Kulttuurishokkia ja koti-ikävää

Meillä on ollut hieman takkuinen viikko! En tiedä onko meihin iskenyt se kuuluisa kulttuurishokki vai aiheuttikohan viime viikonlopun vierailu ja saadut tuliaiset koti-ikävän?

Pienetkin asiat ovat ärsyttäneet, aivan ylivoimaisena ykkösenä se, etteivät tavaramme Suomesta ole vieläkään saapuneet. Ne ovat kyllä Shanghaissa, mutta papereita leimataan ja taas pitää skannata joku sivu passista ja lähettää tulliin, koska "sorry, we forgetted this issue, very sorry we forget". Tämä rassaa niin meitä aikuisia kuin lapsiakin, joiden huoneet kumisevat tyhjyyttään ja Saariston Lapset -DVD on kulunut suunnilleen puhki paremman viihteen puutteessa. Kavereitakaan ei oikein viitsi kutsua kylään, kun meillä ei ole kauheasti tekemistä. Pahaa pelkään, että ensi viikolla, kun Kiina pysähtyy syyslomalle, asia ei etene yhtään mihinkään. Luultavasti leimaaja on lomalla kuten kaikki muutkin.  Olen muutaman kerran miettinyt, miten olisimme kestäneet tämän ajan, jos olisimme esimerkiksi lähettäneet huonekalut Suomesta.

Lisäksi se, ettei välillä mikään tunnu sujuvan ensimmäisellä yrityksellä, aiheuttaa kiukkua. This is China, kyllä, mutta välillä tekisi mieli huutaa ja kovaa. Pyydät maksun euroina, se maksetaan rämpylöinä. Pyydät maksun rämpylöinä, se maksetaan euroina. Matkalaskuun ei riitä normaali kassakuitti, vaan erilliseltä tiskiltä haetaan (luonnollisesti leimattu) lappu, eli Fabio, jossa sama asia on kerrottu vähän eri muodossa. Muistelen, että ollessani kesätöissä joskus 80-luvulla Suomessakin kirjoitettiin ns. Paragon-kuitteja. Tämä on hieman sama asia. Koska alkuhässäkässä jokunen Fabio jäi pyytämättä, seisoo kasa laskuja odottamassa että saamme Fabiot tavalla tai toisella järjestykseen.

Lapset ovat olleet selkeästi väsyneitä kouluun. Se on täysin ymmärrettävää. Vieraan kielen lisäksi koko systeemi on aikalailla erilainen kuin Suomessa. Me aikuisetkaan emme usein oikein ymmärrä sitä, mitä tehtävässä pitäisi tehdä, joten ei ihme ettei se aukene lapsillekaan. Toisaalta, opettajat ovat mielettömän kannustavia ja aina kun olen asioista kyselleet, on viesti ollut että älä huolehdi, he pärjäävät hienosti ja ensimmäisten kuukausien tärkein päämäärä on kielitaito. Ensi viikon loma tulee tarpeeseen!

Ehkä ruispalat aiheuttivat myös lasten makuhermoissa jonkinlaisen koti-ikävän. Tällä viikolla juusto on ollut pahaa, margariini on ollut pahaa, kinkku on ollut pahaa, mehu on ollut pahaa :) Mutta hei, tässäkin näkyy jo valonpilkahduksia: Eilinen pasta oli tosi hyvää!

Ja koska asioilla on tapana järjestyä, alkoi viikko muutenkin parantua loppua kohden. Meillä on nyt puutarhanhoito! Kuinka monta reissua heitinkään alueemme toimistoon hoitamaan asiaa ja kuinka monta kertaa se luvattiinkaan hoitaa! Mutta nyt he ovat täällä.

 

Pahasti rappiolle päässyt pihamme saa kaipamaansa huoltoa! Laskin nopeasti ainakin seitsemän ahkeraa kiinalaista nyppimässä rikkaruohoja käsityönä.

Lisäksi eilen illalla palatessamme Emilian kanssa Mercedes-Benz -hallilta luisteluharkoista, kaupungin kaunis puoli sai meidät hyvälle tuulelle.

Shanghaissa näkee todella usein leijoja aivan mielettömän korkealla! Ekaa kertaa täällä käydessämme ja leijat nähdessämme luulimme niiden karanneen, mutta eivät ne ole.  Eilen jäimme ihastelemaan taas kerran taivaalla näkyvää valoilmiötä (ja mukana oli tietenkin vain kännykkä, joka sai toimittaa kameran virkaa).

Leijoja lennätetään Pudongin Expo-alueella, siellä on kai riittävästi aukeaa tilaa, jota ei muuten Shanghaissa niin kauheasti löydy. Juuri lähtiessämme hallilta, yksi leija laskeutui alas ja tajusimme niiden valtavan koon. Leijat ovat aikuisen miehen kokoisia ja iltaisin varustettu värikkäillä valoilla. Nyt jos koskaan olisi ollut mukavaa omistaa kunnon kamera ja pitää se vieläpä mukana kaupungilla kulkiessa! Mutta ehkä tästä saa jonkinlaisen mielikuvan.

 

Mukavaa viikonloppua!

Vieras

Me saimme viikonloppuna  mieleisen vieraan Suomesta! Emilian kummisetä ja yksi parhaista ystävistämme saapui pikavisiitille Sunnuntai-aamuna työmatkan aloituksena. Matka jatkui jo tänään eteenpäin Taiwaniin, mutta yksikin päivä oli parempi kuin ei mitään ja meillä oli kaikenkaikkiaan oikein mukava päivä.

Saimme myös kaivattuja tuliaisia Suomesta! Täällä on kauhesti hyttysiä ja mukaan hetken mielijohteesta varaamani hyttysmyrkky ei riittänyt alkuunsakaan. Myös Pepsodentia unohdin ostaa mukaan. Suklaata ja ruispaloja tarvitsee aina!

Aamupäivällä suuntasimme brunssille keskustaan, M on the Bund -ravintolaan, josta aukeaa hieno näkymä Pudongin suuntaan ja myös the Bundille. Me emme olleet varanneet pöytää, mutta onneksi mahduimme kuitenkin mukaan. Brunssiaikaan on tarjolla suppeampi brunssilista, mutta Minute Stake  -menu sopi meille oikein hyvin (naudan fileepihvi, lampaan filettä, pekonia, perunapyrettä, grillattua tomaattia sekä paistettu kananmuna). Lapsetkin löysivät lastenlistalta syötävää, vaikka aika usein nykyisin tilaamme varsinkin Ellalle ruoan jo aikuisten listalta. Pihvi, kananuggetit, paistettu kala jne. tarjoiltiin ilahduttavan runsaan salaatin kera.

Sen jälkeen suuntasimme Nanjing Roadille, mutta odotetusti sunnuntairuuhka oli melkoinen ja päätimme aika nopeasti siirtyä takaisin kotikonnuille ja omalle terassille, jossa palvelu on nopeampaa ja edullisempaa :)

Tarkoituksena oli katsastaa päivällisen merkeissä paljon kehuttu Lost Heaven -kiinalainen, mutta tuhdin brunssin jälkeen ajatus toisesta retkestä keskustaan tuntui vähemmän houkuttelevalta, joten turvauduimme kotinurkilta, May's Delistä pikaisesti haalittuihin antimiin ja nautiskelimme kotosalla snackia ja käväisimme pulahtamassa compoundin uima-altaassa.

Aamulla lapset suuntasivat kouluun, kummisetä lentokentälle, minä palaveriin ja mies töihin. Olisihan tätä mukavaa voinut jatkaa pidempäänkin!

Kahvia ja sympatiaa

Kaipaan Suomesta montaakin asiaa, mutta yksi asia on viikonloppuaamujen (aina joskus) kiireettömät aamut kahvin ja Hesarin parissa. Digilehti on ihan ok, mutta se ei ole sama asia.

Meidän on pitänyt jo viikkoja ostaa kahvinkeitin, mutta jostain syystä unohdan sen aina kauppareissulla ollessamme. Rahdin mukana meille on tulossa kahvikoneemme, mutta tarvitsen aina välillä kunnollista suodatinkahvia. Tähän asti olemme sinnitelleet murukahvilla, josta tulee kyllä kodikkaasti mieleen Kolilla oleva, miehen vanhempien ihana mökki, jossa ei ole ja jonne ei tule kahvinkeitintä. Mutta ei sekään ole sama asia.

Eilen mies toi työpaikalta vanhan kälyisen kahvinkeittimen väliaikaiseksi avuksi ja ryhdyin heti tuumasta toimeen.

Jo kahvipaketin avaamisen aiheuttama tuoksu huumasi! Ja välittömästi tuli mieleen taas yksi puute taloudessamme: kahvimitta. Pakkasimmekohan sellaisen muuttotavaroihimme? Kauhoin ruokalusikalla summanmutikassa kahvia keittimeen. Hyvää tuli.

Setin täydensivät Suomi-koulusta lainaamani lehdet. Mitä väliä, että ne ovat n. vuoden vanhoja. Samat tyypit ja asiat kannessa edelleen, joulua valmistellaan ja sisustetaan!

Loppuun on pakko linkittää ehkä hienoin koskaan näkemäni suomalainen (ei Suomessa kuitenkaan tehty) mainosfilmi Paulig Presidentti

Guanxi

Kiina-perehdytyksessämme sivusimme myös käsitettä Guanxi. Guanxilla on montakin merkitystä, mutta tämä postaus käsittelee Guanxita positiivisena verkostoitumisena. Se on ihmisten muodostama verkosto, jossa osapuolet eivät sitoudu mihinkään vaan palvelus korvataan vastapalveluksena. Guanxi on edelleen tunnusomainen piirre kiinalaiselle liike-elämälle.

Oma kokemukseni Guanxista alkoi jo ollessamme Suomessa. Olin melko epätoivoinen. Kerroin jo aikaisemmin Ellan intohimosta rytmiseen voimisteluun, jonka jatkamiseen Shanghaissa ei tuntunut löytyvän puitteita.

Kuva: Sanna Järvinen / JyVo rytminen

Kiinassa voimistelu on valtion toimesta organisoitua ja ns. harrasteluun ei kannusteta, vaan toiminta tähtää lahjakkuuksien poimimiseen jo varhaislapsuudessa ja harjoittelu on sitten totista totta heti alusta asti. Suuren kansainvälisen yhteisön vuoksi Shanghaissakin on tarjolla paljon pienille lapsille suunnattua liikuntatoimintaa ja jumppakerhoja. Tältä väliltä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän oikein mitään. Muutto ei muutenkaan ollut Ellalle se kaikkein mieluisin vaihtoehto ja rakkaasta harrastuksesta luopuminen tuntui olevan jo aivan liikaa. Itse tunsin pettäneeni lupaukseni löytää sen harjoittelupaikan vaikka kiven alta. Luotin Shanghain valtavaan kokoon. Pakkohan täällä on olla jotakin.

Päätin jossain vaiheessa etsimistäni laittaa viestiä kahdelle opiskelukaverilleni, jotka työskentelevät Suomen Voimisteluliitossa ja kysyä, löytyisikö ehkä liiton kautta jonkinlaista yhteyttä Kiinaan, vaikka kyseessä ei todellakaan ole mikään maajoukkuevoimistelija, vaan pikkutyttö, jolla on palava halu voimistella.

Tästä käynnistyi uskomaton ketju, joka kulki ystäväni kautta Kansainväliseen Voimisteluliittoon ja taas henkilökohtaisten suhteiden myötä Kiinan Voimisteluliittoon ja sieltä lopulta Shanghaihin. Eilen sain yhteyshenkilön nimen ja puhelinnumeron. Tämän päiväisen puhelinkeskustelun jälkeen alkaa viimein näkyä valoa tunnelin päässä.

Tulkoot tästä mitä ikinä hyvänsä tai vaikka ei tulisi mitään, tuntuu uskomattomalta, että meille täysin tuntematon ihminen Pekingissä soittaa puheluja ja näkee vaivaa sen eteen, että tuntematon pikkutyttö Suomesta pääsee voimistelemaan. Vain koska tunsin jonkun, joka tunsi jonkun, joka taas tunsi jonkun ja he kaikki toimivat ketjuna.

Olen siis lukuisia vastapalveluksia velkaa!

Mekko-ostoksilla

Tämä viikko on ollut takkuilevan nettiyhteyden sävyttämä! Ärsyttävää ja hermoja raastavaa, kun ei pääse kunnolla edes sähköpostiin, saati bloggeriin tai Facebookiin. Aloin jo epäillä niiden 50.000 (vai montako niitä nyt oli) uutteran kiinalaisen, joiden tehtävänä on etsiä netistä kaikenlaista epäilyttävää ja vahingollista, kohdistaneen katseensa minuun ja blokanneen yhteytemme ikiajoiksi. Ilmeisesti olin joko väärässä tai olen käyttäytynyt siivosti, koska yhteydet tuntuvat taas pelaavan, edes hetken!

Mutta aiheeseen...

Meillä on mukava autonkuljetta ja oikein mukava auto. Näitä kahta olen parin viimeisen viikon aikana hyödyntänyt oikein urakalla. Olen suunnistanut korttipakkani kanssa ympäriinsä.

Eilen lähdin hetken mielijohteesta paljon puhutulle LuJiaBang Lulle, eli tekstiilimarkkinoille.

Paikka on kolmessa kerroksessa oleva kangasbasaari, jonka kojut on kuitenkin numeroitu melko loogisesti. Tarjolla on luonnollisesti valtava määrä kankaita, joista voi teettää oikestaan mitä tahansa.

Silkkiä luonnollisesti löytyy kaikissa väreissä ja kuoseissa.

Homman varsinainen idea on kuitenkin se, että kojujen ompelijoilla on näytillä erilaisia malleja ja valitsemastasi mallista ja kankaasta tehdään sitten omilla mitoilla varustettu versio. Tietenkin myös omasta mallista teettäminen onnistuu.

Mikäli olet Chanel -tyylin ystävä, löydät taatusti mieleisesi mallin näiltä kujilta. 

 

Syksyn mittaan on tulossa pari tilaisuutta, joihin tarvitaan hieman muodollisempaa asua, jollaista ei vaatekaapistani tällä hetkellä löydy. Hoviompelijani ja ystäväni lopetettua ompeluhommat, olen vain haaveillut mittatilausmekoista. Että terveisiä ja kiitoksia vaan sinne :)

Iltapuvuissa löytyy valikoimaa joka lähtöön, myös hillittyä bling blingiä.

Ja vähän överimpää bling blingiä!  Ehkä vielä tulee eteen tilaisuus, jossa on asianmukaista verhoutua paljettiin.

 

Erään kojun kohdalla jäin katselemaan yhtä mekkoa. Myyjä tietenkin ryntäsi heti kiinni ja vakuutteli mekon olevan aivan erinomainen minulle. Tottakai! Sitten hän ylpeänä esitteli kuvaa, jossa puku on Kate Middletonin päällä. Ilmankos se näytti etäisesti tutulta. No, ehkä emme jaa Katen kanssa ihan samaa ruumiinrakennetta, valitettavasti, joten mekko sai jäädä.

Mutta myös todella ystävälliseen ja voisin sanoa jopa asiantuntevaan palveluun sai törmätä. Oli oikeasti mukava saada perusteltuja vinkkejä miksi juuri joku tietynmallinen mekko sopisi minulle. Päädyin teettämään yhden koekappaleen, ihan arkisen mekon. Saan sen viikon päästä. Katsotaan mitä siitä tulee.

Jos vain saan siippani raahattua tänne, luulen että paitaongelmat on ratkaistu. Lisäksi uuden puvun tarve on hyvin ilmeinen. Haaste voi olla saada raahattua anti-shopping -henkinen mies tähän paikkaan.

Tosin minulla on ässä hihassa. Olen huono tinkimään. Olen vähän kehittynyt, mutta olen edelleen huono. Mies taas on tuossa hommassa oikea törkimys. Vastaavissa paikoissa työnjakomme on se, että minä valitsen mitä haluan, mies alkaa tinkimisen ja minä poistun korvat punoittaen paikalta. Voinhan aina uhkailla ostavani paikan tyhjäksi myyjien pyytämään hintaan ellen saa tinkimisen ammattilaista mukaan!

Kuten asiaan kuuluu, oli tarjolla myös paljon ihan aitoja kashmir-huiveja, merkki-paitoja, aurinkolaseja ynnämuuta. Sopuhintaan! Perfect for you, lady!

Yhteen ihanan pehmeään ja valtavan isoon torkkupeittoon sorruin myös tällä katsastusmatkallani. Näitä tulen hankkimaan tuolta lisää!

Kuluvalla viikolla olemme myös yrittäneet tehdä kodistamme hiukan kodikkaampaa. Saimme siis vuokraisännältä budjetin ostaa taloon huonekalut ja jotta homma pysyisi edes joten kuten kasassa, olemme keskittyneet ensin saamaan taloon peruskalusteet. Tässä hommassa olemme pyrkineet olemaan melko neutraaleja (talossa ehkä asuu meidänkin jälkeen joku) ja kustannustehokkaita. Tänään haalin vielä muutamia mattoja, tylsästi Ikeasta ja nyt alkaa tuo "allowance" olla käytetty. Vielä saa kuitenkin Huangpussa virrata vettä ennen kuin tämä paikka on oikeasti koti.

Tavaramme ovat kuitenkin jo Shanghaissa. Jostain paperista puuttuu tuikitärkeä leima, sitä menemme hoitamaan huomenna. Ehkä kun tavarat saapuvat, mukaanluettuna ne varmaan 150 pehmolelua jotka oli pakko saada mukaan, alkaa ainakin lastenhuoneissa näyttää kotoisan sotkuiselta.

Ikeassa mieleen tuli Eeron haikea huokailu piparkakkujen perään ja sieltähän niitä saa! Mahtaakohan laatikollisesta olla yhtäkään jäljellä?

Syntymäpäivät

Juhlimme tänään miehen syntymäpäiviä hieman etuajassa.

Suuntasimme Xintiandille ja siellä brasilialaiseen Latina Bariin, koska synttärisankari on todellakin hyvän pihvin ystävä.

Latina Barissa voi valita ruoan listalta tai syödä kaksi kertaa päivässä tarjolla olevan Buffetin.

Lapset valitsivat hampurilaiset

Ja me aikuiset brasilialaisen buffetin. Se perustuu siihen, että tarjoilijat kulkevat ympäriinsä ja leikkaavat vartaista lihaa sitä haluaville.

Buffetissa on lisäksi kaikkea mahdollista alkuruoista salaatteihin, lämpimistä liha- ja kasvisruoista jälkiruokiin.

Kun et enää halua lihaa, käännät pöydissä olevan lätkän No Thank's puolelle.

Kävimme myöls Ji'an temppelin Eurooppakaupassa, joka on todellakin ihan eri sarjaa City Shopien kanssa. Tuolla todellakin on kaikkea.

Koulula olisi tänään ollut Sundowners Party, mutta olimme uupuneita syömisestämme ja jätimme juhlan väliin. Kohta suuntaamme naapuriin jatkoille :)

Shanghain monta puolta

En aio hurjalla, vajaan kuukauden kokemuksellani, julistautua Shanghaissa asumisen asiantuntijaksi. Mian hauska postaus liikenteestä sai minut kuitenkin ajattelemaan sitä,  kuinka tämä valtava kaupunki jakautuukaan niin moneksi.

Kaikille kaupunkiin saapujille kerrotaan, kuinka  Huangpu -joki jakaa Shanghain kahteen alueeseen: Puxiin ja Pudongiin. Joen Pohjoinen puoli, Puxi, tunnetaan kauniista The Bundista ja on vanhempi alue, siellä sijaitsee Shanghain "ostoskeskusta" ja mm. maailman vilkkaimmaksi ostoskaduksikin jossain kehuttu Nanjing Road. Eteläisen puolen Pudong taas tunnetaan uudempana aluena, siellä on Shanghain kaupallinen keskusta ja huikeat pilvenpiirtäjät, erityisesti Oriental Pearl Tower, eli "pallotorni" ja World Financial Center, eli "reikätalo". Näin karkeasti jakaen.

Asettuminen asumaan Shanghaihin on kuitenkin paljon enemmän kuin valinta Pudongin ja Puxin välillä. Mitä enemmän perheen elämässä on muuttujia, sitä mutkikkaammaksi asuinpaikan valinta muodostuu. Työpaikan sijainti on varmaan kaikille se yksi keskeisimmistä asioista. Ruuhkat ovat parhaimmillaan massiiviset ja asuinpaikan valinnalla on ratkaiseva merkitys siihen, kuinka suuren osan ajasta perheen jäsenet viettävät erilaisissa kulkuneuvoissa. Lapsettomana tai ihan pikkuisen lapsen kanssa  valinta on riippuvainen oikeastaan ainoastaan työpaikasta (tai työpaikoista) ja vanhempien kiinnostuksen kohteista. Kun mukaan tulee kouluikäisiä lapsia ja heidän harrastuksiaan, yhdistettynä ehkä molempien vanhempien työpaikkoihin ja kenties pienempään, kotona hoidettavaan sisarukseen, alkaa asuinpaikan sijainnista muodostua hankalammin hallittava kompromissi.

Kun kerroimme ystäville ja tuttaville muuttavamme Shanghaihin, oikeastaan kaikkien ensimmäinen kysymys oli, kuinka monenteen kymmenenteen kerrokseen muutamme. Tämä The Bundilta aukeava näkymä tornitaloineen onkin kai sitä kaikkien tuntemaa Shanghaita. Kuvaan on sisällytetty autenttisesti kuvanottohetkellä vallinnut ja  täällä melkoisen useinkin vallitseva "sumu" (mistä lie lähtöisin...). Reikätalon viereen rakennetaan yhä korkeampaa pilvenpiirtäjää, jotta päästään taas, olikohan se maailman TOP 3 korkeimman rakennuksen joukkoon.

Jos minä olisin saanut yksin päättää, olisimme todella asettuneet urbaanisti jonnekin keskustan liepeille tornitaloon, luultavasti Pudongiin, tai ihanaan vanhaan taloon Puxin French Concessioniin. Elämä on kompromisseja ja äänestystulos 4-1 puhui vahvasti talon, grillin, pihan ja rauhallisuuden puolesta. Lisäksi miehen työpaikan sijainti ja sisäisten lentojen lentokentän läheisyys vaikuttivat siihen, että aloimme rajata kartalta aluetta vahvasti Hongqiaon alueelle.

Koska alueita on niin valtavasti, otimme jonkinlaiseksi lähtökohdaksi sen, että valitsemme ensin koulun. WISS -koulusta olen paasannut jo tarpeeksi, mutta se siis valikoitui meille mieluisimmaksi muidenkin erittäin hyvien koulujen joukosta ja keskitimme kodin etsimisen sen lähialueille.

Tämä johti siihen, että asumme lähiössä. Jos Helsingin Kauppatori olisi The Bund ja Aleksi olisi Nanjing Road, me asuisimme Hiekkaharjussa.  Tai jopa Keravalla.

Meillä on iso omakotitalo kaikkine talonpidon hankaluuksineen, mutta myös rauhaa ja hiljaisuutta. Joskus ollessani aivan yksin kotona, tykkään laittaa telkkarin päälle, koska alan ötökkä- ja jyrsijäkammoisena kuunnella kaikenlaisia rapsahduksia tämän hiljaisuuden keskellä :) Onneksi näitä hetkiä on ollut aika harvassa.

 

Asuinalueen hyviin puoliin kuuluu nimenomaan sen hiljaisuus ja turvallisuus. Lapset uskaltaa päästää  kulkemaan kavereille itsekseen, samoin koulubussilta he pystyvät kävelemään itse kotiin. Kun pyörät saapuvat, voi täällä antaa lasten pyöräillä ympäri compoundia aivan rauhallisin mielin ihan itsekseen. Liikenteen muodostavat lähinnä hopeanharmaat, ulkomaalaisten suosimat Buickit, joiden joukosta on mahdotonta tunnistaa omaansa jos ei muista rekisterinumeroa.

Välittömästi tämän aidatun alueen ulkopuolella aukeaa se Shanghai, jossa paikalliset asukkaat mm. kalastavat Huangpu -joen haaroista johdetuissa kanavissa, myyvät kadulla vihanneksia innokkaille ostajille (kun me nirsot ulkomaalaiset tilaamme vihanneksemme netistä) ja polkevat pyörillään mitä monimutkaisimmat kuormat kyydissään ja ansaitsevat sillä muutaman "rämpylän".

Tänne muuttavan siis kannattaa ehdottomasti ja ensisijaisesti miettiä liikkumista kokonaisuutena. Me halusimme silloin tiedossamme olevan valossa maksimoida perheen yhteisen ajan ja minimoida lasten koulumatkat ja päädyimme aikanaan "laivan upotus"  -pelissä tänne Qingpu -districtille. Jokainen piirtää oman karttansa ja valinnoissa on yleensä aina mukana myös kompromisseja.


Olen kahtena päivänä istunut auton kyydissä sateen satuttua melkein kaksi tuntia, taittaen matkaa meiltä keskustaan aivan älyttömässä ruuhkassa. Parhaimmillaan sama matka taittuu puolessa tunnissa. Tässä kaupungissa et voi koskaan lähtiessäsi tietää milloin olet perillä. Omaksi suosikikseni onkin kohoamassa Shanghain kattava ja siisti Metro! Itsekseni liikkuessani se on nopeahko ja melko varma, joskin usein sillipurkin lailla täyteen ahdettu. Näillä meidän kulmilla on jo mukavaa väljyyttä!

Tänään lähdemme Emilian kanssa uhmaamaan perjantairuuhkaa ja testaamaan motivaatiota jääurheiluun. Menemme Pudongiin Mercedes-Benz Areenalle tapamaan venäläisiä luisteluvalmentajia Vasilia ja Elenaa, jotka tahtovat nähdä Emilian jäällä ennen kuin päättävät suostuvatko valmentamaan häntä.

Puitteet ovat siis jokseenkin kunnossa, saa nähdä muodostuuko välimatka innostuksen latistajaksi!