamatta muistiin. En edes tiedä miksi. Näin jälkikäteen, olen todistetusti kokenut koiran kanssa matkustaja ja osaan esittää tarvittavat paperit riittävällä itseluottamuksella! Suomen tullissa virkailija ei muistanut edes tarkistaa koiran sirua, kun latasin kaikki dokumentit hänen eteensä hämmentävällä vauhdilla. "Selvä, tervetuloa Suomeen!". Hyvä ettei tehnyt kunniaa Rouvalle!

Kesä on edennyt ihan suomalaisesti. Saavuimme Suomeen mukavaan + 2 -asteen lämpöön, Kesäkuun 16. päivä. Jouluna oli lämpimämpää. Ensimmäisenä aamuna Suomessa, 17.6. heräsimme klo 05.30 lumisateeseen. No, onhan ulkosuomalaisenkin hyvä kokea kunnon lumipyry edes kerran vuodessa.

Mutta suomalainen suuntaa Juhannuksena mökille, oli mikä oli. Niin myös me. Lippu nousi salkoon aattona klo 18.00.

Säät eivät kuitenkaan olleet varsinaisesti kuin morsian...

Lapsityövoimaa, se on tosi jees! Perunoiden peseminen sujui mainiosti. Huomatkaa etualalla 5 v. O:n paneutuminen asiaan !

Tänä kesänä kaikkea saunomisen ja uimisen tahdittamaa eloa ovat määränneet myös nuo  MM-kisat, valvottiin joka ikinen ilta. No, suosikit kyllä löytyi, mutta se "paska maa" sen lopulta tietty voitti.

Hankin mainion polkupyörän jostain kirppikseltä aikaa sitten. Isäni vähän ihmetteli, että tuollaisen romun ja kun vielä renkaiden paikkaus maksoi hankintahintaa enemmän, oli epäily ihan oikeutettu. Oikeasti kyseessä on taikapyörä! Kaikki kolme lastamme ovat oppineet ajamaan ilman apupyöriä tällä vaaleanpunaisella pyörällä! 

Mökillähän on ilo puuhata kaikenlaista pikkuremppaa. Tässä kuvassa esimerkiksi "kootaanpa komposti ynnä muuta yhteistä kesäkivaa" -peli, suoraan meidän mökiltä! Tämän pelin voitti siskoni mies. Hän yleensä voittaa nämä...

Ja jos hommat loppuu, niin klapikoneelle riittää aina käyttöä!

Vuoden tauon jälkeen lapset pomppivat trampalla niin, että kaikki paikat kipeytyivät. Kauhea rumistushan tuo on, mutta hauskaa riittää.

Joutsenperhe jaksaa meitä tulla tervehtimään

Saaristossa oli niin kylmä, että Omppu pomppasi lauteille lämmittelemään!

Jotain meidän geeneissä on vialla! Siskon tyttö O jaksoi polskia hyisessä vedessä, vähän kuin me siskokset aikanaan.

Lähdimme isompien lasten kanssa "rämmeämään" metsään. Mitä pahempi ryteikkö, sitä parempi.

"Rämmesimme" hieman vaarallisesti suoraa jyrkännettä ylös, mutta pääsimme perille! Hienot näkymät ja kaikille varmaan kokemus jonka muistaa!

Hyvää kesää kaikille!

WISS presents: Grimm Tales

Torstaina WISS:n secondary schoolin oppilaat toteuttivat hienon Grimmin satuihin perustuvan esityksen. Esitys oli jakaantunut lukuisiin eri tiloihin ja sisälsi musiikkia, tanssia, kuvataidetta ja hauskoja installaatioita.

Juttu alkoi aulasta ja juontaja kertoi mistä on kysymys. Aika kuvaavaa koko hommalle oli hänen kommenttinsa: "jos olette nyt jotenkin hieman hämmentyneitä siitä, mitä tuleman pitää, voin luvata, että esityksen jälkeen olette vielä hämmentyneempiä." Tavallaan piti paikkansa.

Ensimmäisen polun varrella oli vihjeitä ensimmäisestä sadusta, joka käsittelyssä oli. Murhamysteeri.

No tietenkin Lumikki ja seitsemän kääpiötä, joka tosin ei näistä kuvista oikein valkene. Ensimmäisessä pisteessä tietenkin tungos oli valtaisa.

Kolmannesta kerroksesta siirryttiin keskusaukiolle, jossa homma jatkui. Osa esityksestä tapahtui päärakennuksen ikkunoiden takana.  Olispa ollut pimeää ja rakennukset ainoastaan valaistuna.

Punahilkkaa oli hieman sovellettu monessa kohdassa.

Nykyajan metsästäjällä on tietenkin aseena Nerf Gun.

Keskusaukiolla esitettiin myös Hannu ja Kerttu. Kahden näytelmän jälkeen yleisö hajaantui katsomaan eri pisteissä järjestettyjä esityksiä, ohjeena oli käydä noin kolmessa vallinnaisessa kohteessa.

Tarjolla oli teatteria WISS:n uudessa Orsini Teatterissa.

Erilaisia taideteoksia Orsinin kellarissa

Laatkoihin rakennetut ja valaistut asetelmat olivat hienoja.

Valoilla ja varjoilla oli tehty hienoja asetelmia. Kuvan pää ei kuulu teokseen, tungos vaan oli täälläkin melkoinen. Seuralaiseni eivät oikein antaneet minun valita kuvakulmia tai sopivia hetkiä kuvata. Lopputuloksena yksi pää + lintuhäkki + varjo. No menetteleehän se noinkin.

Musiikkia oli tarjolla myös paljon.

Joku järjestelyissä kuitenkin meni aika pahasti pieleen. Lopuksi piti olla 7. luokkalaisten ja WISS:n tanssiryhmän tanssiesitys, mutta koska aikataulu oli myöhässä, se peruttiin. Ensin odoteltiin ja odoteltiin ja odoteltiin, jotta edellinen esitys päättyisi Orsinissa. Sitten kello löi kahdeksan ja viimeinen esitys oli pakko peruuttaa, koska koulubussien oli pakko päästä lähtemään ajallaan. Ja kuka enää olisi edes palannut keskusaukiolle katsomaan tanssiesitystä, josta ei oltu tiedotettu ohjelmassa?

Pahaksi onneksi tähän WISS:n tanssiryhmään kuuluvat Ella ja kaksi muuta oppilasta. Lisäksi ehkä kymmenen 7. luokkalaista oli harjoitellut esityksensä tanssiryhmän osaksi. Lapsia tietenkin harmitti, koska kaksi viikkoa oli harjoiteltu kaikki lounastauot ja jääty koulun jälkeen treenaamaan. Ella jätti rytmisen harkat ja kaveri Alexia balettitunnit ja sitten ei saatukaan esiintyä. Eniten kuitenkin harmitti WISS:n ihanan tanssinopettajan Ms. Natalien puolesta, jonka syytä homma vähiten oli. Ms. Natalie vieläpä lähtee pois tämän lukuvuoden lopussa ja olisi ansiannut tämän jäähyväistanssin. Opettaja jota jäämme kaipaamaan.

Mutta kaikenkaikkiaan taideosasto oli saanut aikaan huikean hienon esityksen!

Loppuja ja alkuja

Kun lähdimme Kiinaan, lainasin hieman Peppi Pitkätossun ihanan jäähyväislaulun sanoja. Silloin ero ystävistä tuntui jotenkin niin dramaattiselta. Mutta siellähän he ovat onneksi pysyneet ja Suomen lomilla on tavattu, naurettu ja itketty.

Lähtiessä en jotenkin ollenkaan varautunut tähän, että täällä expat-elämässä sitten takaisin päin ne useimmat erot ovat lopullisia, tai ainakin sitten satunnaisten tapaamisten varassa. Meillä suomalaisilla on helpompaa, vaikka hajaannummekin ympäri karttaa kotiinpaluun myötä. Aina tulee kuitenkin asiaa Vaasaan, Kuopioon, Turkuun, Jyväskylään, Helsinkiin... Se on vain halusta kiinni ottaa puhelu ja kutsua itsensä kahville. Ulkomaalaisten kanssa on vähän mutkikkaampaa, vaikkei tietenkään mahdotonta missään nimessä.

Tänään vietimme sellaisia läksiäisiä, että tämän perheen poistuminen naapurustostamme varmasti kirpaisee ja kauan.

Karkit juhlien kohteen mukaan!

Samoin juomat, juhlan sankarin toiveiden mukaisesti.

Nyyttäreiden tarjoilu oli muutenkin aivan loistava, onneksi kuumassa säässä meidän oli melkein pakko ahmia pöydän antimet pois nopeasti. Raketin allasalue tarjosi oikein mukavat puitteet piknikillemme ja myös pienille vieraille, jotka saivat kellua liiviensä varassa altaassa.

Tämän perheen lähtö kirpaisee ja kovasti. 

Ensinnäkin tietenkin itse juhlan kohde Marianne on melko mahtava tyyppi. Kun kerroin, että Zerot ovat Mariannen läksiäisiin, lapset kysyivät innoissaan, että koska ne ovat? "Aamupäivällä". "Höh, mehän ollaan koulussa, eikä päästä!" "Niin, nää on aikuisten juhlat" "Höh!!!". Kippiksen Sannan mainiot kaksoset olivat kuulemma sitä mieltä, että Mariannesta tulisi hyvä presidentti Suomelle. Kannatetaan. Näimme jo itsemme Lujiabang Lu:n luomuksissamme kättelyjonossa.

Toisekseen, me olemme onnistuneet tekemään maailmaan kolme melkein täysin saman ikäistä lasta. Rosvo ja Poliisi -peli on ollut koko täällä raketilla asumisen kohokohtia. Koskaan ei ole tylsää, kun yleensä aina on saatu vähintään kuusihenkiset joukkueet kasaan. Nooa ja Ella, Stella ja Emilia sekä Lola ja Eero. Yleensä tämä kokoonpano on houkutellut myös naapurit osallistumaan ja mitä isompi porukka, sen hauskempaa. Mitäs nyt sitten???

Sitten vielä lisäksi on syntynyt sellainen sielunkumppanuus, jonka uskon ja toivon kestävän samalla tavalla kuin Ellan pari sydänystävyyttä ovat kestäneet. Emilia ja Stella vaan loksahtivat kohdalleen ja tämän kaveruuden ero on tässä ehkä kuitenkin se koskettavin. Onneksi kesälläkin on hyvää aikaa tavata ja pääkaupunkiseudulle on aina muutenkin asiaa, joten eiköhän vierailut puolin ja toisin onnistu jatkossakin.

Jossain vaiheessa tuntui, että kaikki lähtevät. Ympärillä pyöri vain päivämääriä siitä, koska kukakin lähtee. Tuntui ettei tänne jää oikein ketään. Sitten yhtäkkiä alkoi ensinnäkin tulla jäämisiä: "No, ei me lähdetäkään vielä…" ja pikkuhiljaa myös uusia. Ja taas jääviä ja taas uusia.  Pieni ja sinnikäs suomalainen yhteisömme siis säilyy ja pyörittää edelleen sekä Shanghain suomalaisia että Shanghain Suomi-koulua. Molemmat ovat aktiivisia myös Facebookissa! Jos suuntana on Shanghai, käy kurkkaamassa! Tämä ei ole maksettu mainos ;)

Me suuntaamme Suomeen viikon päästä. Mr. Omena kävi tänään terveystarkastuksessa ja rokotuksessa. Hän on nyt dieetillä mahtuakseen kuljetuslaukkuun ja pysyäkseen 8 kg painorajan sisällä laukkuineen. Noooo….jos nyt pari makupalaa kuitenkin...

Täältä me tulemme taas! Mutta me kuitenkin vielä lähdemme, kertaalleen! Yritetään tavata kesällä. 

Esitän kuitenkin saman toivomuksen kuin jouluna: me olemme täällä vain hetken ja meille se aika omassa kodissamme on myös arvokasta ja se kotimme on Jyväskylässä! Jos vain ajamme ympäri Suomen, tapaamme kyllä teitä kaikkia ihania ja rakkaita ihmisiä, mikä on tärkeää ja fantastista. Mutta myös meille saa ajella tai junailla. Sinne ja takaisin on teille saman verran kuin meille. Ohikulkumatkalla saa aina  poiketa ja vartavasten lähteä. Aina löytyy yösija ja tarjottavaa! Tapaamisiin!

Emilian Xi'an

Kahden viikon kuluttua meidän pitäisi olla Suomessa! Hip hurraa. Tällä kertaa kuitenkin vain kesäloman ajan. Kolmas vuosi täällä on tosiasia. Näin kiinavuoden lopuksi vielä Emilian (11 v) matkakertomus Xi'anista. Viides luokkataso teki opintomatkan Xi'anin exhibitionista selvittyään. Reippaat 5.luokkalaiset matkustivat ilman vanhempia neljän päivän reissulle. Puheenvuoro siis Empulle:

Kuva: www.wiss.cn

Kuten tuossa juuri huomauttettiin meillä oli tämmöinen luokkaretki Xi'aniin. Me menimme moneen eri paikkaan ja teimme erilaisia juttuja, kuten:  Kävimme katsomassa Terracotta sotilaat. Kävimme myös tutustumassa niiden pienien kopioiden tekemiseen. Kävimme Muslimi kadulla ja myös monessa muussa Xi'anin paikassa missä pitäisi todellakin käydä jos menee Xi'aniin.

Menimme ensimmäisenä päivänä katsomaan hienoja terracotta sotilaita ja sitten pääsimme itse tekemään meidän omat sotilaamme. Aluksi aloitimme pienellä kierroksella tehtaan läpi. Ja se tehdas oli itse asiassa kaikista tehtaista ensimmäinen, joka aloitti tekemään pieniä kopioita terracotta sotilaista. Me  teimme meidän omat kopiomme ja se savi, jota me käytimme, oli samaa kuin oikeissa sotilaissa oli käytetty silloin monta tuhatta vuotta sitten, joten se oli aika heikkoa. Juuri siksi me emme uskaltanneet pistää niitä tuleen valmistumaan ja kovettumaan ja juuri tästä syystä patsaat rikkoituivat niin helposti. Omaltani lähti pää.

Muslimi katu on vanha katu joka on lähellä Xi'anin keskustaa. Se on erittäin vanha ja ja antiikkinen. Valitettavasti kameran muisti oli täynnä joten täältä ei ole kuvia. Se on yksi paikoista jonne pitäisi mennä jos vierailee Xi'anissa. Sitä kutsutaan Muslimi kaduksi sillä kauan aikaa sitten vain muslimit asuivat siellä. Se oli heidän uskontonsa keskus. Nyt se on enimmäkseen tori jossa myydään esimerkiksi: Pieniä Muslimi snackejä (olen maistanut joitakin ja aika hyviä jos voi sanoa), rihkamaa (koruja, leluja, ja muuta tälläistä) ja siellä on myös kiinalaisia ravintoloita (todella paljon) Me kävimme myös siellä ja pelasimme risti-nollaa. Säännöt olivat helpot: 2 joukkuetta, jokainen joukkue saa 15 Rämpylää. Ja vuoroillaan heidän pitää ostaa jonkinlainen muslimi-kiinalainen välipala (listalla on snackejä mistä voi valita) ja jokaisen joukkueesta pitää maistaa tätä välipalaa että voivat merkitä sen ruudukkoon. Jolla on ensiksi rivi voittaa. Saimme mös aikaa shoppailla, ja sen jälkeen menimme syömään yhteen niistä monista ravintoloista.

Päiväni Xi'anissa olivat aika mukavia vaikka herätys oli 6:45 joka aamu ja hotelliin tultiin kello 8 tai 9 illalla! Ja olimme bussissa aika paljon ja tarjolla oli vain ja ainoastaan kiinalaista ruokaa. Mutta kaikki ohjelma ja aktiviteetit olivat hyvin järsjestetty ja olivat myös hauskoja. Minulla oli rankkaa mutta kyllä se oli sen arvoista kun pääsi näkemään noin paljon hienoja nähtävyyksiä!

T:Emilia

Xi'an: Terrakotta sotilaat ja Banpu village

Mieheni ei ole mikään matkailun takia matkustaja, niitä matkapäiviä kun kertyy se 150 vuodessa ihan muutenkin. Hänellä on kuitenkin muutamia kohteita, jotka ovat sitä "pakko nähdä" -osastoa. Se, että häämatka joskus vuonna yksi ja kaksi suuntautui Australiaan, ei ollut sattuma.

Joskus vuosia sitten, paljon ennen kuin Kiinaelämämme alkoi, tulivat puheeksi terrakottasotilaat. En ollut koskaan kuullutkaan.

Nyt kun Kiinassa ollaan, onhan tämä aivan pakko käydä katsomassa.

Yhdistyneen Kiinan ensimmäinen keisari Qin Shi Huang ( 259-210 eaa)  toivoi, että hänen kuolemansa jälkeen hän voisi valloittaa maailman tai edes Kiinan uudelleen ja tarvitsi tietenkin armeijan turvaamaan selustaansa. Hän määräsi jopa 700.000 työntekijää luomaan yli 8.000 savesta rakennettua sotilasta, hevosta ja vaunua turvaamaan tämän uuden elämänsä. Työ kesti yli 8 vuotta. Qin Shi Huang kuoli vain 39-vuotiaana, hänen hautaansa peittää pyramidin muotoinen vuori. Hautaa ei ole tähän mennessä avattu.

Vuonna 1974 maanviljelijä löysi sotilaiden rauniot etsiessään kaivon paikkaa. Perimätiedon mukaan sotilaat löydettiin jo paljon aikaisemmin, mutta taikausko esti kertomasta löydöstä viranomaisille ja yhteisö pysyi hiljaa. Nämä viljelijät kuitenkin toivat löytämänsä savisen pään julkisuuteen ja siitä alkoi yksi maailman mittavimmista arkeologisista kaivauksista, joka jatkuu edelleen.

Tämä on ehkä yksi vaikuttavammista paikoista joissa olen ikinä käynyt, eivätkä kuvani taatusti tee asialle oikeutta. Kiinan muurilla oli hienoa, mutta koska siitä on niin paljon kuvia ja muuta, tuli vähän sellainen olo, että ok, tässä se nyt on, näyttää samalta kuin kuvissa. Kuin joku Eiffel tai Big Ben.

Tätä en jotenkin osannut odottaa. Terrakottamuseo on jaettu kolmelle kentälle, joista ykkönen on isoin

Tämä on se löytäpaikka. Sotilaat on jaettu käytäviin tietyllä logiikalla.

Edessä olivat he, jotka uhrasivat henkensä ensimmäisenä vihollisen hyökätessä.

jokainen sotilas on oma yksilönsä mm. erilaisine kasvonpiirteineen. Sotilaat ovat onttoja ja ne on tehty "makkaratekniikalla" savesta, eli rakennettu kerros kerrokselta savipötköistä.

Kaivaukset alueella jatkuvat edelleen, vain murto-osastoilaista on saatu kaivettua ja koottua.

Palaset kootaan "sotilassairaalaan", jossa ne kootaan pala palalta alkuperäisiksi niin hyvin kuin pystytään.

(Kuva otettu kuvasta museossa)

Osaa löydöksistä ei ole avattu vielä, koska odotetaan tekniikkaa, jolla sotilaiden värit pystyttäisiin säilyttämään.

Alunperin jokainen sotilas oli paitsi yksilöllinen ulkomuodoltaan, myös väritetty. Kun kaivauksiin ryhdyttiin, värit haihtuivat ilman vaikutuksesta nopeasti. Vain joitakin yksilöitä pystyttiin pelastamaan ilmatiiviisiin laatikoihin.

National Geographic on tehnyt kuvan, jolta terrakotta-armeijan uskotaan näyttäneen.

Kuva: National Geographic

Kolmoskenttä on pienin ja siellä uskotaan sijaitsevan johtoportaan sotilaita. 

Ja heppoja...

Tällaisista paloista (ja paljon pienemmistä murusista) sotilaat on koottu uudelleen.

Muutamia yksilöitä on säilötty ilmatiiviisiin laatikoihin. Tässä sotilaassa näkyy paitsi väritys, myös hiusten ja kengänpohjien yksilöllinen kuviointi. Ja näitä on siis 8.000  erilaista.

Toinen kohteemme oli Banpu-ihmisten kylä 6000 vuotta sitten. Terrakottien jälkeen kuumana päivänä tämä jäi ehkä hieman taka-alalle, mutta oli silti upea kokemus. Oppaamme Julien mukaan kylä löydettiin ihan sattumalta 1950-luvulla.  Rakennusten arkkitehtuuri noudattelee samaa kaavaa

.

Kuolleet lapset laitettiin ruukkuihin ja sijoitettiin lähelle taloa. Pikkuisen kaameaa.

Muut vainajat haudattiin maahan ja heille laitettiin mukaan ruukuissa tarvittavaa ravintia jne.

Hui. Tämän jälkeen olimme valmiita takaisin hotellille testaamaan allasta ja etsimään illan ruokapaikkaa.